*The Maaliskuu*

Kuulostaa niin tutulta, Ninnuli! Omien vaivojen lisäks vielä huono omatunto siitä, ettei pysty antaa esikoiselle ja miehelle kaikkee mitä haluis. Sille vaan ei voi mitään... Kiva että sinun miehesi on niitä hyviä miehiä jotka ymmärtää. :happy: Minullakin on, luulen niin.

Tänään on ollut kyllä huonoin päivä ikinä... tai nyt siis kotiutumisen jälkeen. Eilen päätin että imetän vauvoja mahdollisimman paljon yöllä että maitoa alkaisi tulla lisää. No, vauvat olikin melkein koko yön vuorotellen tissillä, enkä minä nukkunut paljon yhtään. Sitten koko aamupäivän tyttö huusi kuin palosireeni ja poika olisi halunnut olla jatkuvasti sylissä, söi hetken kerrallaan, nukahteli ja taas halusi syödä.
Olin ihan hermorauniona siis.
Sitten mieheni kaveri soitti. (jolle eilen soitin ja kysyin josko haluaisivat veljensä kanssa viettää poikien iltaa ja ottaa mieheni mukaan, vähän niin kuin myöhäisiä varpajaisia viettää. Lupauduin tarjoamaan oluet... Ajattelin, että mies olisi todellakin ansainnut pienen irtioton tästä rumbasta.) Yllätys meni siinä mutta niin oli tarkoituskin... olisi ollut vaikea suunnitella sitä salassa. Annoin luurin miehelle, ja suunnittelivat keskenään mitä missä ja milloin. Mies kuitenkin suuttui minulle, kun olin mennyt suunnittelemaan yllätystä - hänhän ei pidä yllätyksistä! - ja soittelemaan hänen kavereilleen. No, sori kun ajattelin että olisi ansainnut jotain kivaa!! :arghh: Itkeskelin sitten iltapäivän sitä eikä oltu puheväleissä.
Kun ilta alkoi luistaa vähän paremmin, kaverini kävi tyttönsä kanssa meillä kylässä ja esikoinen oli tohkeissaan... Sain lukiokaverilta viestin, että heidän 3kk vanhalla vauvalla on todettu parantumaton harvinainen sairaus, ja elinajan odote on korkeintaan 2v. Useimmiten sairauteen kuolee ennen 1-vuotispäivää. :sad010 Nyt itkusta ei meinaa tulla loppua, ja olen ihan poikki. Miten tuollaista voi käsittää?? Ja pikkuoravat alkaa heräillä juuri iltaunilta ja pitäisi olla iskussa kohti seuraavaa yötä ja heräilyjä syötöille... Mistä tässä saisi revittyä voimia?
 
Voi mammasmurffi :hug013voimia sulle.
Lapsien sairaudet on kyllä tosi raskaita kaikille vielä kun tietää toisen kuolevan. Pitäis vaan elää päivä kerrallaan kuin se olisi viimeinen. Kuollaanhan me kaikki loppujen lopuksi.
Joo huonoja ja hyviä päiviä riittää.
Raskauden jälkee vielä kun on niin herkässä noi itkut. Mammasmurffi itke vaan se helpottaa.

Meilläkin pikkuinen syönny tunnin välein ja haluis viel yöllä seurustella. Päivät nukkuu ja syö. Täytyy vaan saada muutettua pikkuhiljaa rytmi toiseks. Edellis yö nukkui hyvin mut itse heräsin sit paita ihan märkänä.

Mun piti lähtee lapsien kans lahteen eilen ostamaan lapsien serkuille synttäri lahjat mut peruin sitte viimemetreillä koko menon.
Meni hermot kun 6vuotias villitsi 3vuotiaan eikä siitä meinannu tulla loppua . Ja kun aamupäivän olin siivoillut ni talo näytti tosi räjähtäneeltä. Sohvatyynyt pitkin lattioita. Murusia joka puolella. Isäntä lähti kyläilemään. Kyllä otti päähän. Ehkä huomenna sitten uudestaan kokeillaan. Onneksi tää poikien riehuminen ei oo jokapäivästä. Voin vaan tokasta että 4lapsen kanssa ei aina ole hauskaa.
 
Sympatiaa selä mammasmurffille että nanelle! Paskoja päiviä on meillä kaikilla ja hormoonit... Ne isosisarukset on kuitenkin vasta lapsia eikä aina ymmärrä (kumma juttu ;) ) miksi esim sohvassa ne sohvatyynyt pitäisi olla sohvalla. Tai miksi ulkoilun jälkeen vaatteita ei jätettäisi pitkin lattioita. Tai tai tai... Sepä sitä kuuluisaa kärsivällisyyttä nimenomaan vaatiikin meiltä aikuisilta ja joskus se on niin pirun vaikeaa.

Mammasmurffi, mun opiskelukavereiden lapsella todettiin myös leukemia viime syksynä, hän on siis nyt noin 2v. On se pysäyttävää ja saa miettimään omia elämänarvoja.

