Vauvakuume vaikka ei yritystä

[Nepeta Cataria]

Minulla lasten ikäerot on 8v, 2v, 2v, ja 1½v. Pienin ikäero tuntuu haastavimmalta yhdistelmältä kun on kaksi vaippahousua, joista toinen uhmaa jo, on hyvin energinen, ei nuku päikkäreitä ja pottailua pitäis edistää. Onneksi yöt rauhoittuivat kun kokeilemalla ja kokemuksen kautta on löydetty meille sopivat menetelmät. Meillä mennään perhe- ja siskonpedeillä, jolloin lapset saavat toisistaan tukea nukkumiseen.

Ja joo, nuorimmaisen vauvavuosi on kohta taputeltu, perhe nukkuu melkoisen hyvin, energia ja oma vyötärökin alkaa palautumaan... ja vauvakuume! Itselleni koitan kertoa että meidän perhe on oikein hyvän kokoinen, ja ei nyt ainakaan haaveilla ihan perään pienellä ikäerolla vauvaa. Annetaan nyt armoa itselle, hengähdetään nyt, olen sen ansainnut. Ei auta, vauvanvaatteiden poisviikkaus varastoon tuntuu hankalalta.

Talouden puolesta minulla ei ole paineita lähteä mihinkään, ja urahaavekin oikeastaan on muotoutunut siihen et voisin olla kotiäiti. Mieheni on ylpeä siitä että pystyy tarjoamaan minulle mahdollisuuden olla kotona, ja minä aijon käyttää tämän mahdollisuuden tarkasti hyväksi omiin tavoitteisiini. Eli käyttää paukkuni paitsi kodinhoitoon niin myös tukea lapsia paremmin koulussa ja harrastuksissa. Jep, minulla on viisi lasta ja haave et jokaisella olisi joskus oma rakas harrastus, ja joo, minä olen se joka hoitaa käytännön asiat. Ja kuudes lapsi olisi sitten pois vielä tästä haaveesta, sillä raskaudesta tai vauvavuodesta väsynyt äiti ei jaksa panostaa niin paljoa muiden lasten juttuihin.

Ah, sen verran vielä lisään tähän, että mieshän varmaan myöntyisi kyllä pienellä taivuttelulla vielä siihen kuudenteen lapseen. Ei niinku yhtään helpota minun oloa. Vaikka toisaalta me molemmat pidetään ajatuksestä että kyllä meillä kohta voi veitsiä säilyttää alalaatikossa, ei tarvitse pitää turvaporttia portaissa, blokata pääsyä johtoihin... Pääsis joskus tästä pikkulapsivaiheesta ylitse.

 

[Evergreen]

Minäkin haaveilin pienestä ikäerosta ja siitä, että saa hoidettua pikkulapsiajan kerralla pois. No, elämä ei mennyt niin kun toivoin, lasten ikäero on melko tasan 3 vuotta. Kokemusta ei ole kun 4kk, mutta toki jotain huomioita tässä on tehnyt.

Hyviä puolia on paljon. Lapsi osaa paljon itse, on päiväkuiva, nukkuu yönsä kunnolla, osaa syödä ja pukea, puhuu ja kertoo asioita. Hoitaa pientä siskoaan eikä ole ollut kovin mustasukkainen, mutta tämä on varmasti enemmän lapsi- kun ikäerokohtainen asia.

Huonojakin puolia löytyy. 3-vuotias kaipaa seuraa ja se täytyy huomioida, mutta onhan tuohon erilaisia vaihtoehtoja siihen, mikä jokaiselle perheelle sopii. Kestää hetki ennen kun vauvasta on leikkiseuraa tuolle isommalle. 3-vuotias uhmaa vielä jossain määrin ja on samalla monessa asiassa iso, mutta toisaalta vielä pieni. Niin ja ykkösen jölkeen ehdittiin nukkua hyvin pari vuotta - kaikki valvominen alkoi nyt taas alusta.

Vauvakuumetta pukkaa edelleen. Katsotaan miten sekaisin olen hormoneista, vai onko tämä nyt tässä

 

[huomio]

Tämähän on hyvä ketju minulle, olen nimittäin todennut että vauvakuume on kroonista ja ikuista, mutta yritystä ei todellakaan ole - meidän lapsiluku on erittäin täynnä kun miehelle on tehty vasektomia piti siis tosiaan tämä kuumeiluosio laittaa kokonaan jo kiinni, mutta täällä minä silti taas lueskelen!

