Gibsoni
Näppärä viestien naputtelija
Heh... tuosta potta keskustelusta: Ei meilläkään siis mitään aktiivista harjoittelua ole. Kunhan olen muutaman kerran kokeillut, kun se kakka tuntuu tulevan paljon helpommin istualleen. Mitään ei siis olla onnistuttu sinne tekemään. Vuoden ikäisenä sitten vasta ruvetaan kunnolla harjoittelemaan.
Seuraava neuvola käynti on meillä vasta helmikuussa kun neiti tulee sen 8kk. Silloin on lääkärineuvola.
Tuosta vauva isän kanssa olosta. Musta on alkanut pikku hiljaa tuntua, että mies tulee oikein tahallaan kotiin siinä 19.30 kun pikkuneitiä pitää alkaa nukuttamaan. Kun hän tulee töistä niin hän haluaa tietty syödä, peseytyä, vaihtaa vaatteet yms... Nukutus on tietenkin sitten minun homma. Monena iltana on nytkin tullut juuri siihen aikaan kotiin. Eilenkin hän tuli vähän ennen kasia kotiin ja tyttö oli vielä hereillä niin eka kommentti oli mulle: -Etkö sä oo vielä nukuttamassa sitä?? Just... Oon kyllä sitte ihan röyhkeesti yöllä kääntäny kylkee, että mies hoitaa neidin ja aamulla sama homma. Sais mieskin vähän enemmän olla neidin kans. Mies ei oo kuitenkaan koko tän 6kk aikana ollu neidin kans kuin max 3 tuntia kaksistaan (paitsi tietty sillon kun olin siinä 40 kuumees, mut koko ajan se sillonki ravas kyselemässä multa mitä tekee kun nyt on sitä ja tätä). Pitäs varmaan oikeesti olla yks päivä kokonaan omilla teillä. Välillä tuntuu niin ÄRSYTTÄVÄLTÄ kun mies on vaan töissä, töissä ja töissä... Mikään ei auta muuttamaan tätä tilannetta. Ei auta sanoa asiasta, riidellä, tapella... alkaa oleen mitta vaan niin täysi!!! Mistään kuntosalille pääsystä ei oo todellakaan tietoa. Mihänän täällä hoidan lumityöt, ruuat, kauppareissut, tiskit, pyykit ja tietty neidin. Missäs se mun oma aika on??? Niin ja tänä aamuna vaihteeksi meni hermo... Mies oli noussut neidin kanssa 7 aikaan. Mä sit heräsin 8 aikaan kun kuulen kovan itkun. Meen keittiöön. Neiti istuu syöttötuolissa ja itkee krokotiilin kyyneleitä ja mies puhuu kaverinsa kanssa puhelimessa. Kysyn sit et onko saanu puuron... Ei kuulemma oo kerinny vielä syöttää... ARG! Sen kun puhut puhelus ihan rauhassa joo eihän neiti tässä nälkäänsä itkekkään!! Anteeks... tää varmaan kuuluis tuonne pari suhde vali vali osioon, mutta tuli nyt kirjotettua tänne. Pääsispä edes kampaajalle, kynsi tai kosmetologista puhumattakaan...
Mohomaha: Kiva kuulla, että teillä meni TAYS:sin reissu kivasti. Miten koira?
Summerwine: Onneks ei sattunut mitään. Mä kans oon odottanu, että koska tuo tapahtuu... Eiköhän näitä satu jokaisessa perheessä.
Tänään sitte olis treffit Taatun kans. Ihanaa!
Seuraava neuvola käynti on meillä vasta helmikuussa kun neiti tulee sen 8kk. Silloin on lääkärineuvola.
Tuosta vauva isän kanssa olosta. Musta on alkanut pikku hiljaa tuntua, että mies tulee oikein tahallaan kotiin siinä 19.30 kun pikkuneitiä pitää alkaa nukuttamaan. Kun hän tulee töistä niin hän haluaa tietty syödä, peseytyä, vaihtaa vaatteet yms... Nukutus on tietenkin sitten minun homma. Monena iltana on nytkin tullut juuri siihen aikaan kotiin. Eilenkin hän tuli vähän ennen kasia kotiin ja tyttö oli vielä hereillä niin eka kommentti oli mulle: -Etkö sä oo vielä nukuttamassa sitä?? Just... Oon kyllä sitte ihan röyhkeesti yöllä kääntäny kylkee, että mies hoitaa neidin ja aamulla sama homma. Sais mieskin vähän enemmän olla neidin kans. Mies ei oo kuitenkaan koko tän 6kk aikana ollu neidin kans kuin max 3 tuntia kaksistaan (paitsi tietty sillon kun olin siinä 40 kuumees, mut koko ajan se sillonki ravas kyselemässä multa mitä tekee kun nyt on sitä ja tätä). Pitäs varmaan oikeesti olla yks päivä kokonaan omilla teillä. Välillä tuntuu niin ÄRSYTTÄVÄLTÄ kun mies on vaan töissä, töissä ja töissä... Mikään ei auta muuttamaan tätä tilannetta. Ei auta sanoa asiasta, riidellä, tapella... alkaa oleen mitta vaan niin täysi!!! Mistään kuntosalille pääsystä ei oo todellakaan tietoa. Mihänän täällä hoidan lumityöt, ruuat, kauppareissut, tiskit, pyykit ja tietty neidin. Missäs se mun oma aika on??? Niin ja tänä aamuna vaihteeksi meni hermo... Mies oli noussut neidin kanssa 7 aikaan. Mä sit heräsin 8 aikaan kun kuulen kovan itkun. Meen keittiöön. Neiti istuu syöttötuolissa ja itkee krokotiilin kyyneleitä ja mies puhuu kaverinsa kanssa puhelimessa. Kysyn sit et onko saanu puuron... Ei kuulemma oo kerinny vielä syöttää... ARG! Sen kun puhut puhelus ihan rauhassa joo eihän neiti tässä nälkäänsä itkekkään!! Anteeks... tää varmaan kuuluis tuonne pari suhde vali vali osioon, mutta tuli nyt kirjotettua tänne. Pääsispä edes kampaajalle, kynsi tai kosmetologista puhumattakaan...
Mohomaha: Kiva kuulla, että teillä meni TAYS:sin reissu kivasti. Miten koira?
Summerwine: Onneks ei sattunut mitään. Mä kans oon odottanu, että koska tuo tapahtuu... Eiköhän näitä satu jokaisessa perheessä.
Tänään sitte olis treffit Taatun kans. Ihanaa!