Vauvakuume vaikka ei yritystä

[pilvikirsikka]

Komppaan edellisiä! Ei siitä väsymyksestä pääse koskaan eroon, mutta se muuttuu ja siihen tottuu. Ihminen on sopeutuvainen! En minä koe olevani väsynyt tämän katraan kanssa, kun tähän on itsekin kasvanut, mutta joku ulkopuolinen olisi helisemässä jos yhtäkkiä joutuisi tähän kyllähän sitä välillä on hetkiä kun meno on melkoista ja tosiaan toivoisi että lapsissa olisi virtakytkin mutta lapsista on niin paljon seuraa ja apua toisilleen. Eilenkin katselin tippa linssissä, kun 6v, 4v ja 2v keinui yhdessä voimistelurenkaissa tai käyvät halimassa ja silittämässä vauvaa. Näitä hetkiä muistellaan sitten vanhana

 

[jemuli]

Mulla on ollut vauvakuume jo aikalailla vuoden ajan, siitä asti kun esikoinen syntyi. Mies vaan tuntuu olevan sitä mieltä, ettei meille tule lisää lapsia. Etenkin vauvavuoden alussa oli tosi ehdoton sen suhteen, ja kovasti odottaa että meidän esikoinen kasvaisi. ”Onneksi” meillä on vielä useampi hedelmällinen vuosi edessä ettei sen puolesta kiire, ja en välttämättä haluaisi alle 2v ikäerolla lapsia muutenkaan. Joku 3-4v vois olla sopiva ikäero. Mua vaan pelottaa, ettei mies muuta mieltään. On mullakin hetkiä, kun oon sitä mieltä että yksi riittää, mutta haluaisin vielä kerran kokea sen pikkuvauva-ajan Se eka vuosi menee niin nopeasti!

Tämä on kirjoitettu kuin omasta suustani. Mies oli esikoisen jälkeen aivan ehdoton ettei lisää tule ja odottanut vain että "helpottaa" kun lapsi kasvaa. Kuumeillut olen jo sen 3 vuotta mutta vielä ei suurta muutosta miehen ajatusten suhteen ole tapahtunut vaikka vuosiakin jo vierinyt. Tällä hetkellä tuntuu että olisiko helpompi jo "luovuttaa" ajatuksesta että koskaan tulisi toista kun kiusata itseä ajatuksella mitä jos.

 

[Olive]

Tämä on kirjoitettu kuin omasta suustani. Mies oli esikoisen jälkeen aivan ehdoton ettei lisää tule ja odottanut vain että "helpottaa" kun lapsi kasvaa. Kuumeillut olen jo sen 3 vuotta mutta vielä ei suurta muutosta miehen ajatusten suhteen ole tapahtunut vaikka vuosiakin jo vierinyt. Tällä hetkellä tuntuu että olisiko helpompi jo "luovuttaa" ajatuksesta että koskaan tulisi toista kun kiusata itseä ajatuksella mitä jos.

Oon pahoillani Mä en oikein vielä tiedä, et oonko sinut sen kanssa ettei toista tulisi, mutten aio vielä tehdä mitään päätöksiä tämän suhteen.