Helteisen heinäkuun höpinät

Meillä oli tänään Jyväskylän sairaalalla synnytysvalmennus. Tarkoitti siis sitä, että me Keski-Suomen alueella asuvat, lähiaikoina vauvan saavat, istuimme sairaalan luentosalissa 2 tuntia kuuntelemassa synnytyksen vaiheista ja kivunlievityksestä jne. Jyväskylässä ei järjestetä nykyään mitään tutustumiskierroksia synnytyssaleihin, sillä ryhmäkoot ovat isoja ja tilat pienet. Luennon jälkeen olisi saanut mennä käymään vastasyntyneiden teho-osastolla, mutta ei kyllä enää kahden tunnin istumisen jälkeen huvittanut mennä. Ja olisi ehkä tullut pala kurkkuun, jos olisi nähnyt siellä niitä alle kilon painoisia vauvoja :( vaikka tuskin ne siellä ihan "näytillä" ovat..
Niin ja Jyväskylässä ei ole nykyään kuulemma mahdollista saada synnytyksessä ilokaasua, sillä n. 3 vuotta sitten siellä alettiin tutkia, miksi kätilöillä oli aina pahoinvointia ja päänsärkyä. Syyksi selvisi, että ilmanvaihto synnytysaleissa on niin huono, etteivät ilokaasuhöyryt päässeet kunnolla virtaamaan ulos. Kätilöt siis käytännössä olivat pienissä ilokaasuhöyryissä kokoajan ja sen antaminen äideille lopetettiin välittömästi (onko minulla huono huumori, kun pisti hieman naurattamaan, kun kätilö mainitsi asiasta :D )

Helteistä en jaksa paasata sen enempää, muutakuin että tulispa jo syksy! Minä olen ehdottomasti syksy-ihminen! :) Niin ja minunkaan päähän ei ole edelleenkään iskostunut, että kohta se vauva on täällä!! Kai se sitten valkenee, kun lähtö tulee.. jos tämä vauveli malttaisi vielä n. kuukauden pysyä masussa. Tällä hetkellä ei ainakaan ole vielä minkäänlaisia tuntemuksia. 
 
Täälläkään ei oo koko raskauden aikana värjätty tukkaa ku ehkä kerran. Mulla kans on koko raskauden ajan ollu todella kuiva tuo hius ja hiuspohja ja kun vaalennan, niin mennyt entistä huonompaan kuntoon. Ei tästä tahdo mennä edes harja läpi. Mulla ei myöskään kynnet kasva, ei käsissä eikä varpaissa. Ilmeisesti tyttö vie äidiltä kauneuden vai miten se vanha kansa sanoo :D. No, jospa sitten raskauden jälkeen vois värjätä taas. Mulla on luonnostaan tosi vaalea tukka, että juurikasvu ei kyllä näy. Sävyä oon vaan pikkusen muuttanu.

Mulle tytöt järjesti tänään vauvakutsut. Toivat kahdenlaisia rieskarullia, mozzarella-tomaatti-basilika cocktailtikkuja, juustokakkua, limpparia, karkkia. Oli tosi ihanaa. Sitten sain pieniä lahjoja: Hello Kitty astiaston, potkarin, kaks unilelua, harsoja ym. Istuttiin vaan iltaa, tytöt joi tietenki siideriä ja minä limpparilinjalla. Laulettiin singstaria, kuunneltiin musiikkia ja juoruttiin. Sitten tuntin oloni tarpeeksi reippaaksi ja lähdettiin käymään keskustassa ihan patiolla istumassa. Juuri tuossa tulin kotiin, eikä olo ole vieläkään väsynyt. Pikkuisen tulee harjoitussupistukia ja vaavalla sadas hikka tälle päivälle.

Huomenna otetaan iisisti, siivousta lukuunottamatta. Maanantaina miehen mummon synttäreille ja tiistaina meitä odottaa IKEA!! <3
 
Hiustenvärjäyksestä: Itekään en oo värjänny hiuksia koko raskausaikana. Normaalisti värjään parin-kolmen kuukauen välein kevytvärillä vähä tummemmaks. Nyt edellinen värjäyskerta oli syyskuun lopulla ja väripurkki ehti olla jo ostettuna ennen positiivisen raskaustestin tekemistä. Ekan kolmen kuukauen aikana en halunnu värjätä (just hätävarjelun liiottelua) eikä se sen kolmen kuukauenkaan jälkeen tuntunu enää tärkeeltä. Nyt kesää vasten värjääminen tuntuis ihan typerältä ku aurinko vaalentaa hiuksia muutenki niin paljo. Syksyllä sitte, jos sittekään. :)

Täälä on helle helpottanu. Eilen oli merenrannasa jo niin kova tuuli, että piti iteki laittaa hetkeks pitkähihanen paita päälle, luksusta!!! Näistä helteistä selvisin vähemmillä turvotuksilla ku edellisistä, *koputtaa puuta*. Tuttava suositteli tukisukkien käyttämistä. Onko kellään kokemuksia?
 
