Yritystä odottavat

[Vargynja]

Heitsu, kurjaa jos joudutte vielä kaiken jälkeen yrittämään vuoden ennen mitään apua. Luulisi taustan vaikuttavan asiaan.

Adiela, mulla taas sektio oli niin kurja kokemus, että mieluummin otan siksikin sen alatiesynnytyksen.

En sinällään koe olevani vanha, mutta vähän on ollut sulattelemista tässä ajan kulumisessa. Olin vielä 20, kun annettiin ekalle lupa tulla. Hän syntyi sitten kun olin 22. Toinen oli haaveissa ja yritettiinkin vähän aikaa pojan täytettyä vuoden. Ja nyt olenkin 28 ja vaikka toinen saisi nyt alkunsa olisin 29 hänen syntyessä (oletuksella että olisi täysiaikainen). Ajatuksena oli tehdä lapset nuorena. No yhden ehti, katsotaan tuleeko toista ennen kun tulee 30-v täyteen. Sen tässä olen todennut ettei elämää voi suunnitella. Ei se kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan.

 

[Siija]

Minua ei oikeastaan oma ikä huoleta, mutta mies on mua 10 vuotta vanhempi, niin sen vuoksi ei haluttaisi jättää kovin myöhään kolmannen lapsen yritystä. En halua itse juosta lasten perässä jos toinen on ihan raihnainen.

 

[amandatt]

Mä myös joskus kuvittelin, että 25-vuotiaana olisi ihan varmasti ainakin se kaksi lasta jo Mutta olen myös todennut, että eipä tätä elämää voi etukäteen liikaa suunnitella.

 

[Heitsu1996]

Heitsu, kurjaa jos joudutte vielä kaiken jälkeen yrittämään vuoden ennen mitään apua. Luulisi taustan vaikuttavan asiaan.

Adiela, mulla taas sektio oli niin kurja kokemus, että mieluummin otan siksikin sen alatiesynnytyksen.

En sinällään koe olevani vanha, mutta vähän on ollut sulattelemista tässä ajan kulumisessa. Olin vielä 20, kun annettiin ekalle lupa tulla. Hän syntyi sitten kun olin 22. Toinen oli haaveissa ja yritettiinkin vähän aikaa pojan täytettyä vuoden. Ja nyt olenkin 28 ja vaikka toinen saisi nyt alkunsa olisin 29 hänen syntyessä (oletuksella että olisi täysiaikainen). Ajatuksena oli tehdä lapset nuorena. No yhden ehti, katsotaan tuleeko toista ennen kun tulee 30-v täyteen. Sen tässä olen todennut ettei elämää voi suunnitella. Ei se kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan.

Niinpä, mutta ei vissiin vaikuta ei

 

[huomio]

Minua ei oikeastaan oma ikä huoleta, mutta mies on mua 10 vuotta vanhempi, niin sen vuoksi ei haluttaisi jättää kovin myöhään kolmannen lapsen yritystä. En halua itse juosta lasten perässä jos toinen on ihan raihnainen.

Kohtalotoveri! Minullakin mies on kymmenen vuotta vanhempi ja kun itse täytin kolkyt niin tällä meikän kolmoshaaveella on silleen vähän kiire jo mutta toisaalta pakko olis pitää vähän taukoa tässä.

Mies on myös kyllä sanonut että haluais että lapset on tehtynä ennen kuin täyttää nelkyt ja mikäli kolmonen tulis niin ihan ei siihen nyt ehditä

 

[Tips]

Mullakin on mies 6 vuotta vanhempi ja ehti täyttää 40 ennen kuopuksen syntymää. Sillä ei tosin ole ikämurheita, sitä jarruttaa ihan muut asiat liittyen lastenhankintaan :)

 

[Adiela]

Vargynja, joo olenkin kuullut että noi hätä/ ja kiireelliset sektiot voivat olla aika hankalia toipua. Onneksi suunniteltu sektio yleensä "helpompi". :) Toivotaan kuitenkin et kumpikin saisi korjaavan kokemuksen.

Mä olisin halunnut lapset vähän nuorempana. Ehkä siinä 25- korvilla. Mut ei mulle nuorena löytynyt sopivaa miestä. Tapasin miehen just 25, ja olen "vanhoillinen" niin halusin ensin naimisiin, ja toki hetken olla miehen kanssa kaksin ennen lapsia. Olin 29, kun esikoinen syntyi ja nyt pari vuotta tullut taas lisää ikää. Nyt jälkeenpäin ajatellen, niin toisaalta ehdin mennä, matkustella, bilettää, urheilla hulluna ja keskittyä itseeni. Oli todellakin tilaa miehelle ja perheelle kun tavattiin.

