Moikka :) Kauhea tarve tulla kirjoittamaan. Itsellä ihan hirveä vauvakuume vaikka esikoinen täytti tänään vasta 2kk. Oikeastaan raskauskuume on ehkä parempi sana. Vielä ainakin yli vuosi odotellaan ennen kuin toista aletaan yrittään. Miehen toiveesta tuo siis. Aluksi hän sanoi ettei halua edes kun yhden lapsen. Itselle jäi raskauden ja vaikean synnytyksen jälkeen olo, että haluan kokea sen vielä uudelleen ja vaikka vauva on ollut melko vaativa niin silti haluan kokea tämän kaiken uudelleen vielä. Järjellä tiedän, että on parempi odotella vielä toisen yritystä, mutta tunne sanoo toista. Tämä ensimmäinen vauva syntyi reilu kaksi vuotta ehkäisyn lopettamisen jälkeen eli toinen lapsi ei edes ole itsestäänselvyys. Tähän kaikkeen nää kuuluisat hormonitkin tekee vielä lisänsä 
Okei, taidan nyt hourailla tässä ihan tunteella ja taidolla, kun haaveilen rsskaudesta ja vauvoista, isosta onnellisesta perheestä
).
Ja onneksi tämän kierron ovis meni jo, niin ei tarvi enää sitäkään surkutella vaan seuraavassa pääsee jo tosi toimiin. 

mutta en just nyt heti! 
Tilanne on nyt siis se, että ollaan annettu tälle mietinnälle aikaa, sillä molemmista meistä tuntuu, että kolmas lapsi olisi varsin mahdollista, mutta kumpaakin mietityttää aloittaa taas alusta. Huomaan kuitenkin, että molemmat puhuu siihen suuntaan, että ”sitten kun ois vauva” positiivisessa mielessä. Ja asiasta on avoimesti miehen kanssa keskusteltu alusta saakka (muutama kuukausi tässä). 
