Helteisen heinäkuun höpinät

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja idaho
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Joo, täällä on kans raivottu!

Valvoskelin tuossa kolme vuorokautta putkeen. Yöllä saatoin nukkua 15min pätkiä sillai, että tiesin nukkuvani ja päivällä en pistänyt päikkäreille, vaikka väsytti kuinka, siinä toivossa, että josko sitä sitten seuraavana yönä. Nyt kun helteet väistyivät, niin viime yönä onneksi nukuin hiukan paremmin, enkä ollut nyt aamulla niin kipeä kuin muin aamuina. No elkääpä mittään, yks asia kunnossa, niin toinen päin metsiä. Mies rupesi sitten kiukuttelemaan. Minulle on oma perhe hirveän tärkeä ja asumme vanhempieni ja sisarusteni kanssa hyvin lähekkäin. Tämä ei tarkota sitä kuitenkaan, että jatkuvasti rampattais toisten luona kylässä. Toki me äitin kanssa soitellaan päivittäin ja nähdään joka viikko mutta se on meidän keskinäistä aikaa. Äiti on pyytänyt meitä tänään syömään ja mun mies ei suostu lähtemään, koska se on saanut päähänsä, että joku meidän sukulaisista on puhunut siitä paskaa ja se on ihan varma, että se on meidän äiti.

Paskaa ei ole minun miehestä kukaan puhunut, ovat kyllä minulle ihmetelleet, että miksi mieheni vain makaa kotona, eikä käy töissä tai yritä saada tilannettamme muuten järjestykseen. Mieheni on siis ollut vuoden sairaslomalla, hänellä on synnynnäinen aivovamma ja hän ei enää pysty tekemään sitä työtä mihin hänet on koulutettu. Sairasloma on ihan oikea vaihtoehto ollut mutta nyt lääkärit ovat tuossa joku aika sitten todenneet, että tätä vaivaa ei voi leikata, että miehen täytyy vain opetella elämään asian kanssa. Ei siis tuo sairaus aiheuta muunlaisia oireita kuin pääkipua, niskajäykkyyttä ja rasituksessa pahenevaa oloa. Itsekin olen sitä mieltä, että mieheni pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja hakea johonkin koulutukseen tai töihin, mutta hän piiloutuu koko ajan "tutkimuksien" taakse ja aikoo odottaa. Mitähän hän oikein odottaa? Sitä, että joku tekee asiat hänen puolestaan. Nyt on odottaa elokuun alussa olevaa lääkäriaikaa, ennenkuin voi tehdä mitään ja seuraavaksi tekee ties mitä. Kotona hän ei siivoa, eikä auta minua, istuu vaan ja pelaa tai katsoo televisiota.

Että ihan ymmärrän, miksi minun sukulaiset ja vanhemmat kyselee, että onko mies laiska ja saamaton, kun itsekin olen välillä sitä mieltä. Mutta varmaan jos jättää tulematta aina kutsuttuihin tapahtumiin, niin ihmisten kuva laiskuudesta vain vahvistuu. Minusta on inhottavaa, että hän sitten kostaa oman saamattomuutensa minun äidille, joka ei halua meille mitään muuta kuin hyvää. Haluaa laittaa ruokaa ja viettää aikaa meidän kanssa. Hän on ostanut vauvalle hirveästi kaikkea tavaraa ja kun meillä on ollut nyt rahan kanssa tiukkaa, niin hän on pyytämättä käynyt meille kaupassa. En sitten itse voi mieheltä tuommoista kiukuttelua ymmärtää. Huh, mikä sekava valitus, mutta tulipahan purettua.
 
Neuvola takana, elämä edessä :)  Kaikki siellä siis niin kuin pitikin.  Ja taas siis ihan esimerkkinä sf-mitan vertailukelpoisuudesta että tällä kertaa se olisi 12 pvän aikana kasvanut 5cm.  Yeah right.

Täälläkin pitäis muuten siivota...  Viime viikolla tein päätöksen lomailusta enkä siis siivonnut ja alkaa olla taas kämppä siinä kunnossa että huutaa imuria!  Nythän saattais tosissaan saada aikaseksikin kun on vähän viileempää.  Ehkä huomenna ;)  Pyykit ja tiskit mä hoidan kyllä hyvinkin tunnollisesti, mua jotenkin inhottaa yli kaiken jos pyykit pääsee kertymään.

