Yritystä odottavat

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
En varmaan ole ainoa, joka syystä tai toisesta ei pääse vielä yrittämään kuumeesta huolimatta. Annetaan toisillemme vertaistukea kuumeessa, jota ei voi lievittää.

Itsellä kaipuu vauvaan on kova. Syli tuntuu tyhjältä eikä 2-v ainokaispoikani uhma ("ei halii äitiltä!") auta yhtään asiaa. Vaan kun ei. Miehellä on sanotaan vaikka vähän turhan vahva lääkitys (ollut puolisen vuotta). Lääkitys loppuu kohta (ensi viikon lauantaina jos ei joudu lopettamaan ennemmin), mutta ei siinä vielä kaikki. Pitää odottaa toiset puoli vuotta että myrkyt poistuu kehosta. Ainakaan aiemmin ei suositella yritystä ja koska en halua lasta ehdoin tahdoin myrkyttää jo ennen kuin on saanut alkunsa, odotetaan kiltisti. Yritys oli päällä ennen lääkityksen alkua, mutta tärppiä ei (ehkä onneksi) tullut.
 
Voi Vargynja, tuo on kyllä ikävä tilanne. Ilmeisesti miehesi on kuitenkin toipunut hyvin, muistan kyllä kun keväällä?kesällä? kerroit asiasta. Oletko tutkaillut vertaisfoorumeja, ovatko muut uskaltautuneet yrittämään jo ennen varoajan loppumista? Tiedän kyllä paremmin kuin hyvin että vauvakuumeiselle ei lohtua tuo se perinteinen "onhan sulla jo tuo esikoinen" :bored: Varmasti teidän aikanne tulee vielä ja sitten kun se tulee, niin huomaat että aika oli juuri oikea.
 
Kiitos vastauksesta Avvi. :Heartred Keväällä varmaan tästä olen puhunut. Keväällä ainakin kaikki alkoi. Tosin on se voinut olla alkukesääkin. Mies on leikkauksesta toipunut hyvin, myrkyt nyt väsyttää ja aiheuttaa oireita. Tosin nekään ei ole enää niin pahoja, kun niitä on vähennetty aika paljonkin siitä millä satsilla aloitettiin ja on tainnut vähän tottuakin niihin.

En ole katsellut muiden kokemuksia asiasta, mutta vaikka toisilla olisi mennyt hyvin, en halua riskeerata. Sen sortin tavaraa kuitenkin kyseessä. Tuo "onhan sulla jo tuo esikoinen" asenne on kyllä todella rasittava eikä liiemmin lohduta. 2-vuotias on kuitenkin aika eri asia kuin vauva eikä poista tyhjän sylin tuntua vaikka haluaisikin olla sylissä. Välillä kyllä tunnen itseni tyhmäksi, kun tiedän että jos nyt olisin raskaana, olisi paljon raskaampaa ja tämä puoli vuotta (tai vuosi) on ollut muutenkin raskas ja silti kaipaan vauvaa.
 
Löytyykö foorumilta kanssakärsijiä? :)
Meillä ei ole yritys ajankohtainen, koska mies ei ole samaa mieltä kolmannesta. En vaan jotenkin pysty uskomaan, ettei jossain vaiheessa voisi mieltään muuttaa. En siis mitenkään aio miestä painostaa, mutta ei minusta meidän perhe tunnu vielä valmiilta :oops:
Ei tässä nyt auta kuin mielensä malttaa. Ensi keväänä voisi miehelle alkaa puhua kolmosesta. Olisin ehtinyt olla töissä jonkin aikaa ja ehkä rahaa hieman säästössä. Ja saisi mies tällä välillä itseään toteuttaa.

Vauvakuume on kova! En suostu uskomaan, ettei sitä vielä joskus meille tulisi, viimeistä kertaa :rolleyes:
 
Täällä ainakin yksi kanssakärsijä. Ei anna vieläkään pitkään aikaan terveydentila myöden vauvan tekemiselle. Mutta haave on ja pysyy. Onpa teillä tylsä tilanne kun toisella on vauvakuume ja toinen ei halua enää lasta. Toivottavasti mies vielä muuttaa mielensä. Ihailtavan kärsivällinen olet, jos otat vasta ensi keväänä asian seuraavaksi esille!
 
