Tammikuun turinat

On, sekunnin sitä miettii että "oonko oikeasti ollut niin kiireinen, etten ole käynyt??".. :D Itse olin viimeksi kesäkuun lopussa kunnolla juhlineena ja samalla reissulla sain niin kivan darran, ettei tupakkakaan enää maistunut ja syyskuun alussa plussasin.. Onneksi yleensä harvoin muutenkin tulee otettua niin, että krapula tulee.. Kerran vuodessa, jos sitäkään..
 
Anoppi kysyi täs vähän aika sitten, että "joko se paljon potkiskelee?". Kysyin ekaks, että niin mikä?

hävetti. oon ollut liikaa raskaana..:smiley-ashamed008
 
Ite olen kerran esikoisen raskauden aikana ollut kuskina ja sen porukan kanssa olin baarissa ja pienen kylän ämmät saivat heti puhetta että olin ryyppäämässä siellä :D Ei siinä että ajattelisin mitä muut ajattelee ku ite tiedän että en alkoholiin ole koskenut siemaustakaan raskauksien aikana, muttei sitä nyt muutenkaan tässä perheen pyörityksen keskellä enää kiinnostaisi baarin hälinään lähteäkään, saati nyt raskaana :D Meidän lapset pitää limudiskoja ihan tarpeeksi, onhan niissäkin :D

Ja säilyypä hohto kun niin harvoin käy :D
 
Mä hain kerran esikoista odottaessani ukkelin jostakin kinkereistä. Seuraus oli se, että kun päästiin pihaan mä avasin oven ja oksensin :grin Eipä oo useampaan vuoteen tullu erityisesti viihteellä käytyä, joissakin juhlissa ollaan tietty oltu ja joihinkin ollaan päästy ihan ilman lapsiakin. Sanomistahan niistä reissuista on tietysti tullu... En kyllä noita baari-iltoja osaa kaivatakkaan. Välillä oon sanonu, että onneks enää enää "tartte" lähteä.
 
Joo ollut kyllä aika vaisu 1,5v viihteen kannalta itellä muksun syntymän jälkeen. Eikä sitä oikein enää osaa kaivatakkaan; eiköhän sitä tarpeex monia vuosia siellä baareissa tullut hilluttua :) Eikä toi isäntäkään kamalasti missään oo rellestänyt, enemmän sitten saunailloissa ollut kuin baareissa. Nyt kyllä itellä tekis mieli taas päästä kaksin johonkin reissuun tai edes jollekkin festarille kesällä mut saa nähdä miten sitä pääsee. Vuosi sitten keväällä jätettiin poju mummolaan ja mentiin Roomaan pitkälle viikonlopulle. Mut ei seilläkään kaiken nähtävyyksien jälkeen enää paljoa jaksanut yöelämässä bilettää :) vanhuus ja kohta 2 vuotta kestäneet huonot yöunet vie veronsa näköjään hyvin :D
3 tunnin päästä kauan ja hartaasti odotettu rakenneultra! Jee! Ihan tyttö-olo itsellä. Saa nähdä miten metsään menee omat olotilat.... Miesväki kyllä toivoo pikkuveljeä...No pääasia että on terve vauva tulossa.
 
En tienny minkä alle oisin tän laittanu ni kokeilen vaikka täällä: Te joilla on lapsia, minkäkokoisissa huoneissa synnytyssairaaloissa ollaan? Kättäri kiinnoistais erityisesti. Mähän meen sitte yksin synnyttää ja tiettykään en pääse perhehuoneeseen, mut joudunko jonneki missä on miljoona muuta? Ei niin että olisin allerginen muille, mietin vaan sitä kun olen niin hemmetin herkkä heräilemään pienimpiinkin rasahduksiin, ja jotain voimia pitäis olla sitte kun kotiutuu vauvan kanssa kahdestaan. Alko jo etukäteen huolestuttamaan jos siellä pitää olla 3 päivää ja sit oonki ihan zombie jo valmiiks ku vauva-arki alkaa :eek:
 
