Oon mäkin sen verran suunnitellu ristiäisiä, et kutsutaan vaan kummit, meidän kummit, sisarukset ja miehen vanhemmat. Mun mielestä ristiäiset ei oo mikään iso sukujuhla eikä pyydetä kavereitakaan. On se kuitenkin ressaavaa sille vauvalle (meillä oltiin tosi kiltisti ristiäisissä, mut yöuniin vaikutti ja itkeskeltiin ja heräiltiin paljon useemmin kun normaalisti). Kotioloissa ollaan, en halua mihkä isoon kirkkoon. Ja kastetaan kastemekossa (mun mummun virkkaama, mikä on ollu mullakin), sit myöhemmin vaihdetaan jokku kevyemmät juhlavaatteet. Tai ei tossa paljo suunnittelemista oo ollu, esikoisen kans mentiin saman lailla. Viä kun sais saman papin, oli niin loistava :) Ja jos sais viä järkättyä lauantaille, sunnuntaisin juhlat on jotenkin pakkopullaa :)
Kummeja on meilläkin jo yks, mut muita ei olla mietitty ees..! Ja haluisin neljä, niin kun esikoisellakin. No, viimekskin mietittiin vasta kun tyttö oli joku kuukauden vanha, vähä unohtu!! Nykyään on vaan hankalampaa kun moni on eronnu kirkosta, ja usein niitä ei edes tiedä ellei tule puheeksi.
Viimeks kans aattelin et toivottavasti ei kaikki ryykää heti kotiin kattoon vauvaa, kun sinne päästään. No, sit menikin niin hyvin ja ite toipu nopeeta, ja tyttö vaan nukkuu ja nukkuu, et malttamattomana jo ootteli et tuis ny joku!! Näkis itekkin kavereitaan, kun tuntu et loppuraskauden oli kotiin hautautuneena eikä nähny ketään. Kaikki ilmotti et tullaan kun isoin ryysis on menny, ja kun kaikki aatteli sillai niin aika vähä vieraita kävi ekan viikon aikana!! :) Mutta hyvin aateltu kuitenkin, et jos itellä ois menny kauemmin toipumiseen (ei tullu tikkejäkään tms), tai ois ollu kauheen väsyny tai avuttomampi. Ja sit kävikin kivan tasasta tahtia sitä väkee :)