Täällä ilmoittautuu yks hiusfriikki... Minä voin lähteä "kylille" ilman meikkiä ja verkkareissa mutta tukan on oltava kunnossa! Olen raskauden aikana käynyt kahdesti värjään hiukseni kampaajalla ja niiden välissä värjännyt pari kertaa itse. Ihan kolmen ekan raskauskuukauden aikaan taisin värjätä kerran itse, mutta muut kerrat ovat olleetkin sen jälkeen.
Minusta tämä värjäys asia on vähän niinkuin tuo "saako raskauden aikana meikata" -kysymys. Kohtuus siinäkin (vaikkei ihan minun kohdalla toteudukaan...) ja mistä ihmeestä me tiedämme koko totuutta esim. suuhun pistämästämme ruoasta! Tänä päivänä käytetään kuitenkin niin paljon kaikkia piilo-lisäaineita ym. mitä ei välttämättä ole tutkittu. Totuushan on että tieto lisää tuskaa ja kun miettii esimerkiksi 20-30 vuotta taaksepäin, nämä rajoitukset on vain lisääntyneet ja kuitenkin silloinkin syntyi terveitä lapsia.
Alkää nyt ymmärtäkö väärin, minusta on tosi hyvä että neuvolassa ym. valistetaan asioista mutta joskus tuntuu että maalaisjärjen käyttö on kielletty. En minäkään olis 20 vuotta sitten ottanut permanenttia raskaana ollessani, kyllä ne aineet silloin oli niin myrkkyjä ja haisivat ihan kamalalle. Nykyisin kampaamotuotteitakin tutkitaan ja kehitetään turvallisimmiksi.
Jokainen taaplaa tyylillään ja tämä oli vain minun mielipiteeni.
 
Voi "parivihaistajatodellahirveänkuuloistasanaa". Äijä saakeli.. Päätti eilen pojan juhlien jälkeen lähtee "parille".. Ite menin nukkumaan kahdelta, ku ei uni tullu aiemmin.. Viideltä heräsin vessaan ja kappas.. Äijää ei missään. Koitin soittaa. Ei vastausta. Soitin ja kirjoitin. Soitin uudestaan. Ei vastaa. Alko mielikuvitus laukkaamaan. Aattelin kaiken aurajokeen tippumisesta jonkun muidun luo päätymiseen.. Eihän sitten enää unta saanut. Kirjotin äijän kaverille, kenen kaa oli lähteny. Ei vastausta. Soittelin pari tuntia.. Ei mitään.. Itkin täällä ja poika heräsi puoli kaheksan. Siinä sit yritti olla pokkana ja tehä kaikki aamutoimet. Puol yheksältä äijä päätti vastata.. Oli kuulema kaverinsa luona.. Haistatin pitkät ja löin luurin korvaan. Tuli kotiin, eikä ees anteeks pyytäny.. Vittu (anteeks) mikä idiootti.  Siltikään en vielä tiiä uskoako tuota kamun luona yöpymistä. Mut sitä en saa ikinä tietää, et pitääkö paikkaansa. Ärsyttää.

Nyt esittää niin kilttiä. Päätti äsken lähteä pojan kanssa ulos.. Ihanku asia sillä korjaantuisi.. Suuri k**pä ottassa nyt mulla. Huoh.

Ja tää ilma ärsyttää.. Oikeesti. Misään asennos ei oo hyvä.. Vauva tekee varmaan jotain x-venytyksiä ku tuntuu et joka kohasta tulee joku osa ulos.. Sattuu.. Ja itkettää..

Sori.. Oli pakko tulla purkamaan..

Vituttaa tää tukkakin.. Eks raskaudes pitäis tukan loistaa ja olla tuuhee.. No ei täällä ainakaan.. Kohta oon kalju!
 
idaho Kylläpäs teki miehesi aika ikävän tempun... ei tuolla tavalla saa huolestuttaa toista. Mäkin aina kuvittelen kaikki kamalimmat asiat, jos toinen ei heti vastaa puhelimeen... Toivottavasti asiat selviää, ja mies on tosiaan  ollut vain kaverin luona. Vähän on huonoja kokemuksia miehistä, mutta onneksi tuo oma mies on aika luotettava..

Tuollahan tuo mies kuorsaa makuuhuoneessa, mökkireissusta palanneena. Tänään on meidän 2 vee häävuosi päivä eli paperihääpäivä. Odotan tässä että päästäis lähtemään jonnekin ravintolaan syömään... pitää mennä kohta herättää ukko...

Onneksi ilma viilentyi. Voi taas hengittää paremmin, eilen illallakin oli tosi ahdistava ja tukala olo. Ei taida vaan montaa päivää tätä iloa taas riittää...
 