Esikoisen syntymän aikaan Jyväskylän keskusairaalassa oli remontti menossa ja puolet osastosta oli kiinni. Meitä oli 4 naista vauvoineen samassa huoneessa. Ja sektion takia jouduin olemaan 5 päivää. Oli aika rankkaa. Öisin vauva oli hoitajien kansliassa, jotta saan nukuttua. Aamuyöllä toivat sitten vauvan syömään.
Kuopuksen aikaan meitä oli vaan kaksi äitiä samassa huoneessa ja onneksi sain ikkunapaikan. Tosin se toinen mamma kuorsasi öisin enkä minä juurikaan saanut nukuttua ekana yönä. Vauva oli taas öisin kansliassa, kun tuumasin hoitajille, että minä haluan nyt nukkua. Ehdin valvomaan sitten kotonakin. Toiseksi yöksi pyysin nukahtamislääkkeen ja sainkin nukuttua hyvin.
 
Etelä-Suomessa ollaan aina huoneissa missä vähintään 3 muuta.
Esikoisen kanssa oltiin jonkun alkkismuijan kanssa, joka ei jaksanut syöttää öisin vauvaa, heräsin sitten itse omaan vauvaan sekä herättämään tätä mutsia syöttämään vauvaansa!!!
Onneks ei usein tule noita kaikkien huoneisiin..
Kaikenlisäks tän muijan äijä tuli krapulassa haisemaan sinne huoneeseen ja kysyi muijaltaan ekaksi "onks pillu kipeä?" Ööööööhhhhhhhh..
Ja tunnin välein ravas tää äiti tupakalla ja silti äiti imetti lastaan vaikka poltti, ällöttävää.....
 
Ei nyt vastaa kyllä mitenkään kysymykseen, mutta muuten tuosta sairaalassa olosta. Mie pääsin esikoisen kanssa perhehuoneeseen, joka oli kyllä tosi ihanaa. Saatiin elää just omassa rytmissä, nukkua kun vauva nukkui ja valvoa rauhassa kun vauva valvoi, katsottiin miehen kanssa jopa elokuvia :) Pystyi käymään rauhassa vessassa ja suihkussa vauvan nukkuessa huoneessa (koska siis huoneessa oli oma suihku ja vessa) Muut joutuivat ottamaan vauvat mukaan tai viemään ne vauvalaan siksi aikaa.

Mutta toisaalta, en tutustunut kehenkään ja yhteisessä huoneessa olisi voinut saada vertais tukea, erityisesti silloin ensisynnyttäjänä siitä olisin tykännyt.
 
Viimeks olin kahden hengen huoneessa ja meillä oli oma vessa/suihku. Oltiin molemmat kolmansia lapsia synnyttäneet samana päivänä.

Aiemmin oon ollut 3hengen huoneessa, missä vessa/suihku. Huonompikuntoiset pääsee noihin huoneisiin missä on vessa/suihku itsessään. Esikoisen synnytettyäni olin enimmäkseen yksin tuossa 3hengen huoneessa, huoneeseen saapuessani siitä lähti kotiin muut rouvat ja kotiinlähtöpäivänä vasta päsähti huone täyteen. Toisesta lapsesta olin sektioäitien kanssa samassa huoneessa koko ajan, mut ei haitannut oloa, vaikka niillä ramppas hoitajia auttelemassa öin ja päivin.

Osastolla on myös 4hengen huoneita ja vessa/suihkut niihin käytävällä.

Ei mua toiset oo häirinneet. Korvatulpat mukaan ja verhot kiinni. Ei siellä sairaalassa ollessa synnytyksen jälkeen nukuta kumminkaan vaikka olis ihan itsekseen, että parin tunnin torkuilla menee koko aika yöt ja päivät.

Ja ihan mukavia huonekavereita on ollut. Isät ja sisarukset pääsee huoneisiin asti ja isovanhemmat saa tavata vierailuaikana yhteistiloissa. Yleensä on sit porukalla sovittu jos vauvat menee joksikin yöksi hoitajille. Viimeks pidettiin molemmat vauvamme kainalossa, että saatiin nukuttua.


