Gibsoni
Näppärä viestien naputtelija
Heh... tuosta potta keskustelusta: Ei meilläkään siis mitään aktiivista harjoittelua ole. Kunhan olen muutaman kerran kokeillut, kun se kakka tuntuu tulevan paljon helpommin istualleen. Mitään ei siis olla onnistuttu sinne tekemään. Vuoden ikäisenä sitten vasta ruvetaan kunnolla harjoittelemaan.
Seuraava neuvola käynti on meillä vasta helmikuussa kun neiti tulee sen 8kk. Silloin on lääkärineuvola.
Tuosta vauva isän kanssa olosta. Musta on alkanut pikku hiljaa tuntua, että mies tulee oikein tahallaan kotiin siinä 19.30 kun pikkuneitiä pitää alkaa nukuttamaan. Kun hän tulee töistä niin hän haluaa tietty syödä, peseytyä, vaihtaa vaatteet yms... Nukutus on tietenkin sitten minun homma. Monena iltana on nytkin tullut juuri siihen aikaan kotiin. Eilenkin hän tuli vähän ennen kasia kotiin ja tyttö oli vielä hereillä niin eka kommentti oli mulle: -Etkö sä oo vielä nukuttamassa sitä?? Just... Oon kyllä sitte ihan röyhkeesti yöllä kääntäny kylkee, että mies hoitaa neidin ja aamulla sama homma. Sais mieskin vähän enemmän olla neidin kans. Mies ei oo kuitenkaan koko tän 6kk aikana ollu neidin kans kuin max 3 tuntia kaksistaan (paitsi tietty sillon kun olin siinä 40 kuumees, mut koko ajan se sillonki ravas kyselemässä multa mitä tekee kun nyt on sitä ja tätä). Pitäs varmaan oikeesti olla yks päivä kokonaan omilla teillä. Välillä tuntuu niin ÄRSYTTÄVÄLTÄ kun mies on vaan töissä, töissä ja töissä... Mikään ei auta muuttamaan tätä tilannetta. Ei auta sanoa asiasta, riidellä, tapella... alkaa oleen mitta vaan niin täysi!!! Mistään kuntosalille pääsystä ei oo todellakaan tietoa. Mihänän täällä hoidan lumityöt, ruuat, kauppareissut, tiskit, pyykit ja tietty neidin. Missäs se mun oma aika on??? Niin ja tänä aamuna vaihteeksi meni hermo... Mies oli noussut neidin kanssa 7 aikaan. Mä sit heräsin 8 aikaan kun kuulen kovan itkun. Meen keittiöön. Neiti istuu syöttötuolissa ja itkee krokotiilin kyyneleitä ja mies puhuu kaverinsa kanssa puhelimessa. Kysyn sit et onko saanu puuron... Ei kuulemma oo kerinny vielä syöttää... ARG! Sen kun puhut puhelus ihan rauhassa joo eihän neiti tässä nälkäänsä itkekkään!! Anteeks... tää varmaan kuuluis tuonne pari suhde vali vali osioon, mutta tuli nyt kirjotettua tänne. Pääsispä edes kampaajalle, kynsi tai kosmetologista puhumattakaan...
Mohomaha: Kiva kuulla, että teillä meni TAYS:sin reissu kivasti. Miten koira?
Summerwine: Onneks ei sattunut mitään. Mä kans oon odottanu, että koska tuo tapahtuu... Eiköhän näitä satu jokaisessa perheessä.
Tänään sitte olis treffit Taatun kans. Ihanaa!
Seuraava neuvola käynti on meillä vasta helmikuussa kun neiti tulee sen 8kk. Silloin on lääkärineuvola.