 

[5apila]

Mullakin alkaa ikä tulla vastaan, tosiaan 37 tuli juuri mittariin. Olen kuopuksen jälkeen laihduttanut ja edelleen laihdutan, mietin että pari kk vielä pudotan painoa, niin ei tule jupinaa terkkarilta jos satun raskautumaan vielä. Alotin juuri foolihaponkin. Jos kesällä sit alettais yrittää viidettä. Ja jos ei tärppää ennen 38-v päivää, niin saat sit jäädä lapsiluku tähän neljään. Kuopus tärppäs ekasta yrityskierrosta, vaikka olinkin jo 35. Taisin hehkuttaa sitä asiaa täällä jo aiemminkin .

Mun tuttavapiirissä on itseasiassa useampiakin, jotka saaneet terveen lapsen vielä 40-vuotiaana. En siis pidä asiaa ihan niin järkyttävänä kuin ehkä monet täällä. Luultavasti itsekin olisin silti ihmetellyt parikymppisenä "vanhojen" vauvakuumetta . Olin esikoisen syntyessä 26, silloin oli mielestäni ihan viimiset hetket saada esikoinen, vähän vanhahkoksi tunsin itseni.

Oma isäni on ollut 38 syntyessäni. En ole ikinä pitänyt häntä mitenkään vanhempana kuin muidenkaan isät. Sporttinen tapaus edelleen.

 

[huomio]

Minä olin 27 esikoisen syntyessä ja kehuivat nuoreksi äidiksi monessa paikassa itse en kyllä ollut näin ajatellut ollenkaan, vauvakuume oli kova jo paljon nuorempana, mutta halusin opiskelut pakettiin ensin ja tietysti sitten kun miehen kanssa tavattiin, haluttiin elää ihan kahdestaankin. Täytettiin meidän ekana yhteisenä vuotena 23 ja 33, miehellä oli silloin takana edellisessä avioliitossa vuosi lapsen yrittämistä, joka ei kuitenkaan tuottanut tulosta (olikin vähän järkyttynyt kun esikoinen paukahti 3 kk kapselin poiston jälkeen ja kuopus ekasta kierrosta kun ei enää yritetty välttää raskaaksi tulemista )

Minusta jokainen saa tehdä lapset sen ikäisenä kuin haluaa, en oo ikinä ajatellut että iän puolesta joku olisi sopimaton vanhemmaksi (no okei yli viiskymppisenä isäksi tulleita olen tavannut ja heillä on kyllä ehkä ollut jossain tapauksessa nykyelämän realiteetit jo vähän hukassa ) mutta siis jokuhan on henkisesti kypsä vanhemmaksi parikymppisenä ja toinen vasta joskus myöhemmin! Meidän lähipiirissä on sekä nuorena että vanhempana lapsia saaneita ja kaikilla on asiasta omat hyvät ja huonot puolensa koettuna.

Lähinnä nämä iäkkäämmät isät tuntuu valittelevan sitä, ettei enää meinais jaksaa valvomisia ja uhmakohtauksia jne. oma mies on toivonut ettei haluaisi olla kovin vanha kun on vielä pieniä lapsia, jotta jaksaa touhuta lasten kanssa. Ja toki hänellä on oma isä mennyt iäkkäänä uusiin naimisiin ja saanut vielä lapsia ja se ei ehkä ole enää mennyt ihan putkeen

Saa nähdä olisiko pieni jousto vielä neuvoteltavissa tähän tai haluanko sitä vauvaa itsekään enää ensi vuonna melko varmasti luulen että haluan! Olin ajatellut myydä tänä keväänä noita vauvakamojakin pois, mutta nyt kun tuli tämä korona niin se meni kyllä jäihin ja sitten aloin miettiä että onko edes mitään järkeäkään jos kuitenkin haaveilen vielä siitä kolmannesta. Vaatteet olen kyllä laittanut kiertoon sitä mukaan kun ovat kuopukselle jääneet pieneksi ja kaukalon möin kaverille, mutta muuten sitterit ja muut on yläkerrassa tallessa.

