Raskaudesta kertominen

[Lyyliski]

Jep. Luulen, että koronan takia on paljon paineita, kun kaikki lykkääntyy eikä ehkä päästä tavoitteisiin. Ajattelin, että on reilua ilmoittaa riittävän ajoissa, että ehtivät sitten tarvittaessa rekrytoida uuden henkilön tilalle. Lisäksi teen töitä kemikaalien kanssa eli kaikkia työtehtäviä en nyt edes pysty tekemään.

Isovanhemmille ja kavereille ajattelin kertoa vasta myöhemmin kesällä, kun raskautta ei enää voi oikein peitellä. Paha tapa vaan möläytellä kaikenlaista..

Mulla oli esimies joka ei kestäny paineita ja sitte purki just tuollee möläyttelemällä tylystyi työntekijöille. Tuli mitta täytee yhdessä kohtaa ja irtisanouduin kun eka olin saanu burnoutin sen pomon takia..tsemppiä sinne arkeen

 

[Annu83]

Mulla oli esimies joka ei kestäny paineita ja sitte purki just tuollee möläyttelemällä tylystyi työntekijöille. Tuli mitta täytee yhdessä kohtaa ja irtisanouduin kun eka olin saanu burnoutin sen pomon takia..tsemppiä sinne arkeen

Mä olen alalla, jossa huono johtaminen on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, mutta tällä hetkellä lähiesimiehet ovat onneksi mukavia. Mutta tiedän tapauksia, joissa työntekijöitä on suurinpiirtein kiusattu.

 

[niemja]

Me kerrottiin äitienpäivänä muille, mies ja pari kaveria tiesi aiemmin. Olin lihotuskuurilla ennen plussaa, ja teetin paidan ittelleni, missä luki, että "Yes, I'm pregnant, again" ja olin se paita päällä molempien vanhemmilla, kummatkaa ei tajunnu. Eikä mun teinisisko. Luulivat vaan että olin lihonu sen kuurin takia Sit lopulta miehen työnä sen sisko tajus paidan ja kaikki onnitteli, appiukko ei kovin ollu ilonen, ressas miten mahdutaan asuntoon ja autoon ja muuta. Sit mun veli tajus meillä lopulta, ja äiti vaan kuvitteli että oon lihonu jo liikaaki eikä viittiny mitää puhua mut ne oli aiva iloosia.

Esimiehelle kerroin tiistaina, kun maha on jo tosi iso, ja se vaan kettuili että eikös edellisen pitäny olla viimenen (sain sillon vakipaikan puskista ja olin jo raskaana joten kerroin vasta paikan saatua uutisen ja lievittelin sitä sanomalla että se on viimenen :bag:) mutta onnitteli kyllä ja oli ilonen asiasta. Työkavereille en oo vielä kertonu mitää, laitan varmaan työryhmään jonku viestin ku jaksan.

Kavereista kerroin muutamalle vielä ultran jälkeen, varmaan rakenneultran jälkeen kerron taas käsityöinstas kun sinne tulee ompeluksia laitettua.

Isoveljille ei oo vielä kerrottu, mutta esikoinen 4,5v ihmettelee jo mahaa ja tais arvata että vauva on tulossa, katotaan koska kerrotaan, koska sitten tieto leviää kaikkialle.

 

[Isith]

Me nyt sitten päätettiin kertoa esikoiselle viime viikonloppuna. Hetki meni että tajusi mutta sitten oli ihan pähkinöinä onnesta. maanantaina oli kertonut sitten päiväkodissa tietysti mutta omien sanojensa mukaan "ei ne kuunnellut mua", ilmeisesti kavereita ei juuri kiinnostanut, vaikutti vähän pettyneeltä siihen . Sen jälkeen on puhunut meidän kans asiasta, mutta esim eilen käymään tulleille isovanhemmille ei ole sanonut mitään (he tiesi jo, mutta lapsi ei sitä tiedä). Toivotaan että ulkomailla asuville toisille isovanhemmille kertoisi, mutta vielä ei ole ottanut sitä itse puheeksi (olis ihana jos hän saisi olla se joka kertoo uutisen heille).
Taisi olla aikamoinen kolaus ettei kaverit olleet yhtä innoissaan kun hän itse.

 

[Berry5]

Mä haluan kertoa pojalle (4 v) nyt vkl. Miestä ei kauheasti tunnu kiinnostavan milloin ja miten poika saa tietää niin kyttään sopivan hetken ja kerron sitten. Kaikki muut tietääkin jo niin saa sitten kertoa kaikille halutessaan. Toivottavasti menee hyvin... jännittää ihan!

 

[Berry5]

Tänään kerrottiin esikoiselle! Suhtautui ihanasti! Ja nyt kertoo että "minulle tulee vauva" ja halus heti ostaa vauvalle leluja

 

[Opossumi]

Meillä kohta 3v tyttö nyt kovasti kyselee vaan joka päivä ”milloin se poksahtaa ulos?”

 

[Isith]

Esikoinen sai kerrottua viikonloppuna anopille jonka ihana kilju-itku-reaktio taisi olla mieleinen, hihkuivat toisilleen skypen välityksellä hyvän tovin mun vanhemmat tuli käymään ja päätettiin sitten soittaa myös mun veljelle ja mummille, annettiin lapsen kertoa niillekin. Kohta tietää sitten koko suku. No, mitäs siitä. Alkuun tuntui vähän oudolta mutta onhan tää nyt jo aika pitkällä niin mitä sitä enää salaamaan. onpahan saatu alta pois sekin.

