Toukokuisten ensiodottajat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Siija
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Olen 33-vuotias ja mieheni 39. Paitsi kohta kumpikin vuoden vanhempia, mutta ei se mitään :) Ollaan asusteltu omassa paritalossa 2,5 vuotta ja naimisissa ollaan oltu pian kaksi vuotta. Miehellä on vakivirka, minä olen todennäköisesti ikuinen freelancer ja pätkätyöläinen. 1 vuoden ja 9 kk yrittämisen jälkeen vihdoin tärppäsi, varsin innoissamme olemme tästä kasvavasta masusta :Heartred
 
Juuh mä oon 19 keväällä 20v ja puolisoni on vuoden vanhempi. ollaan oltu 4 ja puol vuotta yhessä ja kihloissa puoltoista vuotta. Nuoria ollaan juu, mutta molemmat kovasti odottelee pikkusen syntymää. Neuvoloissa yms puoliso ollut mukana. Tänään juuri raskausajan perhevalmennuksessa. Molemmilla vakkarityöt. Itsellä vain kun hoitoalalla niin mietityttää voiko potilaan nostoja ja siirtoja tehdä sitten kun raskaus etenee loppu vaiheeseen. Sen näkee sitten :) Meni joku puolisen vuotta niin tärppäsi ja se oli kyllä iloinen hetki kun raskaustestiin ilmestyi ne kaksi viivaa :) nyt kohta alkaa rv 16.
 
Kirsikka2014 juu ei toi paha, oon asennoitunu että on osa työpäivää niin siihen jo tässä päälle parin vuoden aikana tottunu :)
 
Noi viikot hujahtaa ihan silmissä :D kahen viikon päästä on puoliväli :-o Olipa ihana nukkua kunnon yö unet taas varmaan viikkoon :)

Jonsku& toukka 18+0 <3<3
 
Juu varmasti on moni kirjottanu tonne vähän itsestä ketjuun mut aattelin et laittaa tännekin jotain meistä ensiodottajista :)

Itekin just ajattelin et kolme viikkoa puoleen väliin, kauhee ku menny aika nopeesti vaikka tuntunu välillä et matelee kun oottanu vaikka ultraa :P
 
Jonsku88 ihan samoilla päivillä mennään. 18+0 tänään.. Miten aika lähtikin kulumaan näin nopeesti? :)
 
Mustakin tavallaan tuntuu aika menevän nopeasti, mutta kun laskettu aika on vasta loppukuusta (22.5), niin tuntuu et on jäljessä kaikkia :D Panikoiduin muun muassa lukiessani kuinka moni jo tuntee liikkeet, kunnes tajusin et ne oli pääosin alkukuun tyyppejä (plus et on tietty tosi yksilöllistä!).

Huh tätä väsymystä! Nousin myöhään ja olin sivuduunissa käymässä, ja jestas kun kahden kilometrin kävely kotiin otti lujille! Ei siis edes mitenkään pitkän päivän jälkeen, vaan muutenkin vaan, tuntuu tuo 2km olevan raja minkä juuri vielä jaksaa. Naurettavaa! Ja kiroan kesän itseäni, etten liikkunut silloin enemmän, tosin en tiedä olisiko paremmasta kunnosta edes mitään hyötyä näissä hormoniväsymyksissä..

Pelottaako/mietityttääkö teitä elämän muuttuminen lapsen myötä? Itse elän edelleen siinä ihanassa itsepetoksessa, ettei sen tarvitse paljon muuttua :D Mietin juuri tuossa kotimatkalla, että koska voin lähteä toiselle paikkakunnalle yöksi ystäviä tapaamaan ilman muksua.. Monet ystävät ovat muuttaneet pääkaupunkiseudulle ja olen käynyt siellä säännöllisesti parin kuukauden välein. Toki voin mennä seuralaisen kanssakin, mut jos suunnitelmiin kuuluisi viihteellelähtöä, kuinka pienen kanssa luotan pulloruokinnan toimivan niin hyvin, et uskallan lähteä yksin :D
 
En itse usko että elämä "paljon" muuttuu, ainut etten itse käy niin paljon bileissä (ei siis enää edes kiinnostakaan, eiköhän nuo pahimmat bilevuodet ole jo takana) ja jos menen illanistujaisiin niin yleensä on tyttöjen iltoja mihin voin mennä lapsen kanssa. Suurimmalla osalla on kavereista on lapsia, joten heidän kanssa tulee varmasti tehtyä paljon. Uskon, että mieskin rajoittaa juhlimistaan jonkun verran, mutta saa mennä jos on mennäkseen.
Lenkillä voin käydä normaalisti vaunujen kanssa ja samoin kaupoilla shoppailemassa yms ja tietysti vietän kavereiden ja heidän lapsiensa kanssa aikaa niin paljon kun pystyn. Muuta en nyt sit paljoa tee muutenkaan arkipäivisin. Aiomme myös matkustella jonkun verran ja sekin on minusta vain hyvä. Ensin vain auto- ja laivareissuja mutta lapsen kasvaessa myös lentäen :)
Ja nämä kaikki jutut mitä kirjoitin on siis mietitty sellaiseen tilanteeseen, että ei tulisi koliikkivauvaa, vaan terve vauva, joka tottakai itkee ja huutaa välillä. Mutta Jos lapsi huutaa paljon ja koko ajan, en tietystikään mene häiritsemään muita ihmisiä huudolla vaan sitten elämä varmasti muuttuu aivan toisenlaiseksi.
 