Voi idaho, grrrr!  Uskomatonta käytöstä mieheltäsi :(  Ja ah niin tutun kuulosta!  Se on kumma juttu ettei miehille tuu pieneen mieleenkään ILMOITTAA edes että on jäämässä jonnekin.  Ei vissiin tule mieleen että joku vois olla huolissaan :/  Täällä äijä kanssa teki tommosen katoomistempun tossa talvella ja hukkasi puhelimensakin.  Sehän sai sitten soitettua mulle vasta seuraavana iltana että missä on ja mitä on käyny vaikka koko ajan oli ollu tutuilla ja siellä oli monta puhelinta mistä olis voinu soittaa...  Ajattelematonta toimintaa!

Kumpa täälläkin olis jo viileempää.  No huomiseksi on onneksi luvattu jo ihan mukavaa säätä.  Tänään ton helteen kanssa on pärjänny kun lähettiin Seurasaareen koko perheen voimin.  Ulkona on paljon mukavampi olla (nyt kun poikakin on siis kuumeeton, jeee!) kun ilma liikkuu.  Teki hyvää myös kävely, etenkin kun mies työnsi rattaita - niitä puskiessa meinasi supistella mutta muuten verkkainen kävely teki hyvää.

Mä luovuin tukan värjäämisestä viisi vuotta sitten.  Silloin mulla tuli jotenkin mitta täyteen kun jatkuvasti sai olla sitä juurikasvua värjäämässä.  Semmonen kunnon kierre <:)  Mullakin oma väri semmonen että näytti aina ihan harmaalta värjätyn rinnalla!  Nyt kun on pitkä tukka omaa väriä, niin se jopa näyttää jonkun väriseltä :D  Ja kiiltää!  Mulla meni niistä väreistä tukka tosi huonoon kuntoon joten nyt se pysyy paljon helppohoitoisempana.

Täällä on tosissaan nyt jo muutama päivä oltu ilman tuttia esikoisen kanssa.  Nukahtaminen on vaikeeta, se aiheuttaa käsittämätöntä raivoa kun tutit ei tyynyn vierestä löydykään.  Itellä sattuu eniten sydämeen kun kuulee kuinka lapsi herää aamulla itkien.  Mutta onneksi sekä päikkärit että yöunet on menny hyvin kuitenkin.  Toi lapsi on kyllä niin hyvä nukkumaan (paitsi jos joutuu sen kanssa nukkumaan samassa huoneessa) ettei se ihan kummassa häiriinny.  Ensimmäisen kokonaisen yön se nukkui noin nelikuisena (!) eli 11h putkeen.  Luksusta.

Nyt koittaakin omituiset ajat kun talon miesväki lähtee tosiaan illalla sinne Kainuun perukoille mummolaan :O  Perjantaiksi tulevat sitten mökille, mennään sinne tuttujen kanssa viikonlopuksi.  Mitähän mä osaan tehdä yksin kotona?  Pitänee nauttia olosta, tää ei tule varmasti ihan heti toistumaan <:D

Tukisukista...  Oon kuullu sellasta tarinaa että niiden pitäis olla semmoset ihan kunnon pitkät sukat, yli polven.  Jos on pelkästään tossa säären alueella niin saattaa jopa pahentaa sitä turvotusta.  Omaa kokemusta mulla ei ole kyllä.

Kcatri:  Hääpäiväonnnittelut!  Kuulostaa ravintolailta kyllä ihanalta :)
 
Kcatrille onnittelut. :)

No juu. Ois äijä voinu ilmottaa. Vieläkin ottaa hiukan päähän toi tempaus.. Noh, jos jotenkin äijä yrittäis vähän hyvittää tota.

Moon: Muakin riipasi, ku toinen selvästi itki tuttia ja äiti ilkeenä ei vaan antanu. Mut tää meni melko nopeesti ohi. Nyt tosiaan ei poika mitään edes mainitse tutista. Ja on nähny vauvalle ostamani tuttipaketin. Kelpaa kun selittää, että on vauvalle.. Ihanaa, että saat viettää ihan omaa aikaa. Saispa itekin. Meiän pitäis kuun lopussa mennä miehen isän luokse viikonlopuksi. Asuu kauempana. Mutta nyt oon vähän miettiny, et uskaltaako sitä enää lähteä, kun niin lähellä jo laskettu aika. Ehdotin, että menevät pojan kanssa kahdestaan. Noh.. saas nähä mitä tehään. En haluais kyl yksinkään synnyttämään mennä..

Mä ostin viimeksi semmoset "lentotukisukat" tavaratalosta. Mulle niistä ei juurikaan ollu hyötyä..Ois pitäny ostaa kunnolliset, mut ne maksaa ihan hirveesti. En tie kuinka ihanaa semmosia on ees vetää jalkaan näillä helteillä. Mutta voihan niitä kokeilla. Kyl tommoset halvemmat joillakin toimii..

