Nepeta Cataria
Keskustelujen kuninkuusravaaja
Heinämammat 2016
Elomammat 2018
Eloäidit 2020
Helmikuiset 2022
Toukokuiset 2024
Minulla lasten ikäerot on 8v, 2v, 2v, ja 1½v. Pienin ikäero tuntuu haastavimmalta yhdistelmältä kun on kaksi vaippahousua, joista toinen uhmaa jo, on hyvin energinen, ei nuku päikkäreitä ja pottailua pitäis edistää. Onneksi yöt rauhoittuivat kun kokeilemalla ja kokemuksen kautta on löydetty meille sopivat menetelmät. Meillä mennään perhe- ja siskonpedeillä, jolloin lapset saavat toisistaan tukea nukkumiseen.
Ja joo, nuorimmaisen vauvavuosi on kohta taputeltu, perhe nukkuu melkoisen hyvin, energia ja oma vyötärökin alkaa palautumaan... ja vauvakuume! Itselleni koitan kertoa että meidän perhe on oikein hyvän kokoinen, ja ei nyt ainakaan haaveilla ihan perään pienellä ikäerolla vauvaa. Annetaan nyt armoa itselle, hengähdetään nyt, olen sen ansainnut. Ei auta, vauvanvaatteiden poisviikkaus varastoon tuntuu hankalalta.
Talouden puolesta minulla ei ole paineita lähteä mihinkään, ja urahaavekin oikeastaan on muotoutunut siihen et voisin olla kotiäiti. Mieheni on ylpeä siitä että pystyy tarjoamaan minulle mahdollisuuden olla kotona, ja minä aijon käyttää tämän mahdollisuuden tarkasti hyväksi omiin tavoitteisiini. Eli käyttää paukkuni paitsi kodinhoitoon niin myös tukea lapsia paremmin koulussa ja harrastuksissa. Jep, minulla on viisi lasta ja haave et jokaisella olisi joskus oma rakas harrastus, ja joo, minä olen se joka hoitaa käytännön asiat. Ja kuudes lapsi olisi sitten pois vielä tästä haaveesta, sillä raskaudesta tai vauvavuodesta väsynyt äiti ei jaksa panostaa niin paljoa muiden lasten juttuihin.
Ah, sen verran vielä lisään tähän, että mieshän varmaan myöntyisi kyllä pienellä taivuttelulla vielä siihen kuudenteen lapseen. Ei niinku yhtään helpota minun oloa. Vaikka toisaalta me molemmat pidetään ajatuksestä että kyllä meillä kohta voi veitsiä säilyttää alalaatikossa, ei tarvitse pitää turvaporttia portaissa, blokata pääsyä johtoihin... Pääsis joskus tästä pikkulapsivaiheesta ylitse.
Ja joo, nuorimmaisen vauvavuosi on kohta taputeltu, perhe nukkuu melkoisen hyvin, energia ja oma vyötärökin alkaa palautumaan... ja vauvakuume! Itselleni koitan kertoa että meidän perhe on oikein hyvän kokoinen, ja ei nyt ainakaan haaveilla ihan perään pienellä ikäerolla vauvaa. Annetaan nyt armoa itselle, hengähdetään nyt, olen sen ansainnut. Ei auta, vauvanvaatteiden poisviikkaus varastoon tuntuu hankalalta.
Talouden puolesta minulla ei ole paineita lähteä mihinkään, ja urahaavekin oikeastaan on muotoutunut siihen et voisin olla kotiäiti. Mieheni on ylpeä siitä että pystyy tarjoamaan minulle mahdollisuuden olla kotona, ja minä aijon käyttää tämän mahdollisuuden tarkasti hyväksi omiin tavoitteisiini. Eli käyttää paukkuni paitsi kodinhoitoon niin myös tukea lapsia paremmin koulussa ja harrastuksissa. Jep, minulla on viisi lasta ja haave et jokaisella olisi joskus oma rakas harrastus, ja joo, minä olen se joka hoitaa käytännön asiat. Ja kuudes lapsi olisi sitten pois vielä tästä haaveesta, sillä raskaudesta tai vauvavuodesta väsynyt äiti ei jaksa panostaa niin paljoa muiden lasten juttuihin.
Ah, sen verran vielä lisään tähän, että mieshän varmaan myöntyisi kyllä pienellä taivuttelulla vielä siihen kuudenteen lapseen. Ei niinku yhtään helpota minun oloa. Vaikka toisaalta me molemmat pidetään ajatuksestä että kyllä meillä kohta voi veitsiä säilyttää alalaatikossa, ei tarvitse pitää turvaporttia portaissa, blokata pääsyä johtoihin... Pääsis joskus tästä pikkulapsivaiheesta ylitse.
Muokattu viimeksi: