TaMMiKuuN TaRiNaT

Mie en taida ees mihinkään valmennuksiin päästä. Kun oon arkipäivät toisella paikkakunnalla. Alkaahan se äitiysloma 10.2., mutta voi olla, että seuraava valmennus alkaisi vasta sitten myöhemmin keväällä. Eli eipä itse ehdi ehkä ollenkaan siihen. Noh, eiköhän sitä ilmankin selvitä, mutta olisi se voinut ihan kivaakin olla.

Melkein selvitty työviikosta. Huomenna edessä enää viikon ärsyttävin työpäivä. Eihän se tunneissa mitattuna ole paha, neljä tuntia, mutta kun siihen sisältyy kolme 45 minuutin oppituntia, yksi 75 minuutin oppitunti, välituntivalvonta ja kaksi ruokailuvalvontaa, niin taukoa on yhteensä viisi minuuttia päivän aikana. Ei ehdi edes välipalaa syömään, ja nykyisin kun olisi pakko puolen päivän jälkeen saada vähän evästä tai alkaa kyllä nälkä vaivata pahemman kerran. Noh, onneksi noita perjantaita ei ole enää kuin kolme jäljellä.

Mahakin on tottunut tuohon toiseen rautavalmisteeseen. Ei enää aiheuta ällöttävää oloa. Varsin hyvin tästä viikosta selvitty, mitä nyt välillä ärsyttää olla täällä yksin, mutta olo on fyysisesti ollut ihan hyvä, joten eiköhän sitä loppuajankin jaksa. Huomenna sitten pääsee kotiin taas, sen ajatuksen voimin jaksaa ärsyttävän työpäivänkin. :)
 
heipä hei taas!

niisku_: itse olin jo pari kk sitten samoin viikon kerrallaan sairaslomalla selän takia ja kun pyysin kerralla pidempaa niin mulle sanottiin että sitä on hyvä tarkkailla ja siksi piti juosta lääkärissä. lopulta sitten vähän reilu kk ennen äippäloman alkua neuvolalääkäri kirjoitti loppuajan työkyvyttömyys lausunnon raskauden ajaksi ja saikkua äitiysloman alkuun.

lilleroinen: sama täällä. vettä menee jatkuvasti ja koko kroppa niin turvoksissa että välillä ihan kipeää tekee.

shani: tosi kurja juttu tuo lääkäritäti =( voimia sinne.

omaa: täällä vaivat vaan lisääntyy ja olosta on tullu aika kammottava mutta onneksi enää 7vk jäljellä.
turvotusta, kipuja, suppareita, liitoskipuja, migreeniä ja verenpainetta.
lohtuna se että pääsen useammin nyt käymään neuvolassa ja lääkärissä kun on nuo myrkytyksen oireet proteiinia lukuunottamatta, sitä ei onneksi vielä virtsassa ole ja verenpaine vaikka huima onkin niin ei liian korkea ettei levolla pysyisi kurissa.

tyttö tosin on aktiivinen ja masu kasvaa hurjaa vauhtia =) hauskaa katsella sen menoa tosta vatsan päältä =)
ahtaaksi taitaa neidillä tila käydä kun liikkeet muuttunu erilaisiksi =) hyvä että kasvaa =)

voimia kaikille!!! loppumetreillä mennään!!!
 
Shani 6 kiloa plussaa näille viikoille asti on hyvä suoritus kelle tahansa. Anna sen hoitsun höpistä omiaan. Ite en sinne enää menis, jos olisin sinä. Ja musta on tullu  niin inhottava, että tekisin hänen esimiehelleen valituksen. No kuitenkin, olet onnistunut hyvin pitämään painon kurissa, jatka samaa rataa. Ja häh, mitä se eukko on tehny sun kassissa, ja kuka täyspäinen edes ehdottaa kuuden kilon tiputusta kahdessa kuukaudessa raskaana olevalle, olkoon lähtöpaino mikä hyvänsä.
Viikonloput kaikille
 
niisku_: Toivottavasti saat sairasloman järjestymään. Ikävää, jos joutuu stressaamaan moisia raskaana ollessaan. :/ Eihän siinä ole mitään järkeä, jos särkylääkkeiden voimin pitää töitä tehdä, oli sitten raskaana tai ei. Kyllähän se nyt kertoo siitä, ettei ole työkykyinen. Voimia sinulle!