Ihanaa.. Eilen kunnon ukkosmyräkkä ja nyt ulkona VIILEETÄ! 18 astetta.. Uujee.. Nytku jaksais lähtee ulkoilemaan.

Mun on pakko värjätä tukkaa.. Ittellä semmonen maantienharmaan värinen tukka.. Ihan järkky..

Suunnittelin, josko rupeis sairaalakassia pakkailemaan.. Pikkuhiljaa.. Inhottaa vaan ostaa nyt pesuvälineet, ku pitää muutenkin ostaa shampoot ja muut.. Tulee hirveen kallis kauppareissu..

Vali vali..

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille. Kohta taas viikonloppu..
 
Mä oon ainakin värjänny hiuksia ihan surutta, mun mielestä se on hätävarjelun liiottelua lopettaa raskauden takia, mutta siis kukin tyylillään :) On tässä muutenkin jo kestämistä, kun on lihava, ruma, perse leviää ja joutuu käyttään rumia vaatteita (kun ei raaski hetken takia panostaa niihin), ei pääse viihteelle eikä liikkuun miten haluaa, ni en kyllä enää rumalla tukalla ala oleen!! :)

Meillä ei oo esikoinen ees syöny tuttia, ni ei tarvi onneks vierotella. Täytys vaan panostaa enempi tohon pottailuun ja itse syömiseen, mut alka virta jo loppuillasta hiipuun kun aamuyöllä herää ja fillaroi päiväks töihin ja takas tän pötsin kans, ja muuten tekee kaikki kotihommat ja puuhailee tytön kans. Ikiliikkuja kun ei pysy yhtään paikallaan, niin vaatii konsteja saada sitä viihtyyn potalla hetkee kauempaa!

 
Huomenet vaan kaikille mammoille!

Kyllä tässä varmaan jo jokainen on odotellu innolla, että saisi sen pikkuisensa tänne maailmaan.. Ei meinaa ite enää malttaa odottaa sitä tapahtumaa vaikka se on alkanut jännittämään jo aikas paljon. :) Mutta pääsis ainakin eroon näist ennakoivist supistuksista,saattais päästä sängystäkin paremmin ylös, eikä maha tuntuis halkeavan koko ajan... :) Ja kun koko viikonlopun oli meillä se +30 astetta niin ei kyllä enää kiitos! :D
 
Mä en muista koska viimeksi oisin oikeesti nukkunu näin pitkään!  Ihanaa!  Tossa ennen puolta kymmentä heräsin enkä edes viittiny nousta heti ylös kun ei ollu pakko :D

Kämppä oli mukavasti viilentyny yön aikana.  Jätin isot ikkunat yöksi auki ja nyt täällä on n. 20 astetta siis melkein VIISITOISTA astetta vähemmän kuin pari päivää sitten!  LUKSUSTA!  IHANAA!  Anteeksi tää hehkutus jos meinaa mennä överiksi :D  Viileydestä huolimatta aion kohta syödä jäätelöä ;)

Miesväki oli päässy perille ongelmitta, hienoa :)

On muuten moni maininnu että toivoo että se vauva pysyy mahassa sinne viikolle 37 asti vähintään.  Mulla vastaava "minimivaatimus" ois rv35.  Sitä ennen jos synnytys käynnistyisi niin joutuisin naistenklinikalle.  Mulle on kuitenkin ehdottoman tärkeetä päästä sinne omaan synnytyssairaalaan synnyttämään (Hyvinkää) kun se on jo paikkana tuttu ja oltiin siihen tosi tyytyväisiä.  Muuta en oikeestaan ole synnytyksestä suunnitellukaan, mutta oma synnäri sen olla pitää!  (Ja olen kyllä PÄÄTTÄNYT ettei synnytys saisi käynnistyä vesien menolla koska tällä kertaa haluisin sinne ammeeseen kun viimeksi en em. syystä saanut mennä)  Mä oon kyllä vakuuttunu että menee päälle lasketun ajan, niin meni viimeksikin.  Sillon olin kyllä (jälleen kerran) päättänyt että kyllä se syntyy rv38 ja arvatkaa ottiko päähän jokainen yli mennyt päivä XD