Tuosta vauva isän kanssa olosta. Musta on alkanut pikku hiljaa tuntua, että mies tulee oikein tahallaan kotiin siinä 19.30 kun pikkuneitiä pitää alkaa nukuttamaan. Kun hän tulee töistä niin hän haluaa tietty syödä, peseytyä, vaihtaa vaatteet yms... Nukutus on tietenkin sitten minun homma. Monena iltana on nytkin tullut juuri siihen aikaan kotiin. Eilenkin hän tuli vähän ennen kasia kotiin ja tyttö oli vielä hereillä niin eka kommentti oli mulle: -Etkö sä oo vielä nukuttamassa sitä?? Just... Oon kyllä sitte ihan röyhkeesti yöllä kääntäny kylkee, että mies hoitaa neidin ja aamulla sama homma. Sais mieskin vähän enemmän olla neidin kans. Mies ei oo kuitenkaan koko tän 6kk aikana ollu neidin kans kuin max 3 tuntia kaksistaan (paitsi tietty sillon kun olin siinä 40 kuumees, mut koko ajan se sillonki ravas kyselemässä multa mitä tekee kun nyt on sitä ja tätä). Pitäs varmaan oikeesti olla yks päivä kokonaan omilla teillä. Välillä tuntuu niin ÄRSYTTÄVÄLTÄ kun mies on vaan töissä, töissä ja töissä... Mikään ei auta muuttamaan tätä tilannetta. Ei auta sanoa asiasta, riidellä, tapella... alkaa oleen mitta vaan niin täysi!!! Mistään kuntosalille pääsystä ei oo todellakaan tietoa. Mihänän täällä hoidan lumityöt, ruuat, kauppareissut, tiskit, pyykit ja tietty neidin. Missäs se mun oma aika on??? Niin ja tänä aamuna vaihteeksi meni hermo... Mies oli noussut neidin kanssa 7 aikaan. Mä sit heräsin 8 aikaan kun kuulen kovan itkun. Meen keittiöön. Neiti istuu syöttötuolissa ja itkee krokotiilin kyyneleitä ja mies puhuu kaverinsa kanssa puhelimessa. Kysyn sit et onko saanu puuron... Ei kuulemma oo kerinny vielä syöttää... ARG! Sen kun puhut puhelus ihan rauhassa joo eihän neiti tässä nälkäänsä itkekkään!! Anteeks... tää varmaan kuuluis tuonne pari suhde vali vali osioon, mutta tuli nyt kirjotettua tänne. Pääsispä edes kampaajalle, kynsi tai kosmetologista puhumattakaan...
Mohomaha: Kiva kuulla, että teillä meni TAYS:sin reissu kivasti. Miten koira?
Summerwine: Onneks ei sattunut mitään. Mä kans oon odottanu, että koska tuo tapahtuu... Eiköhän näitä satu jokaisessa perheessä.
Tänään sitte olis treffit Taatun kans. Ihanaa!
Oon jo suunnitellu että mitä mihinkin ja millaiset verhot.

olin tos eilen vauvakahvittelemassa ja paikalla oli pikkuherra ja pikkuneiti kummakki kuukauden-kaks Liekkiä vanhempia ja olin aika shokis kuin ne jo liikku.. todellisuus valkeni; hetki vaan niin toi pikkumies on ihan pitelemätön
jotenki uskomatonta kuin nopee noi taidot kehittyy täs vaihees, ja kumpiki mamma sano sitä et noi liikkumisjutut tulee ryminällä! niin noista miehistä
mua ärsyttää kun toinen ei tajua että mäkin nauttisin joskus ihan "omasta ajasta", ei oo mies kertaakaan menny vaik ees vaunutteleen niin et saisin ees hetken olla yksin himas... me tapellaan lähinnä tosta et miehel ei uppoo kalloon et mä oon "duunis" 24/7 ton vauvan kans, mut muuten täytyy kiittää et on tosi innostunu iskä, haluu touhuu ja leikkii pojan kans. no mä noi hoitohommat tietenki suurimmaks osaks teen mutta mulle riittää et haluu viettää pojan kans aikaa ja sit välil hoitaa niin et pääsen jonnekki itekseni. tosi surullista jos toiset ei osaa nauttia lapsensa kans olemisesta, mut ehkä se muuttuu sit kun noi tost kasvaa... niin ja koukulle vielä, älä vaan lähe, mua kiinnostaa aina tietynlaiset hörhötykset
en oo vaan kaikkeen hirveen perehtyny mut tuntuu et tulee tiettyjä "oppeja" toteutettua vaan perstuntumalla ;)
Toivoisin voivani auttaa jotenkin
Missähän kunnossa koti olisi...

Noista teidän uudelleenraskautuneiden viikoista näkee niin hyvin miten nopeesti tää aika kuluu, sullakin jo noin pitkällä raskaus :)
Sormuksiakin kehuttiin. Mies väitti mulle kivenkovaa ennen juhlia, että suolaset menee ennen pitkää kun mä olin varannut VAAN 12 lihapasteijaa ja vieraita oli lähemmäs 30. No se lähti niitä sit hakee lisää ja hah, ei menny pasteijoita yhteensä kun 7! Olin oikeessa :DDD Ja onnellinen siitä! :D Mut sit illalla kun oltii menossa nukkuu nii mulla oli sellanen olo että ois krapulan poikasta kun tuli skoolattua aika monta lasillista kuoharia. Ja sitä makeeta syötyä niin että napa paukkuu... Kaiken kaikkiaan kyllä onnistuneet juhlat ja oli kiva kun sukulaisia kävi meillä pitkästä aikaa. Omat ja miehen synttärit meni ihan ohi kesällä kun Nea oli syntyny ja sairaalassakin vielä kun ne oli meillä, nii ei tullu pidettyä mitää...