siska, onpa hyvä pointti! En ole edes ajatellut, että niiden imeytyminen voisi kärsiä. Ajatus on juuri ollut, että helposti saa kaiken tarvittavan yhdessä paketissa. Pitänee tutkiskella siis asiaa lisää.
Yritystä odottavat
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
Avvi
Näppärä viestien naputtelija
Hei. En tiedä olenko yrityksen odottaja vai mikä, mutta täältä olen itseni taas viime aikoina löytänyt lueskelemasta. Salaa haaveilen kolmannesta lapsesta 
Vähän olen miehelle tätä asiaa pohjustanut, ei ole ihan lämmennyt vielä ajatukselle kylläkään. En tiedä olenko itsekään lämmennyt! Hemmetin rankkaa se olisi, mitäpä sitä kaunistelemaan, mutta silti niin parasta 
Kahden lapsen kanssa on menoa ja meininkiä ihan kotitarpeiksi, silti on vaan se tunne että yksi tässä vielä menisi. Ja vanhana varmaan kaduttaisi jos ei edes yritetty kolmosta. Tukiverkkoa ei ole, se on kyllä rankkaa, mutta ollaan käännetty se voitoksi; meillä todellakin ollaan yhdessä perheen kesken
Mulla on hormonikierukka, ja viime aikoina olen huomannut toivovani että se "pettäisi"
Mielellään hankkiutuisin eroon koko kierukasta muutenkin. Omakotitalomme valmistuu loppuvuodesta ja siellähän olisi toki kiva olla sitten kotosalla vauvan kanssa paikkoja laittamassa.
Noinkohan sitä uskaltaisi alkaa vielä yrittämään? Mulle tulee kesällä ikää 33v, miehelle puolestaan jo täydet 40. Lapset on reilu 4v ja vajaa 2v. Näinkin on hyvä, olen äärimmäisen onnellinen saatuani jo kaksi aivan ihanaa mussukkaa! Se yksi vaan vielä mietityttää..
Vähän olen miehelle tätä asiaa pohjustanut, ei ole ihan lämmennyt vielä ajatukselle kylläkään. En tiedä olenko itsekään lämmennyt! Hemmetin rankkaa se olisi, mitäpä sitä kaunistelemaan, mutta silti niin parasta Kahden lapsen kanssa on menoa ja meininkiä ihan kotitarpeiksi, silti on vaan se tunne että yksi tässä vielä menisi. Ja vanhana varmaan kaduttaisi jos ei edes yritetty kolmosta. Tukiverkkoa ei ole, se on kyllä rankkaa, mutta ollaan käännetty se voitoksi; meillä todellakin ollaan yhdessä perheen kesken
Mulla on hormonikierukka, ja viime aikoina olen huomannut toivovani että se "pettäisi"
Mielellään hankkiutuisin eroon koko kierukasta muutenkin. Omakotitalomme valmistuu loppuvuodesta ja siellähän olisi toki kiva olla sitten kotosalla vauvan kanssa paikkoja laittamassa.Noinkohan sitä uskaltaisi alkaa vielä yrittämään? Mulle tulee kesällä ikää 33v, miehelle puolestaan jo täydet 40. Lapset on reilu 4v ja vajaa 2v. Näinkin on hyvä, olen äärimmäisen onnellinen saatuani jo kaksi aivan ihanaa mussukkaa! Se yksi vaan vielä mietityttää..
Tervetuloa Avvi, vaikeita mietintöjä! Mulla ei antanu vauvakuume rauhaa, ja kolmatta odotellaan nyt 17+1.