shani: Olipahan kyllä törkeää käytöstä diabeteshoitajalta. >:( Vaikka onhan noita idiootteja tuolla sairaanhoidossakin välillä. Mutta eipä järin ammattitaitoiselta vaikuta, jos kehottaa raskaana olevaa laihduttamaan parissa kuukaudessa kuusi kiloa. Eihän se ole muutenkaan mikään terve tahti laihduttaa! Ja kai sitä asiakasta voi nyt kuunnella. Eipähän ainakaan itselle tulisi mieleen raskauden aikana valehdella lääkärille tai hoitajalle voinnistaan, kun kuitenkin lapsenkin terveys kyseessä. Ja paljonpa tollaisista käynneistä on sitten hyötyä, jos ohjeet ovat: "vähennä pizzan ja hampurilaisten syöntiä", kun niitä ei ole edes syönyt. Yhtä tyhjän kanssa. Täällä ainakin paloi päreet ihan siun puolesta. Kyllä tuosta kannattaisi jo eteenpäin mainita. Älä välitä, oikeita valintojahan sie oot tehny ruokavalios suhteen! Tsemppiä jatkoon!

Hyviä vointeja kaikille mammoille ja mukavaa viikonloppua! :)
 
Shani
Kylläpä oli tyly hoitsu sinulla :( mutta onneksi olet jättänyt hänen sanomisensa omaan arvoonsa.
Kuten muutkin yllä ovat maininneet niin, minusta on muutenkin aika kohtuutonta pyytää diabeteksenkään tai aiemman mahdollisen ylipainon takia ettei raskaana olevalle ihmiselle tulisi painoa. Saatikka että sitä pitäisi muka pois saada, viimesinä kuukausina.
Sitä paitsi 6kg on vähän, miten päin vain laskettuna!
Mie en aina ymmärrä, mistä nämä hoitsut keksii näitä omia heittojansa ja mielipiteitänsä. Ärsyttää, ihan vaan sinun puolesta.

Rauhallista viikonloppua maalismammoille ja tietysti myös masuille :)
 
shani: jätä tosiaan moiset kommentit omaan arvoonsa! Hullu akka, sanon minä! Mä oisin varmaan haistattanut pitkät sille jo heti kättelyssä... oon kans nykyään sen verta kiukkunen ettei paljoa tarvii kettuilla niin poksahtaa.
Jos sulle on tullut vaan 6kg painoa ja mulle jopa 16kg niin saat todella olla ylpeä noin vähästä painon noususta, koska kun tulet laitokselta niin olet varmasti jättänyt vähintään ton 6kg verran sinne ja imetyksellä lähtee huimasti lisää. Joten ei kannata todellakaan painosta huolehtia. Laihduttamista en todellakaan suosittele. Tervellinen ruokavalio ja pienet herkuttelut on hyvästä ja sallittua ja pääasiahan on että itse tiedät mitä suuhusi laitat, itseäsi kun et voi huijata.
Tsemiä ja parempaa mieltä sinulle emoticon
 
Shani; uskomatonta kohtelua diabeteshoitajalta !!
nousi ihan karvat pystyyn ku luin tuota tekstiä !! eikö joku ilmotus korkeemmalle johtoportaalle tommosesta käytöksestä hoitajalta olisi paikallaan ?! ..
voin vain kuvitella sen tunteen ku oot vastaanottanu kaiken tuon.. ja sit vielä ku raskaana ollessa on kuulemma ;) vähä herkempi ku "normaali" tilassa. nimim. lähdin terkkarilta itkien ja se ei ollu mtn verrattuna tuohon sun kohteluun Shani .. ja millä helvetin oikeudella se menee tutkimaan sun laukkuas ?! .. :O
kylläpä kiukuttaa tommonen ..

ja hei, 6kg diabeteksen kera kuullostaa oikeinki hyvältä lukemalta. täälä ku huidellaan jo +15kg ..