Täällä taustalla km ja vasta vajaa viikko lääkkeellisestä tyhjennyksestä. Huonolla tuurilla vielä kaavintakin edessä. Joten odotusta edessä ainakin kuukauden päivät.-_-

Tsemppiä flikka ja Vargynja! Toi odottaminen kyllä varmasti raastavaa.:/
 
Täällä kanssa odotellaan millon vois alkaa yrittää toista. Alunperin suunnittelin että ens vuoden keväänä vois alkaa yrittää, mutta nyt haluttaiskin jo nyt alkaa tässä parin kuukauden päästä vaikka. Vielä ei olla kunnolla miehen kanssa keskusteltu asiasta, mutta vähän pelkään että ei oikeen innostu asiasta. :confused:
 
Meillä kuitenkin niin onnellinen tilanne, että meillä on nämä kaksi rakasta, eikä mitään terveydellisiä esteitä yrittämiselle :)
Ja jotenkin on ehkä helpompi olla ahdistumatta ajatuksesta, kun olen itselleni asettanut aikarajan :p

Syksyllä olisi paluu töihin, jospa mun kuume vaikka mystisesti katoaa ja asetun samalle "puolelle" miehen kanssa. Sehän se ois kaikkein helpoin ratkaisu, mutta jotenkin en usko :rolleyes:
 
Mä tuonne Raskaaksi 2018 puolelle kirjoittelinkin, mutta tässä nyt odotellaan sitä miehen myöntymistä että yritys voidaan aloittaa. Otin eilen pitkästä aikaa puheeksi sen, että mites se vauva. Oliko hällä jotain ajatuksia sen suhteen. Pelkään että omalta puoleltani meni jo hieman jankkaamiseksi, mutta illalla kun mietittiin mun mahdollisuuksia pitää vähän palkatonta vapaata loppuvuodesta, mies heitti että tarvitko sä sitä vapaata, kun se pitkä äitiyslomakin tulee.

Eikä tässä ole edes yritystä vielä aloitettu :eek: ja mun tuurilla ei edes raskauduttaisi tän vuoden puolellakaan vaikka yritettäisiin.

Olen siis pian aloittamassa uudessa työssä määräaikaisena, eli ajoitus olisi hieman surkea. Ja vaikka soppari jatkuisikin sitten toistaiseksi voimassa olevana, tuntuu että olen kuullut hirveästi pahaa siitä että niin ne naiset vaan pamahtaa paksuksi heti kun on työpaikka turvattu:banghead: mutta ajankohta olisi viimein oikea ja vauva pitkään toivottu. :)

Eilen tuli otettua vika e-pilleri laatasta, saakohan tässä viikon sisään päätöstä aloitanko taas uuden :rolleyes:
 
Meilläkin odotellaan yrittämistä. Esikoinen on syntynyt 10/17. Jos kesä vielä jaksettaisiin odotella ja aloitettaisiin lähellä 1-vuotissynttäreitä. Taustalla on pitkä lapsettomuus ennen esikoista, joten mitään takeita uuden raskauden alkamiselle ei ole. Siksikin tekis mieli jo aloittaa, että osataan hakeutua hoitoihin ajoissa jos ei tärppiä tulekkaan.
 
Tänään vähän sai keskusteltua miehen kanssa, eikä ainakaa mitään suoraa tyrmäystä tullut, mutta ei kyllä oikeen ollut mitään mieltäkään asiasta. Vähän ehkä uskaltaa toivoo että pian pääsis yrittämään. :rolleyes: jos nyt pari kuukautta malttais, että sais viimeset edellisen raskauden kilot pois ja näkis vähän miten kierto menee tällä hetkellä. :confused:
 
Onpa mukavaa kun löytyy vertaistukea. Vaikka kurjaa että muutkin joutuu kärsimään ja odottamaan. Itsestä ainakin välillä todella turhauttavaa, kun ei voi edes yrittää.

osan ottoni keskenmenosta Hopeareunus. :Heartred Toivottavasti et joudu kaavintaan ja pääsette pian yrittämään uudelleen.

Toivottavasti teidän miehet myöntyy pian vauvantekoon AnnaS ja hippunen. :)

Yhteisesti kaikille tsemppiä tähän odotteluun!
 
Joo, tämmönen odottelu tuntuu kyllä välillä tosi uuvuttavalle.
Tsemppiä multakin kaikille :oops:
 
Täällä samaa... Mies ei oo tyrmännyt, alkuun viime kesänä sanoi jyrkän ein. Nyt jo sanoi että ehkä vuoden päästä tilanne on toinen, mutta en usko että menee niinkään kauaa :D hän on rationalisti, laskee ettei autoon mahdu 4ttä, laskee että okt:n huoneet on vain kolmelle lapselle ja aikuisille. Hmm. Koitan saada pään kääntymään :) Mut ainakin sanoi että katsotaan vuoden päästä mikä tilanne! Se on parempi kuin ei :D ja ei halunnut missään nimessä sterilisaatiota saati edes ehkäisykapselia :D mut on noi miehet välillä sellaisia :D ei tarvi kuin tavarat laittaa liikkeelle ja nainen hoitaa loput siihen asti et lapsi muuttaa pois kotoa, ja silti ne hankaa enemmän vastaan :D
 
