*The Maaliskuu*

Joo tuntuu kyl uskomattamalta et kohta on laskettuaika käsillä. 10päivää enään laskettuun aikaan. Vaik sitä luuli et nyt tulee aikaisin pikkunen ni hyvin on viihtynyt masussa.
 
Edellisen kuun ketjuun viitaten, aion käyttää kaapuja niin ei tule kotiinviemisiksi pyykättävää. Itse ainakin vaihdoin kaapua monen monta kertaa vuorokaudesa kun hikoilin ja vuodin maitoa NIIN mahdottomasti...
 
Ihan valmis olis jo menemään synnyttään Kiitos! öisin kun supistusten takia lamppaan pitkin kämppää...tunnista kahteen ja sit aina hiipuu ja kampeen ihteni takas sänkyyn. "Rauhoittuu" Niin vakio vastaus: "no hyvä sitten" Ja kuorsaa päälle. Ärh. Alkaa ottaa niin päähän. Ne ei kesken unien olisi tietty lähös mihinkään...olishan se kurjaa juu...urakka ajaa synnärille ja hierasta vähän selkää. Anteeksi avautuminen. ..mutta tuosta Innostuksesta päästä synnärille Vihdoin, en ole ihan varma onko molemminpuolista. Itse ihan väsynyt jo ja toinen mieluiten siirtäs joka päivä lähtöö vaikka kuukaudella. Onko muilla samanlaisia mietteitä...
 
Kajijuan joo meillä sama homma. Siis joudun myöntään, että miehellä ihan syynsäkin. Työkiireitä vielä, ni se sanoo, että ei viä.. Ymmärrän ihan hyvin, mutta hassua.. Olen niin ristiriitaisissa fiiliksissä, ku totta kai haluan, että ollaan siä synnyttämssä yhdessä, mutta toisaalta olisin niin kypsä jo! mutta eipä tässä keltään mitään kysellä. Tulee kun tulee. :) ♡
sille omalle kärsimättömyydelle haluisi ehkä saada jotain tunnustusta. Eikä vaan puheita, niin mutta kun kyllähän se sieltä sitten tulee ja ojan laskettuunki viä aikaa ja... JOO JOO!! Mutta voisko silti kohta tulla jo.. ja saanko olla uupunut, tuntematta huonouta siitä? Ja voisitko nyt vaan olla kiltisti lämmin mulle? ♡
 
Niinpä. Helppo se on kun he kyllä nukkuu yönsä hyvin. Me juostaan vessassa ja haetaan asentoa supistuksilta ja kivuilta jo monettakohan viikkoa...olla täysin Ymmärtämättä sitä kärsimättömyyttä tässä loppu vaiheessa. Palaa pinna ja ärryn helposti ja itken päälle kun kunnon draama queen kun Ei hän Tajua että väsyttää koko lysti aivan täysin jo ja haluan tän vauvan ulos ja jaettavaksi jo tätä vanhemmuutta ihan konkreettisesti.
 
Meillä on kanssa tuo et itse tahtoisin jo synnyttää ja mies on sitä mieltä et mitä lähemmäs huhtikuuta menee ni parempi.. Meillä on remppa kesken ja se pitäis saada valmiiks ennen vauvan syntymää. Ymmärrän hänen pointin mut hän ei ymmärrä miks mulla ei oo hyvä olla ja miks en nuku jne... Joten mulla on paremmat perusteet toivoa vauvan syntyvän pian ja hänen pitävän tuollaiset mielipiteet ihan omana tietonaan. :)
 
Kaverit oli eilen järkänny yllätyksenä baby showerit:p olin ihan yllättyny ja tuli tosi hyvä fiilis:Heartred heillä kellään ei ole vielä lapsia, mutta olivat tehneet vaippakakun ja jokainen oli leiponut jotain:happy2 seurusteltiin, kahviteltiin ja pelattiin aliasta. Ei ollu mitään leikkejä, eikä mitään muutakaan keskustelua vauvoista...mutta minulle pääasia että saatiin olla porukassa:hello2 olivat ostaneet vauvalle muutaman vaatteen ja soivan mobilen:love7 ihania muistoja jäi kyllä:happy:
 
Meillon mies taas samaa mieltä kuin mä, eli tulis nyt jo ja pian :grin Mies sanoi et hänkin odottaa vaan että oon taas "oma itseni" ja että näkee uuden tulokkaan. Mut meillä ei ookaan mitään remppoja ym.kesken... töitä isossa firmassa on aina paljon, mut se on ollut vakio jo pitkään.
Hyvä kun tutut kyselly et meinaako mies pitää vauvalomaa, niin ...ööööö...ei :rolleyes: toki nyt auttelee ja tekee lyhyempiä päiviä jos tarvis. Olishan se hienoa jos vois pitää edes pari viikkoa "lomaa" mut johda nyt isoa firmaa lomalta käsin...no can do.

