Vauvakuume vaikka ei yritystä

[Olive]

Joka toinen vrk tupla mitä valmisteen ohjeissa otettavaksi c-vitamiinin kera, joka toinen vrk ei rautalisää. Imeytyy tutkimusten mukaan paremmin kun elimistö saa rautaa harvemmin. Apteekista kannattaa kysyä neuvoa...

Löysinpä muuten yhden artikkelin jossa lääkäri kritisoi hyvin perustellen ainakin yhtä tuollaista tutkimusta https://www.raudanpuute.fi/raudanpuutteen-perusteet/pitaisiko-rautaa-syoda-vain-joka-toinen-paiva/

Itse oon siis aina ihmetellyt miksi näin ja itse oon syönyt aina joka päivä 100mg aamulla tyhjään vatsaan. Ei siis sillä ettenkö ois aiemmin uskonut tuota et imeytyy paremmin joka toinen päivä, mut halusin vähän tutkia että onko näin/lukea tutkimuksia ja törmäsin tuohon artikkeliin.

 

[Viivi92]

Löysinpä muuten yhden artikkelin jossa lääkäri kritisoi hyvin perustellen ainakin yhtä tuollaista tutkimusta https://www.raudanpuute.fi/raudanpuutteen-perusteet/pitaisiko-rautaa-syoda-vain-joka-toinen-paiva/

Itse oon siis aina ihmetellyt miksi näin ja itse oon syönyt aina joka päivä 100mg aamulla tyhjään vatsaan. Ei siis sillä ettenkö ois aiemmin uskonut tuota et imeytyy paremmin joka toinen päivä, mut halusin vähän tutkia että onko näin/lukea tutkimuksia ja törmäsin tuohon artikkeliin.

Joo itekin törmännyt tähän samaan, että ristiriitaisia tuloksia joka toinen pv syömisellä. Mä joudun ottaa illalla kun maha ei mitenkään kestä aamulla tyhjään mahaan, tulee ihan hirveät vatsakrampit

 

[Olive]

Joo itekin törmännyt tähän samaan, että ristiriitaisia tuloksia joka toinen pv syömisellä. Mä joudun ottaa illalla kun maha ei mitenkään kestä aamulla tyhjään mahaan, tulee ihan hirveät vatsakrampit

Ootko kokeillut eri valmisteita?

 

[VäriSointu]

Melko usein nämä rauta-asiat tuntuu pyörivän keskusteluissa joten josko joku tietäisi! Mun ferritiini on tippunut tässä parin vuoden aikana huikeasta 30:stä lukemaan 15 ja ajattelin nyt vihdoin saada aikaiseksi alkaa popsimaan obsidania. Millaista annostusta teille on suositeltu ferritiinin nostoon?

Eri ihmisillä eri tuotteet nostaa ferritiiniä. Itselläni joka päivä otettuna sideral nosti synnytys -> jälkitarkastus n. 14-> 70 (en muista tarkkaan tuota toista, voi olla että oli jopa yli 80) eli tosi hyvin.
Tuosta joka toinen päivä otosta ja sen tehosta on lukemani mukaan myös eriäviä mielipiteitä.

 

[Viivi92]

Ootko kokeillut eri valmisteita?

Joo joskus söin sideralia, mutta se on kyllä melko tyyris… ja vaihdoin takas obsidaniin kun luin, että se ei välttämättä toimi kaikille vatsa kyllä kesti sitä.

 

[Viivi92]

Eri ihmisillä eri tuotteet nostaa ferritiiniä. Itselläni joka päivä otettuna sideral nosti synnytys -> jälkitarkastus n. 14-> 70 (en muista tarkkaan tuota toista, voi olla että oli jopa yli 80) eli tosi hyvin.
Tuosta joka toinen päivä otosta ja sen tehosta on lukemani mukaan myös eriäviä mielipiteitä.

Aika hyvin noussut ja nopeasti!

 

[Kaaho]

Mä syön ferrodania ja se on nostanut rauta-arvoja vaikka oon ottanut aterian yhteydessä. Vatsa kestää paremmin kun ottaa aterian yhteydessä. Vinkiksi siis jos jollain toimisi sama.