Äh, täälä tuli kimarantti tilanne. Just ku pääsin kehumaan hoitopaikkaa, niin hoitotäti tänään kertoi, että muuttavat maaliskuus 15km päähän eli hoitopaikka vaihtuu
varoitteli tästä jo ennen joulua ja sillon päätin, että pidän pojat äitiysloman kotona. Poikien varapaikka on suurimmas päiväkodis, ja en tykkää siitä yhtää, eikä pojatkaa oikeen. Aattelin et se hoitotädin muutto olis menny nii et saan jättää pojat suoraa kotia, mut nyt tuleeki reipas kuukausi että pojat olis eri paikas hoidos, mun äitiysloma alkaa 11.5. En tiedä mitä teen, äitin kans jo soiteltiin että jos pojat olis huhtikuun vaan puolikkaalla, äiti ottais vapaata mun työpäiville, että saatais hoidettua pojat pitkälti kotona, mutta maaliskuu on kysymys miten sen tekis, eikä tiedä missä vaiheessa maaliskuuta hoitaja muuttaa. Ahdistaa suuresti, ja mies ei ymmärrä kun ahdistusta ku ei näe päiväkodis ongelmaa. Mä vaan en voi sietää ajatusta että pojat on siä 150 muun lapsen kans ja eri ryhmis ja molemmat jää sinne huutamaan mun perään ja kysyy hoitopäivän jälkeen että eihän enää mennä sinne. En vaan halua lapsia sinne.
Äh, täälä tuli kimarantti tilanne. Just ku pääsin kehumaan hoitopaikkaa, niin hoitotäti tänään kertoi, että muuttavat maaliskuus 15km päähän eli hoitopaikka vaihtuu
varoitteli tästä jo ennen joulua ja sillon päätin, että pidän pojat äitiysloman kotona. Poikien varapaikka on suurimmas päiväkodis, ja en tykkää siitä yhtää, eikä pojatkaa oikeen. Aattelin et se hoitotädin muutto olis menny nii et saan jättää pojat suoraa kotia, mut nyt tuleeki reipas kuukausi että pojat olis eri paikas hoidos, mun äitiysloma alkaa 11.5. En tiedä mitä teen, äitin kans jo soiteltiin että jos pojat olis huhtikuun vaan puolikkaalla, äiti ottais vapaata mun työpäiville, että saatais hoidettua pojat pitkälti kotona, mutta maaliskuu on kysymys miten sen tekis, eikä tiedä missä vaiheessa maaliskuuta hoitaja muuttaa. Ahdistaa suuresti, ja mies ei ymmärrä kun ahdistusta ku ei näe päiväkodis ongelmaa. Mä vaan en voi sietää ajatusta että pojat on siä 150 muun lapsen kans ja eri ryhmis ja molemmat jää sinne huutamaan mun perään ja kysyy hoitopäivän jälkeen että eihän enää mennä sinne. En vaan halua lapsia sinne.Nuppunen
Asioista perillä oleva
Toukomammat 2016
Maalisäidit 2020
Tammikuiset 2022
Elokuiset 2024
Tammikuiset 2026
Tervetuloa Avvi! Kiva kun tulee uusia mukaan.:) Ja tulta päin rohkeasti vaan, jos yhtään siltä tuntuu, muuten voi tosiaan myöhemmin jäädä harmittamaan. Itse olenkin kyllä suurperhe kuumeilja, että useampi lapsi on mulle ollut aina toiveissa. Nyt meillä on neljä lasta ja haaveilen viidennestä. Tyytyväinen olen kyllä tähänki tilanteeseen, mutta ei tää vauvakuume tunnu kun kovenevan vaan. 
rankkaahan tää välillä on kun tukiverkkoja ei hirveästi ole, mutta päivääkään en pois antais tai mihinkään muuhun vaihtais. Ja eihän se rankempi elämänvaihe loppuelämää kestä, kun lapset kuitenkin kasvaa niin äkkiä isoiksi. Liiankin äkkiä.
rankkaahan tää välillä on kun tukiverkkoja ei hirveästi ole, mutta päivääkään en pois antais tai mihinkään muuhun vaihtais. Ja eihän se rankempi elämänvaihe loppuelämää kestä, kun lapset kuitenkin kasvaa niin äkkiä isoiksi. Liiankin äkkiä. 