 

[Mamiii]

Tervetuloa munkin puolesta kaikille uusille :) Kivaa kun tänne on tullut paljon uutta porukkaa ja keskustelua! Melkein tekisi mieli jäädä tänne hillumaan, sitten kun yritys starttaa virallisesti.

Mulla on päinvastoin. Tai no, tosi hirveä alatie kokemus ja oon jo päättänyt et seuraava tulee sektiolla. En enää lähde tohon alatiehommaan, kun tiedän mitä kaikkea siitä voi seurata.

Mamiliksi, tuli mieleen noista testeistä et mä en oo koskaan saanut niihin plussaa. Siis vaikka tiedän kyllä ovuloivani. En toki joka kierrossa, mutta selkeät ovisoireet on olleet.

Tää kierto tuntuu kestävän ikuisuuden! Siis ihan kuin ois menny jo jotain pari kiertoa, vaikka tänään siis kp 25 ja ehkä ens viikonloppuna vois alkaa menkat. Odottavan aika on kyl pitkä.

Itellä oli kauhea synnytyspelko ennen tätä esikoista. Silti jotenkin oudosti päädyin synnyttämään alakautta Synnytyspelkolääkärin tekemä synnytystapa-arvio sai mielen muuttumaan. Hän vakuutteli, että ei ole ahdas lantio ja vauva mahtuu hyvin tulemaan (vaikka eihän mikään oo satavarmaa). Lupasi, että synnytys voidaan käynnistää. Se auttoi paljon, niin ei tarvinnut vauvan kokoa tai matkaa sairaalaan stressata. Siro olikin tyttö, 3125g ja pää 34cm.

Nyt oon ollut tyytyväinen siihen, että ylitin pelkoni ainakin hetkellisesti. Ainahan seuraava synnytys voi sitten mennä vaikeimman kautta. Olen tyytyväinen päätökseeni yrittää alakautta, koska nyt ei tarvitse uutta yritystä odottaa kuten sektion jälkeen. Ja kohdussa ei ole arpea. Olihan se tosi raju kokemus vain ilokaasun voimin Ja monta vuorokautta käynnisteltiin ja supistelin ne vuorokaudet ihan kunnolla, enkä nukkunut juuri lainkaan. Kipupiikki teki yksi ilta autuaaksi Ihme ettei väsyttänyt. Yksi hoitaja oli minut jo kotiin passittamassa muutamaa tuntia ennen synnytystä. Ei saanut mua onneksi kuin hetkeksi lannistettua. Sitten tuli lääkäri ja halusi puhkaista kalvot, olin 6cm auki. Ihmettelen vieläkin miten se voi mahtua ulos ja miten voi näin hyvin palautua kriittiset paikat kuosiin.. En uskonut ollenkaan tähän. Saan kiittää onneani

Mutta ymmärrän sektiohalut hyvin. Olin ihan loppuun asti sektiota haluamassa. Ja onneksi on mahdollista päästä sektioon. Ei sitäkään voi itse päättää mitä tapahtuu kun synnyttää. Kaikkea voi tapahtua.

Lopetin tikuttelun, haalenee vaan viivat. Tiistaina oli tummin. Eiköhän se ovis ollut jo, jos oli. Ei tosin muuta oiretta kuin koostumukseltaan valuva valkovuoto, joka alkoi la ja loppui eilen. Yleensä on enemmän himoja, nyt vain joka toinen päivä kuten aina No, jään odottelemaan vappumenkkoja Veikkaan että tulee etuajassa. Vitsit mie niin odotan seuraavaa kiertoa

 

[Mamiii]

No minä ressaan sitä että hedelmällisyys ei tunnu enää olevan entisensä. Ja itselle on se 35v ehdoton maksimi. Koska haluaisin lapset niin etten ole sitten se ikäloppu kun ovat aikuisia. Ja millään hirveän isolla ikäerolla sisaruksiin en edes halua.
Sain esikoiseni 26 vuotiaana ja yhä usein mietin että miksei vaan ryhdytty toimiin jo paaaljon nuorempana. Koska perhe ja lapset on aina ollut kummallekkin se juttu Olin ehtinyt elää railakkaat vuodet jo sinne +20. Mutta eipähän näitä auta murehtia, kun elämä tapahtuu niinkuin tapahtuu.

