Ihan varmasti tuossa kohtaa moni muukin haluaisi seuraavan sektiolla. Ei oo huono valinta todellakaan. Jokainen synnytys voi olla niin erilainen, että ei voi tietää mitään varmaksi, sehän siinä itseä jännittää seuraavalla kerralla 
Kaikki tsempit sulle 
Hienoa että uskallat kuitenkin uutta raskautta yrittää!
Ja nyt sitten ilmoitti ystäväni odottavansa kolmatta lasta. Yhtäkkiä nousi vauvakuume taas uudelle tasolle, tyyliin jos nuo tekee kolmannen, miksei mekin...
Ja minä sain uutisia kuinka yksi kaveri sai juuri vauvan. Omakin vauvakuume nousi potenssiin 100.
Itsehän en keksi mitään oikeaa syytä miksi ei voisi yrittää 
Aloitan myös banaanikuurin pojan toivossa 
Ihan helposti meni 27v asti, ilman minkäänlaista tarvetta saada lasta. Tarkemmin jos muistelee, niin ehkä joskus nippanappa 20v se kävi mielessä ja läks heti pois. Sitten kun lopetin hormonaalisen ehkäisyn ja kroppa alkoi heräilemään monen vuoden horroksesta (mitä ne hormonit ainakin meikäläiselle teki) niin jostain syvältä alkoi myös se kellon raksutus kuulua...
Me tavattiin, kun olin 20v. Esikoinen syntyi, kun olin 27v ja kuopus, kun olin 29v. Ajateltiin, että nonni, tulipahan näköjään lapsetkin ennen 30&40v
Nooo.. nyt sitten kolmekakkosena ei olekaan enää niin varma, että siinäkö ne oli sitten.
) paitsi että itseäni alkoi kaihertaa heti kuopuksen syntymän jälkeen että jos kuitenkin vielä...
tosin itseä se ei siltikään hidasta yhtään, eikä edes sekään, että melko suurella varmuudella tulisi kolmas maitoallerginen ja edessä olisi taas imetysdieetit 
itselläni kumpikin synnytys on päädytty käynnistämään la:na kun kummankin kasvua on loppuvaiheessa seurailtu, esikoisen kohdalla myös lapsiveden vähäisyyden vuoksi jouduttiin käynnistämään. Itsekin siinä mielessä toivoisin "korjaavaa" synnytyskokemusta, että olisi ihana kokea luomuna käynnistyvä ja omalla painolla etenevä synnytys. Toisaalta en tiedä, osaisinko sitten edes ajoissa lähteä sairaalaan 
Ei ihme että tuollaisen jälkeen haluaa sektion. Onneksi selvisitte molemmat hengissä!
@huomio no aika lailla yhtä messissä kuin itsekin eli aavistuksen ristiriitaisissa fiiliksissä molemmat. Mulla varmaan toki enemmän tikittää juuri se kuuluisa biologinen kello, että on vaan se fiilis, mutta jos liiaksi järjellä ajattelee, niin melkein se kääntyy se mielipide ja tuntuu ihan järjettömältä koko idea. Siis oikeastaan ihan kummalliset fiilikset. Vauvakuume on, mutta en ole ihan varma (eikä mieskään), että onko meistä vielä tähän. Ei ole ikinä ollut tällaista pohtimista minkään asian kanssa vielä ikinä. On kuitenkin menty naimisiin, ostettu pari asuntoa, hommattu koira, kaksi lasta.. ei millään muotoa olla mitään jahkailijoita luonteeltamme, mutta tämä kolmas lapsi kysymys pistää vaan pohtimaan.
Jollain tavalla luulenpa vaan ettei vauvakuume mene pois ilman vauvaa.
Jospa sielläkin saisitte miehen kanssa keskustelua aiheesta. :angelic:
@Tonninseteli ei täälläkään ollut mitään vauvakuumetta ennen 26v ikää. Ikinä en oikeastaan edes ollut miettinyt mitään lapsia tai lapsilukua tms.