Vauvakuume on kyl uskomaton juttu kun miettii.. kuumeilen jo tokaa ja samalla jo kolmatta jne vaik ensimmäisellä ei oo kuin kohta puol vuotta ikää kaipa minäkin siis olen suurperhe kuumeilija, ollut jo ennen ensimmäistä.
Vähän tosin kirpaisee kun mies on alkanu puhumaan et kaksi ois hyvä ja kun mulla tulee selkärangasta se "vaan kaksi lasta"... tai esim mulle on aina jotenkin ollu hassu ajatus että joku tosiaan haluaa vain yhden tai kaksi. Paremmin ymmärrän jopa jos ei halua yhtään - eri asia sit se, ettei voi saada tms. Mies on siis tiennyt mun toiveet isosta perheestä joten vähän noh, pistää myös ärsyttämään, mutta luulen et mennään yksi kerrallaan meiningillä - et kyllä mä sen pehmitän! Joten tsemppiä muillekin pehmittäjille nykyisyyteen tai tulevaisuuteen
kaipa minäkin siis olen suurperhe kuumeilija, ollut jo ennen ensimmäistä. Vähän tosin kirpaisee kun mies on alkanu puhumaan et kaksi ois hyvä ja kun mulla tulee selkärangasta se "vaan kaksi lasta"... tai esim mulle on aina jotenkin ollu hassu ajatus että joku tosiaan haluaa vain yhden tai kaksi. Paremmin ymmärrän jopa jos ei halua yhtään - eri asia sit se, ettei voi saada tms. Mies on siis tiennyt mun toiveet isosta perheestä joten vähän noh, pistää myös ärsyttämään, mutta luulen et mennään yksi kerrallaan meiningillä - et kyllä mä sen pehmitän! Joten tsemppiä muillekin pehmittäjille nykyisyyteen tai tulevaisuuteen
Ja kyllä ne pehmiääkin.
Muistan kun esikoista odottaessa mies empi, että josko vaan yksi. (Hän on ainut lapsi) Mulle on aina ollut selvää että kaksi. Koska olen halunnut sisaruksen pienelle. Ja kyllähän mies tämän tiesi jo kun ekaa tehtiin.
No sittenhän mies lämpeni oitis ajatukselle toisesta, puhui synnärillä jo että "sitten kun tänne taas tullaan..". Ja kolmosesta on tosiaan ollutkin jo puhe <3
Mutta, mä oon ollut juuri niitä, jotka on ajatellut että vain kaksi lasta. (Taloudellisestikin) Nyt tuntuu kuitenkin että rakkautta olisi vaikka kuinka jakaa ja lapset ovat aivan parhautta, elämäni tähdet! Voisin ajatella jopa neljättä, sitten joskus kolmannen kaveriksi. Mutta siitä ei vielä tohdi miehelle puhuakkaan. En nimittäin ole tosiaan koskaan ajatellut edes suurperhettä. Perhettä vain. Joten toive kolmosestakin jo yllätti itseni, niin myös miehen.
Muistan kun esikoista odottaessa mies empi, että josko vaan yksi. (Hän on ainut lapsi) Mulle on aina ollut selvää että kaksi. Koska olen halunnut sisaruksen pienelle. Ja kyllähän mies tämän tiesi jo kun ekaa tehtiin.
No sittenhän mies lämpeni oitis ajatukselle toisesta, puhui synnärillä jo että "sitten kun tänne taas tullaan..".
Ja kolmosesta on tosiaan ollutkin jo puhe <3 Mutta, mä oon ollut juuri niitä, jotka on ajatellut että vain kaksi lasta. (Taloudellisestikin) Nyt tuntuu kuitenkin että rakkautta olisi vaikka kuinka jakaa ja lapset ovat aivan parhautta, elämäni tähdet! Voisin ajatella jopa neljättä, sitten joskus kolmannen kaveriksi. Mutta siitä ei vielä tohdi miehelle puhuakkaan.
