Raskaudesta kertominen

[dea]

Minä en kyllä ainakaan kysyisi keltään raskaudesta vaikka olisi millainen maha. Jokainen saa itse kertoa tai olla kertomatta. Siskon ystävälle kävi niin, että vatsassa oli valtava kasvain ja töissä kyselivät raskaudesta Koskaan ei voi tietää niin en kyllä kommentoisi mitään, vaikka olisi kuinka ilmi selvää.

 

[Nunnuli]

Me kerrottiin kuluneen viikon aikana tuleville sisaruksille, isovanhemmille ja tädille ja enolle. Pari mun kaveria on tienneet jo pidempään. Töistä mulle on luvattu pitempää sopimusta ja kerron työpaikalla kun oon sen allekirjoittanut. Tosin Intiassa jo näkyikin minne asti soppari on, vaikken edes ole vielä sitä allekirjoittanut. Voi olla että joudun kertomaan jo ennenkin jos tulee töissä joku sellainen tilanne eteen että on pakko. Mua hirvittää kun viimeksi kerrottiin kaikille vasta rakenneultran jälkeen. Mulla on ylipainoa niin kukaan ei varmastikaan mahan perusteella uskalla herkästi kysyä, vaikka mun mielestä tää on jo vauvamahan muotoinen kyllä.

 

[Bess81]

Mikäs isääsi huolestuttaisi?

Hän varmasti pitää minua liian vanhana tähän hommaan. Ja tämä korona vielä siihen päälle.

 

[Annu83]

Eilen kerrottiin miehen isälle, hänen puolisolleen ja miehen isovanhemmille. Olivat tosi iloisia, mutta toivat myös esille, kuinka ikävää olisi ollut, jos meille ei olisi tullut ollenkaan lapsia. Varsinkin miehelle jäi vähän sellainen olo, että emmekö ole yhtä arvokkaita ihmisinä ilman lasta. He eivät tiedä keskenmenoista ja ilmeisesti luulivat, että minä en halua lapsia (mikä aika pitkään pitikin osittain paikkaansa).

 

[Vompatti]

Eilen kerrottiin miehen isälle, hänen puolisolleen ja miehen isovanhemmille. Olivat tosi iloisia, mutta toivat myös esille, kuinka ikävää olisi ollut, jos meille ei olisi tullut ollenkaan lapsia. Varsinkin miehelle jäi vähän sellainen olo, että emmekö ole yhtä arvokkaita ihmisinä ilman lasta. He eivät tiedä keskenmenoista ja ilmeisesti luulivat, että minä en halua lapsia (mikä aika pitkään pitikin osittain paikkaansa).

Me ei olla vielä kerrottu miehen vanhemmille. Vähän pelottaa, kun anoppi (piilo)arvostelee nykyään todella paljon kaikkea ja kaikkia. Pitää vaan yrittää ymmärtää, koska hän on vakavasti sairas ja elinpiiri pienentynyt lähes olemattomiin.Tänään meiltä udeltiin, moneltako tultiin eilen mökiltä kotiin, kun mies ei muistanut heti laittaa tekstaria. Todennäköisesti anoppi oli jo heittänyt kirveen kaivoon lapsenlapsihaaveiden suhteen, meidän olisi pitänyt tehdä lapset aiemmin ja kertoa heille saman tien. Omat vanhempani sai mut 40-vuotiaina, joten en usko isäni ihmettelevän yhtään tätä ajankohtaa. Muuta hassua voi toki sieltäkin suunnasta kuulua

 

[Annu83]

Just laitoin sähköpostia pomolle ja projektin johtajalle. Ihan hirveän vaikeaa oli painaa sitä lähetä-nappia. Hirvittää kyllä, kun joutui kertomaan ennen rakenneultraa, mutta pakko alkaa sumplimaan mun töitä ennen lomia.