Meillä on kanssa tota potta- ja itsesyömisjuttua mistä Yohanna mainitsi.  Ei meinais mukula tosiaan minuuttia pidempään potalla viihtyä.  Hätänsä se tunnistaa ja ilmottaa mutta kieltäytyy tekemästä pottaan.  Ja mullahan meinaa hermostus iskeä ja mahaan sattuu kun ite kykkii siinä potan vieressä.  Istuminen sattuu kun vauva painaa nivusiin.  Oon silti päättäny että tää pottatouhu on pakko saada jollain tapaa aluilleen ennen vauvan syntymää koska muuten se venähtäisi jonnekin hamaan tulevaisuuteen.  Oon niin kateellinen niille äideille jotka joko löytää itestään sitä energiaa tähän hommaan tai saa ikään kuin apuja kun siisteyskasvatusta harrastetaan päivähoidossa.  Pakko vaan on ottaa itteä niskasta kiinni, ei kukaan opeta tota lasta potalle ellen minä ite.  Toi syömisjuttu menee taas vaihtelevammin, välillä mukula lapioi puolet ruuasta ihan nätisti itse ja välillä lusikka lentää nurkkaan ihan heti.  Hiljaa hyvä tulee, kai.  Mulle kaikki heti <:)

Heh, yleensä mä raivaan esikoisen leikit pois heti kun se on mennyt illalla nukkumaan.  Nyt mulla on eiliset sotkut täällä kun en raskinu heti korjata pois kun poika lähti <:)  Tänään ois kyllä tarkotus tossa hetken päästä ryhtyä hommiin ja laittaa joka ainut pikku palikka ja duplo paikalleen.  Seuraava projekti olis esikoisen pinniksen öljyäminen ja vuodevaatteiden pesu.  (Sillon aikanaan mun oli pakko koota se sänky HETI kun olin sen ostanu ja sitten kun öljysin sen koottuna pensselillä niin jälki ei ollu maailman parasta <:) )  Samalla vois vaihtaa omatkin lakanat, mukava ois saada tyystin hiettömät vuodevaatteet nyt kun vihdoin on hetki viileää! (ihanaa kun voi touhuta omaan tahtiin, voinnin mukaan, kenenkään häiritsemättä!)

Mutta nyt koiran kanssa ulos!
 
Nyt on viikko lomaa takana, olin viime viikon siskon luona Tampereella ja meillä oli IHANAA!
Saatiin kunnolla jutella ja olla vaan yhdessä, ei ole vuosiin ollut sellasta.
Eilen sitten palailin kotosalle ja nyt tänä aamuna kun mies lähti töihin, jysähti ihan pakokauhu;
mitä hittoa mä yksin teen kotona?! Kuulostaa tyhmältä joo... mutta mä en osaa olla yksin, en ollenkaan.
Toisaalta tämä parikin tuntia yksinäisyyttä, on saanut mut ajattelemaan jotain ihan outoja juttuja..Yhtäkkiä vasta tajus, kuinka lähellä synnytys on ja mua ihan tosissaan pelottaa. Ei niinkään se synnytys, vaan se vauva. Pelottaa miten osaan olla sen kanssa ja miten jaksan.. Ääh, tiedän että näihin asioihin oppii ajankanssa. Ajatteleeko teistä kukaan tälläisiä?
Sekuntin ajan mielessä on käynyt, että haluanko mä tätä, olenko mä valmis? On itsekästä ajatella näin, mutta mä olen vasta 20... mistä jään paitsi, mikä kaikki jää kokematta?
Sitten mulle tulee kamalan paha olo että ajattelen tällästä, huono omatunto.
Olkaa kilttejä ja kertokaa, että joku muukin on käynyt näitä ajatuksia läpi...
 
Suahili90 Kaikki käy varmasti noita samankaltaisia tunteita läpi. Oon minäkin miettinyt, miten sitä sitten oikeasti jaksaa jos lapsi huutaa yötä päivää. Eipä tule enää baareissa käytyä entiseen malliin tai yleensäkään voi ottaa saunasiidereitä kun imettää... Mieskään ei pääse lähtemään menoilleen ihan entiseen malliin... Miten sitä kahdenkeskistä aikaa irtoaa kun vauva on ihan pieni... Jokaisella varmasti jotain ajatuksia pyörii päässä... Semmoinenkin on käynyt mielessä, että mitenkähän sitä lasta osaa pidellä oikein sylissä, miten kylvettää jne. Löysinkin siihen liittyen kirjastosta hyvän kirjan: Vauvanhoito-opas aloittelijoille. Siinä on hyvin kerrottu kuvin ja tekstein kaikki tärkeimmät asiat vauvanhoidosta; käsittelystä, kantamisesta, syöttämisestä, vaipanvaihdosta, puhtaanapitämisestä ja hoitotoimenpiteistä. Tätä kirjaa pitää näyttää kyllä illalla miehellekin!

Tulin äsken neuvolasta, eipä voinnissa sen ihmeempiä. Kahden viikon päästä on sitten se lääkärineuvola ja siitä taas viikon päästä seuraava hoitaja-aika. Niin ne viikot vaan vierii...
 