 

[elmi]

Ei minulla ehkä vauvakuumetta ole, mutta tämä taitaa olla hyvä paikka pyöritellä ajatuksia auki. Mielessä on usein "ehkä sittenkin vielä yksi?" ajatus. Ja jos nyt ehkäisy pettäisi, haluaisin varmasti pitää vauvan. Toisaalta perheemme tuntuu kokonaiselta eikä ole samanlaista tyhjän sylin tunnetta kuin kuopusta kuumeillessa. Näin on hyvä olla. Kolmas lapsi toisi myös lisäkuormitusta, enkä tiedä haluanko sitä nyt, kun elämä alkaa mennä muilla osa-alueilla eteenpäin. Tiedän myös, että kolmas lapsi olisi esikoiselle tosi kova pala, ehkä kuopuksellekin. Kilpailevat jo kahdestaan paljon huomiosta. Toisaalta kumpikin kasvaa ja hiljalleen kaipaavat vähemmän huomiota. Tosiasiassa kolmas lapsi ei mahtuisi meille fyysisesti. Kuopuskin nukkuu meidän vanhempien kanssa samassa huoneessa, kun ei ole tilaa muulle. Ja jos nyt esikoinen ja kuopus saataisi sopimaan samaan huoneeseen, pinnasänky olisi kyllä todella vaikea sovittaa sitten toiseen makuuhuoneeseen vanhempien sängyn kanssa. (Meillä on kaksi makuuhuonetta, joista toinen isompi ja toinen pienempi.) Eikä meillä ole ainakaan tällä hetkellä varaa muuttaa isompaan. Varallisuudesta puheen ollen, olisi kyllä näiden leikkausten myötä kyllä muutenkin tiukkaa, jos tulisi kolmas lapsi. Autottomana olisi myös haastavampaa liikkua kolmen lapsen kanssa. Enkä halua olla vaivaksi muille enempää kuin nyt jo olen. Viiden hengen perheenä ei mahduttaisi yhden auton kyytiin, jos mentäisiin esim. mökille, minne ei julkisilla pääse.

Mutta sittenkin. Lapset kasvaa. Me vanhemmat ollaan pyrkimässä työelämään (itseni kohdalla enemmille tunneille.) Meidän taloustilanne voi hyvinkin parantua kummasti. Meidän jaksaminenkin on ollut viime vuodet noususuuntaista. Ehkä siis tulevaisuudessa voisikin olla resursseja (niin henkisiä kuin taloudellisiakin) kolmelle lapselle?

Mutta halutaanko siltikään sitten ns. aloittaa alusta? Olen löytänyt harrastuksen, jota ei voi harrastaa raskaana tai heti synnytyksen jälkeen. Se pitäisi jättää pidemmälle tauolle. Ja muutenkin oma aika taas vähenisi. Olisi taas joku jossa on kiinni suunnilleen 24/7, kun nämä nykyiset nukkuu pääasiassa yönsä ja välillä leikkii itsekseen ja keskenään.

Kunpa tietäisi mitä haluaa.

Tosi järkevää pohdintaa, on paljon eri kulmia mitä ottaa huomioon. Mulla aiemmin toimi haaveiden jarruna juurikin se oman ajan tilapäinen väheneminen ja että kaikki ois vaan jotenkin tosi paljon vaikeampaa. No toki voihan siinä niin käydä, mutta mitä tässä oon jutellut ystävien kanssa ja lueskellut eri lähteistä, niin ei se kolmas välttämättä elämää vaikeammaksi tee, vauvavuosi voi olla jopa helpompi kuin esikoisen tai kakkosen kanssa. Mutta eihän sitä ikinä tiedä etukäteen, miten se omalla kohdalla menee.