Itselläni tämä kyllä onkin konkreettisesti enemmän nimenomaan vauvakuumetta, omasta mielestäni lapsiluku on kyllä täysi, mutta raskaana voisin silti olla ja synnyttää ja saada sellaisen vastasyntyneen vaikka toki varmasti jos se olisi vielä fyysisesti mahdollista, saattaisin jossain toisessa todellisuudessa kaihota vielä lasta jos toistakin. Miehellä tuli kuitenkin jo ikä vastaan eikä haluta loppuelämää elää sitä pikkulapsivaihetta.

Meillä löytyy siis tosiaan lapsia kolme kappaletta, kesällä kuusi vuotta täyttävä esikoinen, juuri neljä täyttänyt keskimmäinen ja huomenna vuoden täyttävä kuopus ikäeroa isommilla on sellaiset vajaa 1 v 8 kk ja keskimmäisen ja kuopuksen välillä 3 v ja viikko. Molemmissa ikäeroissa on ollut puolensa, isommat ovat läheisiä (niin hyvässä kuin pahassa) ja kotona on aina leikkikaveri mutta toisaalta vauvavaiheessa oli omat kommervenkkinsä kahden pienen kanssa. Toisaalta esikoinen puhui siinä vaiheessa jo varsin sujuvasti ja on ollut kaikissa ikävaiheissa haastava persoona, joten ikäerolla oleminen olisi tuskin helpottanut. Keskimmäinen oli tasapainottavasti onneksi maailman tyytyväisin vauva

nyt sitten taas suhde sisaruksilla on ihan erilainen pienimpään ja isommat ovat olleet varsin omatoimisia ja ovat auttaneet vauvanhoidossa ja heillä on seuraa toisistaan (edelleen niin hyvässä kuin pahassa). Vastapainona sitten haastavan vauvavuoden keskellä tuntee itsensä ekstrariittämättömäksi kun ei pääse osaksi isompien touhuja, pienin sairastaa paljon enemmän kun esikoinen tuo tauteja eskarista, joissain asioissa palataan lähtöruutuun kun on tottunut jo muuhun jne. Ja valvominen on todella rankkaa kun sen lisäksi täytyy jaksaa hoitaa kolmen lapsen asiat

Mutta jälkikäteen miettien en tekisi toisin, isommat pienellä ikäerolla ja kolmas hieman pidemmän tauon jälkeen toimi meillä mainiosti. Kuten moni täällä onkin kertonut, varmasti enemmän vaikuttaa monet muut asiat kuin se itse ikäero. Ja niitä asioita lienee mahdoton ennustaa etukäteen.

 

[Sisukas27]

Kiva kun löyty tämä ketju, täällä kova vauvakuumeilija

Meillä siis seuraava tilanne: esikoinen syntyi lokakuussa -22 ja kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. Esikoista yritettiin reippaasti yli vuosi ja se oli kyllä raskasta aikaa mielelle. Nyt vauva sylissä ja ollaan maailman onnellisimpia!

Kuitenkin huomasin heti vauvan syntymän jälkeen, että eihän se vauvakuume mihinkään kadonnut vaikka vauva syntyikin Vauva on siis nyt 5kk enkä usko olevani vielä valmis uuteen raskauteen. Tiedostan sen että aikaa voi mennä seuraavaankin, mutta sitähän ei tiedä jos tärppääkin nopeasti. Joka tapauksessa ei olla vielä valmiita uuteen vauvaan, vaikka kuume kova onkin Siispä on kiva päästä höpöttelemään tänne ja oottelemaan sopivaa aikaa alkaa yrittää

Oli myös kiva lukea ikäeroista! Vaikea kun on ennustaa mikä ikäero toimii lapsilla Noh katsotaan, kuinka pian sitä alkaa uskaltaa nöyttää vihreää valoa seuraavalle

 

[Bella Swan]

Mieli muuttuu koko ajan tai sitten vaan olen yrittänyt uskotella etten edes haluaisi raskaaksi. Iski paniikki, etten halua luopua munasarjoistani (munasarjojen poisto kolkuttelee kun PMDD:n hoito ei ole vielä onnistunut muutoin), niin nyt haluaisin raskaaksi HETI. Mutta tilanne on sellainen, ettei ole mahdollista.

 

[turotus]

Jostain se vauvakuume taas hiipi vaikka vannoin, että kuopus jää viimeiseksi. Ja on siis hyvin mahdollista, että jääkin, en ole varma onko tämä ihan oikeaa kolmannen lapsen kaipuuta vai enemmänkin haikeutta siitä, että lapset kasvaa hurjaa vauhtia ja kohta nämä pikkulapsivuodetkin on muisto vain.