Nyt syömään mansikoita ja jos sitten vaikka ehtis hetkeksi vielä ummistaa silmät ennen kuin poika herää päikkäreiltä!
 
hellurei! täälläkin taas yksi neuvola takana ja kaikki oli niinkuin pitääkin. Tosin hetken terveydehoitaja tunnusteli, että mitenkäs päin se meidän vauveli siellä masussa köllöttelee, pyysi toisen (ilmeisesti kokeneemman) vanhemman terv.hoitajan vielä myös tunnustelemaan ja kyllä kumpikin siihen tulokseen lopulta tuli, että pää alaspäin siellä ollaan :) tosin aika ylhäällä ainakin vielä..

Ihanaa kun sataa! Ei mulla mitenkään äärimmäisen tukalaa helteilläkään ollut, mutta jotenkin tykkään tämmöisistä ilmoista. Syksyihminen kun olen.
Meillä on tällä hetkellä käynnissä omakotitalon etsintä. Aluksi oli tarkoitus asustella vuokralla mieheni enon talossa jonkunaikaa, mutta kaikennäköisiä mutkia tuli matkaan (liianpitkätarina) ja olemme jo kauan miettineet oman talon ostoa, sillä kyllähän sitä mieluummin itselleen päin maksaa, kun on vuokralla monta vuotta. Vaikka onhan omakotitalossa paljon erilaisia (ja joskus yllättäviäkin) kustannuksia. Siispä tänään menemme katsomaan yhtä taloa, hieman jännittää :)
 
(ärsyttävää, kun nuo kaikki hymiöt on niin isoja, tahtoo vanhat takaisin !!)
 
täällä on äitiysloma alkanut eilen ja aloin nyt pikkuhiljaa pesemään vauvan vaatteita :) vauvanhuonekkin saatiin viikonloppuna maalattua. nyt ei muuta kun sisustamaan ;)

Muuten vointi on ihan kohtalainen mutta alun pahoinvointi on tullut takasin
ainakin osaksi. koko ajan ällöttää ja oksettaa eikä ruoka oikein maistu vaikka olisi nälkä. Myös kamalat alaselkä kivut haittaavat tahtia :(

Oon jättänyt tahalleen äitiyslomalle suurimman osan vauvan hankinnoista(mm.pinnasänky ym) ja vaatteiden pesut sun muut. toisaalta ihan kiva että on tekemistä mutta en tullut ajatelleeksi ettei välttämättä jaksa enää tässä vaiheessa touhuilla hirveesti. oon tähän saakka ollut tosi hyvässä kunnossa mutta nyt varsinkin tuo pahoinvointi latistaa fiilistä ja vie jaksamista. illallakin kun menee nukkumaan niin pitää arpoo että tarviiko lähtee pönttöä halaileen vai saako unen päästä kiinni :( huoh. vielä en ole oksentanut mutta alkuraskaudessa sekin tuli tutuksi..

Viikonloppuna pitäisi jaksaa miehen+ tuttavapariskunnan kanssa mökille. saa nähdä miten käy.. reissu on sovittu joskus kuukausi sitten kun olin vielä hyvässä vedossa :D ei tullu ees mieleen että noin kuukautta ennen laskettua aikaa ei jaksakkaan enää samallalailla kun keskiraskaudessa. tää taitaa olla näitä esikoisen odottamisen kuvitelmia kun uskoo pystyvänsä synnytykseen saakka elämään tismalleen samallalailla kun ennenkin ja äitiyslomakin ennen vauvan tuloa on vaan ekstralomaa jolloin voi touhuta kaikkea kivaa :D

anteeksi valitus. ehkä tää olo vielä kohenee tästä ja toi pahoinvointi olis vaan tilapäistä eikä jatkuisi loppuun saakka :)

t.savanna ja asukas rv 35+1
 
Empä oo tänne pitkään aikaan kirjotellu, mutta juttuja oon lukenut kyllä. Jotenkin kun ei oikeestaan ole mitään uutta, väsymystä vaan kovasti ja joka puolelle sattuu. Kylkiluihin sattuu kokoajan istuessa, joten tekisi mieli vaan maata. Mutta kun ei kokoajan voi vaan maata. Kohdun ympäristön nivelet ynnä muut (koko maha) järkyttävän kipeä liikkumisesta, jopa kyljen kääntämisestä tai makuuasennon pienestä parannuksesta... Seisoessa huimaa ja oksettaa.. Lista vois jatkua vaikka kuinka. Siis todella rampautunut olo! Mutta olo on silti kuin maailman onnellisimmalla. :) Kaikki on vaan niin kertakaikkisen hyvin kuitenkin. Ihana mies, ihana kämppä, ihana kissa ja masussa ihana oma vauva.. <3 :) Ihana PERHE. :)

