Mahtavaa että olet pystynyt jatkamaan urheilemista oloista huolimatta!Oon seuraillut keskusteluja, mutten ole osallistunut.
Oon liikkunut koko ajan. Alkuun vähän jännitti ja toki oli tosi huonovointinen olokin ja sen vuoksi vähän väsynyttä urheilu. Mutta pahimpien pahoinvointienkin aikaan oikeastaan vain juoksulenkeillä tai kunnolla sykettä nostavilla lenkeillä oli edes hitusen parempi vointi ja hetkittäin jopa unohti muuten jatkuvan ällötyksen.
Oon käynyt juoksemassa, tehnyt tehoharjoittelua eri lajeissa ja tehnyt voimaharjoitteluakin, toki sykkeitä ja vointia seuraten. Pitkät lenkit oon nyt tehnyt pääasiassa fillarilla, pisimmät juoksulenkit on nyt 1-1,5 tuntia ja luultavasti loppuu jossain vaiheessa. Urheilua tulee joka päivä, ihan kunnon treeniä noin 10-15 tuntia viikossa.
Urheilen useammassa lajissa kuntoilijana ja liikunnan määrä on nyt jo vähentynyt, mutta aion yrittää niin pitkään kun vain jaksan ja reenistä tulee hyvä olo.
Normaali BMI ~20-21 ennen raskautta, heti ekalla kolmanneksella tuli useampi kilo jotain ihmeellistä turvotusta, rasvaa on myös enemmän kuin koskaan.Reipas liikunta auttaa minulla merkittävästi turvotuksiin.
Onko teillä muilla muuten alavatsa/kyljet kipeänä? Kunnon vihlontaa ja kiristelyä tuntuu, varmaan liittyy kasvuun, mutta uuvuttavaa jatkuva kipuilu.
Minulla on ajoittain alavatsa kipeänä, johtunee juurikin kohdun kasvusta.
Kaikki on siis hyvin ultrien ja niptin perusteella ja elämä alkaa voittamaan taas pahanolon jäljiltä. Itselläni vain kävi niin, että kun pahin pahaolo ja väsymys oli päällä, niin ei vaan kiinnostanut oikeastaan yhtään mikään raskauteen liittyvä (tämä keskustelupalsta oli yksi niistä) ja ylipäätänsä elämä tuntui tosi sumuiselta ja synkältä.. Mut nyt on elämä taas kirkastunut ja olen alkanut taas mm. lukemaan tätä ja voisin myös pikku hiljaa aktivoitua. Oon myös hiukan alkanut katselemaan hankintoja ja ottamaan niistä selvää. En tiedä onko täällä muita kohtalotovereita, jotka on kokenut tälleen? Lieneekö hormooneista vai mistä.