Tää synntysaihe on mulle aina vähän herkkä paikka, ja vaatinut paljon käsittelyä, mutta oon kiitollinen että sekä minä että lapsi ollaan hengissä, ja toivon että saisin vielä sen korjaavan kokemuksen. :)
Kiitos Mamiliksi ja Vargynja sympatioista
Tänään on taas huolella ottanut aivoon, kun menkat odotuttaa itseään. ( Raskaanakaan en voi olla). Toivottavasti tämä kierto ei venyisi hirveän pitkäksi. Viime kierto oli 45 päivää, mutta luulen että siinä ei kyllä ovista tullut. Tässä sen tunnistin. Noh ainakin tänään on taas mies meinannut saada yöpaikan autotallista, joten toivottavasti se meinais että sieltä ne on tulossa.
ja tosiaan hienoa se, että jatkoa ajatellen on olemassa se sektiovaihtoehto!
Tänään on taas huolella ottanut aivoon, kun menkat odotuttaa itseään. ( Raskaanakaan en voi olla). Toivottavasti tämä kierto ei venyisi hirveän pitkäksi. Viime kierto oli 45 päivää, mutta luulen että siinä ei kyllä ovista tullut. Tässä sen tunnistin. Noh ainakin tänään on taas mies meinannut saada yöpaikan autotallista, joten toivottavasti se meinais että sieltä ne on tulossa.
No ei, en mie vielä oo raskaana, vaikka keskeytetyllä ollaankin menty ihan koko kierto. Ei sovi pillerit ylipäätään muutenkaan ja kumit jää aina laatikkoon. 
) mutta eihän sitä tiedä mihin tilanne olisi pahimmassa tapauksessa eskaloitunut.
Minäkin meinasin vuodella kuiviin synnytyksessä, joten aika raskaat muistot jäi viime hetkistä kun kärrättiin vauhdilla kaavintaan.
Ei nyt hengenhätä kuitenkaan ollut välittömästi kyseessä (kuten sulla Adiela
Miehellekin jonkinlaiset traumat jäi kun häntä yhä synnytys paljon mietityttää.
Mutta onneksi on aikaa vielä pohtia uskaltaako sitä alatietä vielä lähteä yrittämään vai pitäisikö mennä suunniteltuun sektioon suosiolla.
Hyvin ikävää, että edellinen synnytys oli noin raju sinullakin. Peukut pystyyn vaan seuraavaa kertaa varten, jotta kaikki menisi hyvin oli sitten sektio tai alatie. Oi kun saisi itsekin kaksi viivaa pian ja kaikki menisi hyvin loppuun asti. Jänskättää alkaako menkat vai onko kierto sekaisin. Rinnoista nimittäin tihkuu ihan aavistus maitoa vielä Huomenna on jälkitarkastus. On vaan outoa, kun mieliala on niin korkealla ja noin viikon päästä pitäisi alkaa menkat. No vielähän ne maankuulut pms-oireet kerkeävät tulla Pakko kai vaan, koska ilmeisesti jo yksikin raskaus voi kuluttaa varastoja niin paljon, että ei mitään rajaa. Hb ei ongelma. Uskon, että riittävä varastorauta auttaa raskautumaan. Myös b-vitskuja foolihapolla syön.
Oletteko muut mittauttaneet ferritiiniarvoja? Itse ajattelin kuun alussa mittauttaa. Saisi vähän osviittaa. Syön rautaa nyt ja se on aika kova vatsalle, mutta minkäs teet
) Uskon silti että jokin perä sillä voi olla. Ainenkin rauta voi aiheuttaa ylimääräistä pahoinvointia ja jostain joskus luin yhteydestä keskenmenoihin.
Voi miten ihanaa Miitu, paljon onnea!
Toivotaan sinnekkin pikaista plussaa! 