Että saa nähdä millasta on ens kerralla, oonko jo niin hyvässä kunnossa et "joudun" neljän hengen huoneeseen.
 
Meillä kanssa Kanta-Hämeen ks:ssa oli kaksi äitiä aina samassa huoneessa. Kivaa siltä kantilta, että oli juttuseuraa ja vertaistukea kun molemmat sai vielä vauvan sektiolla ja oltiin jumissa sängyssä se eka päivä. Yöt oli taas rankkoja kun vauvat huusi eri aikaan eli herkkäunisena tuli valvottua melkein koko yöt. Se rassasi eniten kun vielä toi miltei koko yön valvominen jatkui kotona puoli vuotta siitä eteenpäin yhteen putkeen kun esikoisella oli niin paha koliikki:sad001
 
Meillä ei täällä ole kuin perhehuoneessa vain omat vessat ja suihkut. Muilla käytävällä yhteiset. Ja perhehuoneitakaan ei ole kuin yksi. Kaikki muut huoneet käsittääkseni 3:n hengen huoneita.Tällä kertaa on turha toivoa perhehuonetta kun mies on esikoisen kanssa kotona.Tai kun oikein miettii niin onhan se esikkokin perhettä, mennään siis perhehuoneeseen koko perhe!
 
Eipä o itelläkään esikoisen syntymän jälkeen juur missään viihteel käytyä, ei oikeen ees kiinnosta enää, on tainnu tulla juostuu baareissa jo ihan tarpeeksi. Viimeks oltin heinäkuussa juhlimas meidän häitä ja sen jälkeen en sit o juonut, ku tulin raskaaksi, joka tosin päätty keskenmenoon.. Sitten oli kk väliä ja olin taas raskaana eli aloin oottaa tätä meidän tulevaa touko vauvaa.. :)
Mies käyttää melko vähän alkomaholia. Muutaman kerran käyny laivalla työporukan tai kaverin kanssa..

Mä olin esikoisen synnyttyä vaan 2 yötä sairaalassa (Lohja HUS). Esikoinen synty to illalla 21.44 ja me lähettiin lauantai iltapäivällä kotiin. Huone oli sellanen, mis tais olla 4 paikkaa. Samaan aikaan meidän kans siel oli vaan yks äiti.. Huonosti nukuin, ne kätilöt välillä herätti mua keskellä yötä ja kyseli, monelta oon syöttäny pojan.. Kiva vaan, ku yleensä edellsestä syötöstä oli about 2h ja sit ne tulee ja herättää.. Outoa mielestäni, kun kyse oli kuitenkin täysiaikasesta vauvasta (syntyi 42+0). Olin tosi väsyny ja välllä nukuin sit myös päivällä sillon, ku vauva nukkui (mies kävi illalla kattomassa meitä).. Suihku ja wc oli heti huoneen ulkopuolella. Suihkus kävin vaan pari kertaa sairaalassaoloaikana. Ekan kerran synnytyksen jälkeen, jonka ajan mies oli vauvan kanssa. Ja toisen kerran menin, ku kätilö tuli hakee vauvan punnitukseen ym ja sano mulle et voin sillä aikaa käydä suihkussa.

Sen verran tähän lisään, et mä olin ainakin ne ekat 3kk toosii väsyny vauvan syntymän jälkeen. Meillä vauva itki ekat pari kolme vko lähes koko ajan sillon, ku oli valveilla ja nukkui vaan pienissä pätkissä. Ekat viikot nukuin öisin ehkä 3h yön aikana yhteensä pätkittäin ja sit päivisin nukahtelin aina sillon ku vauvakin nukkui.. Nyt vähä jännittää, et miten menee sit ku tää kakkonen syntyy, koska ei voi enää samalla tavalla päivisin nukkua, ku pitää kuitenkin esikoinenkin hoitaa..
 