omaa pyllyä; kirjaimellisesti ...
pakara/nivuskivut alkaa olemaan jo omaa luokkaansa .. tulevalle iskälle ku yrittää sanoa, että mistä on kipee, niin oikeestaan tuolta persuksesta. jostain sieltä pakaroiden syövereistä. niinku hermoja joku pistelis . :S auts .. yöt on kamalimpia ku ei saa vaihdettua kylkeä kunnolla ku tuo takapuoli on niin raskas siirtää .. ja sit ku vielä sattuu .. ei saisi valittaa. sieltä ku on joku ihanuus tulossa. :))
 
Shani: Hieno juttu, että olet kuitenkin onnistunut pitämään sokeriarvot kurissa. Toivotaan, että pysyvätkin, jottei tarvitse insuliinia ruveta piikittelemään. :)

Pakarakivuista: Oli muuten miullakin jotain vastaavaa vielä pari kuukautta sitten, mutta aina vain toisessa pakarassa. Oli aika inhottava kävellä välillä. Ei paljon auttanut hieronta tai venyttely siihen, eikä tuntunut nukkuma-asennollakaan tai sohvalla köllöttely asennolla olevan mitään vaikutusta siihen. Mutta nyt ei oo onneksi vaivannut tosiaan moneen viikkoon, en edes muista, koska oli viimeksi.

Täällä ollaan nyt varsin hyvillä mielin, kun on päästy kotiin viikonlopuksi. <3 Meidän pikkukissa, Lenni pian 7 vko, oli kasvanut viidessä päivässä ihan selkeästi. Eikä sentään ollut ehtinyt unohtaa "mammaa". Kauhean väsynyt olo kyllä ollut työpäivän ja ajomatkan jälkeen, joten kyllähän tossa ehdittiin vähän pillittääkin, kun moni pikkuasia tuntui menevän niin pieleen, mutta nyt on taas rauhoituttu. ;) Jos sitä kohta avaisi tuon äitiyspakkauksen ja menisi hypistelemään niitä tavaroita. Vauvalla on jumppahetki menossa ja hikkakin vähän kiusana.
 
Voimia kaikille maalismasuille viimeisiin viikkoihin, ei oo helppoa, mutta yritetään jaksaa!

Erityis tsempit kaikille idiooteista neuvolatädeistä ja muista hoitsuista kärsiville. Tässä (hyvinkin raskaassa ;)) tilassa ei todellakaan ole mukavaa kuunnella turhaa napinaa ja nitinää.

Mulla on tänään vali-vali-päivä, koittakaa kestää. :D
Onneks täällä voi valittaa ihan urakalla omista asioista, mua nimittäin ainakin nyppii-ärsyttää-ketuttaa KAIKKI. Siis ihan kaikki. Toivottavasti tää johtuu hormooneista ja menee ohi kunhan nyytti on syntynyt, tää on nimittäin ihan kamalaa. Mulle on tullut kauhea ihmisärsytys, en jaksa yhtään kuunnella kyselyitä ja arvauksia raskaudesta, liimaan kohta lapun otsaan, jossa on kaikki oleelliset infot mun raskaudesta; LA 6.3. painoa +6kg, ei tiedetä kumpi tulee ja joo, mun vointi on välillä ihan peestä.
Varsinkin vieraammat vatsantaputtelijat saa mut näkemään punaista ja poistumaan tilanteesta tekohymy kasvoilla. emoticon