Oltiin tässä just viisi viikkoa koko jengi lomalla ja mulla siinä jotenkin iski sieluun se, että mitä jos tässä ei enää olisikaan koskaan vauvaa mukana -kuopus täyttää elokuussa kaksi ja tuli tosi haikea fiilis siitä, että ihan se pikkupikkulapsiarki alkaa olemaan meillä ohi. Vaikka tässä on ollut kaksi aika touhukasta ja raskastakin vuotta takana niin silti oisin nyt koska vaan valmis kolmanteen, kun kuumepäissäni järkeilen, että pitkässä juoksussa se kuormittavin vauvavaihe kestää vaan pienen hetken. Ja myös se tunne tuli vahvana, että meille kyllä se kolmas istuisi tähän kokoonpanoon tosi mukavasti.

 

[Olive]

Mä syön kanssa Ferrodania, ja ei oo ollut ongelmia sen kanssa, vaikka oon ottanut tyhjään mahaan aamulla

 

[Viivi92]

Meillä siis marraskuinen 20 ja kesäkuinen 23 ja tosiaan se kolmas mahdollisesti haaveissa. Minä -92 ja mies -95. Haluaisin kuulla muidenkin ajatuksia siitä, että milloinka se kolmas olisi ”hyvä”. Itse siis tavallaan haluaisin nyt vähän väliä, jotta nämä kaksi olisivat vähän isompia kun kolmonen syntyisi. Mutta toisaalta sitten olisi kiva aloittaa yritys heti häiden (lokakuu -25) jälkeen ja jotenkin pikkulapsiaika olisi melkeimpä yhdessä rytäkässä ohi ja sen jälkeen elämä menisi ns. eteenpäin. Ja siis jos vauvaa tehtailtaisiin myöhemmin, niin tarkoittaisi se meidän kohdalla, että noin kolmen vuoden päästä. Puolensa kummassakin

 

[Aakkoset]

Meillä siis marraskuinen 20 ja kesäkuinen 23 ja tosiaan se kolmas mahdollisesti haaveissa. Minä -92 ja mies -95. Haluaisin kuulla muidenkin ajatuksia siitä, että milloinka se kolmas olisi ”hyvä”. Itse siis tavallaan haluaisin nyt vähän väliä, jotta nämä kaksi olisivat vähän isompia kun kolmonen syntyisi. Mutta toisaalta sitten olisi kiva aloittaa yritys heti häiden (lokakuu -25) jälkeen ja jotenkin pikkulapsiaika olisi melkeimpä yhdessä rytäkässä ohi ja sen jälkeen elämä menisi ns. eteenpäin. Ja siis jos vauvaa tehtailtaisiin myöhemmin, niin tarkoittaisi se meidän kohdalla, että noin kolmen vuoden päästä. Puolensa kummassakin

Meillä samoja pohdintoja, vaikka toinen vasta mielessä. Itsellä omasta mielestä ikää alkaa olemaan (oon -90). Ettei meni liian pitkälle, mutta miten sitten jaksaa uhmaa ja vastasyntynyttä Ehkäpä tää on turhaa pohdintaa, kun itsellä ei kierto oo vieläkään palautunut. Pillerit jäi kuukausi sitten pois ja vieläkään ei ole kierto alkanut Ehkäpä oli hyvä lopettaa pillerit niin alkaisi kiertokin joskus

 

[Helpsuli]

Meillä samoja pohdintoja, vaikka toinen vasta mielessä. Itsellä omasta mielestä ikää alkaa olemaan (oon -90). Ettei meni liian pitkälle, mutta miten sitten jaksaa uhmaa ja vastasyntynyttä Ehkäpä tää on turhaa pohdintaa, kun itsellä ei kierto oo vieläkään palautunut. Pillerit jäi kuukausi sitten pois ja vieläkään ei ole kierto alkanut Ehkäpä oli hyvä lopettaa pillerit niin alkaisi kiertokin joskus

Mulla vähän samoja pohdintoja kun sulla ja oon "vasta" -94 syntynyt.. Meillä olisi mun toisen (miehelle olisi kolmas) lisäksi combo: teini, uhmaikäinen ja vauva... Siinä ois varmaan helisemässä kun nyt jo välillä kiristää nupissa. Mutta silti olen miehelle ilmoittanut että toisen haluan ja siitä pitäisi alkaa keskustelemaan kun työ rintamalla on tulossa muutosta, joten olisi fiksuinta saada vauva ennen kuin mun esikoinen on 3v niin saisin saman vanhempainrahan vähintään kun hänestä.