Esikoinen ja kuopus on reilu 2 vuoden ikäerolla, mutta kolmatta en missään tapauksessa haluaisi lyhyellä ikäerolla, koska olen molemmissa raskauksissa joutunut vuodelepoon ja se oli äärimmäisen raskasta pienen kanssa, joka ei edes ymmärtänyt miksi äiti ei voi touhuta normaalisti Tietysti jokainen raskaus on erilainen, mutta tällä historialla pitäisin hyvin todennäköisenä, että kolmas raskaus menisi samalla kaavalla.

 

[Bella Swan]

Ovulaatio meni. Ei yritystä, sen sijaan saan kärsiä seuraavat viikot järkyttävästä kuukautisia edeltävästä oirekirjosta ja uuden lääkkeen raivostuttavista sivuvaikutuksista.

 

[Oreo]

Mulla oli pieni tauko pillereistä, kun oltiin reissussa ja ne unohtui.
No eilen oli sit kuitenkin toimintaa miehen kanssa. Tai tavallaan. Ei ehtinyt edes sisälle kärkeä enemmän, kun oli jo ohi
Miehellä vaikuttaa suorituspaineet ja stressi tuolla tavalla. Nyt sit on varmaan ollut paineita siitä, kun mä en ole ehtinyt saada, ja sitten siitä tulee tollanen kehä.
Nyt ei ehtinyt kyllä kumpikaan mukaan, ennen kuin tilanne oli ohi.
Että saa kyllä melkoisia syväsukeltajia olla, jos siitä huulilta pääsivät matkaamaan maaliin

 

[turotus]

Miehen kanssa juteltu aiheesta sen verran, että hänen puolestaan voitaisiin alkaa yrittää kolmatta vaikka heti. Oma synnytyspelko on kuitenkin edelleen niin voimakas, etten tiedä uskallanko.

 

[Aaltokukka]

Miehen kanssa juteltu aiheesta sen verran, että hänen puolestaan voitaisiin alkaa yrittää kolmatta vaikka heti. Oma synnytyspelko on kuitenkin edelleen niin voimakas, etten tiedä uskallanko.

Voi miten ihanaa, että miehesi on asiaan valmis.
Oletko ajatellut käydä synnytyspelosta jossain keskustelemassa? Kaikki pelot ovat peikkoja jotka parhaimmillaan kutistuvat asiaa jonkun kanssa sitä jakaessa.
Kaunista keväänjatkoa arkeesi!

 

[Oreo]

Kannattaa tosiaan lähteä purkamaan tuota pelkoa ammattilaisen kanssa, jos et jo ole sitä tehnyt.
Kurjaa, jos jää lapsi haaveet toteutumatta pelon vuoksi

 

[turotus]

Voi miten ihanaa, että miehesi on asiaan valmis.
Oletko ajatellut käydä synnytyspelosta jossain keskustelemassa? Kaikki pelot ovat peikkoja jotka parhaimmillaan kutistuvat asiaa jonkun kanssa sitä jakaessa.
Kaunista keväänjatkoa arkeesi!

On se ollut ajatuksissa, mutta kuopuksen odotusaikanakaan pelkoa ei otettu tosissaan ja molemmat synnytykset on kuitenkin mennyt ns. "hyvin" niin on sitten jäänyt ajatuksen tasolle.

 

[turotus]

Kannattaa tosiaan lähteä purkamaan tuota pelkoa ammattilaisen kanssa, jos et jo ole sitä tehnyt.
Kurjaa, jos jää lapsi haaveet toteutumatta pelon vuoksi

No tätä mä olen miettinyt, että haluanko antaa pelon päättää meidän lapsiluvusta.

 

[Aaltokukka]

Ihmeellinen on ihmisen mieli!!
Mulla synnytyksestä vasta 8vk, jälkivuoto juuri loppunut ja näin jo viime yönä unta raskaustestin negatiivisesta tuloksesta. Vielä herätessäkin oli aivan lohduton olo siitä todennäköisyydestä, ettei seuraavaa raskautta minulle enää tulisi.
Päivällä pistin pieneksi käyneitä pojan minivaatteita pois käytöstä samalla ajatellen mikä niistä kävisi myös mahdolliselle tytölle... Toivottavasti tämä kuume hellittää hetkeksi ja palaisi vaikka vasta 6-9kk kuluttua.

 

[Pingviiniemo]

Ihmeellinen on ihmisen mieli!!
Mulla synnytyksestä vasta 8vk, jälkivuoto juuri loppunut ja näin jo viime yönä unta raskaustestin negatiivisesta tuloksesta. Vielä herätessäkin oli aivan lohduton olo siitä todennäköisyydestä, ettei seuraavaa raskautta minulle enää tulisi.
Päivällä pistin pieneksi käyneitä pojan minivaatteita pois käytöstä samalla ajatellen mikä niistä kävisi myös mahdolliselle tytölle... Toivottavasti tämä kuume hellittää hetkeksi ja palaisi vaikka vasta 6-9kk kuluttua.

