Toukokuisten ensiodottajat
- Ketjun aloittaja Siija
- Aloituspäivämäärä
Pitkästä aikaa eksyin tänne ja kuulumisia päivitteleen :) Masu on alkanut näkyä nyt jo ilman turvotustakin, oon laihtunut yli kilon ja hb oli 119:stä 112, joten lisärautaa määräsi. Oon onneni kukkoloilla, kun pahoinvointi ja väsymys on helpottanut. Huomenna aion repästä ja värjätä tän moppitukan luotan siihen, että se onniin pienimäärä mitä elimistöön sitten tulee niitä myrkkyjä. Onko muut värjäilly tukkaansa?:)
rv15+4
rv15+4
Määki kerra värjäsi ja niin kovat tunnontuskat tuli etten toiste värjää :D vaikka hyvin tietää että tuskin siitä mitään haittaakaa oo, mut nää on näitä ku jokaista tekemistä pitää ny ressata nii hirveen:)
En tiiä onko ollu muuten täälä puhe mut aiotteko ottaa selville tuleeko tyttö vai poika?:) meillä jo np ultras ois saanu tietää mutta taian haluta pitää sen yllätyksenä sitte syntymään asti:)
En tiiä onko ollu muuten täälä puhe mut aiotteko ottaa selville tuleeko tyttö vai poika?:) meillä jo np ultras ois saanu tietää mutta taian haluta pitää sen yllätyksenä sitte syntymään asti:)
Poikaolo täälläkin vahvempana kuin tyttöolo :D johtuu myös siitä että miehen sisaruksilla on vain poikia :P
Mulla ei o kyllä yhtään mikään olo, mutta salainen haave tytöstä ehkä. Tai en sittenkään tiiä. Poika ois ihan yhtä hyvä. Kai se on ihan se ja sama, ku ensimmäinen on tulossa, ni pöytä on puhdas. Koska sukupuoliasialla ei oikeestaan o minkään sorttista merkitystä meille, ni halutaan tietää se ens viikon ultrassa, jos näkyy. Ei tartte tehä siitä sitte sellasta suurta yllätysnumeroo, että mitä sukupuolta sain puserrettua alapäästä synnytyksessä. Tosin ei innosta kauheesti se lähimmäisten häslinki tyttö- tai poikavaatteiden kanssa, jos tuleva sukupuoli on selvillä jo. Jännityspörinä on jo käynnissä asian tiimoilta. Salee puen kaikki saadut vaatteet lapselle, vaikka olis mitä sukupuolta tahansa lapsi. Ei se poikavauva siitä homoksi muutu, vaikka pistäsin vaaleenpunaset vaatteet sille päälle. Korkeintaan miehen isä saa slaagin, mutta se varmaan lähinnä ilahduttais mua 
Vähän jälkijunassa olen, mutta näin kahden keskenmenon jälkeen on ollut (ja on vieläkin) vaikeeta laskea itseään siihen raskaana olevien klubiin..
Mutta nyt ollaan jo näin pitkällä ja toistaiseksi ollut kaikki hyvin niin ehkä sitä pitää pikkuhiljaa alkaa rentoutua ja nauttia olostaan. Meillä laskettu aika 20.5. ja rakenneultra uudenvuodenaattona, en oo ihan varma onks se hyvä vai huono asia. Tietty jos sielläkin on kaikki mallillaan ni sehän on paras mahdollinen tapa alottaa uus vuos, mut sit taas kun en ihan siihenkään osaa luottaa.. Eniten ehkä jännää se sukupuolen selvittäminen, mulla on aina ollut niin tarkka visio siitä että mun lapsi on tyttö. Ei se poikakaan siis sen huonompi ole, mutta jotenkin tuntuu et jos kaverilla on kassit niin haluan sen tiedon vähän aikasemmin kun sit vasta synnärillä.. :D Jännä muuten, et ekalla kerralla oltiin miehen kanssa ihan 100% varmoja et sieltä tulis tyttö. Nyt mulla on ollu vähän semmonen tutina et saattais olla poika kun ei tässä mikään muukaan oo mennyt suunnitelmien mukaan, ja kun mieheltä kysyin ni se oli eka et tyttö varmaan, tai ehkä sit kuitenkin poika.