 

[dea]

Mä olen kyllä salaa iloinen tästä lomautuksesta ja kesälomasta, kun on saanut rauhassa kasvatella mahaa kotona. Ensi kuun alusta töihin ja ennen sitä ajattelin laittaa viestit pomolle ja työkaverille niin ei tartte sitten ihmetellä asiaa, kun palataan sorvin ääreen. Mutta vaikeaa tulee kyllä olemaan. Olen ihan paniikissa ollut jokaisen kertomisen kohdalla

 

[Anneliini90]

Mä palasin tänään sairaslomalta töihin ja kerroin sitten raskaudesta oman vuoron porukalle. Jännitti ja tuntui kiusalliselta, kun meidän vuoron viidestä työntekijästä kolme on sellaisia, jotka eivät oikein osallistu mihinkään keskusteluun tai juttele omista asioistaan Kerroin kuitenkin, kun raskaus saattaa nyt alkaa vaikuttamaan enemmän siihen, mitä töissä pystyn tekemään.

Yhdeltä sain onnittelut ja pientä jutustelua aiheesta ja loput kolme eivät kommentoineet mitenkään

 

[Kultakutri]

Käsittämätöntä miten sitä jännittääkin kertoa asiasta tai olla ylipäänsä avoimempi. Jotenkin itse pitää raskauden puoliväliä sellaisena että voisi kertoa mutta nyt mietin että mitä kaikki sanoo ku en oo enään 25v

 

[Annu83]

Mä saan ihan hirveän tunnekuohun, kun pitää kertoa raskaudesta. Jalat alkavat tärisemään, hikoilen ja puhun tosi nopeasti ja jälkeenpäin on vaikea rauhoittua. Ei ihan sitä, mitä kuvittelin, kun odotin innolla, että päästään kertomaan iloiset uutiset.

 

[Vompatti]

Mä vaan töksäytän asian jotenkin tosi jäykästi ja puhun sanoilla, joita en varmaan normaalisti käyttäisi (kuten maha-asukki). Ja saman tien pelästyn, että nyt varmaan salama iskee tai lapsivedet menee. Hammaslääkärissä sanoin asian heti tervehdyksen jälkeen, mutta ne varmaan on tottunu kaikenlaiseen, kun ihmiset jännittää muutenkin.

 

[Bess81]

Minä uskoltauduin tänään kertomaan isälleni. Ja meni niinkun arvelinkin. Anoppi oli ihanan onnellinen uutisesta. Nyt ei tarvitse salailla keneltäkään.

 

[Annu83]

Mä vaan töksäytän asian jotenkin tosi jäykästi ja puhun sanoilla, joita en varmaan normaalisti käyttäisi (kuten maha-asukki). Ja saman tien pelästyn, että nyt varmaan salama iskee tai lapsivedet menee. Hammaslääkärissä sanoin asian heti tervehdyksen jälkeen, mutta ne varmaan on tottunu kaikenlaiseen, kun ihmiset jännittää muutenkin.

Nauroin ihan vedet silmissä tota "salama iskee tai lapsivedet menee" kommenttia. Kuvaa todella osuvasti omia fiiliksiäni, mutta sopivasti huumorilla maustettuna. Hyvä oppia vähän nauramaan näille omille peloille.

 

[Vompatti]

Nauroin ihan vedet silmissä tota "salama iskee tai lapsivedet menee" kommenttia. Kuvaa todella osuvasti omia fiiliksiäni, mutta sopivasti huumorilla maustettuna. Hyvä oppia vähän nauramaan näille omille peloille.

Oon henkeen ja vereen tiedenainen, mutta raskauden suhteen varmaan menisin tarvittaessa enkeliterapiaan tai joisin litran vettä, jossa yksi molekyyli parantavaa ainetta. Enkä ole ostanut kuin parit äitiyslegginsit (mitkään housut ei enää mahdu), koska karma korjaa, jos alan heittäytyä tälle liikaa. Sain taas yöllä jonkun hypeventilaatio-paniikkikohtauksen, mutta onneksi päivällä sentään pystyn pitämään pelot kurissa, niin ei mene ihan hulluuden puolelle.