Oottekin täällä keskustelleet lemmikeistä ja niiden suhtautumisesta vauvaan. Oon aiemminkin laittanut tänne, että meillä on 9kk ikäinen kääpiöpinserinarttu, joka on melkoinen diivailija-kermaperse. Nukkuu sängyssä ja on tosi hellyydenkipeä. Tulee ainakin leikki-ikäisten lasten kanssa toimeen, on kovin utelias eikä lainkaan aggressiivinen.
Mutta silti kaikki ihmiset jaksaa jankuttaa, että "kuinka se nyt sitten oikein suhtautuu kun tulee vauva, voivoi" "mitä jos se on vihainen sille vauvalle ja vaikka puree" ..Mä oon niin kypsä vastaamaan noihin kysymyksiin samoille ihmisille, jotka ei tunnu käsittävän että me hanskataan kyllä toi koira ja jos ei niin sitten kokeillaan koulutusta oikein kouluttajan kanssa ja jos ei toimi niin eipä oo vaikea kelata kumpi taloudesta poistuu -koira vai vauva? Ensin tietty käytetään kaikki keinot että yhteiselo sujuis, mutta raaka totuus taitaa meillä kaikilla tulevilla äideillä olla se, että jos ei lemmikin ja lapsen kemiat kohtaa niin lemmikki etsii uuden kodin. Helppo ei ole edes ajatus että joutuis tosta ihanasta piskistä luopumaan, mutta ei siinä asiassa taida paljon kyseenalaistettavaa olla. Mä en siis käsitä mitä esim. anoppi ja mun äiti jaksaa jankata tosta asiasta, mä en kohtele tota koiraa kuin vauvaa enkä ikinä päästäis sitä valvomatta vauvan kanssa samaan tilaan, se on kuitenkin eläin. Omassa päässäni mä olen tota koira-lapsi asiaa spekuloinut jo ihan kyllästymiseen asti ja päätynyt siihen, että mä en nyt voi asialle mitään, asian laita selviää vasta sillon kun synnäriltä kotiin tullaan eikä sitä edistä tällä hetkellä mikään toiminta mihinkään suuntaan ja that's it. Tuntuu, että kaikki ihmiset kuvittelee mun menettäneen viimeisetkin järjen hivenet ja oman itsenäisen päättelykyvyn tässä raskauden aikana.  >.<

Suku on todellakin pahin ja sen oon huomannut tässä varsinkin loppuraskaudessa, mä en kestä tota neuvomista ja ohjaamista. Erityisesti tulevat mummut on seonneet ja soittavat vähintään joka toinen päivä suurinpiirtein kysyäkseen oonko mä käynyt vessassa säännöllisesti. Ja nyt on myös alkanut se "joko sä kohta synnytät"-utelu joka vaan pahenee loppua kohden. Mä vaan vastaan että en toivottavasti vielä, LA on kuitenkin vasta 7viikon päästä. Sanoin jo ärsyyntyneenä yhden puhelun jälkeen miehelle, et me muuten lähetään sit salaa synnyttämään, kerrotaan sukulaisille vasta kun vauva on kotona ja ollaan kotiuduttu ja saatu rauhassa tutustua tulokkaaseen. Molemmat mummut on nimittäin myös muuttamassa meille vauvan synnyttyä; "mä tuun vähän auttamaan siivouksessa ja voin vahtia vauvaa kun sä haluat nukkua" "teen teille valmiiksi ruokaa viikoksi kun vauva on syntynyt" ..Mä tiedän, innoissaanhan ne vaan on, mut ihan totta, joku raja pitäis olla koska tää alkaa jo käymään hermoille. Mut on kasvatettu niin että elämässä on pärjättävä itsenäisesti, oon muuttanut kotoa heti 18vuotiaana ja käynyt kovan koulun esim. raha-asioiden suhteen. Jos musta tulee lapsen syntymän jälkeen täys avuton idiootti joka ei osaa apua pyytää jos sitä todella tarvii niin luoja mua auttakoon. Ja onhan mulla toi mies, se mun tietääkseni osaa kokata ja kantaa likaiset kalsarit pyykkikoriin, jos ei osaa niin on aika opetella tai vaihtoon menee.

Mä en normaalisti oo näin jyrkkä asioissa, mut mua ihan todella ketuttaa ettei saa olla ja elää elämäänsä niinkun parhaaksi näkee vaan koko ajan täytyy olla raportoimassa ja selittämässä tekemisiään. En oo tottunut tällaiseen suurennuslasin alla oloon ja se ahdistaa mua. Moneen päivään en oo ees viitsinyt lähteä kotoa sen isommin mihinkään, pelkästään jo kamala ja tukala olo estää sen. Neuvolassa on aina ilo käydä, mun terv.hoit. on tosi ymmärtäväinen ja on ihan eri puhua sille raskaudesta eikä mua ärsytä sen kysymykset yhtään, hän kuitenkin tietää asiansa ja osaa esittää asiat olematta ärsyttävä neuvoja.

Mulla on ihan kamala olo kun valitan joka asiasta miehellekin, sanokaa mulle et tää menee ohi jooko?!

