Raskaudesta kertominen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Hidkau
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Me ollaan kerrottu lähimmille, eli mä siskoille ja mies veljelleen, mutta isovanhemmat on vielä tietämättömiä. Mietin kans tuota äitienpäivää jos silloin tekis vaikka ultrakuvasta kortit mummoille, mutta saa nähdä malttaako odottaa sinne asti.. mulla polttelis jo omalle äidille kertoa, ja meinasikin lipsahtaa jo tuossa pääsiäisenä kun soiteltiin, mutta toistaiseksi sain pidätettyä! :D
Esimiehelle pitää kans kertoa jo aika piakkoin, kun kesäloma on mulla aika pitkä ja ens syksyn rekrytoinnit pitää suunnitella tosi hyvissä ajoin.
Meillä on nelivuotias poika, ja kovasti tekisi hänellekin mieli jo kertoa, mutta ei oikein vielä salaisuudet pysy salaisuuksina, niin pitänee vielä malttaa sen aikaa että vaikka esimies tietää.. aika noloa jos kuulee mutkan kautta, kun poika vaikka tarhassa juttelee asiasta henkilöstön kuullen.. :D
 
Me ollaan kerrottu lähimmille, eli mä siskoille ja mies veljelleen, mutta isovanhemmat on vielä tietämättömiä. Mietin kans tuota äitienpäivää jos silloin tekis vaikka ultrakuvasta kortit mummoille, mutta saa nähdä malttaako odottaa sinne asti.. mulla polttelis jo omalle äidille kertoa, ja meinasikin lipsahtaa jo tuossa pääsiäisenä kun soiteltiin, mutta toistaiseksi sain pidätettyä! :D
Esimiehelle pitää kans kertoa jo aika piakkoin, kun kesäloma on mulla aika pitkä ja ens syksyn rekrytoinnit pitää suunnitella tosi hyvissä ajoin.
Meillä on nelivuotias poika, ja kovasti tekisi hänellekin mieli jo kertoa, mutta ei oikein vielä salaisuudet pysy salaisuuksina, niin pitänee vielä malttaa sen aikaa että vaikka esimies tietää.. aika noloa jos kuulee mutkan kautta, kun poika vaikka tarhassa juttelee asiasta henkilöstön kuullen.. :D
Joo tulevalle isoveljelle kertominen tulevalle kutkuttaa mutta eihän ne osaa olla hiljaa
 
Tällä hetkellä tietää miehen lisäksi 3 mun ystävää ja 1 miehen. :D
Ensviikolla tulee 12vkoa täyteen sekä nt-ultra ja sen jälkeen pikkuhiljaa aletaan kertoa vanhemmille ja muille.
 
Mun äiti tietää sekä kaksi ystävää, jotka tiesivät km tutkimuksista, joiden piti alkaa. Mulla on toisinaan sellainen olo, että en haluaisi kenenkään tietävän. Ei ole mitenkään innostunut olo kertomisesta. Toisaalta olisi hyvä kertoa nyt kaikille, niin ei tarvitsisi enää teeskennellä, että kaikki on hyvin, jos jotain menee pieleen. Voisi tulla tästä km-kaapista ulos. Niille olen kertonut, jotka ovat tukeneet minua aktiivisesti.
 
Me ollaan molemmat kerrottu yhdelle kaverille kumpikin. Toisaalta tekis mieli kertoa jo laajemminkin mutta ehkä nyt malttaa sinne ultraan asti ainakin :grin Olisi kiva jos pystyisi äidille kertomaan äitienpäivän aikaan, hän asuu kaukana niin olen kutonut pienet vauvan sukat ihan sitä ajatellen että postitan ne äitienpäivänkortin kanssa :happy: Sen kruunaisi se ultra kuva, mutta saa nähdä ehtiikö kun eka neuvola on vasta viikon päästä.
 