Miten teillä on mies ollut mukana raskauden kulussa? Mulle/meille on ollut niin itsestäänselvää että tää on yhteinen matka, että mies oli mukana jopa neuvolalääkärillä missä oikeestaan tehtiin vaan se sisätutkimus. Kyllä ne siellä vähän ihmetteli eikä siitä nyt varsinaisesti hyötyä ollut, mutta kuultiin siellä taas ne sydänäänet kuitenkin. Ja kun oon ite vielä niin hermoheikkona tän homman kanssa niin haluun et henkinen tuki on lähellä sit jos saiskin huonoja uutisia..
Mutta nyt ollaan jo näin pitkällä ja toistaiseksi ollut kaikki hyvin niin ehkä sitä pitää pikkuhiljaa alkaa rentoutua ja nauttia olostaan. Meillä laskettu aika 20.5. ja rakenneultra uudenvuodenaattona, en oo ihan varma onks se hyvä vai huono asia. Tietty jos sielläkin on kaikki mallillaan ni sehän on paras mahdollinen tapa alottaa uus vuos, mut sit taas kun en ihan siihenkään osaa luottaa.. Eniten ehkä jännää se sukupuolen selvittäminen, mulla on aina ollut niin tarkka visio siitä että mun lapsi on tyttö. Ei se poikakaan siis sen huonompi ole, mutta jotenkin tuntuu et jos kaverilla on kassit niin haluan sen tiedon vähän aikasemmin kun sit vasta synnärillä.. :D Jännä muuten, et ekalla kerralla oltiin miehen kanssa ihan 100% varmoja et sieltä tulis tyttö. Nyt mulla on ollu vähän semmonen tutina et saattais olla poika kun ei tässä mikään muukaan oo mennyt suunnitelmien mukaan, ja kun mieheltä kysyin ni se oli eka et tyttö varmaan, tai ehkä sit kuitenkin poika.
Miten teillä on mies ollut mukana raskauden kulussa? Mulle/meille on ollut niin itsestäänselvää että tää on yhteinen matka, että mies oli mukana jopa neuvolalääkärillä missä oikeestaan tehtiin vaan se sisätutkimus. Kyllä ne siellä vähän ihmetteli eikä siitä nyt varsinaisesti hyötyä ollut, mutta kuultiin siellä taas ne sydänäänet kuitenkin. Ja kun oon ite vielä niin hermoheikkona tän homman kanssa niin haluun et henkinen tuki on lähellä sit jos saiskin huonoja uutisia..
Meillä mies on ollut mukana ultrissa ja tietty sitten perhevalmennuksiin osallistuu myöhemmin. Ekassa neuvolassa se oli mukana, jonka jälkeen yhdessä todettiin, että ei tartte tulla enää 
Puhuttiin vaan mun voinnista ja siitä mitä saa syödä ja rautalisistä yms. Sama 2. neuvolassa (eli hyvä ettei tullut). Sanoi jälkeenpäin, että harvoin on ollut niin vaikea pysyä hereillä 
Puhuttiin vaan mun voinnista ja siitä mitä saa syödä ja rautalisistä yms. Sama 2. neuvolassa (eli hyvä ettei tullut). Sanoi jälkeenpäin, että harvoin on ollut niin vaikea pysyä hereillä En kestä, mulla on myös ollu poikaolo siitä lähtien ku aloin tuntee liikkeet:D siihen asti aattelin tyttönä häntä. Toivottavasti vaavi suostuu näyttämään meille sukupuolensa sillo 2.1. Jännä nähä monellako osuu oikeaa .:)
MW2B
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Alkuun oli tosi kovasti poikaolo, nyt ollut jo jonkin aikaa tyttöolo. Noh, sieltä tulee todennäköisesti tyttö tai poika Ihan sama meille. Liikkeitä en ole vielä tuntenut, ainakaan niin, että olisin ihan varma. Saa nähdä, muuttuuko olo kun jotain tuntuu! Ultrassa sitten toivottavasti selviää.