Joo elikkä mä oon 20vuotias ja mies 25, yhessä ollaan oltu reilu puolttoista vuotta vauvaa ei tarvinu paljo yrittää ku heti ensimmäisestä kerrasta tärppäs ku lopetin pillerit:D mies on vakitöisä mutta ittelläni sopivasti työsoppari päättyykin melkein heti lapsen synnyttyä. Täällä on ollu erittäin helppo alkuraskaus, ei pahoinvointia ollenkaan. Mutta heti melkeen raskauduttua on ilmennyt tosi ikävää ihottumaa melkeenpä koko kroppaan mille ei ole vielä löytynyt syytä:|
 
Oon itse yrittänyt vältellä mahdollisimman paljon mielikuvien ja odotusten luomista etukäteen vauva-arjen osalta. Harjoittelen heittäytymistä, eli aamulla tehdään sitä miltä sattuu tuntumaan. Mitään ei ole pakko tehdä ja kaikkea saa tehdä oman ja vauvan fiiliksen mukaan.

Olen "pikkuisen" kontrollifriikki normaalisti ja itseni tuntien olen aloittanut tämän mentaalivalmennuksen hyvissä ajoin. Toivottavasti osaan sitten toukokuussa oikeasti antautua virran (eli vauvan) vietäväksi ja kuunnella omaa kehoa ja mieltä. Mulla tuppaa olemaan sellainen "pitäisi tehdä" asenne, josta siis pyrin eroon.
 
Tänne tullu paljo asiaa kaikilta taas, minä oon ollu joka ilta nii poikki tai kippeä etten oo jaksanu muuta tehä ku lukea pikaseen teidän tekstejä mut nyt meni paljo myöhempään ja kerranki aikaa kirjotella tänne :)

No mennäänpä sit esittelyihin eikä lätistä muuta :)
Mä oon just 30v täyttävä ja mies vuoden nuorempi, molemmilla siis luvut pyörähtää tauluun vuoden vaihteen jälkeen(kolmenkympinkriisi mulla ollu jo viimeset 5v :D)
Asutaan koirien kanssa pankin kans puoleksi omistamassa rivaripäädyssä, mutta keväällä alkaa rakennushommat, ihan ku tässä ei ois asuttu jo viimeset 3v. rempan keskellä nii pitää alottaa isompaa projektia.
Meillä kaks cokkeripoikaa viihdyttämässä niitä hetkiä kun ei olla töissä, työmatkoilla tai muuten vaan reissussa.
Molemmat ollaan vakityössä ja samalla vielä opiskellaan.
Niinkun rivienvälistä saattaa lukea niin ollaan molemmat tosi kontrollifriikkejä, se tuottaa välillä turhaa haastetta :( mut kaikkeen tottuu! :)
Ja mitäs muuta, alkuraskaus ja koko raskaus tähän asti on ollu yhtä helvettiä. Kaikki alkanu lapsettomuushoidoista; viimeisimpänä kolmas icsi tuotti tämän plussan, koko homma oli kauhean kivulias, ja kivut jatkuu edelleen. Onneksi en oo kärsiny pahoinvoinnista niinku suurin osa täällä on kokenu sen rasitteeksi.
Meillä yhdellä tuttavapariskunnista on vaan yksi lapsi,hekin pian 40v ja lapsi täyttää vuoden alussa 1v.
ei olla kerrottu raskaudesta ihan kenellekään asiasta, voi tuottaa ihmetystä meidän tilanteessa lasten hankinta, meille koirat ja ura, matkustuksen ohella olleet elämän tärkeimmät asiat(toisten silmissä siis). Mutta liian raskas asia kerrottavaksi kokonaan, toistaiseksi.
Voin sanoa suoraan etten oo miettiny synnytystä enkä arkea lapsen kanssa, pelko etten sinne asti edes selviä. Mutta päivä kerrallaan! :)
Nyt pakko lopettaa kirjottelu että jaksasitte edes eka ja vika lauseen lukea :D

Rv15+1 (on toi kello yli puolen yön nii 15+2 ;) )
 
