*The Maaliskuu*

Ihana keli! Aurinko paistaa. Meidän tekemä ostotarjous yhdestä ok-tontistakin hyväksyttiin eilen, nyt sitten suunnitelmia eteenpäin viemään...oon kuullut, että tuo vauvavuosi on just paras aika rakentaa ;)

Nykyisessä kolmiossakin pärjättäisiin muilta osin, mutta meillä kun on myös nuo miehen lapset, niin tietyssä pisteessä menee sitten jo hankalaksi kolmen lapsen jakaa makuuhuone.
 
Täällä paistaa myös aurinko! Täytyy kohta lähtee taas ulkoileen :) Kiva että taloasia etenee Sanojalla :)

Supistuksia vaan odotellaan, ei näy ei kuulu, 40+4...
 
Täälläkin paistelee. Me ollaan koitettu katella jonkinmoista rivitalokolmiota. Ois kiva jos ens syksynä oltais jo toisessa osotteessa, tämä nykyinen on periaatteessa tarpeeksi tilava, mutta pohjaratkaisu on surkea ja esim. vaunujen kanssa mulla tulee kyllä ongelmia, kun ollaan luhtitalon toisessa kerroksessa eikä vaunuille ole oikein säilytystilaakaan. Jospa se unelmakoti löytyis vielä, tai ees vähän parempi kompromissi. :)
 
Oulussa ollaan, tosin Kempeleestä ollaan sitä kämppää etsiskelty niin ois mummolat lähempänä ja koirien kanssa helpompi elää. :)
 
Voisitte harkita ehkä tänne Lahteen muuttamista :)

Oon tässä huomannut, kun laskettu aika olisi tänään, niin epätoivoisimmat hetket on aina aamuisin, kun herää. Vähän sellaiset "no ei tänäkään yönä yhyy byhyy" ja mies yrittää sitten lohduttaa, että pitäis olla kärsivällinen. No helppohan sen on olla kärsivällinen! Oonkin ollut kamala vaimo ja valittanut vaan, kun olo on vähän yksinäinen ja joka päivälle jotain pitäisi keksiä tekemistä, että aika kuluisi. Vauvan kanssa aika kuluisi sentään helposti!

No, onneksi parin tunnin päästä on neuvolalääkäri, jos ei muuta niin ainakin saa tietää että miten paikat jakselee ja varmaan päivitettyä koko arviotakin.
 
Heh, pitäisköhän ehdottaa ukollekki. :grin

Mulla on jotenkin epätodellinen olo koko lapsen saannin suhteen. Oon vaan ollu tämmönen kotona löhöäjä, laitellu ruokaa ja siivoillu. En ees ajattele koko vauvaa juurikaan. :confused: Tavalllaan sitä kai odottaa, mutta musta tuntuu että mulla on kovalevytila päässä niin pieni etten vaan pysty nyt prosessoimaan tätä asiaa. Nyt on tapahtumassa liian iso juttu, oon jotenkin ylirauhallinen eikä mua ees jännitä. Tai sitten mua jännittää niin paljon, että oon sen takia näin flegmaattinen ja turta. En oo ollu ikinä näin kujalla elämäni aikana. Onneksi mies on innoissaan ja onnellinen. Sitä jännittää ihan näkyvästikin. Saapahan edes sen kautta nähdä niitä omia piilotettuja tunteitaan, kun ne ei jostain syystä suostu oikein liikkumaan.

Valittaminen tässä vaiheessa tuntuu aika yleiseltä, kyllä mullakin tulee kitistyä ja ainakin puolet siitä on ihan turhaa. Alkaa tympimään tää odottelu, kun ei viiti oikein missään enää käydäkään. Päivät on kieltämättä tylsiä. Tänään tosin piristi kun pari koulukaveria kävi, istuttiin kahvilla kolmisen tuntia ja höpistiin niitä näitä. :) Onneksi ei ole sellainen ulkopuolinen olo "edellisen elämän" ihmisiin nähden, kun jostakin luin että kavereistaan saattaa erakoitua ihan täysin.
 
Ja jos muuten muutkin tätä foorumia lukevat vaan olette kiinnostuneita tai tiedätte jonkun, joka asuntoa Lahdesta etsii, niin meiltä myyntiin tulossa ensi viikolla rivarikolmio (3 h+k+s+vh+p) :). Suojaisa takapiha ja lähin päiväkoti 400 m päässä.
 
Jee, käytiin ostamassa äitin kanssa aivan ihanat Emmaljungan vaunut tänään. :) Perusyhdistelmät, oliko se joku dual edge, runko on metallikorinen perus classic ja kankaat harmahtavan siniset, vähän farkkukankaan näköset valkosin yksityiskohdin. Niitä on vaan ihan kamala retuuttaa luhtitalon kakkoskerrokseen, eikä ne mahu meillä sisällä mihinkään kun joka ovenraossa on koiraportit ja eteinen on pieni ahdas sumppu. Tää vauhdittanee meijän asunnon etsintää, kunhan noiden kanssa on tovin tapellu. :grin
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top