Suahili90:  Noi ajatukset on täysin normaaleja ja kertoo ainoastaan siitä että tosiaan olet valmistautumassa siihen koko elämän kestävään vanhemmuuden koitokseen.  Vanhemmuus on ihana asia, joskin pelottava ja ei siihen voikaan olla koskaan täysin valmis.  Eikä se sinällään tule tutuksi ja turvalliseksi vaan on alituista oppimista ja uusia tilanteita, eräänlainen hyppy tuntemattomaan.
Jotenkin helposti saa sen käsityksen kun seuraa muita joilla on lapsia, että heillä olisi homma hanskassa ja olisivat "valmiita vanhempia".  Etenkin kun ajattelee niitä joilla on koko liuta lapsia.  Silti jokainen lapsi on niin erilainen ja joka lapsen myötä se tilanne muuttuu ettei mikään ole niin kuin ennen.
Täällä kanssa pelottaa se ajatus vauvasta.  Etenkin nyt kun on jo "harjoitellut" raskausvaivoineen ja -väsymyksineen mitä se lapsenkasvatus on kun väsyttää ja pinna on kireellä.  Tuleeko musta hyvä äiti?  Miten mä pystyn jakamaan itseni kummallekin lapselle, miehelle ja itselleni?  Entä jos en jaksa?
Ja tosiaan, kuinka monta kertaa olenkaan todennut joutuneeni luopumaan "kaikesta", valittanut kuinka mulla ei ole enää mitään muuta kuin koti ja lapsi jne jne.  Tottakai se oma aika ja muu on kortilla mutta paljon on asenteestakin kiinni.  Ihan spontaanisti asioita ei kertakaikkiaan enää voi tehdä, mutta loppu onkin sitten järjestelykysymys.  Mä myönnän ihan suoraan, että mulle on todella VAIKEETA se oman ajan järjestäminen.  Muhun on jotenkin iskostunut semmonen ajatus selkärankaan että kun olen kerran itse lapsen (kohta kaksi) hommannut, on mun se itse myös hoidettava.  Tuntuu todella hankalalta mm. pyytää lapsenhoitoapua kun ajattelen niin herkästi että "ei kukaan kuitenkaan halua/pysty".  Ja sitä enemmän harmittaa kun mies osaa pitää omista menoistaan ja harrastuksistaan kiinni kun ei ole samalla lailla henkisellä napanuoralla sidottu lapseen.

Toi mitä kcatri sanoi saunasiiderien ottamisesta imetysaikaan...  Sitä voi oikeesti huoletta ottaa.  Siis jos vaikka sen pari siideriä juo.  Äidinmaidon alkoholimäärä on sama kuin äidin veren promillemäärä eli jos äiti on yhden promillen kännissä niin maidossakin on tuhannesosa alkoholia.  Esimerkiksi noissa d-vitamiinitipoissakin on jo enemmän alkoholia.  Eri asia on sitten lapsen käsitteleminen humalassa, sitähän ei suositella ollenkaan.  Mutta sen pari sidukkaa esimerkiksi voi ihan huoletta ottaa (ellei tartte just lähteä auton rattiin).
Mulle ainakin se oli yksi mielettömän ihana rentoutuskeino esikon syntymän jälkeen.  Saunakalja tai -siideri!  Mikä sen ihanampaa kuin juoda se yksi huurteinen kun lapsi on nukkumassa!  Baariin ei etenkään ensimmäisen puolen vuoden aikana ollu mitään hinkua (ihan jo ajatus siitä että istuu humalassa lypsämässä baarin vessassa yli vuotavia tissejään ois riittävä toppuutteluun...) mutta mukavaa oli että sai ikään kuin semmosen pienen hetken ihan vain itselleen.

Onpa nyt kertakaikkisen sekavaa ajatuksenlentoa, tuntuu että tänään on pään sisällä pelkkää hattaraa!
 
heippa,
mä en oo ehtinyt tänne paljon kuulumisia kirjoitella. Viime viikolla loppui työt ja sitä myöten tajunta jotenki räjähti että "ei hitto miten lähellä synnytys on?!". Jotenkin aika on mennyt todella äkkiä yhtäkkiä vaikka välillä itkin etten jaksaisi enää olla raskaana..

Mulla on siis terveyden kannalta mennyt raskaus tosi hyvin. Tuntuu suorastaan että kroppa tykkää olla paksuna. Ainoastaan nyt parin viime viikon aikana on ollu veemäisiä selkäkramppeja ja supistelua ja painetta alavatsan seuduilla. Neuvolassa sanoivat että se vaan meinaa että pitäis alkaa jo hidastaa tahtia. Ja että toisilla supistaa enempi toisilla vähempi. Selevä.

Pesänrakennus on ollut ihan mahotonta ja samoin sinkoilu sosiaalisissa tapahtumissa kuin viimeistä päivää ennen luolaan piiloutumista. Jotenkin halunnut nähdä ihmisiä ja tapahtumia vielä kun on "helposti" yhdessä koossa. Sitä vain murehdin että miten pitkään tässä jaksaa heilua ennenku tyssää? tai siis että jaksaako esim.viikko ennen laskettua vielä tehdä jotain? voiko lupautua kylään, tms. Tai uskaltaako matkustaa 200km miten pitkään?