Ikuinen_odottaja voimia rakennusprojektiin ja loppuraskauteen <3 Itse koin että kun puhuin meidän lapsettomuudesta läheisille niin eipä oo ollu onneksi montaa vaikeaa tilannetta jossa joku olis lapsenteosta nuorena tms heittoja kuullut :) ja keväällä kun sain ivf:stä hyperstimulaation niin se oli kyllä ihan kamalaa :-( Mä oon kyllä ihan kiitollinen ettei raskaus alkanut siitä tuoresiirrosta koska raskaus vissiin pahentaa hyperiä :| 4 päivää makasin osastolla elpymässä :) Jotenki oli karua mennä synnärin päivystykseen punktion jälkee kun olo heikkeni niin ilmottautumis luukulla täti kysyi että onko raskaus kuinka pitkällä ihan ymmärrettävä kysymys siellä mut ittee ahdisti ja meinasin sanoa että ei oo vielä alkanutkaan :D Mua hoitanu kätilö sanoi että seuraavan kerran nähään sitten synnärillä :D
Sori avautuminen ja purkautuminen :|
Jonsku &toukka 18+1 <3
 
Muokattu viimeksi:
Tunsin ekan kerran liikkeet viime yönä. Ihan huikeaa! Siellä se kaveri paineli menemään :D 15+2

Aika menee tällä hetkellä ihan hirveän kovaa vauhtia, ei meinaa itse ees perässä pysyä :D onneks on noita puhelin appejä minkä kanssa saa tarkistettua missä päivässä mennään! Kohta onkin jo joulu ja sitten siitä pari viikkoa niin rakenneultra! Jee!

Hei onko muilla ollut flunssaa? Työterveyshoitaja suositteli nokkakannua, onko kokomuksia? Makaan siis kotona flunssan kourissa ja tää tukkoisuus ja yskä on jotain aivan jäätävää...
 
Niin ja mämolen 27, mies 28. Asutaan (ikuisen) rempan keskellä puutalorivarin päädyssä tuollaisen 32kg paimenkoiran kanssa. Yhdessä ollaan oltu nyt sitten 3,5 vuotta, raskauduin viikko pillereiden lopettamisen jälkeen, ja vaikka tulikin nopeasti niin ollaan molemmat todella onnellisia tästä tulokkaasta. Mies on yrittäjä ja minä olen vakiduunissa missä on onneksi suhtauduttu tähän raskauteen todella positiivisesti :)
 
Täällä onkin jo vähän puhuttu siitä et pelottaako elämän muuttuminen vauvan jälkeen, munkin piti kysyä jotain samansuuntasta :p jännittääkö jo jotkut asiat, synnytys, vauva-arki jne?

Mä en tota elämän muuttumista oikein ajattele, en muutenkaan enää ns. juoksentele kylillä siihen tahtiin et sinne pitäs joka viikko päästä :D muutamia lapsiperheitä on kaveripiirissä, ei kyllä kovin montaa. Oman ikäsiä ensivanhempia ei kauheesti, pari hyvää kaveria ois toisella paikkakunnalla. Kyllä sitä varmasti satunnaisesti pääsee illanviettoihin tms ilman vauvaakin, isovanhemmat hoitaa varmasti mielellään ;)

Synnytystä mä en ees osaa ajatella millään tavalla joten siihen liittyen ei oo oikein mitään pelkoja tms :D käytännön järjestelyt ehkä eniten mietityttään, kaikki hankinnat vauvalle ja miten tää meiän asunto sit toimii kun on vauva, koiran lenkitykset täällä maalla (eniten käyn ton koiran kanssa metässä mihkä ei ainakaan vaunujen kanssa lähetä :D ). Onneks suunnitelmissa on et mies jää mahd. nopeesti. isyysvapaalle tai sit pitää kesälomia et saadaan olla yhessä kotona vauvan kanssa :) ens viikolla lähtee meiltä autokin vaihtoon joten joutuu vähän miettiämään rahankäyttöä uusiks kun alkaa sitä maksella pois...
 
Tirlitan, tykkäsin sun viestissäsi noista liikkeistä en nuhasta :P

Suosittelen nokkakannua, tyhjentää hyvin nenän ja käytän sitä välillä muutenkin puhdistukseen vaikkei olisi nuhaa. Alkuun vaan meinasin luovuttaa koko käytön suhteen, kun en osannut pitää päätä oikeassa asennossa ja eikä suolaliuos tullut toisesta sieraimesta ulos, mutta mies neuvoi oikean taktiikan ja nyt ei ole enää hankalaa :)
 
Me ollaan onneksi aika paljon totuttu muutenkin menemään eri porukoissa, eikä miehen kanssa yhdessä, joten jos menojalkaa vipattaa omassa kaupungissa niin siinä ei ole mitään ongelmaa! Enemmän harmittaa tuo ystävien Helsinki-joukkomuutto.. Meillä ei myöskään ole oikein lapsiperhekavereita, niitä pitää jostain kiven kolosta vähän metsästää kevään aikana :D Toisaalta on aika hauskaa, että tämä on myös monille kavereille aika iso juttu, eikä heilläkään ole monilla edes paljon muilla ystävillä lapsia. Meidän muksu saa sitten olla kaikkien yhteinen harjoittelukappale! Miehen pari kaveria oli kuulemma jo suunnitellut setä opettaa -roolia itselleen :D (Sen jälkeen kun toiselle oli vihdoin mennyt tajuntaan, että meille tulee tosiaan oma napero, eikä joku vain kylään niin kuin ensin luuli..)
 
Takaisin
Top