 Mä vaan toivon niiiiin kovasti että kaikki nää kivut enteilis siitä että pääsen synnyttämään kohtapian.. Ois aika ihanaa sillein viimestään parin päivän kuluessa lasketusta ajasta. Mielummin ennemmin tietty vielä! Koska olo kun menee kokoajan vaan vaikeemmaks ja vaikeemmaks... En kestä jos pitää oottaa vielä pari viikkoo yli lasketun ajan!!(mun tuurilla kyllä..)
 
imetyksestä tuli mieleen että mie kyllä imetin esikoista tasan siinä paikassa missä esikolle tuli nälkä. en siis menny mihkään piiloon imettään jos oli joku miespuolinen henkilö vieressä niin sit oli. ja julkisillakin paikoilla imetin menemään, mun mielestä se on ihan normaali asia. 
Meillä kun esikko ei halunnu käyttää tutti pulloa ollenkaan niin imetin sit koko ajan, pikkusen yli vuoden yhteensä. ei mua sillei haitannu, en kuiten ollu mitenkään menossa mihinkään pitemmäksi aikaa.. siis yksinäni. 

ihanaa kun on viileämpää ulkona ja sisälläkin, täällä on satana koko päivän vettä, sisälämpötila on tippunu ainaki 5 astetta :) 
Minua niin haluttais lähtee käymään jossain ulkona, siis kaupassa/kirppiksellä mut ei kiinnoistais yksin lähtee... Esikkokin on vielä tän viikon "lomalla" joten ei siitäkään ole seuraa ja ukkokin on työkeikalla yli 300 km päässä, tän viikon ja ens viikon ainaki viel. 

mie tein eilen housut itelle, on vähän viileämmät kun verkkarit ja tossa olis vielä pariin housuisin kankaat, kesäisiä housuja yrittäny tehä kun kaikki on niin paksuja.. 

vaavi potkiskelee menemään, pää alaspäin ollaan kun potkut tuntuu ihan ylhäällä, välissä ahistaa kun tissejä painaa :/ muuten ihan ok olo, mitä nyt hiki alkaa tippumaan kun vähän jotain tekee. hyvä ettei jo tää istuminen saa hikiä pintaan :( pitäis vaan makoilla paikoillaan..
 
Voi ihanuus! Viime yönä satoi vettä ja oli kunno ukkosmyrsky. Nyt pitäisi olla viileämpi olo, mutta ei vaan oo, mur! Ulkona joo on viileempää mut mä vaan hikoilen silti kun pikkuinen possu. Tulis jo perjantai ja päästäisiin mökille kavereiden kanssa. Siellä ei oo niin kuuma kun täällä betoniviidakossa ja pääsee uimaan :)
Minuu suututtaa ihan tolkuttomasti kun ei saa oikein mitään tehtyä ja pelkkä makoilu turhauttaa. Pitäisi siivota ja järjestellä ja vaikka ja mitä mutta heti kun rupee jotain tekemään niin tulee vaan paha olo.

Mun lonkat on alkaneet paukkua ja naksua ihan järkyttävän kovaa. Varsinkin kun yrittää kääntää kylkeä sängyssä niin lonkat vaan naksuu. Yöt on muutenkin ihan tuskaa. Kaipaan niin tolkuttomasti semmoista kunnolla nukahtamista. Vaikka kuinka illalla väsyttäis niin heti kun pääsee sänkyyn niin tulee levoton olo ja millään ei löydy hyvää asentoa. Sitten pitää mennäkin jo vessaan ja juomaan. Tätä venkoilua kestää sitten jonkun pari tuntia ennenkun onnistuu silleen vaan lipumaan uneen. Aamulla (eli puolen päivän aikaan) kun herää niin on ihan tolkuttoman väsynyt edelleen. Huoh... Tämmöistä "lievää" loppuraskauden tuskailua ilmassa tänään. :D

Me ollaan mun miehen kanssa varmaan jotenkin omituinen pariskunta kun ei oikein koskaan onnistuta tappelemaan keskenämme! :D Mä yleensä vaan suutun miehelle sillon kun se on ihan totaalisen kännissä ja täys tollo. Sitäkin kestää vaan hetken ja seuraavana aamuna koko juttu on jo unohdettu.