Meillä on kerrottu osalle lähipiiristä, eli osa sukulaisista ja ystävistä tietää. Periaatteessa he, kenen kanssa ollaan tekemisissä (tällä hetkellä puheissa) viikottain. Toukokuun alussa on nt-ultra, niin sen jälkeen kerrotaan sitten lopuille, kelle halutaan kertoa. Esikoiselle on hommattu tuleva isosisko -paita, mutta koronan vuoksi taitaa lähteä vaan kuvana kaikille. :smug: Tällä kertaa en itse halua kaikille edes kertoa, vaan huomaavat sitten kun huomaavat. :grin
 
Mulla jotenkin kanssa kertomisen into laantui. Ensin ajattelin kaikkia kivoja juttuja miten kertoa, mutta enpä tiedä. Nyt tuntuu siltä, että jospa vaan tietäisivät jo niin ei tarvitsisi miettiä, koska kertoo ja miten.
 
Mulla jotenkin kanssa kertomisen into laantui. Ensin ajattelin kaikkia kivoja juttuja miten kertoa, mutta enpä tiedä. Nyt tuntuu siltä, että jospa vaan tietäisivät jo niin ei tarvitsisi miettiä, koska kertoo ja miten.

Mulla on ihan sama juttu. Halusin aluksi ihan kauheasti kertoa mun äidille, kun ollaan aika läheisiä ja tiedän kuinka paljon odottaa ensimmäistä lastenlastaan ja kuinka iloiseksi se tulee. Ajattelin kuitenkin että otetaan eka ultra ja seulat, että kaikki hyvin ja kerrotaan sitten.

Sitten kun nähtiin (ei pitänyt vielä kertoa) niin äiti sanoi, että yksi sukulainen oli kysynyt, että odotanko vauvaa, kun olen kuvan perusteella pyöristynyt:bored: Äiti oli sanonut sille, että olisihan se kertonut jos odottaisi, että varmaan muuten vaan lihonut. En enää edes muista mitä sanoin, mutta en myöntänyt kuitenkaan koska ei vielä haluttu kertoa. Jotenkin loukkaannuin siitä mun lihomisen kommentoinnista niin, että ei sitten enää huvita kertoa. Ja olen kyllä lihonut ihan sairauden enkä raskauden takia ja muutenkin tosi arka aihe mulle, koska olen tottunut olemaan hoikka ja hyvässä kunnossa, mutta nyt sairauden takia olen joutunut hyväksymään 10 kiloa ylimääräistä.

Muutenkin tyyliin kaksi viikkoa sen jälkeen piti kertoa niin sitten sekin tuntuu olevan jotenkin niin pilalla, kun en silloin sitten sanonut mitään. Halusin kertoa itse kun on hyvä hetki. Enkä muutenkaan halua kertoa kellekään joka kysyy että ootko raskaana kun olet lihonut. V**tu.
 
Mulla on ihan sama juttu. Halusin aluksi ihan kauheasti kertoa mun äidille, kun ollaan aika läheisiä ja tiedän kuinka paljon odottaa ensimmäistä lastenlastaan ja kuinka iloiseksi se tulee. Ajattelin kuitenkin että otetaan eka ultra ja seulat, että kaikki hyvin ja kerrotaan sitten.

Sitten kun nähtiin (ei pitänyt vielä kertoa) niin äiti sanoi, että yksi sukulainen oli kysynyt, että odotanko vauvaa, kun olen kuvan perusteella pyöristynyt:bored: Äiti oli sanonut sille, että olisihan se kertonut jos odottaisi, että varmaan muuten vaan lihonut. En enää edes muista mitä sanoin, mutta en myöntänyt kuitenkaan koska ei vielä haluttu kertoa. Jotenkin loukkaannuin siitä mun lihomisen kommentoinnista niin, että ei sitten enää huvita kertoa. Ja olen kyllä lihonut ihan sairauden enkä raskauden takia ja muutenkin tosi arka aihe mulle, koska olen tottunut olemaan hoikka ja hyvässä kunnossa, mutta nyt sairauden takia olen joutunut hyväksymään 10 kiloa ylimääräistä.

Muutenkin tyyliin kaksi viikkoa sen jälkeen piti kertoa niin sitten sekin tuntuu olevan jotenkin niin pilalla, kun en silloin sitten sanonut mitään. Halusin kertoa itse kun on hyvä hetki. Enkä muutenkaan halua kertoa kellekään joka kysyy että ootko raskaana kun olet lihonut. V**tu.