Pitkän tilityksen jälkeen omaa napaa muuten; Maanantaina neuvolaan normaalille käynnille. Eilen tuli K18-touhuilun jälkeen noin ruokalusikallinen verta, mut en huolestunut suuremmin, koska limakalvot on tosi kuivat ja se varmaan johtui siitä. Tänään ei rusehtavaa vuotoa enempää. Vauva on liikkunut normaalisti, vihloo kohdunsuuta kun hän painaa päätään alemmas. Liitoskivut öisin on from hell. Niin ja joka päivä pyörryttää kovasti, kerran pyörryinkin, mut onneks autossa niin ei ollu mitään kaatumisvaaraa. Vointi on virtahepomaisesta olomuodosta huolimatta ihan jees, ahdistaa ja on tukala olla mut kyllä tää tästä. Pfiuuuuuh. Nyt telkkari auki ja rentoutan itseni, verenpaine on varmaan pilvissä kun on niin ärsyyntynyt olo.
 
Hui kun tänne on tullut ihan tosi paljon tekstiä melko lyhyessä ajassa! Oon ollu ihan tosi väsyny kun ne oksennus-vatsakivut on jatkuneet, esikoisella on ollut tosi paha keuhkokuume ja muutenkin olo on kuin tynnyrillä.... Joten en ole edes jaksanut konetta aukaista moneen päivään....

Mutta kuten tonne neuvolakuulumisiin kirjoitin, niin olen menossa yksityiselle ylävatsan ultraan, jos siellä selviäisi mikä mua vaivaa. Luulen että sappivaivoja nää on.... Mutta tosiaan alkaa täälläkin jo ärsyttää, kun koko ajan on jotakin vaivaa, särkyä tai muuten vaan masentaa.... Kaikista kamalin yö oli, kun esikolla 39,3 kuumetta ja kovasti häntä koski koko yön ja sen kaiken lisäksi alkoi omaan vatsaan sattua ihan tajuttomasti ja puolen tunnin kärvistelyn jälkeen oksensin ja oksensin, vatsaa väänsi, supisteli kovasti.... :( Sitä ei uskoisi miten väsynyt ja uupunut ihminen voikaan olla... Onneksi päivä päivältä vähenee tämän odotuksen määrä!

Koirista olette täällä puhuneet ja meillä on kolme vuotias ranskanbulldoggiuros. Se tykkää kovasti ainakin esikosta ja tulee hyvin toimeen lasten kanssa, se varmaan rakastaa lapsia kun aina innostuu ja kiinnostuu lapsista lenkilläkin. :) Tämänkin raskauden kohdalla se varmaan aavistaa, että masussa on toinen tulossa, kun vahtaa mua tosi paljon ja haistelee masua. :D Ja poikuli on meidän yksi ilopilkuista, kun se on ihan höperö esim lenkillä koska se tykkää lumesta yli kaiken. Välillä ei voi kun nauraa, kun muutenkin hassun näköinen koira näyttää vieläkin hassummalta!

Yritän taas jatkossa kirjoittaa tänne enemmän, mutta nyt menen nukkumaan kun tyttökin nukkuu. Toivotaan että nukkuisi koko yön, niin saisin omaa univajetta vähemmälle.

Hyviä vointeja kaikille ja koitetaan kestää! Odotusta on enää tosi vähän jäljellä! emoticon
 