Kuulostaa Kcatri ikävälle tuo riita sun siskon kanssa. Toivottavasti saatte erimielisyydet selvitettyä. Eiköhän se sun mieskin sitten vauvasta innostu kun se maailmaan tulee ja moottoripyörät unohtuu siinä vauvaa hoitaessa :)
 
Täälläkin satoi yöllä ja aamulla sitten ihan kaatamalla, jyrisi ja salamoi. Nyt ilma on vähän kirkastunut ja ulkona tuulee mukavasti. Kiva kun jaksaa olla koneella vähän pidempään ilman että tulee kuuma, täällä mä oon sormet syyhyten oottanu viileempiä ilmoja, että pääsis bloggailemaan! :D
wilperi, meillä sama homma, miehen kanssa ei riidellä oikeesti ikinä! Mä en laske sitä riitelemiseks jos jostain vähän loukkaannun ja oon 2 minuuttia möksmöks... :D Monet on ihmetelly, että miten me ollaan aina niin kilttejä toisillemme.
Mulla oli eilen kans neuvola, siitä lisää neuvola-osiossa...
Eilen käytiin kaupungilla "vähän" shoppailemassa kaikkea pientä tarpeellista ja ei niin tarpeellista. Mukaan lähti mm. pari pakettia vaippoja, nenänniistäjä, sinkkivoide, kahdet imetysliivit, tutti, kosteuspyyhkeitä, kylpyöljyä ja sen sellaista. Nyt taitaakin olla melkein kaikki, sitteri on tilattu ja tuttipullo ostetaan kun sopiva tulee kohdalle. :)
Eipä tässä oikeestaan muuta, mulla menee samaan malliin, eli suurimmilta kivuilta oon säästyny. Lepposaa loppuodottelua viettelen... :)
 
mekään ei ukon kans juuri tappelemalla tapella, mie yleensä möksähän jostain ja sit mies tulee kyseleen sillei ujosti et mikä rakkaalla on hätänä ja kyselee niin nätisti niin kauan että alan puhumaan. 
en ole vissiin koskaan kuullu että ukko olis huutanu jostain, toisaalta hyvä niin mutta sit jos se joskus suuttuu ihan kunnolla niin mitähän siitä si tulee emoticon

Täällä oli vaavilla just mukava jumppahetki, masu heilu niin että tuntu että se menee rikki, jalat kyllä tuli niin "ulos".. 
 
Tänään koko päivän alavatsa ja ihan koko alapää ollu tosi kipee.. Sellasta vihlovaa kipua.. Tosi omituista.. Vihloo kans ihan paikalla ollessaankin.Välillä maha kovettuu samaan aikaan ja välillä ei. Kai noi jotain supistelua on? Onko muilla ollu tällästä?

Mekään ei miehen kanssa tapella. Välillä saatetaan olla erimieltä asioista ja siitä tulee lähinnä pienimuotoinen väittely, mut se menee nopeesti ohi. Tosin nyt raskausaikana on tullu tiuskittua miehelle mut se ei juuri oo ollu moksiskaan mun tiuskimisista :)

Ihana tosiaan kun tänään on ollu viileempää. Ulkona tuulee kivasti niin saa kämppäänkin kivan tuulahduksen. Vaihtuu tuo lämminilmakin täältä sisältä. Viimeyönä heräsin siihen kun ulkona ukkosti oikee kunnolla. Tosi kumeita jyrähtelyjä tuli. Enpä juuri sitte loppuyönä nukkunutkaan. Ärsyttää vaa ku ei saa yöllä nukuttua ja sitte ei kyllä pysty päikkäreitäkään nukkumaan. Yritys on kova mut en vaan päivällä nukahda.

On jotenki tosi laiska olo. Nevolassa tosin viime perjantaille saikin sille selityksen. Hb oli laskenu 106:n. Tai ainaki neuvolatäti epäili et se voi olla mun väsyneen ja saamattoman olon takana. Rautakuurille ne kehotti. Oon nyt muutaman päivän niitä syöny. Vielä ei vaikutusta.

Kai se olis pesukone vielä pyöräytettävä..
 
Lähdin tänään kaupunkiin asioille. Just tuli pahin kaatosade ja ukkosmyräkkä pään päälle pyörimään kun piti kävellä semmonen 10 min matka pysäkiltä. Piti juosta lähellä (jotain 20 m bussipysäkistä) olevalle huoltoasemalle ja siinä kerkesikin jo vaatteet kastua likomäräksi. Kävin ostamassa sadeviitan ja sateenvarjon (ei tullut mieleenkään ottaa kotoa omaa mukaan). Ja jatkoin matkaa. Sitten salamoi pään päällä niin etten uskaltanut aukaista sateenvarjoa ja aina kun jyrähti niin otin muutaman juoksuaskeleen kun pelotti. :) Kun pääsin perille olin likomärkä; sukat, kengät, housut ja paita kaikki märkänä. Sitten alkoi vatsakipu. Ylävatsaan koski tosi paljon. Ei sitten auttanut muu kuin soittaa neuvolaan ja kysyä ohjeita. Satuin mainitsemaan myös että parina päivänä on pikkuhousunsuojaa joutunut vaihtaa useammin ja se on ollut kosteampi kuin aiemmin. Neuvolatäti sitten epäili että jos viittaisi lapsiveden menoon.