Voi jumbe kauhulla ootan sairaala öitä. Mie en ikinä oo osan nukkua sairaalassa vaikka kuinka väsy ja kipee oisin ollu. Tulee valvottua yöt ja ootettua omaisia paikalle heti kasilta, ku vierailuaika alkaa. Ja ne sängyt! 60cm... Voi luoja tämmönen jonka nivelet vaatii sitä liikkumavaraa, jotta saa mahdollisimman kivuttoman asennon... Ei toimi.
 
Taysissa kaksi äitiä samassa huoneessa. Siel on kaksi osastoa, toisessa käytävällä vessat ja toisessa omassa huoneessa vessa. Olin tyytyväinen hoitajiin ja hyvä, että kyselivät imetyksistä niin opin katsomaan kelloa kun olin imettänyt. Niissä synnytys höyryissä se unohtui monta kertaa, ennen kuin opin.

Sairaalassa ei todellakaan olla niin kuin hotellissa, mutta kyllä sen kestää. Eihän siellä yleensä olla kuin se kolme päivää.

Synnytyssalissa mulla oli mies ja tosi kiva kätilöopiskelija kätilon lisäksi.Yksin synnyttäminen ei tosiaan kuullosta mukavalta ja uskon et mietityttää. Oletko tutustunut muihin yksin synnyttäjiin?
 
Yleensä yksin synnyttävän kaverina on koko ajan joko kätilö tai opiskelija (jos niitä on) tai sit onks ne nyt laitoshuoltajia vai mitä apulaisia (ainakin meillä täällä on saleillakin sellanen päiväaikaan, joka tarvittaessa kykenee sit avustamaan synnytyksessäkin) ja pyrkivät siihen et mahdollisimman vähän joutuu olemaan yksin synnyttäessä. Mut en osaa sanoa, meneekö mahdollisuus perhehuoneeseen, jos on yksin. En kyllä ymmärrä miksi yksin lapsen saava tarvitsisi vähemmän perhehuonetta kuin pariskunta..:eek:

Itse synnytin toisen lapsen yksinäni kun mies ei ehtiny mukaan ja mulla oli opiskelija jatkuvasti mukana. Se oli ihan ok ja mahdollisuus yksin synnyttämiseen on nytkin, jos tulee äkkilähtö ja lastenhoito ei järjestykään.
 
Mulla ei ainakaan ketään ollut mukana vaikka yksin synnytin :D Välillä kätilö tsekkas tilanteen...
Kannattaa pyytää doula tai kamu mukaan, jos ei halua jättää ton varaan!
 
Huihuihui, ei sua potkita sairaalasta pois jos on kipeä,väsynyt ja epävarma olo jaksamisesta. Mulle sattui huone kaveriksi viimeks yksin synnyttänyt. Hän oli sektiossa ja tulehdusarvot koholla tosi kipeä. Oltiin kaksi päivää samassa huoneessa ja sit hänelle järjesty yksityishuone. Kätilöt hoitivat hänen vauvaa ja tukivat mielestäni hyvin.
Sattumalta näimme vielä kahden viikon päästä sairaalassa kun esikoisemme joutui lastenosastolle sydämen takia. Tämä huonekaveri oli vasta pääsemässä vauvan kanssa kotiin silloin ja oli positiivisin mielin.
Sanot vaan sitten reilusti niille jos on liian zombi olo yksin kotiin!
 
Voi ei. Äidin sydän hajoaa täällä :sad001 Esikoinen itkeskellyt pitkin iltaa kuinka häntä pelottaa, kun huomenna selviää ehkä tuleeko masusta tyttö vai poika. Mun pikkumuru toivoo niin kovaa itselleen pikkusiskoa, että pelkää jos se onkin poika ja hän on sit vauvasta surullinen.:crybaby2

Tiedän kyllä, että kun typykkä tottuu ajatukseen, niin veli on yhtä ihana kuin siskokin, mutta lapsen takia melkein toivoisin, että siskotoive olis tällä kertaa totta..
 
Takaisin
Top