Pini: Itsekin olen jonkin verran joutunut selittelemään tuota koira ja vauva -asiaa. Alkaa kyllä heti ärsyttää, kun joku kysyy, miten se Hilla mahtaa sitten suhtautua, kun vauva tulee. Kun selkeästi kysymys esitetään huolestuneeseen sävyyn. Joo, onhan toi meidän koira arka ja epävarma otus, mutta koskaan se ei ole ketään purrut eikä näykkäissyt, enkä sen sellaista ikimaailmassa antaisi kenellekään tehdä. Ei se ole meillä ollut missään vauvan tai lapsen asemassa, koirahan se on. Rakas perheenjäsen kyllä ja oma "karvainen lapsi", mutta kyllä sillä ihan koiran rajat ja säännöt on. Kyllä sille alusta asti tehdään selväksi, että vauva on myös ihminen (Hillan mielestä kun kaikki pienet ihmiset eli siis lapset ovat niin epäilyttäviä, että ovat varmasti eri lajia) ja siten muiden ihmisten tapaan Hillan yläpuolella arvoasteikossa. Se tarkoittaa sitä, että vauvaa väistetään ja kunnioitetaan. Hilla on muutenkin sellainen, että se ennemmin väistää ja menee pois, jos sitä jokin pelottaa, ei se mene päälle, vaikka saattaa epävarmana muristakin. Ja olen kyllä sanonut, että sitä saa muutkin komentaa, jos siltä tuntuu. Mitään epäkunnioittavaa käytöstä ei tarvitse tuolta koiralta suvaita. :) Joten en ole yhtään huolissani koirasta, kyllä se tottuu, vaikka vaatiihan se aikaa. Mutta ennen vauvan tuloa totutellaan jo kaikenlaisiin vauvan juttuihin ja mahdollisesti ennen sairaalasta kotiutumista sitten viedään Hillalle vauvan hajua haisteltavaksi, jotta olisi kotiinpaluu vähän helpompi. On myös miehen kanssa sovittu, että mie saan joka päivä vauvan hoidosta sen verran taukoa, että ehdin huomioida myös koiraa ja kissoja, niin eivät tunne jäävänsä niin paitsioon.

Ja on noiden sukulaisten kanssa kestämistä välillä täälläkin. Oma äitini sentään kuuntelee minua ja toiveitani, äidille kun kehtaa ärähtääkin, jos meinaa ampua yli. emoticon Mutta anoppi onkin sitten toinen juttu. Ymmärrän kyllä, että onhan heillekin kyseessä ensimmäinen lapsenlapsi, mutta silti. He ovat kuskaamassa meille kaikkea mahdollista tavaraa, ovat sitä mieltä, että itse emme saisi hankkia juuri mitään, kun rahaa ei ole kuulemma liikaa. No itse asiassa rahatilanne on nyt tuon sijaisuuden ansiosta paljon parempi, myös äitiyspäiväraha sitten. Hän oli meille vaunuja ostamassa, mutta niitä kyllä tulee käyttäneeksi niin paljon, että halusin kyllä ehdottomasti itse ne ostaa. Eihän hän voi tietää, millaiset me olisi haluttu. Ja jo puhui, että ompelee sitten vauvalle petivaatteet, tytölle tulee kuulemma vaaleanpunainen lakana ja pojalle sitten vaaleansininen. Jooh, saahan sitä ommella mummolaan vauvalle petivaatteet, mutta jotenkin vaikuttaa siltä, että vauvan synnyttyä meille alkaa sataa vaaleanpunaista tai vaaleansinistä tavaraa. Ja mie kun en niitä halua! :D Mie haluaisin mieluummin unisex-värejä. Saahan sitä joitain noita vaaleanpunaisia tai -sinisiä vaatteita olla, muttei niitä tarvitse joka paikan tursuta. Anoppi on muuten kyllä oikein mukava ja tullaan hyvin juttuun, mutta hän on niin tottunut ohjailemaan poikaansa muutenkin, että meinaisi sitten ohjailla välillä meidän elämää nytkin. Ja vaikka tuo mies ehkä helposti mukautuisikin, niin mie oon toista maata. :D

Noh, tulipahan purppastua sitten. Mutta sentään lauantai on alkanut täällä mainiosti. Kakku paistuu uunissa ja elukat on hoidettu ja tiskitkin tiskattu. Nyt suunnittelen käsitöiden tekemistä, jos saisi joitain vauvan juttuja nyt viimeisteltyä. Vauva oli varsin touhukas taas aamulla, ehkä hän on vaistonnut, että äidillä on nyt oikein hyvä mieli, kun ollaan taas kotona. :)
 
Pini: anna tulla vaan... mä muistan kanssa kun esikoista silloin joskus aikoinaan vartoilin niin kyllä niitä neuvoja sateli ihan ovista ja ikkunoista liiaksi asti. Silloin kyllä meinas hermot kärventyä. Mut nyt kun tää on itelle kolmas niin kukaan ei tule neuvomaan ja tuputtamaan mitään ylimäärästä.
Tulevan lapsen isä ei tosin ole sama mitä noilla aiemmilla poikasilla, joten hälle tämä on esikko, nykyisellä anopilla on myös jo muutama lapsen lapsi, joten olen saanut olla melko rauhassa. Kyllä noita kyselijöitä ja ihmettelijöitä sitten muuten tuossa ympärillä pyörii... millään ei jaksaisi aina olla hymyilemässä ja vastailemassa ystävällisesti niihin iänikuisiin samoihin tuhannesti toistuviin "tyhmiin" kysymyksiin, eli en kans paljoa viihdy ihmisten parissa ja välttelenkin sujuvasti liikoja kontakteja :)