Soitin miehelle että lähtee töistä ja tulee hakemaan, ja sitten mentiin käymään KYS:lla. Neuvolasta meni lähete joten menin suoraan synnytyssaliin (tai siis siihen vastaanottoon). Alkutiedot otettuaan täti pisti minut istumaan... ei oikein tuntunut ottavan vakavasti kun sanoin että koko ajan koskee mahaan... Istuskelin kiikustuolissa kun sikiön sykettä seurattiin. Hoitaja lähti pois vartiksi ja kun tuli takaisin sanoi että syke on hyvä, mutta lääkäri vielä tarkistaa. Lääkärin mukana huoneeseen tuli toinen hoitaja, vuoro oli kuulemma vaihtunut. Ei sitten se eka hoitaja sanonut mitään kun lähti vaan. Lääkäri oli tosi mukava ja kertoi mitä teki.  Otti streptokokkinäytteen ja näytteen onko mennyt lapsivettä. Katsoi myös ultralla vauvaa ja lapsiveden määrää. Sekä kohdunkaulansuun tilanteen. Streptokokkinäytteen tulosta ei mulle varsinaisesti tiedoteta, se jää sitten heidän merkintöihin. Mä kyllä sen jo melko varmaksi tiedän, että se on taas aktiivinen. Lapsivettä ei ollut vuotanut, joten side kastuu ilmeisesti ihan normaalista valkovuodosta. Lapsiveden määrä kohdussa oli normaali. Paikat on kuulemma jo kypsät ja 2 cm auki (tai mulle sanoi että 1 cm, mutta neuvolakorttiin oli kirjoittanut 2 cm auki, 1 cm pituus). Saa nähdä montako viikkoa vielä menee... Mutta kaiken kaikkiaan käynti oli väärä hälytys, mutta ei harmita että tuli käytyä. Niin ja se vatsakipu loppui suunnilleen tunnin jomotuksen jälkeen, lääkäri epäili että juokseminen / hölkkääminen oli rasittanut kohtua. Joten mitään sellaista ei kannata nyt harjoittaa.

Siskon kanssa kinastelu jatkui kaupungilla, äitikin muistutteli miten monet liitot nykyään hajoavat. WTF?? Minkätakia semmoista pitää nyt jauhaa viimeisillään olevalle? Erehdyin kertomaan miehen moottoripyöräilypäivästä äidille. Siskon ex-poikaystävä hurahti moottoripyöräilyyn ennen kuin siskolle ja hänelle tuli ero, niin nytkö meidänkin suhde on jotenkin uhattuna moottoripyörän takia?! Enpä usko.

 
Heh, mulla meinas tulla jo kriisinpoikanen kun en päässy pariin tuntiin tänne palstaa lukemaan <:)  Onneksi nyt kuitenkin!

Kcatri:  Onneksi oli väärä hälytys.  Täällä kanssa joutuu pikkuhousunsuojaa käyttämään ja vaihtamaan ahkerasti.  Ärsyttävää.  Se lapsivesi on vissiin melko usein semmosta vähän vaaleanpunaiseen vivahtavaa eli jos muuten normaalilta näyttää niin melko varmasti vaan näitä raskauteen liittyviä ällöttävyyksiä <:)  Onneksi siellä kaikki kunnossa!
Meillä on muuten ukon kanssa varmaan suhteen isoimmat väännöt liittyny just nimenomaan moottoripyörään joka ei onneksi perheeseen enää kuulu :)  Täällä oli ukolla kilpapyörä, ei katupyörää, mutta sepä olikin sitten semmonen harrastus joka vei kaiken ajan ja rahan (joo niitä maksetaan vielä pitkään...)  Ite en edes ole moottoriurheilun ystävä ja pelotti vaan aina kun ukko oli radalla <:D  No onneksi se on toistaiseksi taakse jäänyttä elämää.

