Meillä ei vielä ole varsinaista vauvakuumetta, ainakaan itselläni. Mies totesi viikonloppuna, ettei se olisi mikään katastrofi, jos nyt kävisi "vahinko", ja vähän myöhemmin totesi, että vauvavuosi menee loppujen lopuksi yllättävän nopeasti..
Tavallaan toisen lapsen hankkiminen "tähän väliin" olisi järkevää.. Ei töitä tiedossa, ja sitten saisi kaksi lasta samaan aikaan päivähoitoon. Me kun emme ole hakeneet esikoiselle vielä hoitopaikkaa, ja jos sitä nyt alkaa hakea esim. syksyksi, saa melko varmasti tyytyä siihen, mitä saa, eli pahimmassa tapauksessa hoitopaikka olisi toisella puolella kaupunkia, minne meillä ei muuten ole mitään asiaa arkisin. Vaikka eipä se tunnu olevan itsestäänselvyys sekään, että kaksi lasta saisi samaan hoitopaikkaan..
Eniten ehkä mietityttää kuitenkin oma jaksaminen. Esikoisen kanssa on ollut helppoa, mutta jos uusi tulokas olisikin koliikkivauva, tai tosi huonouninen.. Isovanhemmat kyllä asuvat lähellä, mutta he ovat kaikki töissä käyviä ihmisiä, niin ei heiltäkään niin vain saa apua, ainakaan arkena. Ja mikä hassuinta, välillä tulee mieleen, että osaako sitä uutta tulokasta sitten rakastaa samalla tavalla kuin esikoista
Never mind, tää oli tällaista omaa höpinää, kun ei oikein ole ketään, kelle tällaisia höpisisi..