En nimittäin ole tosiaan koskaan ajatellut edes suurperhettä. Perhettä vain. Joten toive kolmosestakin jo yllätti itseni, niin myös miehen.
Tervetuloa avvi!
Mä oon aina halunnu kolme lasta, mulla on 2 veljeä ja jotenkin tuntunut hyvältä lukumäärältä. Miehellä myös 2 sisarusta mutta kun aikoinaan tavattiin niin puhui että haluisi itse 2 lasta. No nyt meillä on nämä 2 ja ollaan puhuttu varmaan jo esikoisen syntymän jälkeen kolmesta ja nyt jopa neljästä, mikä on kyllä meiän maksimi. Haluaisin että jokaisella sisaruksella olisi seuranaan suht samanikäinen sisarus, meillä kummallakin kun on parin vuoden ikäero ensimmäiseen sisarukseen ja nuorimpaan 6v mikä on lapsena tuntunut kummastkin aika isolta ikäerolta, ettei juuri oo ollut yhteisiä juttuja silloin, nyt aikuisina toki ollaan oltu tekemisissä enemmän näiden pienempien sisarustekin kanssa :)
Mä oon aina halunnu kolme lasta, mulla on 2 veljeä ja jotenkin tuntunut hyvältä lukumäärältä. Miehellä myös 2 sisarusta mutta kun aikoinaan tavattiin niin puhui että haluisi itse 2 lasta. No nyt meillä on nämä 2 ja ollaan puhuttu varmaan jo esikoisen syntymän jälkeen kolmesta ja nyt jopa neljästä, mikä on kyllä meiän maksimi. Haluaisin että jokaisella sisaruksella olisi seuranaan suht samanikäinen sisarus, meillä kummallakin kun on parin vuoden ikäero ensimmäiseen sisarukseen ja nuorimpaan 6v mikä on lapsena tuntunut kummastkin aika isolta ikäerolta, ettei juuri oo ollut yhteisiä juttuja silloin, nyt aikuisina toki ollaan oltu tekemisissä enemmän näiden pienempien sisarustekin kanssa :)
Avvi
Näppärä viestien naputtelija
Meilläkin miehen kanssa molemmilla kolmelapsiset lapsuudenperheet, ja kummallakin yksi sisarus ollut reilusti eri-ikäinen kuin kaksi muuta. Itse haluaisin että kolmonen olisi ihan max 4v nuorempi kuin kakkonen. Ja toki olisi hienoa olla perhevapaalla kun esikoinen aloittaa koulunkäynnin, eli öö syksyllä 2021 
Vielä ei olla siis tehty mitään virallista päätöstä siitä että yritetäänkö kolmosta vai ei. Ostin silti tänään foolihappoa jotta sitä olisi elimistössä valmiina jos tuossa kevään aikana aletaankin tositoimiin
Vielä ei olla siis tehty mitään virallista päätöstä siitä että yritetäänkö kolmosta vai ei. Ostin silti tänään foolihappoa jotta sitä olisi elimistössä valmiina jos tuossa kevään aikana aletaankin tositoimiin
Tervetuloa mukaan Avvi. :) Nää on isoja asioita pohdittavaksi.
Voi kurja niemja kun menee hoitokuviot noin solmuun. Kokemuksesta tiedän että on kurja jättää lapsi/lapset hoitopaikkaan mihin ei lapsi halua mennä. Poika sanoi pitkään ettei halua mennä perhepäivähoitajalleen vaan olla kotona. Ääni muuttui kellossa heti kun pääsi päiväkotiin. (Perhepäivähoitajalla muut lapset oli selvästi pienempiä, kun päiväkodissa on samanikäisiä kavereita.) Koko perhe voidaan paremmin, kun lapsi menee sinne mielellään. Ei tarvi itse miettiä huolissaan että onko lapsella hoidossa kurjaa. Tuo 150 lapsen päiväkoti kuulostaa hurjalta. 