Voi kurjuus... Kuinka inhottava kommentti ja ymmärrän harmistuksen sen suhteen, että jouduit kertaalleen kieltämään ja nyt pitäisi kertoa, että ta-daa itse asiassa olenkin raskaana.

Ehkä nyt on hyvä antaa ajan vähän kulua, jos se into sieltä taas palaisi. Unohtuu ehkä äidiltäkin tuo hetki tai sitten voitte jo yhdessä nauraa sille. Tsemppiä myös sairauden kanssa.

---

Minäkin jännitän kyllä tuota, että jos joku arvaa tai erehtyy kysymään eikä haluaisi vielä myöntää mitään niin tuntuu hölmöltä kieltääkään. Onneksi nyt on saanut pysyä karanteenissa piilossa kaikilta. Mutta kai se kohta on alettava jo kertomaankin, jos maha alkaa pullistua enemmänkin. Nyt kuitenkin odotellaan vielä nt-ultraan asti ainakin.
 
Voi kurjuus... Kuinka inhottava kommentti ja ymmärrän harmistuksen sen suhteen, että jouduit kertaalleen kieltämään ja nyt pitäisi kertoa, että ta-daa itse asiassa olenkin raskaana.

Ehkä nyt on hyvä antaa ajan vähän kulua, jos se into sieltä taas palaisi. Unohtuu ehkä äidiltäkin tuo hetki tai sitten voitte jo yhdessä nauraa sille. Tsemppiä myös sairauden kanssa.

---

Minäkin jännitän kyllä tuota, että jos joku arvaa tai erehtyy kysymään eikä haluaisi vielä myöntää mitään niin tuntuu hölmöltä kieltääkään. Onneksi nyt on saanut pysyä karanteenissa piilossa kaikilta. Mutta kai se kohta on alettava jo kertomaankin, jos maha alkaa pullistua enemmänkin. Nyt kuitenkin odotellaan vielä nt-ultraan asti ainakin.

Samaa mieltä. Ja minä saattaisin olla niin inhottava, että jos joku ihmettelisi myöhemmin, miksi en myöntänyt raskautta, niin toteaisin kysymyksen olleen niin tahditon ja ajattelematon, etten tahtonut kertoa :shifty::finger:
 
Mä haluaisin niin kovasti kertoa meidän vanhemmille ja omalle isoäidille, mutta oletettavasti tieto ei kovin pitkään pysyisi "kurissa", joten pakko kai vielä malttaa mielensä. :inpain:
 
Mä haluaisin niin kovasti kertoa meidän vanhemmille ja omalle isoäidille, mutta oletettavasti tieto ei kovin pitkään pysyisi "kurissa", joten pakko kai vielä malttaa mielensä. :inpain:

Sama meillä. Alan jo pohtia sitä, että kertoisin vasta rakenneultran jälkeen :bag:
 
Samaa mieltä. Ja minä saattaisin olla niin inhottava, että jos joku ihmettelisi myöhemmin, miksi en myöntänyt raskautta, niin toteaisin kysymyksen olleen niin tahditon ja ajattelematon, etten tahtonut kertoa :shifty::finger:

Mä mietin samoin ihan samoilla sanoilla...:grin
 
Täällä tuli lähimmille kerrottua tänään eilisen nt-uä jälkeen. Omalle lähiperheelleni olin jo paljastanut, mutta tänään läheisimmille töissä ja miehen mummolle, äidille ja sisaruksille.

Tuli miehen suvulle niin puskista, että tilanteesta ja yllättyneisyydestä tuli hieman kiusallista. En oikein osannut varautua tuollaiseen reaktioon, kun omat läheiseni olleet yltäkylläisen onnellisia! Toki miehenkin puoli oli, mutta prosessoivat asiaa hetken ja viesti/soitti perään. Tuli itselle epämukava olo, kun ollaan todella hyvissä väleissä. Toki ei ole miehen ensimmäinen lapsi.. minulle kyllä ja siksi ehkä tuntui reaktio ikävältä. Eipähän enää tarvitse kertomista miettiä..
 