 

[Vkmk]

Pitkään oon seuraillut tätä ketjua, hyviä pohdintoja ja tosi iso/vaikea asiahan tää on päätettäväksi!

Meidän nykyiset lapset on nyt 4- ja 2-vuotiaat. Alun perin en edes halunnut lapsia, mutta lopulta kelkka kääntyi lähinnä vuosien mammablogiselailulla. Esikoisen syntymästä alkoi ekaa kertaa ikinä hirveä vauvakuume ja tuli vahva ajatus siitä, että kolme lasta olisi sopiva. Sitten syntyi kuopus ja siitä taas seurasi hetkeksi tosi vahva ajatus siitä, että nää kaksi riittää ja aivan ihanaan synnytyskokemukseen olisi hyvä lopettaa.

Nyt 2v onkin tunteet ja ajatukset seilanneet ihan laidasta laitaan ja jotenkin tätä asiaa tulee jatkuvasti pohdittua, vaikka toisaalta oon yrittänyt ajatella, että täähän on ihan täydellinen tilanne: ollaan varmasti onnellisia, tuli vielä yksi lapsi tai ei (vs aiemman elämän pelot vahinkoraskaudesta tai voimakkaat vauvakuumeilut).

Nyt olen kuitenkin hetkeksi koittanut vaihtaa vauvakuumeen matkakuumeeseen, kun varattiin ensi kesän kynnykselle lomamatka, jonka aikana en halua olla raskaana (enkä vasta synnyttänyt, vaikka vielä vois just ehtiä ). Katsotaan sitten sen jälkeen, annetaanko vielä kolmannelle lupa tulla (kun synnytysten ja imetysten jälkeiset hormonihuurut ovat oikeasti kunnolla tasoittuneet; nehän ilmeisesti lietsoo vauvakuumetta ja voi jatkua pitkäänkin).

Meillä siis marraskuinen 20 ja kesäkuinen 23 ja tosiaan se kolmas mahdollisesti haaveissa. Minä -92 ja mies -95. Haluaisin kuulla muidenkin ajatuksia siitä, että milloinka se kolmas olisi ”hyvä”. Itse siis tavallaan haluaisin nyt vähän väliä, jotta nämä kaksi olisivat vähän isompia kun kolmonen syntyisi. Mutta toisaalta sitten olisi kiva aloittaa yritys heti häiden (lokakuu -25) jälkeen ja jotenkin pikkulapsiaika olisi melkeimpä yhdessä rytäkässä ohi ja sen jälkeen elämä menisi ns. eteenpäin. Ja siis jos vauvaa tehtailtaisiin myöhemmin, niin tarkoittaisi se meidän kohdalla, että noin kolmen vuoden päästä. Puolensa kummassakin

Meillä on nämä ensimmäiset 2v 4kk ikäerolla, joka on muuten tuntunut hyvältä, mutta esikoisen korvakierre oli kyllä aika iso kuormitus vauvavuoden rinnalla. Silti silloinkin ajoittain tuntui, että olisi voinut tehdä kolmannen vaikka heti perään

Sittemmin on kyllä kans tullut ajatus, että vähän isompi ikäero kolmanteen olisi parempi. Esikoisen ikätoveri sai pikkusisaruksen 3,5-vuotiaana, ja mietin silloin, että se olis kyllä ollut täydellinen ikäero. Ainakin meillä oli tosi lepposa vaihe esikoisen kanssa silloin ja silti ikäero olisi kohtuullisen pieni. Nyt meillä on tosiaan tuo matka tulossa, niin ikäeroa kakkoseen tulisi juurikin 3v 7kk, jos kolmonen tarttuisi heti matkan jälkeen kyytiin Mutta todennäköisesti siis tulee vähän enemmänkin ikäeroa, ja lopulta voi olla, että nämä kaksi meille riittävät

 

[Aaltokukka]

Pitkään oon seuraillut tätä ketjua, hyviä pohdintoja ja tosi iso/vaikea asiahan tää on päätettäväksi!