Mulla on pikkuahdistus siitä, miten hommat onnistuu kun vauva syntyy ja miten vauvan "puolisisarukset" ottaa asian, eli miehen lapset. Pelkään just, että siinä kun on hormoonit ja tunteet pinnassa, tulee itse tiuskittua ja sehän ei ole hyvä asia sitten taas sille vauvan vastaanotolle...
 
Voi itku mammasmurffi. :/ Voimia! :smiley-angelic003Ajatuksesi yllättää miehesi oli kaunista. Tiedän vastaavaanlaisen tapauksen erään sivuston kautta ja olin / olen murheissani kyseisen perheen puolesta. En tunne heitä mutta tuntui niin väärältä lukea kun oli vauva syntynyt ja tämä tieto tuli heille yllätyksenä ettei elin vuosia ole paljoa..
Näihin asioihin ei aina tahdo löytää niitä oikeita sanoja. Elämä siinä vaihessa tuntuu niin epäreilulta... Yritän itse uskoa siihen, että asioilla on tapana järjestyä ja vaikeilla elämän haasteilla on jokin tarkoituksensa.
Näyttää tulevan tästä päivästä kaunis jälleen, aurinko paistattelee niin kauniisti joten pakkohan sitä on lähtee taaperoimaan ulos hetkeksi. :grin Kohta se vauva-arki alkaa täälläkin... Tiiä sitten miten lähtee rullaamaan. :rolleyes:
 
Tänään voi olla SE päivä koska aletaan käynnistää oksitosiinilla:happy: viimeks meni reilu 6h toivottavasti nyt ei mee kauemmin. Sama tapa kuitenkin.
 
Aah, aurinko paistaa ja kävin aamupäivällä jalkahieronnassa(taivaallista). Nyt jaksaa sitten päiväkodin jälkeen peuhata kunnolla esikoisen kanssa! Voin todellakin suositella China Liangtsea, oli mun eka käynti siinä paikassa. Hieroivat kunnolla, kun taas liian monessa paikassa, jossa olen käyny, lähinnä hiplataan ja silitellään. Ei sellaisesta kevyestä hipelöinnistä viitsi maksaa, jos on oikeasti joku paikka kipeänä. Ostin heti kasan prepaid-hierontoja samaan paikkaan, kun olivat tarjouksessa. Muutenkin oli hyvä palvelu (muissa paikoissa ollu lähinnä nyrpeää ja ylimielistä, välinpitämätöntä, tai sitten liioitellun tekopirteää) ja järkevät hinnat, jos ei haittaa etteivät oikein puhu suomea. Mua ei yhtään haitannu, lähinnä tuli kivasti Thaimaa-fiilis, nyt kun muuten saa kuukausitolkulla vain haaveilla lähtemisestä itse paikan päälle :)
 
Mammasmurffi, kiitti hirveesti vinkistä! Mutta voi harmi mikä päivä sulla on ollut, tuntuu "Murphyn laki" olevan siellä valloillaan :sad001 Jostain syystä itselleni on nyt tullut vähän huoli vauvan terveydestä, koska kaikkihan ei näy ultrissa. Jotenkin jännittää, että mikäköhän sieltä tulee ulos ja onko kaikki sittenkin hyvin. Mutta eihän noille asioille mahda mitään ja suurimmalla osalla kaikki on hyvin. Mutta on se vanhemmille kova kohtalo menettää lapsensa noin pienenä ja "odottaa" sitä päivää.
 
Butterfly, mikä saa miettimään ettei kaikki olisi hyvin vauvalla?

Kiitos taas tsemppauksesta!:love022 :signs001 Tänään onkin ollut parempi päivä. Kyllä ne on ne hormoonit, ja väsymys mitkä saa luulemaan että maailma romahtaa. Tänään ollu appivanhemmat auttelemassa ja oli pikkuoravien neuvola. Molemmat kasvaa hyvin eikä ole mitään huolestuttavaa. Taku pulauttelee vähän maitoja mutta ei kuulemma huolestuttavissa määrin. :duckie
 
Mammasmurffi, lähinnä näin ensisynnyttäjänä välillä miettii, varsinkin kun kuulee noita ikäviä tarinoita, että se voisi osua omalle kohdalle. Suurimmat huolethan todetaan jo raskausaikana, mutta sanotaanhan noissa papereissa, ettei esim. ultrissa nähdä ihan kaikkea. Kai tämä on tätä lopun tuskailua, kun välillä niin perhana hyvä päivä ja sitten seuraavana saattaa olla tosi väsynyt ja ei jaksaisi mitään. Eli ihan normaalia loppuraskauden tuskailua :grin Ei kyllä jaksaisi enää miettiä, että onko kaikki valmiina jne. Toki tässä ruumiillisiakin vaivoja on tullut koko ajan enemmän, mutta kun ihan kohta jo rv 38 niin se kuuluu asiaan. Tosin tunnin kävelylenkki onnistuu vielä eli eipä noita ruumiillisia vaivoja kehtaa valittaakaan. Jostain kumman syystä liike tekee hyvää, mutta paikallaan olo seisoen tai istuen ei. Nyt ehkä eniten alkaa jännittämään, että milloin tulee lähtö ja miten synnytys menee, varsinkin kun täällä palstalla tuntuu synnyttäneitä tulevan nyt kun sieniä sateella :).
 