Meillä meni varmaan pari ekaa vuotta miehen kanssa niin ettei riidelty.  Sen jälkeen on kyllä tullu riideltyä.  En mä semmosta "aiheesta riitelyä" osaa pahanakaan pitää, tottakai semmonen jatkuva tappelu on asia erikseen.  Ihan hyvä kuitenkin välillä puhdistaa ilmaa.  Me ollaan kumpikin niin temperamenttisiä ihmisiä että se tunteiden patoaminen johtaa sitten ihan hirveisiin riitoihin joten paras kinastella sillon kun homma pysyy vielä hanskassa XD

Niin joo Kcatrille vielä sen verran että mähän olin tipassa viime kerralla synnytyksessä.  Mulla meni lapsivedet niin aikasessa vaiheessa että tuli antibiootti-iv ja taisi tulla nesteitäkin?  En millään muista.  Ja jälkeisten synnytystä vauhditti oksitosiini-iv, en tiedä laitetaanko se sitten kaikille.

Kuka puhukaan noista lapsen kehitys ja syntymä -kirjoista?  Olen samaa mieltä että hyvät ovat, multakin ne siis löytyy.  Ja siihen synnytyskirjaan on taltioituna esikon synnytys, en mä sitä enää muistaisi jos en olisi heti kirjoittanut.  Tilaa on onneksi myös tätä toista synnytystä silmällä pitäen.

Huomenna kuukausi enää laskettuun aikaan.  Menisipä se nopeasti :)

Imetyksestä vielä.  Täällä tehtiin samaan malliin kuin siala eli imetin kyllä melkein missä vaan.  Tai tottakai halus semmosen pienen rauhan siihen, kyse on kuitenkin toisen ruokailusta.  Mutta siis ihan ihmisten nähden imetin.  Enempi huomiota herätti se jos lapsi huusi nälissään kuin se että sen pikaisesti syötti.  Mutta kukin tavallaan.  Mä olin suunnitellu imettäväni vuoden mutta vauva päätti toisin eli 9kk meni imetyksellä ja sitten loppui.  Olihan se alkuun jotenkin omituista luonnollisuudestaan huolimatta ja kipeetä teki ennen kuin nännit siihen tottui mutta jotenkin tosi palkitsevaa kuitenkin, etenkin illan viimeinen imetys hämärässä.  Sitoohan se tosi paljon vauvaan jne ja on siinä omat kommervenkkinsä.  Toivottavasti imetys onnistuu tälläkin kertaa, mutta jos ei niin ei.  Pääasia on että lapsi saa ruokaa.  Läheisen tunteen saa siinäkin kun syöttää lasta kainalossa pullolla.
 
mie oon joutunu nyt ihan tukalimpina päivänä vaihtaa ihan aluhousuja, kun ollu niin märät, sekä hiestä että valkovuodosta.. parhaimpina päivinä vaihoin housut joka kerta kun kävin pissalla.. 
tänänä ei onneks ole tarvinnu vaihtaa muuta ku pikkuhousunsuojia.

Kävin sitten kuiten pyörähtään yksin kaupungilla ja ostin muutaman muovilaatikon, olis tarkotus esikon vaatteet käydä läpi ja laittaa noihin muovilaatikoihin, minun mielestä pahvilaatikot on ihan kökköjä vaatteiten säilytykseen. 

vaaveli on sit päättäny tänään pitää oikein kunnon jumppaa päällä. ysin aikaa lähin ajeleen kotia päin niin siitä asti on potkinu koko ajan, tai sit osa voinu ollu myös suppareita. nimittäin välillä vatta on menny ihan kivi kovaks. ja tuntuu ihan tuolla alhaalla semmosta painon tunnetta, että pitää vetää ittensä ihan suoraksi, ei voi ollu yhtään kippurassa...

 
ei tää mee enää hyvin.. tää on tosi kiva kämppä ja sillei, sopiva jne jne mut yllätys yllätys varaston katto vuotaa edelleen vaikka se käytiin kerran jo korjaamassa, nyt oli sit lähempänä itte asuntoa, kohta varmaan koko kämppä on ihan homeessa... 

kiva asustella tämmöses kämpäs vauvan kanssa missä katto vuotaa emoticon
 
Tullut taas hetkessä tekstiä..

Meillä riidellään ja ei riidellä. Välillä huudetaan ihan turhasta ja välillä aiheesta. Mut oon sitä mieltä, et nää riidat vaan kuuluu tähän parisuhteeseen. Puhistaa kivasti ilmaa sitten. Jos riidellään oikein. Välillä tosin tuntuu, et ois jotain voinu jättää sanomatta. Ja joskus unhoittuu sekin, et poika hoksaa kaiken.

Kcatri: Toivottavasti saatte jotenkin sovittua siskon kanssa asiat. Aika kurjalta kuulostaa toi tilanne. Onneks vaaveli ei päättänyt vielä tulla maailmaan. Mut josko toi enteilis sit sitä, et parin viikon päästä, ku ois jo tarpeeks iso..