Minustakaan ei ole mitään oikeaa aikaa perheen perustamiselle, mutta omalla kohdalla tuon oletetun 35v iän hedelmällisyyden laskun takia haluan tehdä vauvat nyt enkä odottaa. Pelottaa siis se, ettei enää myöhemmin onnistu. Aiemmin ei ollut vauvakuumetta. Eksän kanssa mietittiin, kun olin 25, mutta en pystynyt viemään hommaa loppuun. Olisimme tarvinneet luovutettuja siittiöitä. Kerkesin täyttää 30 ennen tämän esikoisen syntymää. Miehen kanssa ollaankin tunnettu vajaa kaksi vuotta, josta 1,5v seurusteltu. Lapsi sai alkunsa oltuamme 5kk yhdessä.. Mies on 1,5v nuorempi.

Pelottaa, että jotain peruuttamatonta tapahtuu, jos ei nyt heti yritetä uutta. Varhainen menopaussi, sairaus, onnettomuus, raskautumisongelmat, keskenmenot, kuolema tmv.. Aika epätodennäköistä, mutta mahdollista toki Ja tekisin kyllä vaikka kymmenenkin vuoden päästä lisää vauvoja, jos olisi silloin vauvakuume ja raskautuisin. En abortoisi varmasti. Nyt vaan on se aika, että haluan monta vauvaa pienellä ikäerolla, jos vaan niitä meille suodaan En vuosikaan sitten ollut ihan tälleen suunnitellut. Niin se kuume voi näin äkkiä liehahtaa ilmiliekkeihin.

Toinen ukkini oli pitkälti päälle 50, kun meni uusiin naimisiin ja saivat lapsen. Sanoi että oli kyllä kauhean rankkaa siinä iässä ja hänellä alkoi jo sydän oireilla valvomisista. Kävi tutkimuksissa. Aikaisemmasta liitosta nuorena saanut viisi lasta.

 

[Mamiii]

Niinpä, mutta ei vissiin vaikuta ei

Voihan hitsit Heitsu Todella kurjaa. Pitäisi tehdä lakialoite tuosta, että saisi tolkun noihin hoitoihin. Että etenisivät rivakammin ja ei tulisi esimerkiksi kesätaukoa ja myös pyhinä hommat hoidettaisiin, ettei koko kierto mene hukkaan. Yksityisellä on sen verran kallista, että aika monen ulottumattomissa ne hoidot siellä on. Onkohan tää korona muuten tehnyt sitten niin, että kaikki jonot purkaantuu ja pitää uudestaan ilmoittautua ja odottaa vaikka olisi hoidot olleet jo päällä vai mitenkä?

 

[Miitu]

Mamiliksi, Eilen olin juuri lukevinani että uusia hoitoja ei esim enään tehtäisiin. Eli en tiedä joutuvatko ihmiset hoidoissa nyt sitten jonottamaan uudestaan vai miten käytännössä menee. On kyllä kaikin puolin raskas tilanne kaikkia kohtaan joita koskettaa. :/

Ja hyvin samoja ajatuksia siellä tuosta iästä ja ikäeroista kuin itsellänikin! :)

Minunkin mielestäni jokainen tehköön lapsensa mihin ikään haluaa. Tuo 35v on rajana vain oman pääni sisällä. Ja siihen on myös muita henk.kohtaisia syitä. Eli en ole koskaan muiden iästä huolehtinut, eikä kenenkään pitäisikään.
Esimerkiksi meidän suvussa on eräs hyvin viriili mies joka lähemmäs +50v teki nuoremman vaimonsa kanssa vielä lapsia. On myös aivan äärettömän hyvä ja vastuuntuntoinen serkkuni, joka sai lapsensa 18v. :)
Sitten löytyy ihan kaikkea siltä väliltä ja yhtä hyvä kaikki!

 

[Heitsu1996]

Voihan hitsit Heitsu Todella kurjaa. Pitäisi tehdä lakialoite tuosta, että saisi tolkun noihin hoitoihin. Että etenisivät rivakammin ja ei tulisi esimerkiksi kesätaukoa ja myös pyhinä hommat hoidettaisiin, ettei koko kierto mene hukkaan. Yksityisellä on sen verran kallista, että aika monen ulottumattomissa ne hoidot siellä on. Onkohan tää korona muuten tehnyt sitten niin, että kaikki jonot purkaantuu ja pitää uudestaan ilmoittautua ja odottaa vaikka olisi hoidot olleet jo päällä vai mitenkä?

