Toukokuisten ensiodottajat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Siija
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kiitoksia!☺ meillä vauva alkoi pari päivää sitten selvästi liikkumaan ja potkimaan ja jopa mies tunsi potkut onko muut miten alkanu tunteen liikket? Itsellä nyt siit viikkoja 16+3
 
Kirjoitinkin jo toiseen ketjuun..
Mä tunsin liikkeet ensimmäisen kerran 16+9 ja ovat vahvistuneet koko ajan. Vielä ei tunnu ulospäin. Mies joutuu vaan odottelemaan vielä. Kylläpä on jännä ja ihana tunne <3 Nyt 17+3 :)
 
Jotain täällä tuntuu mutta en vielä liikkeiksi osaa tunnistaa kun ekaa ootellaan. Toisaalta ei vielä huoleta. Jos ei vuodenvaihteen jälkeen ala "kuulua" ni sitte.
 
Oon niin yrittänyt keskittyä, jos jotain tuntisin, mut mulla on niin pulputteleva vatsa ilman mitään vauvaakin, että ovat varmastikin niitä vain vielä :D Toisaalta viikkojakin vasta 15+3 ja istukka edessä, joten pitäisi vaan maltillisesti odotella.
 
Mäki luuli aluks et ois ollu vaan jotai mahavaivoi:'D mut sitse alko kyllä niin tomerasti potkii ettei ollu syytä epäillä etteikö se pikkumies ois ollu:)
 
Mä kovasti kanssa oottelen liikkeitä :) nyt 15+4 rv takana.. onks teillä kellää ku nousee nopeesti esim penkiltä tai jotai nii vähän niiku vihlasee alavatsaa? Voiko johtuu esim kohdun kasvamisesta? Mulla nyt viimepäivnä tuntunu
 
Riinuska mulla ainakin on tuntunu, joskus nousen liian nopeesti sohvalta tai sängystä niin saattaa vihlasta
 
Mullakin vihloi pari viikkoa sitten silloin tällöin just liikkuessa nopeasti. Oletan, että liittyy siihen, kun vatsalihakset tekee kohdulle tilaa.
 
Täällä ruvennut kanssa tänä aamuna tuntumaan ihan selkeitä liikkeitä! :) Viime viikolla tunsin yksi ilta kutittelua mutta se vaimeni sitten, nyt tämän päivän on samaa kutittelua ja sellaista muljahtelua tuntunut. Hassua että siellä se nyt rymyää ja mä ihan oikeasti tunnen sen!:love7 Viikkoja 17+4.

Vihlominen voi johtua myös kohdun kiinnikkeiden venymisestä, normaalia normaalia...
 
Hei muut ensiodottajat, kertokaas sillein lyhyesti tässä ketjussa itestänne. Osan nimimerkki on jääny mieleen mut ei kaikkien niin ois kiva tässä ketjussa lukea pikkanen esittely muista ensiodottajista :)

Ite täytän tässä kuussa 27v, mies 28v. Yhteisiä vuosia tulee helmikuussa täyteen seittemän, kihloissa ollaan oltu 5 vuotta ja viime syyskuussa mentiin naimisiin samalla päiväyksellä kun oltiin menty kihloihin. Jaaaaa mä oon työtön, plussasin pari viikkoa työsuhteen päättymisen jälkeen joten tälle tielle jäin kun en mitään uuttakaan löytäny ja mahan kasvaessa en oo varmaan kovin haluttava työmarkkinoilla :D vauvelia yriteltiin heti alkuvuodesta asti ja se sit päätti kutsua ittensä meiän häihin, oli menkat sen verran myöhässä hääpäivänä etten tiiä kumpi jännitti enemmän, mahdollinen raskaus tai et huomaan valkeessa mekossa punasen läntin et menkat alkokin :laughing002
 
No mä olen 28v ja avomies 29v, yhteistä taivalta on meillä jo takana 10v ja tätä rakkauspalleroa on yritetty kans jo tammikuusta lähtien. Töissä ollaan molemmat vakituisessa työsuhteissa niin silleen passeli tilanne perustaa perhe, helmikuussa muutettiin ensimmäiseen omaan (osittain pankin) rivitalokolmioon ja tänne nyt mahtuu se yksi perheenjäsen lisää :) Töissä jaksaminen mietityttää nyt raskausaikana mutta äkkiseltään vaikuttaa ihan hyvälle vielä, kahtellaan kauan jaksaa yövuoroja ja pitkiä työvuoroja tehdä. Työmatkaa ittellä kuitenkin se 70km suunta niin voi tuokin alkaa jossain vaiheessa väsyttämään. Nyt ootellaan malttamattomana tammikuun rakenneultraa :)
 
Olen saattanut jo jossain kohti esittäytyäkin, mutta tässä vielä varmemmaksi vakuudeksi. Eli 27-vuotias olen ja opinnoista uupuu vielä gradu, jonka kovasti toivon saavani valmiiksi ennen vauvaa. Keväällä ensimmäinen raskaus päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon, ja uuden keskenmenon pelko on varjostanut tätä raskautta pitkään. Vieläkin välillä pelottaa, onko kaikki vielä hyvin, mutta pääsääntöisesti osaan jo onneksi nauttiakin raskaudesta :) Samanikäinen mieheni on myöskin opiskelija, keväällä tulee täyteen kymmenen yhteistä vuotta, häitä tanssittiin pari vuotta sitten.