Nia: Aika inhottava tilanne teilläkin miehen kanssa. Voin kyllä kuvitella, et tuntuu jo siltä et vois mies vähän kattella ahkerammin koulumahollisuuksia yms. Kyl se vaan semmonen on, et sitä rahaa tarvitaan. Tsemppiä!

Moon: Juu toi sf:n mittaaminen.. Huooh. Mut onneks kaikki hyvin ja pääsit ylimääräseen ultraan!..:)

Plipp: Onnea oman talon etsimiseen!

Mijo: Mulla kanssa vihloo ja viiltää alavattasta. En tie mistä johtuu, ku tuntuis silt ettei olis supistuksia.. Oiskohan jotain lihaskramppeja? En tie.

Hei jee... Viikko 37 tuli täyteen niin et napsahti. Nyt huomaa entist enemmän et kuulostelee noit supistuksii tarkemmin. Jännää jännää..  Täälläkin piti tulla viileempää, mut nyt näyttää kyl silt et arska paistaa minkä kerkee.. Ihan hirvee tukala olo. VIHAAN HELLETTÄ!

Mul on tullu ihan hirvee nälkä vaivaks.. Koko ajan sais syyä jotain.. Ei haluis.. Ja alkaa menee hermot tän nukkumisenki kaa.. Ku väsyttää illal ja päiväl ihan hirveesti, mut sit ku menee nukkumaan ni pyörii ja hyörii siellä sit ku ei enää mukamas väsytä. Sit heräilee jatkuvasti. Ja sitku ei saa ees nukkua aamulla niin kauan ku haluis. Tänäänkin poika päätti herätä 6.30.. Kivaaaa! Eikä päikkäreitäkään tuu otettua. Ku ei just sillo väsytä ku poika nukkuu. Alkaa unettaa vast sit ku herätään.. HUOOH! Ja nyt just pitäis levätä..
 
Oli muuten pakko tulla valittamaan..

Alko ihan hirveesti nyt ärsyttämään toi Vau:n raskaus viikko viikolta juttu. Siinä puhutaan semmotti, et ois ensisynnyttäjä..

Rupes vituttamaan tääki:

"NAINEN

Käytä mahdollisuuksiasi! Olet vapaa käyttämään päivät haluamallasi tavalla..... Rauha laskeutuu, ja keho saa tarvitsemaansa vaihtelua ja lepoa."

Just joo..
 
Niin, olisinhan mäkin julkisesti imettäny jos lapselle ois nälkä tullu enkä sitä huudattanu nälissään, mut ajotin aina syömiset sillai ettei tarvinnu. Aluks ei paljo liikkunu kotoo parin ekan kuukauden aikana, ja sittenhän lapselle alkaa tuleen jo vähä rytmiä ja mahtuu mahaan maitookin kerralla enemmän. Ja kylässä pääsee kuitenkin aina viereiseen huoneeseen.

Idaho, ohan noi jutut kirjotettu sillai kun kaikki ois ensisynnyttäjiä, ja olis päivät vaan aikaa kattella vaaleenpunasten lasien läpi niitä vauvaunvaatteita ja järkätä ja vetää päikkäreitä ja ja...!! Hih, ton yliaktiivisen esikoisen kans ei paljo päivää vietellä miten itte haluaa :)

Mun mielestä kans tollaset ilmanpuhdistusriidat on hyviäkin, ja yleensä onkin vaan sellasia (harvoin niitäkin), nyt alkaa tuskastuttaan tää vitun muumiolo ja se, ettei pysty/jaksa tehä kaikkee mitä haluaa (ärsyttää kaikki rajotukset, johtu ne sit mistä tahansa) ni sen takia oon äreempi ja tietty mieskin sen aistii ja vaikuttaa siihenkin, ja viä toi esikoisen alkava uhma kaupan päälle, ni tulee tyhjästä helpommin riitaa. Hih, ja sovintoseksi on kuitenkin ehkä parasta ;)

Outoo olla kotona kun tyttö on tarhassa!! No, kohta lähetään auttaan kavereita rempassa, et se siitä lomailusta. Huomenna oon yksin kotona ja vähänkö siivoon ja puunaan kaappeja jne!!!!
 
Unohdin mainita, että sain myös vauvan painoarvion, joka oli 2,5 kg. Vastaa kuulemma 35 viikkoista siinä keski- tai alakäyrän kohdilla. Onneksi ei ole siis mikään iso jättiläinen, "sokerivauva" tulossa. On tullut varmaan neljänä peräkkäisenä päivänä mussutettua karkkeja... joku sokeririippuvuus. Tänään yrityksenä olla ilman, ja huomenna myös...