Tänään oli muutenkin poikkeuksellinen aamu että nukuin klo12. En edes muista milloin viimeksi olen niin pitkään nukkunut..Selkä oli tietenkin krampissa, mutta kyllä se siitä.

Imetystyynyä muuten suosittelen kaikille! Tuunasin ystävältä saamani tyynyn mieleisellä kankaalla ja se on oiva noja pötköttäessä ja kun sen kääntää eteen, siitä saa hyvän läppäritason.. jää kyllä meille ihan normaalin sisustuksen käyttöön imetyksen jälkeen. Mikäli imetys edes onnistuu.. Ainakin niitä kellertäviä "helmiä" on jo tullut..

Ainoa rukoukseni tälle haavaa on että ilmat saisivat olla viileämmät.

amen.
 
Suahili90: Etpä oo ainut joka tommosia aattelee. Mullekin tuli pari viikkoa sitten vähän vastaavanlaisia paniikkiajatuksia. Nopeesti ne kuitenkin meni ohi ja nyt vaan ootan että menis nää viikot nopeesti. :)

En sitten eilen osannut olla remuamatta mökillä. Lähdettiin ihan extempore mökkeilemään eilen aamulla ja siinähän se koko päivä kivasti menikin appivanhempien kanssa mökillä. Hölmönä vaan menin kaikenmaailman metsämansikoita poimimaan ja kyykkimään maanrajassa. Illalla sitten olikin ihan kamala olo. Varmaan jotain liitoskipuja höystettynä väsymyksellä ja moninaisilla kolotuksilla. Sohvalta nouseminenkin oli ihan silkkaa tuskaa. Hetken jo aattelin että joko tässä tarvii sairaalaan lähteä mut ei onneksi! :D

Tänään sain vieraaksi yhden kaverin lapsineen. Oli hauskaa kun lattialla mönki semmoinen 8 kk vanha pikkuihminen! :) Kohta sitä saa jo oman pikkuisen käsiinsä hellittäväksi. emoticon

Täytyy munkin yhtyä tähän lämpötilan viilenemishabitukseen. Tosin meillä on himassa ihan yhtä kuuma kun pari päivää sitten. Mä tollo innostuin tänään tekemään korvapuusteja ja uuni lämmitti kivasti viilenneen asunnon takaisin saunaksi. Noh... tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. :P
 
Kyllä täälläkin on ajateltu vaikka ja mitä.(varsinkin yön pimeinä tunteina kun pyörii hereillä.) Vaikka oon ennenkin hoitanu pieniä vauvoja, pitäny sylissä, kylvettäny, vaihtanu vaippoja niin tuntuu et mitä jos en osaa? Tai se menee rikki mun käsittelyssä? Tiputan sen? Miten osaa sitte liikkua pienen ihmisen kanssa? Oonko sittenkään valmis äidiks? Onhan noita ajatuksia.. Mut ne unohtuu heti kun tuo pieni möngertää ja "vastailee" äitin masuhöpinöille :)

Täällä on ollu jotenkin hiljasta vai käynkö ite vilkuilemassa täällä liian usein?

Viime yö meni kyllä ihan penkinalle.. Eilen sitte intouduin siivooman (miehen avustuksella) ni selkä kipuili koko yön ja missään asennossa ei ollu hyvä..Kai se on uskottava et ei se selkä tykkää tollasesta työskentelystä..

Kai se ois saatava ittensä liikenteeseen tästä sohvannurkasta..
 
Hiljaista on ollut joo, vaikka myönnetään että minäkin käyn täällä kyllä hyvin usein vilkuilemassa <:)  Kirjoitelkaapa kuulumisia!

Mä oon nyt ottanu ilon irti tästä omasta ajasta ja syöny kaikkia herkkuja mitkä ei muulle perheelle maistu.  Eilisen ruokalistaan kuului rapuja, herneitä ja mansikoita ja tänään olis tarkoitus pyöräyttää halloumisalaattia, nam!

Tulin just tuolta sairaalalta.  Ensin tosissaan otettiin se sikiön EKG, se oli ihan kunnossa ja sitten kävin lääkärin pakeilla.  Tosi mukava lääkäri oli ja tutki sitten ajan kanssa.  Kohdunsuu on kiinteä, auki jonkun verran ja kanavaa jäljellä 3cm.  Ultraa varten tiedusteli oliko sukupuoli tiedossa ettei sitä vahingossa möläyttäisi :)  Siellä se lapsukainen iloisesti touhusi, napanuoraa piteli kädessään.  Raivotarjonnassa edelleen ja painoarvioksi tuli 2663g.  Täysin keskikäyrillä siis mennään ja jos samalla käyrällä pysyttelee niin arvioitu syntymäpaino lasketun ajan kohdalla olisi 3700g.  Ihan normikokoinen siis vaikka esikoista olisi reilun puolikiloa köykäisempi.  Lapsiveden määrä normaali.  Lisäkäyntejä ei siis tarvita jos ei neuvolassa mitään kummempaa tule eteen.