Raskaus tuntuu monelle olevan niin IHMEELLINEN asia, melkeimpa sairaus... jossa nimenomaan tulevan äidin vaistot ei pelaa ja arvointikyky sun muu sumenee... joopa joo.
Voin muutes kertoa että vasta vauvan syntymän jälkeen se neuvo tulva  vaan pahenee!! Pienimmästäkin älähdyksestä ja niiskauksesta pitäs kiikuttaa lekuriin... saako se ruokaa tarpeeksi, onko ihottumaa jne... ohhoijaa, koittakaa kestää. Mut kyllä kannattaa tehä selväksi vaikkei kenenkään tunteita haluaisi loukatakaan niin mitä itse tahtoo ja tahtooko niitä neuvoja ja lahjoituksia yms juttuja vai ei. Kerralla kun sanoo niin siinä säästää ainakin itseään turhalta ressiltä sun muulta.

Tsemiä ja voimia <3

 
Täälläkin on huomattu, että neuvoja alkaa tulla sukulaisilta vähän liikaa. Varsinkin kun ollaan molemmat miehen kanssa perheen kuopuksia(äitiemme vauvojaemoticon ) niin onhan se mahdotonta, että tällaiset kohta 28-vuotiaat vauvat pystyis ihan itekseen oppia pientä ihmisen alkua hoitamaan. Eläimistä on jo melkein tullut riitaa kun meillä on niitä muka niin paljon (kaksi kissaa ja koira) ja kovasti tuntuu ihmetyttävän tuollaisen eläinmäärän toimeentulo vauvan kanssa. Äitini on vakaasti tulossa hakemaan eläimet hoitoonsa useammaksi viikoksi sitten kun vauva syntyy, mutta arvatkaa kaksi kertaa suostunko siihen järjestelyyn...Oon kyllä sanonut, että mulla olisi sitten paljon rankempaa jos eläimet eivät olisi kotona odottamassa eikä suinkaan päin vastoin.

Mekin suunniteltiin, että eläimille tuodaan vauvan viltti haisteltavaksi synnäriltä, että haju ainakin olisi tuttu sitten kun tullaan kotiin. Jossain sanottiin, että vauvan käytetty vaippa olisi paras tuliainen tuohon tarkoitukseen, mutta siinä taitaisi olla meidän koiralle aarretta liiaksi. emoticon
 
me odotellaan kans ensimmäistä lastenlasta näille tuleville mummoille .. hohoijaa. ensi se tuntuki ihan mukavalta, että me saadaan molemmille ensimmäinen lapsenlapsi, mutta mieli alkaa muuttua. :D oma äiti asuu n.30min ajomatkan päässä, anoppi n.5min. ja noilla appivanhemmilla ku on tapana vaan tupsahtaa .. 

ja oma äiti pitää niinki tyhmänä, että se on monta kertaa jo varmistanu, että tiedänhän mä sitte, että vauvanvaatteet pitää pestä ennen käyttöä, hajustamattomalla huuhteluaineella ja vielä erikseen meidän pyykistä !! olenhan hänen taloudessaan pessyt jo 12v omia pyykkejäni, että eiköhän tuo vauvanpyykinki pesu onnistu .. 
että noita neuvoja varmaan satelee.. ja hoitoapua. oma äiti jo murehti sitä, että anopilla on kotikenttäetu ku asuu niin lähellä. justjust. ja oma äiti on hyvinhyvin herkkä vetämään hernettä nenuun. ooppa siinä sitte tasapuolinen .. :DD 


meillä ei niinkää perheiden puolesta epäillä tuota koiraa, tai ei ainakaa ääneensä. mutta me tiedetään, että kovasti sen kanssa on töitä tehtävä .. toivotaan, että suopuu vauvaan ku näkee, että se on ihan hyvä tyyppi .. :) ja, että me tykätään siitä. 
meidän koira vaikka on vieraita kohtaan tosi varautunu ja haukkuuki karvat pystyssä, niin se on pohjimmiltaan hyvän luontonen koira .. :) 