Meidän nykyiset lapset on nyt 4- ja 2-vuotiaat. Alun perin en edes halunnut lapsia, mutta lopulta kelkka kääntyi lähinnä vuosien mammablogiselailulla. Esikoisen syntymästä alkoi ekaa kertaa ikinä hirveä vauvakuume ja tuli vahva ajatus siitä, että kolme lasta olisi sopiva. Sitten syntyi kuopus ja siitä taas seurasi hetkeksi tosi vahva ajatus siitä, että nää kaksi riittää ja aivan ihanaan synnytyskokemukseen olisi hyvä lopettaa.

Nyt 2v onkin tunteet ja ajatukset seilanneet ihan laidasta laitaan ja jotenkin tätä asiaa tulee jatkuvasti pohdittua, vaikka toisaalta oon yrittänyt ajatella, että täähän on ihan täydellinen tilanne: ollaan varmasti onnellisia, tuli vielä yksi lapsi tai ei (vs aiemman elämän pelot vahinkoraskaudesta tai voimakkaat vauvakuumeilut).

Nyt olen kuitenkin hetkeksi koittanut vaihtaa vauvakuumeen matkakuumeeseen, kun varattiin ensi kesän kynnykselle lomamatka, jonka aikana en halua olla raskaana (enkä vasta synnyttänyt, vaikka vielä vois just ehtiä ). Katsotaan sitten sen jälkeen, annetaanko vielä kolmannelle lupa tulla (kun synnytysten ja imetysten jälkeiset hormonihuurut ovat oikeasti kunnolla tasoittuneet; nehän ilmeisesti lietsoo vauvakuumetta ja voi jatkua pitkäänkin).


Meillä on nämä ensimmäiset 2v 4kk ikäerolla, joka on muuten tuntunut hyvältä, mutta esikoisen korvakierre oli kyllä aika iso kuormitus vauvavuoden rinnalla. Silti silloinkin ajoittain tuntui, että olisi voinut tehdä kolmannen vaikka heti perään

Sittemmin on kyllä kans tullut ajatus, että vähän isompi ikäero kolmanteen olisi parempi. Esikoisen ikätoveri sai pikkusisaruksen 3,5-vuotiaana, ja mietin silloin, että se olis kyllä ollut täydellinen ikäero. Ainakin meillä oli tosi lepposa vaihe esikoisen kanssa silloin ja silti ikäero olisi kohtuullisen pieni. Nyt meillä on tosiaan tuo matka tulossa, niin ikäeroa kakkoseen tulisi juurikin 3v 7kk, jos kolmonen tarttuisi heti matkan jälkeen kyytiin Mutta todennäköisesti siis tulee vähän enemmänkin ikäeroa, ja lopulta voi olla, että nämä kaksi meille riittävät

Hyvää pohdintaa ajatuksistasi auki kirjoitit! Kenties tuottekin mukana reissusta pienenpienen sinun sisäisen lisämatkustajan, niin ikäero silloin olisi...
Jäämmekin nyt mielenkiinnolla odottamaan miten kuumeesi asettuu!

 

[VäriSointu]

Meillä siis marraskuinen 20 ja kesäkuinen 23 ja tosiaan se kolmas mahdollisesti haaveissa. Minä -92 ja mies -95. Haluaisin kuulla muidenkin ajatuksia siitä, että milloinka se kolmas olisi ”hyvä”. Itse siis tavallaan haluaisin nyt vähän väliä, jotta nämä kaksi olisivat vähän isompia kun kolmonen syntyisi. Mutta toisaalta sitten olisi kiva aloittaa yritys heti häiden (lokakuu -25) jälkeen ja jotenkin pikkulapsiaika olisi melkeimpä yhdessä rytäkässä ohi ja sen jälkeen elämä menisi ns. eteenpäin. Ja siis jos vauvaa tehtailtaisiin myöhemmin, niin tarkoittaisi se meidän kohdalla, että noin kolmen vuoden päästä. Puolensa kummassakin