Tulevassa vanhemmuudessa meille on hurjan tärkeää tasa-arvoinen vanhemmuus, ja meidän leppoisen elämänasenteen säilyttäminen. Rajojen asettaminen on tärkeää, mutta toivotaan voivamme mennä fiilispohjalta ja mukavassa tunnelmassa eteenpäin sitten myös kolmen hengen tiiminä. Synnytys on nyt jo usein puheenaiheena, ja olen kovaa vauhtia hurahtamassa sen suhteen ties mihin ituhippijuttuihin (tänään tarttui kirjastosta mukaan synnytyslaulukirja!). Mahdollisimman paljon pyritään myös välttämään ajatusta lastenhoidosta työnä, tai rankkana tehtävänä, ja jonkin verran myös välttää kulutushysteriaa.

Oikeasti ei olla kyllä ihan niin ekoilijoita kuin mitä tämä teksti antaa ymmärtää :D Ihan perustallaajia, illat kuluu telkkaria katsellen ja ties-mistä hölöttäen.
 
Mä ja mieheni ollaan 27v. Yhdessä oltu jo pitkään.. 11 vuotta :D Ihan teinirakkauspohjalta aloitettu. Naimisissa oltu kolme vuotta. Asutaan kahden koiran kanssa omassa rivarikolmiossa ja molemmat ollaan pitkäaikaisessa, vakituisessa työssä.
Päätettiin kesäloman alkaessa (elokuussa) jättää ehkäisy kokonaan. No mites kävikään.. Ei niitä kuukautisia enää kuulunutkaan ja tiesin jo 5 päivää ennen oletettuja menkkoja, että olen raskaana. En ajatellut että ihan heti tärppää, vaikka en itse ole käyttänyt mitään ehkäisyä kahteen vuoteen. Toisaalta suuri helpotus, että kävi näin ja ei tarvinnut alkaa stressaamaan yhtään.
 
Olen 26 ja avomies 27v, me ollaan oltu reilu pari vuotta yhdessä. Itse opiskelen ja hän on vakiduunissa.

Päätettiin alkaa yrittää elokuun lopussa, kun palataan ulkomaan matkalta, ja hetihän se tärppäsi. Minulla oli kuitenkin iso pelko persiissä, jos yrittämisessä meneekin yli vuosi niin halusin aloittaa ajoissa, että sitten viimeistään valmistuessani kahden vuoden päästä olisi heti nyytti sylissä. No nyt asiat menikin odotettua paremmin ja olen tyytyväinen tulevaan vuoden opiskelutaukoon ja tietysti että saan oman pikkuisen, kun sitä olen jo pitkään miettinyt ja halunnut :)

JMT, oot kyllä aikamoinen kun jaksat ajaa noin pitkän matkan duuniin, ja tietysti tehdä pitkiä työvuoroja yms. Kerroinkin jossain ketjussa, että itse jouduin ajaa yksi ilta vain 100 km pitkän päivän jälkeen ja heti meinasin nukahtaa rattiin! Ihan hyvä, että käytän julkisia aika paljon, kun ei meinaa hereillä pysyä :grin
 
Kiva aina lukea muiden ensiodottajien elämäntilanteita. :)

Minä olen 26v, aviomieheni 36 v. Yhdessä ollaan oltu 4v, viime elokuussa mentiin naimisiin. Jätettiin kaikki ehkäisy pois heti alkukesästä, kun ajattelin mahtuvani häämekkooni vaikka raskautuisinkin ennen häitä. 2-3 menkat ja harmitukset ehti tulla ennen kuin 2 viikkoa häiden jälkeen tuli plussa tikkuun. :) Valmistuin tänä keväänä ammattiin, ja mieheni kanssa molemmat ollaan tiukasti vakituisissa työsuhteissa kiinni. Asutaan sopivankokoisessa omakotitalossa Pohjois-Savossa mukavalla esikaupunkialueella! Tänne on uuden nyytin hyvä tulla aloittamaan elämäänsä.
 
Joo minäkin oon täällä tainnut meidän tarinaa kertoa mutta tässä nyt uudestaan :) Minä olen 26 v ja mieheni on 28 v yhdessä olemme olleet 6 vuotta ja kihloissa 12/08 saakka naimisiin menimme 3 vuoden yhteiselomme jälkeen -11 ja tämä oma rakkauden hedelmämme on saanut tulla kihloihin menosta saakka<3 joten meillä on ollut hiukan pidempi yritys aika ja meille on tehty miedoista lapsettomuushoidoista koeputki hoitoihin melkein kaikki ja nyt tämä ensimmäinen raskaus ikinä alkoi ihan luomusti kesälomalla <3 Olemme miehen kanssa molemmat vakituisessa työssä :) asumme 4h+k omakotitalossa joten pikkuselle on oma huone valmiina ja jos vielä joskus meille suodaan lisää lapsia niin mahdutaan hyvin sittenkin :) meillä on kissa ja koirakin :)
 
Takaisin
Top