Täällä on ensi viikolla nt-ultra.
Töissä on mielenkiintoinen tilanne kun pomo on lomautettu, eli pitäisi isolle pomolle kertoa (ajattelin hyvissä ajoin kuitenkin ilmoittaa, kun olen sellaisessa työtehtävässä mihin tarvitaan pitkä perehdytys). Lisäksi alaisille pitäisi ilmoittaa sitten. Emme ole kertoneet kuin äidilleni, joten jännittää kertoa ystäville ja sisaruksille ja miehen vanhemmille ja sisaruksille. :joyful: Tulee varmasti monelle puskista, koska en ole halunnut kertoa kenellekkään yrittämisestä (paitsi äiti ja hyvä ystävä, joka ei ole sen koommin udellut)


Miten olette asiasta ilmoittaneet? :wideyed: Soittaneet, viestillä vai millä? Olisi kiva kuulla lisää.
Toivotaan, että ultrassa olisi kaikki hyvin.
 
Just tajusin, että lähes kukaan, kelle olen kertonut tästä viidennestä raskaudesta, ei ole onnitellut.:D Ei siinä mitään, en olisi onnitteluja edes halunnut niin alkuvaiheessa, mutta jotenkin konkretisoituu se miten erilaista on olla raskaana usean km jälkeen. Toivottavasti saan kokea vielä iloisiakin reaktioita ihmisiltä, jotka eivät tiedä näistä ongelmista. Ajattelin kyllä kertoa mahdollisimman avoimesti myös siitä, mitä ollaan tässä parin vuoden aikana jouduttu käymään läpi. Odotan melkein enemmän sitä, että pystyisin puhumaan avoimesti keskenmenoista kuin raskaudesta kertomista.
 
Just tajusin, että lähes kukaan, kelle olen kertonut tästä viidennestä raskaudesta, ei ole onnitellut.:D Ei siinä mitään, en olisi onnitteluja edes halunnut niin alkuvaiheessa, mutta jotenkin konkretisoituu se miten erilaista on olla raskaana usean km jälkeen. Toivottavasti saan kokea vielä iloisiakin reaktioita ihmisiltä, jotka eivät tiedä näistä ongelmista. Ajattelin kyllä kertoa mahdollisimman avoimesti myös siitä, mitä ollaan tässä parin vuoden aikana jouduttu käymään läpi. Odotan melkein enemmän sitä, että pystyisin puhumaan avoimesti keskenmenoista kuin raskaudesta kertomista.

Ikävä kuulla, että et ole saanut onnitteluja :sad001Vaikka et itse onnitteluja toivoisi tai odottaisi, niin ajattelen, että ne kuuluvat jo hyviin tapoihin!

Mulla myös nuo keskenmenot on sellainen salaisuus, joista odotan pääseväni puhumaan. En kuitenkaan itse siihen pysty, ennen kuin minulla on pieni sylissäni, koska en kestäisi "ympäristön painetta" raskautua ja nyt raskauden aikana en halua ajatella km enempää, kuin on pakko... Mutta salaisuudeksi en asiaa tahdo minäkään jättää.
 
Minä kerroin lähimmälle ystävälle ihan viestillä ja siskolle, joka asuu kauempana soitin videopuhelun. Vanhemmille taidan kertoa ihan nenätysten.

Oli kaikkia hienoja kertomis ideoita etenkin äitienpäivään liittyen. Olisin voinut kertoa kaikille kerralla ym. Mutta sitten totesin, että en halua mitään isoa spektaakkelia ja koitan vain saada kertomisen jotenkin hoidettua ettei tarvitse enää salailla. Yksi lemmikeistäkin voi tällä hetkellä huonosti niin harmittaa, kun se painaa mieltä, eikä oikein osaa nyt iloita kertomisestakaan.
 
Täällä viikonloppuna edessä kertominen myös ( jos perjantaina nt-ultrassa kaikki hyvin) jännittää ihan hurjana! :hungover:

Samoin pitää pomolle mainita ja varmaan läheiselle työporukalle :shy:

Monella teistä on kuitenkin hyvin mennyt ja toki toivoo sitä onnellista reaktiota itsekkin (ja uskon et kyllä meidän vanhemmat ovat hyvin onnellisia) :joyful:
En tiedä miks miehen puolelta eniten jännittää, varmaan kun heille ensimmäinen lapsenlapsi:shy:

Tsemppiä kaikille kertomisen!! :hello2:Heartred
 
Takaisin
Top