Näin seitsemännellä kerralla jos jatkuvaa ällötystä ynnä muita oireita ei olisi niin varmasti unohtaisin olevani raskaanaSama mulla, tosi vaikea kuvitella elämää tai tilannetta pidemmälle kuin muutaman kuukauden päähän. Tuntuu edelleen tosi epätodelliselta koko raskaus ja ajatus että itsestä voi tulla vielä äiti.
Esikoista odottavat, onko samanlaisia tuntemuksia? Ei-esikoista odottavat, onko kokemus erilainen nyt kun prosessin on jo käynyt ainakin kerran aiemmin läpi?
![Face With Tears Of Joy 1f602 :tears: :tears:](/styles/default/xenforo/cellphone-25x25/face-with-tears-of-joy_1f602.png)
Ainankin esikoisen aikana oli epätodellisen oloinen tunne koko raskaudesta ja kahmin ehkä liikaakin tietoa (hyvää kuin huonoa) joka puolelta kaikesta raskauteen liittyvästä. Enkä todellakaan osannut kuvitella tai suunnitella asioita kuukausia eteenpäin. En kyllä osaa vieläkään
![Grinning face with sweat :sweat_smile: 😅](https://cdn.jsdelivr.net/joypixels/assets/8.0/png/unicode/64/1f605.png)
Toisen kohdalla pystyin ottamaan hieman rennommin ja luotin siihen että kaikki menee hyvin.
Joka kerta on vähän epätodellinen olo ennenkuin on liikkeet alkanut tuntemaan. Aina on jännittänyt ultraan meno ja minkälaisia uutisia sieltä saa mukaansa. Olen kuitenkin yrittänyt opetella sisäistämään sen että näissä asioissa voit itse vaikuttaa hyvin vähän siihen miten raskaus lopulta etenee. Mahdollisimman vähän stressiä ja murehtimista niin vauvakin voi hyvin.