Oli ihana miehen kanssa olla pitkästä aikaa vapaalla ja hotellissa ihan keskenämme! Hengailtiin, shoppailtiin, syötiin ja herkuteltiin mm. sushilla ja demossa missä pitänyt käydä jo pitkään, ystäviäkin moikattiin. Nyt sit menee tovi seuraavaan kertaan kun kaksin päästään..*syvä huokaus* ...
Ei enää pitkä aika onneks!
 
Maaliskuu! No nyt päästään asiaan. Tai ainakin kohtanpuolin..

Täällä pyörii pesukoneessa serkulta yllätyksenä saatu kasa suvussa pyöriviä vauvanvaatteita. Hassua oli tunnistaa yhdet housut ja potkarit omalta 4-vuotiaalta v. 2011.

Tällä viikolla keskiviikkona on radikontrolli, ja ottavat käyrää jo jonkin ajan. Silloin 39+3. Jos vauva on ottanut jonkun loppuspurtin koossa, niin keskustellaan kuulemma käynnistyksestä. Toivon itse kyllä spontaania synnytystä. Oksitosiinitippaan ei tee mieli ijoutua, kuten ekasta. Jospa nyt oma kohtu saisi tehtyä työn itse.

Tsemppiä leidit ja mielenrauhaa maaliskuulle.
 
On muuten ristiriitainen tunne, kun toisaalta haluisin todellakin tän mahan jo hittoon ja päästä siihen vauva-arkeen käsiksi, ja toisaalta taas haluan nauttia näistä päivistä ihan yksin kotosalla ja kaikista jokaviikolle varatuista spesiaalijutuista (kampaajaa, kosmetologia, miehen kanssa syömään ja leffaan). Ja mulla on vielä vaikka kuinka odotettavaa, kun la on 26.3.....
 
Mulla olis päivisin hommia vaikka millä mitalla, että en voi tekemisen puutetta valittaa...päinvastoin: deadlinet painaa päälle. Ehkä siksikin toivon että syntyis jo, niin saisin 'luvan kanssa' löysäillä vähän, ehkä viikon verran. Toisalta tiedän että juurikin nyt pitäis saada asiat etenemään vauhdilla, kun sitten pikkuisen kanssa on niin paljon vaikeampaa... :/ Olishan tässä vielä muutenkin aikaa odotella, kun laskettu aika on vasta loppukuun puolella ja edellinenkin meni yliajalle, mutta silti sitä odottaa jo... Etenkin omia vaatteita, omaa kroppaa(no sitähän nyt saa kyllä odotellakin, tervetuloa vaan taas löysä vatsanahka...) ja sitten sitä vauva-arkea. Onneks on tosiaan ohjelmaa tässä odotellessa, baby showereitakin ovat kuulemma mulle järjestämässä vaikken itse mitään ollutkaan ajatellut. Hierontaa täytyy kyllä varailla vielä ehdottomasti tässä odotellessa, ettei miesparka joudu päivätyön ohella nyt ihan urakalla ammatikseen joka päivä hinkkaamaan selkää ja jalkoja :D
 
Todellakin :drunken_smilieTHE MAALISKUU:drunken_smilie
downtown.gif


Päästään kohta sairaalasta kotiin pikkuoravien kanssa!!!