 

[Annu83]

Oon henkeen ja vereen tiedenainen, mutta raskauden suhteen varmaan menisin tarvittaessa enkeliterapiaan tai joisin litran vettä, jossa yksi molekyyli parantavaa ainetta. Enkä ole ostanut kuin parit äitiyslegginsit (mitkään housut ei enää mahdu), koska karma korjaa, jos alan heittäytyä tälle liikaa. Sain taas yöllä jonkun hypeventilaatio-paniikkikohtauksen, mutta onneksi päivällä sentään pystyn pitämään pelot kurissa, niin ei mene ihan hulluuden puolelle.

Oon myös ihmetellyt, miten taikauskoiseksi sitä voi raskauden takia tulla, kun oma työ kuitenkin perustuu hyvin paljon logiikalle ja faktoille. Ehkä sitä vaan epätoivoisesti yrittää hallita asiaa, jota ei pysty hallitsemaan.

Mulla illat on vaikeimpia ja usein löydän itseni googlettamassa ties mitä pelottavia asioita. Yöllä oon jostain syystä ollut rauhallisempi, vaikka toisinaan on selittämätöntä ahdistusta.

 

[Isith]

Mä oon harjoitellut tätä kertomista heittämällä asian keskusteluun ihan muina naisina parin työkaverin kanssa yksitellen, molemmat tunnustivat jo arvanneensa asian eli saletisti tästä on ollut puhetta mun selän takana yksi on uskaltautunut kahden kesken kysymään suoraan. Pelkään vaan sitä että jos ensi viikolla selviäisi jotain kammottavaa ja pitäisi vaikka keskeyttää, ja niin moni tietää jo.. mut ehkä se sitten olis parempi niin, koska en varmaan olis kovin työkykyinen siinä tapauksessa.

Viimeksi kun oli se keskenmeno niin yksi työkaveri sai vahingossa selville sen, tuli kysymään saako halata ja sanoi ettei olis minusta ikinä arvannut päälle, olin vaikuttanut ihan normaalilta. Silloin oli kyl kiva kun sai mennä töihin ja leikkiä edes sen 8h ajan että kaikki on hyvin kun kukaan muu ei tiennyt, eikä tullut lohduttelemaan tai kysymään miten voin.

 

[Annu83]

Mä oon harjoitellut tätä kertomista heittämällä asian keskusteluun ihan muina naisina parin työkaverin kanssa yksitellen, molemmat tunnustivat jo arvanneensa asian eli saletisti tästä on ollut puhetta mun selän takana yksi on uskaltautunut kahden kesken kysymään suoraan. Pelkään vaan sitä että jos ensi viikolla selviäisi jotain kammottavaa ja pitäisi vaikka keskeyttää, ja niin moni tietää jo.. mut ehkä se sitten olis parempi niin, koska en varmaan olis kovin työkykyinen siinä tapauksessa.

Viimeksi kun oli se keskenmeno niin yksi työkaveri sai vahingossa selville sen, tuli kysymään saako halata ja sanoi ettei olis minusta ikinä arvannut päälle, olin vaikuttanut ihan normaalilta. Silloin oli kyl kiva kun sai mennä töihin ja leikkiä edes sen 8h ajan että kaikki on hyvin kun kukaan muu ei tiennyt, eikä tullut lohduttelemaan tai kysymään miten voin.

Mä olen myös harjoitellut kertomalla noin parille työkaverille/viikko. Ajattelen niin, että jos tässä vaiheessa vielä jotain menisi pahasti pieleen, niin en todellakaan pystyisi olemaan töissä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

 

[SusannaKK]

Kerroimme vappuna perheellemme & julkisesti sosiaalisessa mediassa. Vaihdan ensiviikolla työpaikkaa, vielä ennen äitiysloman alkua & mua rehellisesti pelottaa, se heidän reaktio. Kun alkavaan äitiyslomaan on aikaa se 2kk...