Jotain muutakin piti muistaa kertoa.... mutta... mitähän se oli... Ai niin! Lääkäri kokeili kohdunsuun tilannetta ja sormella tuntuu jo vauvan pää! Sanoin kotona miehelle, että nyt meni kyllä viimeisetkin seksihalut, en halua että sitä tökitään peniksellä otsaan! :)

 
Hiihaa!  Joo lepo ja rauha tosiaan :D  Tänään herättiin sitten kuudelta.  Kävi mielessä että pitäskö se parhanan tutti antaa sittenkin takasin, aikasemmin poika nukkui 8-9 asti...  Toiminta alkoi siis heti aamusta kun otin ton pyöriäisen poikkeuksellisesti viereeni.  Toiveissa oli että se olisi siihen vielä hetkeksi nukahtanut mutta ensin se tyhjensi tavarat yöpöydiltä ja säntäsi sen jälkeen portaita yläkertaan.  Pakkohan siinä oli nousta.  Sitten kun silmät ristissä suoritin aamutoimia, en edes huomannut kuinka pelottavan hiljaista oli...  Kun menin keittiöön oli siellä tyytyväinen poika yltäpäältä banaanissa:  oli sitten varastanut banaanitertun ja pistellyt poskeensa ja vähän siinä ohessa vaatteilleen ja mattoon ja ja ja...  Eilen se mokoma kiipesi tietokonepöydälle kun olin laittamassa aamupuuroa...

Tässä sitten olen yrittänyt pysyä hereillä :D  Horrostin kyllä ihan lahjakkaasti kun tuli lastenohjelmia telkkarista ja muksu malttoi niitä kerrankin katella (yleensä ei kiinnosta siis mikään muu kuin pikkukakkonen ja mainokset) hetken ja touhusi sitten leikeissään.  Tässä menee kyllä päivärytmi vähän uusiksi...  Uskoisin että tänään otan minäkin päikkärit, eilen en ehtinyt kun lapsi heräsi just kun sain silmät kiinni.

Tänään ois tiedossa akkain ja lasten kokoontuminen pitkästä aikaa!  Eli siis kahvitellaan paikallisen vauvakerhon porukalla, jee!  On ollu pitkä tauko siinäkin kun kaikki on olleet lomilla ja viimeisimmän kokoontumisen aikaan taisi oma muksu olla kipeenä :/  Syksyllä täytyy keksiä uudet verkostot kun nämä aikasemmat äitiyslomalaiset palaa töihin.  Saas nähä vaan että miten se liikkuminen kahden lapsen kanssa sitten onnistuu.  Varmaan ihan hyvin jahka siihen tottuu.

Hauskaa muuten sinällään kun oli eilen siellä lääkärissä puhetta tosta painoarviosta.  Lääkäri siis kysyi mun omaa tuntumaa ja sanoin että pieneltä tuntuu selvästi.  Sitten kun kerroin näistä äitipolin tutkimuksista ja povatusta 3,7kg syntymäpainosta niin lääkäri totesi että ei se kyllä ihan pieni ole :D  No ei niin, ihan hyvän kokonen vauva, se vaan tuntuu niin pieneltä kun vertaa esikoiseen joka oli kuitenkin 4260g syntyessään.  Oliskohan sille painoarvio ollut 3,6kg?  Mutta eipä noi käsikopeloarviot tosiaan ihan luotettavia ole.  Ja loppujen lopuksi ei se paino vaan se päänympärys ja hartiat, niistähän se lantiosta mahtuminen on kiinni.  Nyt kuitenkin suhtaudun rauhallisesti tohon synnytykseen kun tiedän että on sieltä lävestä aika iso vauva jo kerran tullut.  Tällä kertaa oikeastaan ainoa huolenaihe oli se tarjonta, mutta raivotarjonnassahan tuo kaveri tosiaan on.
 
Mulla ukko tossa pari kolme viikkoa sitten sano et kun harrastettaan kivaa että olis tuntenu pohjan vastassa, liekö sit just vaavin pää 

Mulla vika lääkäri aika siis vasta viikon päästä.. aika jännää jos olis vaavin pää muka jo noin alhaalla että tuntus jo nyt. viikkoja ei kuiten nyt oli kun 36+1

Mulla muuten nukkumiseen vaikutti minkä laiset lakanat oli, tossa nimittäin oli just tommoset satiiniset lakanat niin nukkumisesta ei tullu yhtään mitään, mut vaihetin normaaleihin niin heti parani yö unen laatu, tosin lämpötilakin siinä kyl just laski et sekin vaikuttaa.. 
 
Takaisin
Top