Ihan sama meille. Liikkeitä en ole vielä tuntenut, ainakaan niin, että olisin ihan varma. Saa nähdä, muuttuuko olo kun jotain tuntuu! Ultrassa sitten toivottavasti selviää.Me halutaan pitää sukupuoli yllärinä, ellei nyt sitten niin selvästi näyttele, että vahingossa nähdään. Poika- ja tyttöolo vaihtelee päivittäin, tavallaan en ehkä oikein osaa edes ajatella sitä ihmisenä (kuulostipa hyvältä :D)
Meille tuo tasapuolisuus on tositosi tärkeätä ja mies on varmasti mukana kaikessa, missä pystyy. Neuvolat saadaan varmaan aikalailla sovittua niin et päästään molemmat, kun ollaan opiskelijoita. Ekassa olin yksin, kun mies tuli kipeäksi, ja oli ihan orpo olo! Ja tosiaan meilläkin erityisesti viime kerran keskeytyneen keskenmenon jälkeen aina on vähän huolta, että onko ultrassa kaikki hyvin, ja kuuluuko sydänäänet neuvolassa, niin senkään takia en tahtoiso yksin mennä.
Alkaa tuntumaan, että jokainen päivä tuo mukanaan uuden krempan! On niin kiinnike-, liitos- kuin selkäkipujakin.. Ja kiroan itseäni, kun en (erityisesti näillä keleillä) saa itseäni tarpeeksi paljon liikkeelle :/
Meille tuo tasapuolisuus on tositosi tärkeätä ja mies on varmasti mukana kaikessa, missä pystyy. Neuvolat saadaan varmaan aikalailla sovittua niin et päästään molemmat, kun ollaan opiskelijoita. Ekassa olin yksin, kun mies tuli kipeäksi, ja oli ihan orpo olo! Ja tosiaan meilläkin erityisesti viime kerran keskeytyneen keskenmenon jälkeen aina on vähän huolta, että onko ultrassa kaikki hyvin, ja kuuluuko sydänäänet neuvolassa, niin senkään takia en tahtoiso yksin mennä.
Alkaa tuntumaan, että jokainen päivä tuo mukanaan uuden krempan! On niin kiinnike-, liitos- kuin selkäkipujakin.. Ja kiroan itseäni, kun en (erityisesti näillä keleillä) saa itseäni tarpeeksi paljon liikkeelle :/
Meillekin tasapuolisuus on tärkeää ja esim. vanhempain/hoitovapaat jaetaan puoliksi. Jotenkin kuitenkin tää alkupuoli raskaudesta on ehkä ollut kuitenkin enemmän "mun juttu". Nyt kun maha alkaa näkyä ja varsinkin jahka liikkeet alkaa tuntua ulospäin, niin mieskin pääsee paremmin mukaan. Ja ultrat tietty ollu tosi tärkeitä, kun näkee pikkuisen. Ja kotidoppleri on ollut ihan ässä myös, kun voi molemmat kuunnella.
Mullakaan ei oo minkäänlaista oloa sukupuolesta :D reilu viikko ultraan ja halutaan tietää jos pieni vaan vilauttaa :P
Meilläkin mies mukana kaikessa, haluaa ite tulla neuvoloihin yms mukaan :) Mä kun aloin tuntea liikkeitä niin kovasti se oottaa et tuntis myös mahan päältä ne :)
Meilläkin mies mukana kaikessa, haluaa ite tulla neuvoloihin yms mukaan :) Mä kun aloin tuntea liikkeitä niin kovasti se oottaa et tuntis myös mahan päältä ne :)