Meillä kolmas olisi saanut tulla kun eka ja toka olivat n. 5 ja 3. Siihen tulikin monta keskenmenoa ja lopulta kolmas syntyi, kun olivat 7 (melkein 8 ) ja 5. Nuorin on nyt 10 kk ja isommat 8 ja 6. Tämä on ihana ikäero. Isommat osaavat jo tarvittaessa ottaa aamu- ja iltapalaa, pukevat itse ja leikkivät ja puuhailevat paljon keskenään. Kohta alkaa koulu ja eskari ja ollaan nuorimman kanssa koulupäivät kahdestaan.
Toisaalta isommat ovat aivan mahtavia viihdyttäjiä ja nuorin on ihan innoissaan heidän päättömistä hassutteluistaan. Isommat ovat myös oikeasti jo avuksi. Itse olin viimeisen synnytyksen aikana jo 41, eli ikää jo on.

 

[Olive]

Viime aikoina olen ajatellut tätä aihetta enemmän ja vähemmän. Vauvauutisia tulee paljon, ja Instagram syöttää videoita joissa 3-5 -vuotiaat isosisarukset tapaa uuden vauvan. Tytön vauvatavaroita olen laitellut hiljalleen myyntiin ja just itkin miehelle kun tuntuu pahalta miettiä että laittaisin ihanan kaukalo/ratasuntuvapussin myyntiin…

Sit toisaalta mulla ei oo sellainen olo että meidän perhe olisi jotenkin ”vajaa”, ja tavallaan ajatus toisesta lapsesta tuntuu jopa vähän hassulta. Että onko tässä nyt sit kyse siitä että kaipaan enemmän vaan vauvaa/esikoisen vauva-aikaa, kun oikeasti toista lasta? Toisaalta silti olisi ihana saada olla vielä raskaana, elää vauvavuosi ja katsoa miten esikoisesta tulee isosisko.

Eihän sitä koskaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan, mutta ehkä toistaiseksi on hyvä näin. Ensi viikolla saattaa olla taas eri fiilis

 

[Helpsuli]

Viime aikoina olen ajatellut tätä aihetta enemmän ja vähemmän. Vauvauutisia tulee paljon, ja Instagram syöttää videoita joissa 3-5 -vuotiaat isosisarukset tapaa uuden vauvan. Tytön vauvatavaroita olen laitellut hiljalleen myyntiin ja just itkin miehelle kun tuntuu pahalta miettiä että laittaisin ihanan kaukalo/ratasuntuvapussin myyntiin…

Sit toisaalta mulla ei oo sellainen olo että meidän perhe olisi jotenkin ”vajaa”, ja tavallaan ajatus toisesta lapsesta tuntuu jopa vähän hassulta. Että onko tässä nyt sit kyse siitä että kaipaan enemmän vaan vauvaa/esikoisen vauva-aikaa, kun oikeasti toista lasta? Toisaalta silti olisi ihana saada olla vielä raskaana, elää vauvavuosi ja katsoa miten esikoisesta tulee isosisko.

Eihän sitä koskaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan, mutta ehkä toistaiseksi on hyvä näin. Ensi viikolla saattaa olla taas eri fiilis

Ihana kuulla kuinka oot löytänyt tähän hetkeen mielenrauhan ! Sehän tosiaan voi olla että kaipaa vain sitä vauva-aikaa yms.

ON: Itse edelleen kuumeilen toisesta kovastikin ja haluan kokea mitä on olla kahden lapsen äiti. Mutta mies ei vielä tosissaan suostu asiasta keskustelemaan vaikkei toisaalta ole täysin tyrmännyt enää asiaa, odotellaan muutenkin mun kohdunkaulan tähystysaikaa ja katsotaan mikä tulos sieltä tulee. Ja samalla kuitenkin haluan että helmikuinen -23 saa vielä olla äidin ainut ja kasvaa hieman, että voi sitten siirtyä omaan huoneeseen ennen uuden vauvan tuloa.

 

[Olive]

Ihana kuulla kuinka oot löytänyt tähän hetkeen mielenrauhan ! Sehän tosiaan voi olla että kaipaa vain sitä vauva-aikaa yms.