Tsemppiä! Kuullostaa ihan mun tilanteelta, kun esikoinen oli syntynyt. Lopputulema oli ettei koskaan otettu miehen kanssa takasin ehkäsyä ja esikoisen ollessa 11kk vihdoinkin tärppäsi. Yritettiin aktiivisesti oisko ollut 3kk esikoisen syntymän jälkeen.

Oli siinä kohtaa henkisesti oikea päätös, kun mulla oli semmonen vähän tyhmä olo, että joku puuttuu tästä kuviosta, vaikka vasta pieni vauva sylissä.

 

[Bella Swan]

Kyllä tää vauvakuume vaan on ja pysyy. Kuopus on 3v4kk vanha, oikeastaan koko sen ajan oon ollut vauvakuumeessa. Enemmän tai vähemmän sitä yrittänyt pitää pois mielestä. Ongelma on siinä, ettei kukaan läheinen tue haavetta, lisäksi aika on tosi huono, molemmat lapset erityisiä, asutaan kaukana tukiverkoista, on hirveesti pelkoja liittyen raskauteen, kolmanteen sektioon, kaikkeen. Helpottas tosi paljon, et koko kuume loppuisi ihan kokonaan. Mut kohtu huutaa..

 

[Sointu-Helmiina]

Tuskin se hellittää. Ehkä joskus painuu taka-alalle. Auttaiskohan, jos vain hyväksyt sen osaksi itseäsi? Vielä pari vuotta, niin yleensä jopa erityiset osaavat jo paljon itse, ja siihen voisi taas vauva mahtuakin. Ja jos ei, niin ehkä vauvakuumeen saisi jotenkin turrutettua lempeäksi säryksi polttavan palon sijaan. Ei sitä auta järkeillä pois, se on hyvin alkukantainen tunne.

 

[Oreo]

Mulla on välillä kauhee vauvakuume, välillä haluaisin vielä neljännen mutta on ok jos ei aloiteta yritystä, ja välillä en kaipaa tähän enää yhtään pientä.
Viimeiseen olotilaan tähdätään (mies ei halua enää lapsia), mutta kakkosen kanssa voisin elää
Kai se jonkinlaisena kaipuuna aina pysyy.

 

[Kaaho]

Mulla on 4.5kk ikäinen vauva mutta heti vauvan syntymästä asti on ollu olo etten saa tästä kyllikseni ja haluan toisen tuhisevan käärön! Vauva on kasvanut tosi nopeaa ja ei oo enää sellainen pieni nyytti joka päätä pyöritellen hamusi tissiä Nyt on vaan se tilanne ettei vielä oo aika toiselle vauvalle. Ja sitte kun voisi ollakin, niin lähestyn jo 40v ikää ettei enää välttämättä tärppää ja pelottaa kasvavat riskit. Jos saan toisen lapsen niin haluan voimavarojeni takia pidemmän ikäeron ettei ois kahta vaipoissa olevaa ja yöllä herättäjää. Ja mulla alkaa töiden ohessa nyt syksyllä opinnot niin haluan että opinnot on loppusuoralla ennen kuin aletaan yrittää toista.

 

[Aaltokukka]

Mulla on 4.5kk ikäinen vauva mutta heti vauvan syntymästä asti on ollu olo etten saa tästä kyllikseni ja haluan toisen tuhisevan käärön! Vauva on kasvanut tosi nopeaa ja ei oo enää sellainen pieni nyytti joka päätä pyöritellen hamusi tissiä Nyt on vaan se tilanne ettei vielä oo aika toiselle vauvalle. Ja sitte kun voisi ollakin, niin lähestyn jo 40v ikää ettei enää välttämättä tärppää ja pelottaa kasvavat riskit. Jos saan toisen lapsen niin haluan voimavarojeni takia pidemmän ikäeron ettei ois kahta vaipoissa olevaa ja yöllä herättäjää. Ja mulla alkaa töiden ohessa nyt syksyllä opinnot niin haluan että opinnot on loppusuoralla ennen kuin aletaan yrittää toista.

Sulla samanmoinen uuden pienenpienen kaipuu mitä minulla on ollut vaihtelavan vahvasti pitkälti jo yli kuukauden.
Maalaisjärki huutaa onneksi samalla tärykalvon lujuutta koitellen: kaksi vaippaikäistä eri suuntiin kontttaavaa/juoksevaa yhtä aikaa ei ole hyvä ratkaisu!!
Luonnollisesti järkeilen minäkin niin parisuhteen, työn, isomman auton, o man ikääntymisen yms eri käytännön asioita miettien. Vauvakuume ei ole yhtään helppo vaiva!