En tiedä. Meillähän hoitoja ei ole tehty pitkään aikaan kun tulin raskaaksi heidän hoidoilla ja haaveillaan nyt uudestaan pääsystä. Kyllä mielestäni pikkusen täytyisi selventää ja muokata noita julkisen puolen hoitoja ja hoitoon pääsyä.

 

[amandatt]

Me oltaisiin varmaan alettu yrittää jo muutama vuosi aiemmin kun lopulta aloitettiin, mutta mun mies oli ihan sata varma, että tulen raskaaksi samantien kun jättää ehkäisyn pois Ei uskonut kun yritin sanoa, että ei se välttämättä ihan niin mene. :banghead: No ei se niin mennytkään ja hän on sitä kyllä vähän harmitellut aina välillä näiden vastoinkäymisten jälkeen, että miksei tullut aloitettua jo silloin kun siitä ekan kerran vakavasti puhuttiin. Itse en oikein jaksa asiaa harmitella, kun ei sitä tiedä olisiko siltikään vielä onnistanut, vaikka olisi yritetty pari vuotta kauemmin. Todennäköisesti ei

 

[Vargynja]

Minustakaan ei ole mitään oikeaa ikää saada lapsia. Toiselle on 18-vuotiaana hyvä aika saada esikoinen, toiselle 40-vuotiaana tai ylikin. Molemmat yhtä hyviä. Vaikka itse halusin lapset nuorella iällä ymmärrän sen että kaikille se ei ole paras ratkaisu. Ja elämä toisaalta voi viedä niin ettei lapsia voi tehdä nuorena vaikka haluaisi.

Toivottavasti sinäkin saat Adiela korjaavan kokemuksen. Vaikka itse en toista kertaa sektioon halua, se on yhtä lailla hyvä tapa tuoda lapsi maailmaan kuin alatiesynnytys. Molemmissa on hyvät puolensa ja riskinsä. Kumpikin voi olla hyvä tai surkea jopa traumaattinen kokemus.

 

[Tips]

Ja nyt sitten ilmoitti ystäväni odottavansa kolmatta lasta. Yhtäkkiä nousi vauvakuume taas uudelle tasolle, tyyliin jos nuo tekee kolmannen, miksei mekin...

 

[Miitu]

Ja nyt sitten ilmoitti ystäväni odottavansa kolmatta lasta. Yhtäkkiä nousi vauvakuume taas uudelle tasolle, tyyliin jos nuo tekee kolmannen, miksei mekin...

Ja minä sain uutisia kuinka yksi kaveri sai juuri vauvan. Omakin vauvakuume nousi potenssiin 100.

 

[Miitu]

Vaikka itse en toista kertaa sektioon halua, se on yhtä lailla hyvä tapa tuoda lapsi maailmaan kuin alatiesynnytys. Molemmissa on hyvät puolensa ja riskinsä. Kumpikin voi olla hyvä tai surkea jopa traumaattinen kokemus.

Tämä on varmasti niin totta. Itse en koskaan halunnut sektiota (aika oli kyllä varattuna) Sitten lopulta kun kakkosen synnytys meni miten meni, niin olen vähän pohtinut olisiko jopa turvallisempaa sektio. Ja olen alkanut muutenkin ajatella siitä aivan erilailla.
Lisäksi me ollaan järkeilty että kun minulle eivät mitkään ehkäisyt sovi, niin jos samalla onnistuisi laittaa piuhat kiinni.
Vaikka leikkimielisesti on neljännestäkin puhuttu, niin realistisesti kolme on aivan maksimi luku meille! :)

 

[Siija]

Kohtalotoveri! Minullakin mies on kymmenen vuotta vanhempi ja kun itse täytin kolkyt niin tällä meikän kolmoshaaveella on silleen vähän kiire jo mutta toisaalta pakko olis pitää vähän taukoa tässä.

Mies on myös kyllä sanonut että haluais että lapset on tehtynä ennen kuin täyttää nelkyt ja mikäli kolmonen tulis niin ihan ei siihen nyt ehditä

Me tavattiin, kun olin 20v. Esikoinen syntyi, kun olin 27v ja kuopus, kun olin 29v. Ajateltiin, että nonni, tulipahan näköjään lapsetkin ennen 30&40v

Nooo.. nyt sitten kolmekakkosena ei olekaan enää niin varma, että siinäkö ne oli sitten. Ja toki yksi vuosi tähän lisää sitten, kun mahdollinen baby ois ulkona masusta.