Ite en oo kyllä ollenkaan vielä hyvässä kunnossa mut mies oli sitä mieltä jos saahaan lähtee niin hän hoitaa minua ja vauvoja vähintään yhtä hyvin siellä. Niin miksipä olisin alkanut vastaan pistämään... Kyllä tuota esikoista on jo ikävä!! Nähtiin lauantaina mutta se oli täällä sairaalassa ihan sitä mieltä että äiti on tyhmä! Ei tullut syliin ekä edes viereen eikä antanu minun koskea ollenkaan. Lähtiessä sentään vilkutti. Ja otti uudet leikkiautot kyllä vastaan. :Heartblue
Tulis vaan nyt lääkäri tänne, minä ja lapset on saatu jo lähtöluvat lääkärintarkastuksista, mut perätilavauvojen lonkat vaatii lausunnon 2lääkäriltä ja sitä toista ootellaan. Kaikki on pakattu ja vauvojen kotiutumisvaatteet oottaa hoitopöydällä. Eilen ja vielä aamulla en ois ees tosiaan halunnu vielä lähtee mut nyt kun ollaan jo tavallaan menossa ja se on vaa 2min juttu kun se tarkistaa molemmat!!! Good damn it!

(3,5h varsinaisesta vauvojen lääkärintarkistuksesta, 1,5h vaan istuttu ja ooteltu!)
 
Mä niin odotan et pääsen vattalleni nukkumaan :) Nyt on jotenkin "rennompi" olo kun tietää et tää voi perjantaina loppua (mies ei ees uskalla ajatella millanen musta tulee jos eivät käynnisttäkkään perjantaina, enkä kyl itekkään) olo ei oo kyl yhtään helpottanu ja lisänä ollu kohta viikon jatkuva päänsärky ja turvotuskin saapui viimein tänne.... :confused: Periaatteessa oon tyytyväinen noihin lisä oireisiin ni ehkä ne antaa ns lisäpotkua käynnistys päätöksen tekoon. Ja ku oon kuitenkin perjantaina verikokeessa käyny ja eivät sieltä perään hälyttäviä tuloksia soittaneet ni senkin puolesta en itse jaksa ottaa siitä lisästressiä. Huomenna kun meen perus neuvolaan ni saas nähdä onko verenpaine taas noussu, se kun on kans ottanu sellainen tasaisen nousu suunnan niinku esikkoakin odottaessa. Sf-mitta on kans sellanen mitä odotan innolla et mikä se on kun tuntuu et oon ihan jäätävän kokoinen...
 
Niin hiilenä kulkenu koko päivän. Tajuttoman levoton ja hermostunut olo. Vaan pahenee koko ajan. Suoliston tyhjentänny nyt 1 vrk aikana. Niin että mitään tuu enäö mutta kakattaa vaan. Yököttää ja ruoka ei maistu. Kaikki muut merkit mutta Missä on supistukset.?!!! CAMOOOON!!!!
 
Kivalta kuulostaa kun maaliskuu vaihtu niin alkaa tapahtuu. Mä toivon et tää pikkunen pysyis vielä masussa et parantuisin. Mulla tulee hirveitä vihlaisuja ihan yllättäen alamahassa.
 
Yhdyn tohon mies juttuun..Oon Niiiiin valmis jo synnyttää,enää reilu viikko laskettuu..yöt on vaihtelevii,nyt alkan ihan jäätävät lantion löystymiskivut tai mitkä ovatkaan.Kävellä ei tahdo pystyä,levossa särkee s**tanallisesti.
Mies,no omalla tavallaan ymmärtää tuskani,mutta toivoo,etten aikasemmin synnyttäisi.Pelkää lähinnä ettei vauva ole vielä tarpeeksi kehittynyt..huoh..
 
Täälläkin ristiriitaisia fiiliksiä. Vielä vajaa 3vkoa laskettuun mutta nämä viikot kyllä menee nopeasti! Musta tuntuu etten saa yhtään olla rauhassa..koko ajan puhelin piippaa ja pitäis olla jossain menemässä tai jotain tekemässä. Naapurit ja tutun tutut kyselee joka välissä miten voin ja joko oon synnyttänyt jne. Todella raivostuttavaa! Ei varmaan sais valittaa koska eihän nuo ihmiset mitään pahaa tarkoita :D mutta ainakin osa teistä tietää mistä puhun? En jaksa selvittää kaikille samaa tilannepäivitystä joka välissä :(

Taidanpa laittaa puhelimen kiinni vaikka edes yhdeksi päiväksi. Sitten varmaan luulevat että nyt on h-hetki käsillä.

Olo on kuitenki hyvä :) mitä nyt niitä supisteluja tulee päivittäin mutta edelleen pystyy touhuamaan kaikkea.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top