ON: Itse edelleen kuumeilen toisesta kovastikin ja haluan kokea mitä on olla kahden lapsen äiti. Mutta mies ei vielä tosissaan suostu asiasta keskustelemaan vaikkei toisaalta ole täysin tyrmännyt enää asiaa, odotellaan muutenkin mun kohdunkaulan tähystysaikaa ja katsotaan mikä tulos sieltä tulee. Ja samalla kuitenkin haluan että helmikuinen -23 saa vielä olla äidin ainut ja kasvaa hieman, että voi sitten siirtyä omaan huoneeseen ennen uuden vauvan tuloa.

Niin, sit kun vaan joku kertois et kumpaa tää on toisaalta kaikki on helppoa yhden kanssa, mut sit nään noita videoita sisaruksista ja mietin sitä, että meillä on tosi pieni perhe (mulla ei oo sisaruksia ja puolison siskot tuskin saa koskaan lapsia), niin olis ihana et hänellä ois sisarus tukena elämässä. Onneks tässä ei oo mikään kiire.

 

[Helpsuli]

Niin, sit kun vaan joku kertois et kumpaa tää on toisaalta kaikki on helppoa yhden kanssa, mut sit nään noita videoita sisaruksista ja mietin sitä, että meillä on tosi pieni perhe (mulla ei oo sisaruksia ja puolison siskot tuskin saa koskaan lapsia), niin olis ihana et hänellä ois sisarus tukena elämässä. Onneks tässä ei oo mikään kiire.

No juurikin se että kiire ei ole. Onhan siitä sisaruksesta iloa ja surua niin hyvässä kun pahassa. Meillä toki miehen esikoisella niin iso ikäero omaan esikoiseen, että on paljon apuna pikkuisen kanssa tarvittaessa ja vaikka onkin ikäeroa se 10v niin isosisko tykkää silti leikkiä pikkusiskon kanssa ja pitää seuraa kun ite tekee esim. kotitöitä. Mutta toki mitä omakohtainen kokemus on niin kyllä ne myös tulee riitelemään, ainakin itse kinasin omien sisarusten kanssa pienempänä milloin mistäkin.

 

[Pingviiniemo]

Meillä vähän vauvakuume nyt nostaa päätään vaikka arki on raskaampaa kuin ennen. Kuopus kiukustuu tosi herkästi kun häntä ei ymmärretä tai esine ei ole täydellisen nätisti hänen tekemässään rivissä. Usein kiukku ja paha olo purkautuu tavaroiden heittelynä, läpsimisenä ja puskemisena. Esikoinen on oikeastaan tosi mukavassa vaiheessa. Hän on kärsivällisempi ja ymmärtää ettei asiat tapahdu heti. Välillä tuntuu että siskoon menee vähän liikaa aikaa häneen verrattuna, mutta esikoinen kyllä sanoo siskoa ihanaksi ja haluaa lohduttaa kun siskolla on paha mieli.

Sit yksi päivä kun kuopus heräsi päikkäreiltä ihan raivoissaan ja huusi ja läpsi menemään, niin aattelin siinä pitäessäni kiinni hänen kädestään, että herranen aika miten paljon tää lapsi on tuonut mulle kärsivällisyyttä, kestävyyttä ja myötätuntoa. Sen sijaan että hermostun niin aattelen että toi pieni ihminen tuntee pahaa oloa eikä vain osaa muulla tavoin sitä ilmaista tai tiedä miten hallita sitä. Hän tarvii mun apua ja toivoo vaan että joku kuuntelee ja lohduttaa häntä vaikkei se aina tunnu toimivan.

Toki minäkin korotan liian usein ääntä jos esikoinen riehuu taustalla, mutta kuka nyt ei korota?

Neuvolassa huolestuttiin meidän tilanteen kuormittavuudesta kun kuopus valvoo yöstä melko usein, mutta me miehen kanssa puhuttiin tästä ja todettiin että meidän elämä on niin ihanaa silti! Nää lapset on onnellisia ja se riittää!