Voi kurja niemja kun menee hoitokuviot noin solmuun.
Kokemuksesta tiedän että on kurja jättää lapsi/lapset hoitopaikkaan mihin ei lapsi halua mennä. Poika sanoi pitkään ettei halua mennä perhepäivähoitajalleen vaan olla kotona. Ääni muuttui kellossa heti kun pääsi päiväkotiin. (Perhepäivähoitajalla muut lapset oli selvästi pienempiä, kun päiväkodissa on samanikäisiä kavereita.) Koko perhe voidaan paremmin, kun lapsi menee sinne mielellään. Ei tarvi itse miettiä huolissaan että onko lapsella hoidossa kurjaa. Tuo 150 lapsen päiväkoti kuulostaa hurjalta. Täällä on nyt nää pari päivää ollu hoidossa taas helpompia. Onneks! Olisin muuten varmaan jääny takas kotiin Edelleen jää itkemään perään, mutta aamupalan jälkeen on jo kokonaan rauhottunut.
Noista lasten lukumääristä, mä oon aina ajatellu itelleni kaks lasta. Mutta pojan syntymän jälkeen oli jotenkin itsestään selvyys että haluan kolme. Mies haluais kaks lasta, mutta luulen ettei oo vaikee ympäri puhua sitä siihen kolmanteen lapseen. Puhun aina meidän tulevista lapsista, eikä se oo sitä kieltänykkään Välillä vitsailen neljännestäkin, mutta siihen se on jo vähän lyömässä jarruja vastaan Vähän pelottaa jo omatkin ajatukset neljännestä, sillä aina on haaveillu vaan siitä parista lapsesta. Kauheeta tää vauvakuumeilu!
Edelleen jää itkemään perään, mutta aamupalan jälkeen on jo kokonaan rauhottunut. Noista lasten lukumääristä, mä oon aina ajatellu itelleni kaks lasta. Mutta pojan syntymän jälkeen oli jotenkin itsestään selvyys että haluan kolme. Mies haluais kaks lasta, mutta luulen ettei oo vaikee ympäri puhua sitä siihen kolmanteen lapseen. Puhun aina meidän tulevista lapsista, eikä se oo sitä kieltänykkään
Välillä vitsailen neljännestäkin, mutta siihen se on jo vähän lyömässä jarruja vastaan Vähän pelottaa jo omatkin ajatukset neljännestä, sillä aina on haaveillu vaan siitä parista lapsesta. Kauheeta tää vauvakuumeilu!
Minä ja mies ollaan kummatkin sillä kannalla, että 2-3 ois meille sopiva määrä. Toki siihen varmasti vaikuttaa se, että miten synnytykset menee. Me siis vasta esikoisesta kuumeillaan ja itseä jännittää jo nyt etukäteen se synnytys, kun joillakin läheisille se ei ole mennyt ihan sieltä helpoimman kautta ja muutenkin kuullut jos jonkinmoisia tarinoita..
Lasten lukumäärään en tainnut muistaa ottaa kantaa. Itselläni on ollut jo ennen esikoista mielessä että 2-3 lasta olisi hyvä. Samalla kannalla olen edelleen. Miehelle taitaisi riittää kaksi, mutta katsotaan nyt asia kerrallaan. Jos toisen jälkeen kaipaa kolmatta on aika miettiä sitä.
Varmaan jos ei kaikki niin suurin osa lapsista itkee kun viedään ensimmäisiä kertoja hoitoon. Siis jos viedään kohtuu pienenä. Omanikin huusi varmaan viikon joka aamu, kun aloitti hoitotaipaleen. Siitä kun päästiin yli hän viihtyi jonkin aikaa siellä mainiosti - kunnes kasvoi liian isoksi hoitajalleen. Jossain kohtaa tosin tuli alkuvaiheessa uusi itkuvaihe, mutta sekin meni nopeasti ohi.