Butterfly, muakin aina välillä pelottaa, et onko vauva kunnossa. Mitään syytä ei siis varsinaisesti mullakaan oo näihin pelkoihin mutta samoin kun sulla niin just kaiken maailman tarinat saa pelkäämään et mitä jos se osuukin omalle kohdalle. Eli samassa veneessä ollaan mut eiköhän tää tästä :)
 
Hitsi, mä en oo sairaalassa olopäivinäni edes tajunnut miten on tullut kevät sillä aikaa! Olen aivan innoissani! Lumet on sulaneet, kukkapenkistä nousee tulppaanit ja talitintit laulaa keväisesti. Kevät onkin lemppari vuodenaikani, joten on ihanaa viettää sitä näin "lomaillen". ☺ Kunpa pääsisi vielä pian vaunutteleen naperon kanssa.

Ihanaa aurinkoista sunnuntaita kaikille! ☺
 
Me käytiin myös tänään mökillä ihmettelemässä kevättä. Istuksin terassilla juomassa kahvia auringon lämmössä, oli ihanaa! Tosin ajomatkat oli jo niin hankalia, että tuo olikin viimeinen tällainen reissu ilman vauvan erkanemista musta :). Omenapuissakin oli jo versot.

Voi miten tässä odotan synnytystä ja sitä, että elämä pääsee vihdoin "etenemään". Tylsää tämä odottelu, haluisin jo tietää millanen olio tuolta mahasta tulee! :D
 
Kummasti vaan tuo aurinko tekee ihmeitä. Lenkille en päässy eilen ku liikkuminen aiheuttaa niin kipua, mutta kahvit join takapihan terassilla ja aivan mahtava fiilis:) siinä istuskellessa satuin vilkasee mittaria ja auringossa/tuuleton paikka ni +23 astetta:nailbiting: sulais nuo kaikki lumet pois äkkiä... tulppaanitki vois ruveta jo kasvamaan:smiley-bounce012
ihana näin aamustaki huomata että enää ei oo pimeetä ja auringon ensisäteet näkyy jo tähän aikaan ulkona, kevät:Heartbigred:happy093
toiveena tietty päästä nopsaa ulos vaunujen kanssa, synnytystä ootellessa:smiley-ashamed005:grin
 
Mä niin odotan, että pääsen taas tytön luokse sairaalaan. Olen heränyt puol 6 ylös ja pumpanut maitoakin jo. Tehnyt kotihommia vaikka niitä pitäis välttää ainakin raskaita niistä sektio haavan vuoksi. :shy:

Vasta n. 12 mennään tyttöä katsomaan miehen kanssa lastenosastolle. On kyllä ollu rankka viime viikko, joten todellakin toiveikkain mielin tähän viikkoon. Mukavaa viikon alkua kaikille. :rolleyes:
 
Argh, mua ärsyttää kun mun palkka-asiat ei tunnu nyt hoituvan työpaikan puolesta yhtään niinkuin pitäis. Tuntuu, että joka kuukausi siellä on jotain epäselvyyttä tän mun äitiysloman takia. Tänään ois pitänyt tulla palkka mutta eipä ole tullut latin latia :angry4 En mä nyt kuitenkaan ensimmäinen tai ainoa nainen firmassa ole, joka on äitiyslomalla niin en nyt ymmärrä mikä tässä on näin vaikeeta.
 
Tänään päästään prinsessan kanssa kotiin. :Heartred Eilen oltais jo muuten päästy mut likalla kuulus joku sivuääni sydämestä mikä kuulemma johtui jostain suonesta mikä yleensä umpeutuu siinä kahden päivän ikäisenä ja ei ollut meidän neiti poikkeus tässä tapauksessa. Esikolle oli vaan kova paikka kun en eilen heidän kanssaan kotiin lähtenyt. Ulkona on niin ihana ja lämmin ilma etten meinaa malttaa sinne pääsyä. :) Mittari näyttää +11, ihana kun on aurinkoista ja kevät :happy:. Paitsi mun tuurilla huomenna viilenee ja sataa vettä...
 
Kevät on kyllä :Heartpink Kun ei likka suostun alkaa vielä tuleen ulos niin miepä kävin sitten pihaa laittelee kevät kuntoo.Haravoitu on,pensaita siistitty yms pientä puuhaa.Lämmintä piisaa terassilla ja aurinko paistaa täydeltä terältä. Yksi pieni asia vaan näistä hienoista päivistä puuttuu....mutta kaipa se odotus palkitaan:rolleyes:
 
Ohhoh, sinivuokkoja jo! Mä luulin yks päivä näkeväni ekan leskenlehden mutta kun kävelin lähemmäks niin se olikin keltainen legopalikka :D

Mulla on ollut eilen ja varsinkin tänään tosi painava olo mahassa. Ilmeisesti supistaa, ei kylläkään kipeesti. Ainoo asento missä on hyvä niin olis pitkällään sängyssä mutta ei sielläkään jaksa koko aikaa olla..
 
Takaisin
Top