Yritystä odottavat

Siis puoleentoista vuoteen ei ollut kuukautisia. Minulla on viime syksystä ollut kuparikierukka. Olen ollut tyytyväinen siihen. En halunnut vieraita hormoneja kehoani sotkemaan. Nyt on säännöllinen kk kierto 24-28 päivää ollut kohta 1,5v.
 
Mun on pakko nyt kommentoida noihin aiempiin.. että yksi syy eroon mulla oli ettei ex-mieheni halunnut kolmatta lasta.. Mutta se ei toki ollut ainoa syy. Oli paljon muitakin ongelmia. Tuossakin asiassa vaan tuli näkyväksi se, että meillä oli hyvin erilainen arvomaailma. Nyt hän on onnellinen kun saa elää enemmän itselleen ja tehdä uraa.. Mulla edelleen vahvana se, että perhe tärkein arvo ja haluan kovasti vielä kokea raskauden, vauva-ajan ja muutenkin valmis muutaman vuoden pidempään vielä keskittyä perheeseen enemmän.. vaikka olen löytänyt intohimoni työelämässä, on sillekin vielä paljon aikaa. Aion ehkä myös äitiyslomalla tehdä vähän lisätienestiä mikäli jaksan. Uskon vahvasti, että perhe-elämän ja työelämän pystyn yhdistämään niin etten liiaksi kuormitu. En halua tehdä täyttä työaikaa niin kauan kun lapset ovat pieniä.
 
Lueskelin vielä aiempia viestejä.. niin muakin mietityttää erityisherkkyys ja oma jaksaminen. Aiemmat vauvani olleet tosi ikuisia kumpikin. Väsyneenä mua myös ahdistaa herkästi ja kaikki kaatuu päälle. Olenkin lähtenyt siitä, että miehen tarvii myös paljon osallistua vanhustenhoitoon ja mikäli paljon valvottava vauva, osallistua myös yöhoitoon. Haluan vauvan jos alussa totuttaa myös pulloon. Mulla aiemmin tullut paljon maitoa ja saanut hyvin pumpattua. Uskon, että osaan tällä kertaa pitää hyvin omat rajani. Ottaa riittävästi omaa aikaa ja pitää itsestäni myös super hyvää huolta. Kaikista tärkeintä vielä se, että tällä kertaa saisi kokea sen vauva-ajan aidosti hyvin toimivassa parisuhteessa, jossa vahva rakkaus. Toki mietityttää, miten mieheni kokisi vauva-ajan kun hänellä ei ennestään lapsia ole. Nyt on ainakin mun lapset ottanut tosi ihanasti vastaan ja osannut heidän kanssaan olla ikätason huomioiden, on tunneälykäs.
 
Valora, mä olin miehen kanssa yhdessä 9kk kunnes päätettiin että lapsi saa tulla 🤣 ja heti raskauduin. Yhdessä ollaan edelleen, itse haaveilen kolmannesta, mies ei niinkään 🙈 raskasta oli raskaus sekä vauva-aika, koska siinä vasta kuitenkin tutustuttiin toisiimme ja ongelmia oli rutkasti. Mutta yhdessä ollaan haluttu niistä selvitä ja selvitykkin. Turkiverkkoa ympärillä, joten saatiin lapsia hoitoon esim mummulle, niin on sillon päästy viettämään kaksinkeskistä aikaa. Nyt lapset pian 4v ja 7v. Enää ei edes kaipaile sitä kaksinkeskistä aikaa juurikaan 🤣 illat meillä ollut jo niin kauan aikaa toisillemme.

Arvoista kannattaa juurikin keskustella, sekä kuinka paljon tarvitsee omaa aikaa tällä hetkellä. Tietääkö jo toisen "huonot" puolet, keskusteluyhteys teidän välillä merkitsee paljon. Tukiverkko? Jos tosiaan tuntuu, että tämmöiset asiat kunnossa ja selvillä niin varmasti pärjäätte, vaikkei yhdessä oltuja vuosia paljoa vielä ole :) itse tunnen tosi monia jotka +35 saaneet lapsia. Kaikilla näin ei tietysti ole.
 
Laura887, kiitos paljon kommentista ja tarinanne jakamisesta...olitte kyllä rohkeita:) ihanaa, että suhde kantanut. sinäkin siis kolmatta kuumeilet ja odotat miehen suostumusta, vai miten?

Kyllä kaikesta keskustellaan ja mieheni just siitä niin ihana...että haluaa kuulla mikä mulla on, jos näkee että mua jokin vaivaa...ja että se selvitetään heti. Tukiverkon puute kyllä mietityttää.. Mun oma äiti on ilmoittanut, että ei jaksa auttaa jos aion vielä saada lapsia lisää.. Miehen äiti on toisessa maassa. Hän auttaisi varmasti mielellään, muttei mitenkään pysty olla arjessa läsnä...joskus loma-aikoina.. Vauvaa kuumeilevan ystäväpariskunnan kaa on pohdittu, että voisi pitää yhteyttä alusta alkaen säännöllisesti ja lapset voisivat yökyläillä puolin ja toisin. Mä uskon kyllä, että me selvitään yhdessä kaikesta kun tahtoa on ja vahva rakkaus.
 
Valora sanoi:
Laura887, kiitos paljon kommentista ja tarinanne jakamisesta...olitte kyllä rohkeita:) ihanaa, että suhde kantanut. sinäkin siis kolmatta kuumeilet ja odotat miehen suostumusta, vai miten?

Kyllä kaikesta keskustellaan ja mieheni just siitä niin ihana...että haluaa kuulla mikä mulla on, jos näkee että mua jokin vaivaa...ja että se selvitetään heti. Tukiverkon puute kyllä mietityttää.. Mun oma äiti on ilmoittanut, että ei jaksa auttaa jos aion vielä saada lapsia lisää.. Miehen äiti on toisessa maassa. Hän auttaisi varmasti mielellään, muttei mitenkään pysty olla arjessa läsnä...joskus loma-aikoina.. Vauvaa kuumeilevan ystäväpariskunnan kaa on pohdittu, että voisi pitää yhteyttä alusta alkaen säännöllisesti ja lapset voisivat yökyläillä puolin ja toisin. Mä uskon kyllä, että me selvitään yhdessä kaikesta kun tahtoa on ja vahva rakkaus.
Click to expand...
Joo meillä kaksi lasta nyt ja päätettiin aikoinaan että kaks on max 😁 mutta, kuinkas ollakkaan, en oo enää samaa mieltä 🙈 mies nyt sillälailla oli suostuvainen asiaan, vaikka ei niin riemusta hypikkään. Itsellä aina ollut joku kaveri jolla samaan aikaan vauva, heistä ollut suuri tuki kun voi jakaa asioita samassa elämäntilanteessa olevan kanssa.
 
Nyt alkaa tuntua, että pitää vielä toinen tehdä, niin nyt odotetaan että päästäis yrittämään. Sen verran malttia, että sais tuon ekan vuoden ikään, ettei ihan liian pieneksi jää ikäero. Vauva 2024 ryhmää odotellessa, yritykset alkaa niin että aikaisintaan tammikuinen -24 olis tulossa.
 
Takaisin
Top