Varmaan jos ei kaikki niin suurin osa lapsista itkee kun viedään ensimmäisiä kertoja hoitoon. Siis jos viedään kohtuu pienenä. Omanikin huusi varmaan viikon joka aamu, kun aloitti hoitotaipaleen. Siitä kun päästiin yli hän viihtyi jonkin aikaa siellä mainiosti - kunnes kasvoi liian isoksi hoitajalleen. Jossain kohtaa tosin tuli alkuvaiheessa uusi itkuvaihe, mutta sekin meni nopeasti ohi.
Kesäkuussa syntyi esikoinen. On vissiin liian helppo lapsi ollut, kun nyt jo tekis mieli alkaa yrittämään seuraavaa. Mut taidetaan alkaa koittamaan vasta kesällä. En oo ihan varma vielä miehen kannasta asiaan, mut uskoisin, et hän on asian suhteen ihan suostuvainen. :)
Ja tervetuloa AVvi!
Aikalailla samoja pohdintoja täälläkin. Pojilla ikäeroa 1v11kk ja oltaisiin toivottu suht samaa ikäeroa myös kolmannellekkin (kuopus nyt 1v3kk) mutta tällä hetkellä sen verran hektinen elämäntilanne, ettei olisi ehkä paras mahdollinen aika. Onko edes sellaista mutta menoa ja melskettä ei tosiaan puutu, joten vähän sitä miettii jaksaisko pääkoppakaan
Edz, Tervetuloa!
Kyllä mutkin on vallannut vauvakuume aina suht pian synnytyksen jälkeen. Oikeastaan siinä kohin kun alkaa jo hieman olla isompi (~6kk)
Aikalailla samoja pohdintoja täälläkin. Pojilla ikäeroa 1v11kk ja oltaisiin toivottu suht samaa ikäeroa myös kolmannellekkin (kuopus nyt 1v3kk) mutta tällä hetkellä sen verran hektinen elämäntilanne, ettei olisi ehkä paras mahdollinen aika. Onko edes sellaista
mutta menoa ja melskettä ei tosiaan puutu, joten vähän sitä miettii jaksaisko pääkoppakaan Edz, Tervetuloa!
Kyllä mutkin on vallannut vauvakuume aina suht pian synnytyksen jälkeen. Oikeastaan siinä kohin kun alkaa jo hieman olla isompi (~6kk)
Edz tervetuloa! Meillä pojilla on ikäeroa 1v3kk, aloin kuumeillä heti esikoisen jälkeen ja plussasin kun esikoinen oli 8kk :) hyvin meni, toki esikoinen oli pphlla osan viikkoa vauva-ajasta. Nyt ikäeroa tulee 2v5kk nuorempaan ja haluaisin neljännen n. 1.5v ikäerolla.
Edz, itsekin aloin esikoisesta kuumeilemaan toista
varmaan 4-6kk synnytyksestä, toki yritin samalla vähä järkeillä ja alettiin yrittää vasta kun esikoinen oli reilun vuoden, 1v11kk tuli sisaruksille ikäeroa ja just passeli ollut. Nyt halutaan kolmanteen vähän enemmän, vaikka välillä iskee aika kovaakin vauvakuumetta nii ja tervetuloa!
Mä nyt alotin syömää tota foolihappoa varmuudeks, eipä siitä haittaakaa oo ja sit ei tarvii sitä ainakaa muistaa alottaa yrityksen koittaessa :angelic:
varmaan 4-6kk synnytyksestä, toki yritin samalla vähä järkeillä ja alettiin yrittää vasta kun esikoinen oli reilun vuoden, 1v11kk tuli sisaruksille ikäeroa ja just passeli ollut. Nyt halutaan kolmanteen vähän enemmän, vaikka välillä iskee aika kovaakin vauvakuumetta
nii ja tervetuloa!Mä nyt alotin syömää tota foolihappoa varmuudeks, eipä siitä haittaakaa oo ja sit ei tarvii sitä ainakaa muistaa alottaa yrityksen koittaessa :angelic: