Uusi raskaus haaveissa
- Ketjun aloittaja ginessa
- Aloituspäivämäärä
asali
Vauhtiin päässyt keskustelija
juu siis täällä kans.. Niin hassua kun se onkin mulla tuli heti synnytyksen jälkeen vauvakuume! Mutta täytyy nyt odotella kevääseen, jotta sais varmuutta elämään hiukan (mies yrittää käynnistellä yritystoimintaa) jos se ratkeaa hyvin päin niin sit annan kyllä palaa.. oon yrittänyt järkeillä tässä että ei vielä, muutama vuosi pitäis odottaa mutta täällä uskallan olla ihan rehellinen että mä tahdon nyt heti pliiiiiissss...
Kiva et jollain muullakin samat fiilikset...
P.s niin vielä kun mulla ei tullut synnytyksessä yhtään mitään repeemiä tms. Niin oon vähän niinku ollu valmius asemissa jo siitä lähtien:P
Kiva et jollain muullakin samat fiilikset...
P.s niin vielä kun mulla ei tullut synnytyksessä yhtään mitään repeemiä tms. Niin oon vähän niinku ollu valmius asemissa jo siitä lähtien:P
[:)] Mulla meni raskausaika fyysisesti hyvin - ei mitään pahoinvointeja ym. paitsi viimeinen heinäkuu oli yhtä tuskaa sen helteen takia. Tai ei se helle, mutta kun se aiheutti turvotusta niin pelkäsin koko ajan raskausmyrkytystä enkä oikein nauttinu kesästä. Muutenkin olin vähän ylitarkka syömisten jne. suhteen ja siks vähä ressasin raskausaikana. Ehkä sitä osais ensi kerralla relata vähän? Mutta synnyttämään tahdon! Tai siis tahdon sen hetken kun saa sen pienokaisen sieltä syliin ja millään muulla ei ole mitään väliä kuin sillä hetkellä [:)][:)][:)]
Tätä ensimmäistä saatiin odotella yli 4 vuotta, saa nähdä kuinka kauan menee että tulen uudelleen raskaaksi [8|] Toivottavasti ei niin kauan, mutta toisaalta vois sitä hetken olla "normaali" [:)]
Tätä ensimmäistä saatiin odotella yli 4 vuotta, saa nähdä kuinka kauan menee että tulen uudelleen raskaaksi [8|] Toivottavasti ei niin kauan, mutta toisaalta vois sitä hetken olla "normaali" [:)]
ginessa
Kommentoinnin ninja
Joo, niin mullahan oli alkuraskaudessa se virtsaumpi 3-4 viikkoa, mulla oli katetri ja opettelin katetroimaan itse.
Sitten perään tuli se down epäilyhelvetti.Lapsivesipunktio.
Siitä kun toettiin ja kaikki oli hyvin meni jonkin aikaa ihan jees mitä nyt ranteet ja sormet oli niin kipeenä ettei pystynyt oikeen mitään tekee.
Noh sitten toukokuun alussa rupes jalat turpoilee, kävelin crockseilla ja kesäkuun lopulla 38 ja39 crocsit vaihtu 43:siin, en pystyny ajaa autoo enkä kävelee jalat oli kipeet ja paisuneet ja masu ei kunnolla mahtunu ratin taa...SILTI TAHDON!!!
[:D][:D][:D][:D][:D]
Sitten perään tuli se down epäilyhelvetti.Lapsivesipunktio.
Siitä kun toettiin ja kaikki oli hyvin meni jonkin aikaa ihan jees mitä nyt ranteet ja sormet oli niin kipeenä ettei pystynyt oikeen mitään tekee.
Noh sitten toukokuun alussa rupes jalat turpoilee, kävelin crockseilla ja kesäkuun lopulla 38 ja39 crocsit vaihtu 43:siin, en pystyny ajaa autoo enkä kävelee jalat oli kipeet ja paisuneet ja masu ei kunnolla mahtunu ratin taa...SILTI TAHDON!!!
[:D][:D][:D][:D][:D]
Pitu86
Näppärä viestien naputtelija
Mirde eipä tuolla imetyksellä kuulemma pahemmin väliä ole, mun veljen ja sen vaimon poika täyttää ens kuulla vuoden ja toinen muksu on tulossa niille jo maaliskuussa, lapsille tulee siis 1v4kk ikäeroa. Mun veljen vaimo imettää edelleen, toki vähemmän kuin muutama kk sitten, mutta oli sanottu ettei oo haittaa raskaudelle [;)]
Pitu86
Näppärä viestien naputtelija
On haaveissa joo, mutta ei ihan tähän perään [:)] Mulla ja mun pikkuveljellä on ikäeroa päivälleen 1v2kk, mun mielestä lapsuudessa oli niin kivaa kun oli suunnilleen saman ikäinen leikkikaveri, että haluaisin omille lapsille samanlaisen kokemuksen [:)] Tosin tollanen ikäero mikä mulla ja mun veljellä on, ei ehkä tunnu meille ihan ajankohtaiselle jutulle, tai nyt ainakin tuntuu että en ihan heti halua alottaa samaa odotusta alusta [:D] Yli kahden vuoden ikäeroa en kuitenkaan lapsilleni haluaisi, joten ehkä se tässä on alettava miettimään ja saada tuo mieskin mukaan - raukalla varmaan jäänyt hirveät traumat mun raskausajasta, en nimittäin ollut mikään helppo tapaus [:D]
lemppi
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mä oon sitä mieltä että tää on mun eka ja samalla viimenen lapsi. Hoitaminen luonnistuu, ja lapsi on ihana...raskauskin sujui suht`ongelmitta, tai ei ainakaan mitään traumoja jäänyt...synnytyskin oli helpompi kuin ikinä olisin arvannut, vaikka ilman mitään kivunlievitystä tuon änkäsinkin pihalle.