Nyt päikkäreille!  Väsyttää ihan sairaan paljon kun tuli kukuttua viime yönä ylipitkään netissä ja sitten olinkin niin ylikierroksilla etten meinannu saada unen päästä kiinni.
 
Mun pakko tunnustaa et olen käyny lukeen melkeinpä joka päivä, mut kirjotus sitten jää kun muka unohtaa mitä aiko kirjottaa :/
mie olen nyt kaikki vaavin vaatteet pessy ja laittanu kaappiin. pinniksen olen kasannu ja laittanu kondikseen, ainut vaan on se ettei saanu pinnikseen sitä suoja juttua reinaan kun toi pinnis on normi isompi, joten mulla on nyt ylimääränen pinnis suoja, pitäis se myydä pois. ja sit on ylimääränen äippälaatikon suojuski. 

mie oon alkanu nukkumaan nykyään tosi tosi huonosti, ei millään enää saa unta ja sit heräilee vähän väliä :( 

selkään sattuu kun olen eilen suunnitellu ja piirtäny nojatuolin kaavoja kankaaseen, lattialle istunu koko päivän. tänään pitäis ne leikata. olen yrittäny tehä tommosia jouto asioita pois ennen vaavin tuloa. 

tuli tuossa viikonloppunu muisteltua synnytystä kun esikko täytti 5 vuotta. sen kunniaksi sit näin pe-la yönä untaki synnytyksestä ja vaavi oli älyttömän suuri kokoinen, rupes pelottaan jos on oikeestiki niin iso...  

tänään alko äippäloma, sain sit vedettyä nenästä facessa ihmisiä, laitoin eilen että vika työttömyys päivä menossa niin heti oli joku kysymässä mihin meet töihin :D 
ja sit illalla/yöllä laitoin et olis eka loma päivä, niin sama henkilö alko et jankkaan että etkös just ollu lomalla. mun mielestä työttömyys ei ole lomaa ja sen kyllä kerroin sille.
toi vaan oli niin hauskaa kun just edellisenä päivä näin yhtä henkilöä joka kysyny mihkä meen töihin, ilmeisesti sain sit pidettyä masun piilossa :D
mulla siis on tosi pieni masu, sf-mitta oli viimeks juhannuksen jälkeen vaan 29cm... esikostaki oli isompi 32 samalla viikolla.. tosin eri täti ollu :D
vaavi voi kyllä hyvin kun potkuja satelee oikeesti ihan koko ajan, nyt hää on vaan tainnu jotenki kääntyä kun tuntuu ihan ylhäällä potkut enimmäkseen, kun aikasemmin tuntu oikeessa kyljessä.

jopas taas tuli pitkä viesti, vieläki ois voinu kirjottaa vaikka mitä mut pakko mennä syömään aamupalaa :D tuli nukuttua pitkään kun valvoin varmaan 3 asti...  
 
mulla on varmaan aika samankokoinen maha kun sulla siala, sf mitta oli vähän yli viikko sit neuvolassa (rv 33+0) vaan 27cm! mulla on omaan silmään katottuna aika sopusuhtainen maha kun en mikään kauheen iso itekkään ole :) mutta ei niin iso että varsinaisesti olis tiellä, paitsi tietysti sukkia ja kenkiä laittaessa ym jos kumartelee niin tietysti huomaa että on ylimääräistä tuossa :)

täällä kans nukutaan huonosti nykyään. suurin syy on hirveet liitoskivut. nukun tyyny jalkojen välissä mutta joka kerta kun yöllä kääntää kylkeä niin siihen kipuun kyllä herää.

suahili90: kiva kun täällä on muitakin nuoria tulevia äitejä. mä oon 21 :) mun mies tosin on "jo" 27v eli on mua hiukkasen vanhempi :)

mulle iskee kohta aikapula. ollaan ostettu vaan vaunut ja turvakaukalo+ tietysti vaatteita. mutta vielä on sängyt sun muut hankkimatta.. mulla on vähän ristiriitaset näkemykset itteni kanssa noista vauvan tavaroista. oon tahalleen jättäny osan hankinnoista vielä hankkimatta että olis sit viimesten viikkojenkin aikana jotakin tekemistä, mutta taas toisaalta tulee väkisinkin pelko et mitä jos syntyykin etuajassa ja haluan kuitenkin että kun vauva syntyy niin kaikki on ihan valmista. en halua juosta kauppaan sitten osteleen mitään liivinsuojuksia ym kun oon ensimmäiset päivät kotona. vaikka jotainhan sitä kuitenkin unohtaa hankkia. :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top