Me asutaan kolmiossa, mutta hyvin mahtuisi vielä olemaan kolmannen kanssa Lapset (3v ja 1v) nukkuu samassa huoneessa ja meidän makkariin mahtuisi kivasti pinnasänky. Autoonkin saattaisi mahtua istuimet, kunhan vähän pienempiin vaihtaisi. Rattaat vie sen saman tilan eteisessä mitä nytkin. Oon miettinyt jo näitä asioita :rolleyes:

Mutta samalla yritän toppuutella itseäni, että malta nyt hetki. Edellisetkään raskauskilot ole karisseet (ehkä koska odotan niiden tuosta noin vaan karisevan :hilarious: ), kerkeisin olla vähän töissä ja sitä kautta saataisiin vähän rahaa säästöön, esikoinen ehtisi kasvaa niin voisi vaihtaa istuimen, jos ei korokkeeseen niin ainakin turvavyöistuimeen. Haaveilen muutosta toiselle paikkakunnalle korkeita vuokria karkuun jne...

Vaan kun sydän sanoo, että NYT. :shy:
 
Musta tuntuu että oon alkanut käydä ihan ylikierroksilla tän kuumeeni kanssa :facepalm: vaikka miehen myönnytys tulisikin, en varmasti osaisi ottaa asiaa rennosti tjottaillen vaan se olisi heti ovistikut käytössä.. toki olisihan se mukava seurata miten kroppa lähtee käyntiin pillereiden jälkeen.

Niiin lähellä etten ole tilannut jo tikkuja, foolihappoja ja muita vitamiineja netistä. :hungover: Samalla miettii että mitä jos pillerit olisi tässä kierrossa pettäneet ja olisinkin jo raskaana. Vielä ei tyhjennysvuoto ole alkanut. Kyllähän minä tiedän että se sieltä on tulossa. :angelic:

Titityy:hilarious::woot:
 
Tervetuloa Twisted myös meidän kaipaavien joukkoon ja tsemppiä! Miehet on usein vähän tuollaisia. Miettivät liikaa käytännön asioita. Yleensä tuollaisilla asioilla on kuitenkin taipumus järjestyä. Toivottavasti miehen pään kääntymiseen ei mene ihan kahta vuotta.

Täällä kanssa mietitään vähän liikaakin. Mitä pitää hankkia kun tulee toinen? Miten järjestellään huoneet että vauvan sänky ja muut sopii mukavasti? Miten pidän yrityksen salassa niiltä joiden ei ole soveliasta tietää? Ja joskus mietin että oonkohan raskaana kun vatsassa vähän muljahti/vatsa näyttää isolta/on huono olo. Vaikka oikein hyvin tiedän että ei se raskaus kumin läpi ala eikä varsinkaan housut jalassa. :facepalm:
 
Tämä ketju löytyikin heti kuin tilauksesta, mulla on myös tällainen tilanne. Täälläkin yksi varovainen toive vauvasta on alkanut putkahtelemaan mieleen, varmaan kevään tulo, valoisuus ja hormonitoiminnan tasaantuminen vaikuttaa.. Lopetin siis imetyksen n. 4kk sitten ja koen saaneeni taas kehoni ja mielenikin jollain tavalla "takaisin".

Viime aikoina olen laskeskellut, että syys-lokakuussa voisi olla ajankohtaista alkaa yrittää vauvaa, ennen sitä ei onnistu millään. Mä valmistun toivottavasti kesällä 2018, ja enää en halua keskeyttää opintoja vauvan takia. Meille tuli yliopistolle tutkintouudistuskin ja olisi vähän kiire saada opinnot kasaan vanhojen tutkintovaatimusten mukaan. Ja en kyllä ole miehellenikään uskaltanut oikeastaan mainita, että alan olla jo valmis toiseen lapseen. Meillä on siis 12/15 syntynyt poika, joka on niin kovin kiinnostunut vauvoista ja hoitaa nukkea hellästi, joten sekin ehkä osaltaan on saanut minussa aikaan toiveen pikkusisaruksesta hänelle. Vauvavuoden koin melko rankaksi ja toisinaan mietin, että kuka hullu siihen lähtisi enää uudelleen, mutta toisaalta taas mikään ei vedä vertoja kaikelle tälle rakkaudelle ja onnelle, mitä lapsi on tuonut mukanaan.
 
Muokattu viimeksi:
Takaisin
Top