Alkuun meilläkin kyseli koko ajan että joko se syntyy. Välillä huokaisee onnellisena että "ihanaa kun mulle tulee vauva!" Ja tulee pussailemaan mun mahaa (noita alkuraskauden kiloja, bebehän on viel paljon alempana ). On se kyllä liikkis.

 

[niemja]

Me ei olla vieläkää saatu kerrottua lapsille, aattelin hakea kirjan "kuinka vauvat tulevat" ja lukea sen niille ja kertoa samalla. Tai esikoinen jo muistaa edellisen raskauden mutta keskimmäinen ei, kuopus ny ei tajua mistää mitää

 

[Isith]

Me ei olla vieläkää saatu kerrottua lapsille, aattelin hakea kirjan "kuinka vauvat tulevat" ja lukea sen niille ja kertoa samalla.

Tuo oliskin hyvä. Mietin jotain kirjaa silloin ennenkuin korona sulki kirjastot. Me vaan kerrottiin että siellä mahassa se nyt on, 4v ei keksinyt vielä kysyä miten se sinne joutui

 

[niemja]

Tuo oliskin hyvä. Mietin jotain kirjaa silloin ennenkuin korona sulki kirjastot. Me vaan kerrottiin että siellä mahassa se nyt on, 4v ei keksinyt vielä kysyä miten se sinne joutui

Meillä tuo nyt 4.5v kysyi edellisestä että miten se tuli sinne ja miten se syntyy ja sitte katottiin anatomian kirjasta miten vauva syntyy, ikää oli esikoisella sillon vähä yli 3v  nyt uskon et se tietää jo mutta tuolle nykyään reipas 3v:lle pitää vääntää rautalangasta.

 

[Annu83]

Mun työkaverit eivät ilmeisesti vielä epäile mitään, koska pyysivät mua eilen skumpalle. Olisi ollut hyvä tilaisuus kertoa raskaudesta, mutta enpä kyennyt. Hurja kynnys kyllä kertoa, vaikka viikkoja kohta jo 17. Kerroin kkm päättyneestä raskaudesta entisessä työpaikassa yhdelle työkaverille jo tosi aikaisin. Hän oli myös silloin raskaana ja viimeiset kuukaudet samassa työpaikassa mun keskenmenon jälkeen olivat yhtä helvettiä. Varmaan jäänyt vähän traumoja siitä...

 

[Lucy89]

Me ollaan kerrottu koko lähipiirille ja töissä tietävät. Kaikki ovat ottaneet asian todella positiivisesti. Töissäkin jaksavat viikottain kysellä vointia nyt kun ollaan kaikki kotona töissä.

 

[Annu83]

Me kerrottiin miehen äidille viime viikonloppuna. Miehen muut sukulaiset eivät vielä tiedä. On vähän venynyt kertominen, kun mies haluaa kertoa kasvotusten. Eikä muutenkaan haluttu kertoa kovin aikaisin.

 

[Nunnuli]

Me odotellaan ainakin NIPT-testin tulokset ennenkuin kerrotaan. Ainoastaan mun pari kaveria ja miehen pomo tietää. Just soittelin äitipolille, mut ei oo vastaus vielä tullut. Tän viikon loppuun mennessä pitäis tulla.

 

[HippuToivoa]

Meillä tietää nyt kaikki oikeestaan

 

[Vompatti]

Meillä tietää pari miehen työkaveria, mun pomo ja yks mun työkaveri, joka tuli vastaan neuvolan ovella (jos osasi päätellä oikein *miehet* ). Marraskuuhun tuntuu olevan vielä niiiin pitkästi aikaa. Tosin tajusin just, että näillä näkymin äitiyslomaan ei kyllä ole enää ku neljä kuukautta (kääk!!)! Kaveri pyysi viikonloppuna terassille, joten siellä ei ehkä enää pysty asiaa peitellä. Vaatteetkaan ei oikein enää suojaa, varsinkaan iltaturvotusta.

 

[Isith]

Meillä tietää töissä vain pomo, yksi jo eläkkeelle jäänyt työkaveri ja yksi toinen. Tänään kolmas kollega kuuli asiasta ja sanoi ettei kyllä olisi ikinä arvannut eikä musta huomaa yhtään. Ollaan samassa pukuhuoneessa, joten ehkä se ei sitten kuitenkaan näytä vielä niin selvältä. En oikein mitä tekisin töissä tän suhteen, vienkö joku päivä jotain tuttikarkkeja tai kakkua sinne vai odotanko vaan milloin joku keksii kysyä

 

[Berry5]

Meillähän tietää jo kaikki, ovat tienneet jo hyvin alusta asti. Monet tiesivät jo keskenmenneistäkin. Mulla alkuraskaus on ollut joka kerta niin kamala, että en vaan ole jaksanut salaila. Ei olla muutenkaan oikein osata salailla. Aika sama meille, kuka tietää sukupuolen tai mahdollisen nimen tai sen että on raskaana. Töihkn kerroin "vasta" viikolla 10 ja esikoisesta kerroin myös aika "myöhään" viikolla 8 ar-ultran jälkeen.

Miksi näiden asioiden salailu on teille tärkeää? Mälsiä reaktioita ihmisiltä?

 

[Isith]

Mä en siis ole salaillut sitä mitenkään. Jos joku olisi kysynyt niin olisin kyllä vastannut rehellisesti. Mutta en ole sitä mitenkään kuuluttanutkaan, se tuntuisi omituiselta. Siksi mietinkin että mitä asian kanssa teen. Ei tunnu luontevalta aamuraportin lopuksi julistaa että meille tulee muuten vauva.

Omille hyville ystäville oon kertonut jo keskenmenneistä ja tästäkin ajat sitten. Lähisuvulle sitten kun esikoinen tiesi niin ei käy puolin eikä toisin lipsahduksia.