Mut haluun jaksaa antaa lapselle kaikkeni, olla aina tarvittaessa läsnä. haluan antaa jakamattoman huomioni pojulle. itse kun olen 8lapsisesta perheestä jossa 6 ensimmäistä lasta on syntynyt jokatoinen vuosi. niin sekin saattaa tähän vaikuttaa; en halua että poikani joutuu taistelemaan huomiosta niin kuin itse joutui.
mitään en tietenkään ole vannonut, mutta nyt tuntuu tältä. Mies taas haluaa vielä ainakin yhden, tytön kuulemma, ja siitä ollaan saatu aikaseks jo sanasotaa... [:)]
Mut haluun jaksaa antaa lapselle kaikkeni, olla aina tarvittaessa läsnä. haluan antaa jakamattoman huomioni pojulle. itse kun olen 8lapsisesta perheestä jossa 6 ensimmäistä lasta on syntynyt jokatoinen vuosi. niin sekin saattaa tähän vaikuttaa; en halua että poikani joutuu taistelemaan huomiosta niin kuin itse joutui.
mitään en tietenkään ole vannonut, mutta nyt tuntuu tältä. Mies taas haluaa vielä ainakin yhden, tytön kuulemma, ja siitä ollaan saatu aikaseks jo sanasotaa... [:)]
Nemiah
Vauhtiin päässyt keskustelija
LEMPPI Samoilla linjoilla minä. Tämä neiti on ensimmäinen ja viimeinen!!
Mulle jäi kyllä traumat raskaudesta ja kaikesta. Traumat joista pääse varmaan ikinä eroon. Oli paha raskausmyrkytys, oli istukan vajaatoiminta, oli sektio mitä en olisi halunnut ja on neidin keskosuus.
Mua jäi mieleen kaihertamaan, että koska jo ennen raskautta päätin että hän on eka ja vika niin olisin halunnut kokea kaiken, kivan ja helpon raskauden. Imetyksen. Sen tunteen kun saa kitistä rv +40 kuinka olo on sitä ja tätä. Synnytyskivut. Sen tunteen kun lapsi nostetaan rinnalle. Mä jäin noista kaikista paitsi.
Minä näin lapseni ekan kerran 10h ikäisenä. Minä sain syliini hänet 5pvän ikäisenä. Hän oli 8vkoinen kun ensimmmäisen kerran olisin saanut kokeilla imetystä jolloin maitoa ei enään tullut. Ensimmäiseen kahteen kk en uskaltanut milläänlailla kiintyä häneen koska pelkäsin että menetän hänet. Eli ei mennyt ihan putkeen mikään.
Mulle jäi kyllä traumat raskaudesta ja kaikesta. Traumat joista pääse varmaan ikinä eroon. Oli paha raskausmyrkytys, oli istukan vajaatoiminta, oli sektio mitä en olisi halunnut ja on neidin keskosuus.
Mua jäi mieleen kaihertamaan, että koska jo ennen raskautta päätin että hän on eka ja vika niin olisin halunnut kokea kaiken, kivan ja helpon raskauden. Imetyksen. Sen tunteen kun saa kitistä rv +40 kuinka olo on sitä ja tätä. Synnytyskivut. Sen tunteen kun lapsi nostetaan rinnalle. Mä jäin noista kaikista paitsi.
Minä näin lapseni ekan kerran 10h ikäisenä. Minä sain syliini hänet 5pvän ikäisenä. Hän oli 8vkoinen kun ensimmmäisen kerran olisin saanut kokeilla imetystä jolloin maitoa ei enään tullut. Ensimmäiseen kahteen kk en uskaltanut milläänlailla kiintyä häneen koska pelkäsin että menetän hänet. Eli ei mennyt ihan putkeen mikään.
Grenie
Näppärä viestien naputtelija
Nemiah: nyt alkaa itseäni kaduttamaan ne valitukset kun raskaus meni yliaikaiseksi :/ Sinä olet joutunut kokemaan sellaista mitä ei toivoisi kokevan kukaan. Vauvasi oli niin pieni kun syntyi ja niin paljon etuajassa. Anteeksi jos olen omalta osaltani pahentanut mieltäsi valittamalla.