 
Meille ei ole kauheasti neuvoja tullut, ei sukulaisilta eikä tuntemattomiltakaan.. Omalla äidilläni on jo lapsenlapsia, mutta miehen vanhemmille tämä on ensimmäinen.
Molempien meidän vanhemmat myös asuvat kaukana, oma äitini sellaisen 7 tunnin ja miehen vanhemmat 3 tunnin ajomatkan päässä... Että ne ei ainakaan ilmoittamatta tule.. mutta ärsyttävää siinä onkin sitten se, että kun äitini tulee niin hän on useamman päivän meillä kylässä, ja silloin kyllä tulee neuvoja ihan liikaa siivouksesta, ruuanlaitosta ym. ja kohta varmaan lasten hoidostakin... Ja vaikka äidilleni uskallan sanoakin, että lopettais jo nauvomisen, niin se muistaa sen noin 10min ja jatkaa taas... mutta sellasia ne äidit on... Varmaan itsekin tahtomattani tulen sellaiseksi sitten vanhemmiten. :D

Mulla on tänään tasan kahdeksan viikkoa laskettuun aikaan..! Jännittää todella paljon, lähinnä synnytys ja sairaalassa olo... Sieltä kotiutumista odotan kyllä innolla.
 
lilleroinen: Meidän koira on kans oikeesti luonteeltaan tosi kiltti kyllä, mutta varautunut. Se on esim. tosi hienosti kissanpentujen kanssa, ihan alusta lähtien. Onhan se tosi touhukas ja aktiivinen kaveri, mutta kissanpentujen kanssa se osaa leikkiä tosi varovasti. :) Kyllä sillä sitä älliä on siis ihan mukavasti päässä, vaikka energiaakin piisaa. Uskon, että oppii nopeasti vauvastakin pitämään.
Ja enemmän meilläkin on kaverit voivotellu Hillan suhtautumista, eivät sukulaiset niinkään.

Onneksi meillä ei niitä neuvoja niin älyttömästi ole tullut. Mielipiteitä kyllä asiaan jos toiseenkin. Ja sitä kyllä ihmettelivät niin äitini kuin anoppi, kun meillä meinataan käyttää kestovaippoja. Jonkinlaisen luennon joutui asiasta pitämään, eikä kumpikaan ole vielä vakuuttunut, mutta eipä se heidän valintansa ole. :D Mutta toki mekin ollaan valmiita ottamaan apua vastaan, kun sitä tarvitaan, ja toki on ihan kiva, jos ei kaikkea tarvitse vauvalle itse ostaa. Onneksi meilläkin nuo tulevat isovanhemmat asuvat vähän kauempana, appivanhemmat reilun kahden tunnin ajomatkan päässä ja omat vanhempani lähes neljän tunnin ajomatkan päässä, niin eivät ihan äkkiseltään pistäydy kylässä. ;) Ja meidän pienessä asunnossa tuskin kovin kauaa viipyvätkään.
 
Kellitys; meidän koiralta kans älliä kyllä löytyy ja oppii asioita tosi helposti, jos vain jaksaa opettaa. luulempa, että oppii tuohon vauvaanki .. :))) toivottavasti !! :D 
raskausaikana ei oo kyllä minkää näköstä kiinnostusta osottanu mun vattaa kohtaan. joskus on maannu päälläki ja vauva potkassu, mutta ei oo vaan koira hokannu sitä. :D 

meillä kans nuo mummot lyttäs koko kestovaippaidean !! vaikka ei me kyllä sitä olla ajateltu harrastaakkaa, mutta sieltä ei kyllä tullu yhtä ainutta kannustavaa kommenttia.. 
me ollaan ajateltu, että ku nuo tulevat mummot on kuitenki vielä "nuoria" 49 ja 50 tänä vuonna, että olisivat kuitenki maanläheisiä neuvojen suhteen. :D sitähän ei tiedä miten tuo mummous vie mukanaan .. :DD 

Kellitys: jos haluut niin voisin lähettää nuo äpakkauksen kestovaipat teille .. meillä kun niille ei tule olemaan käyttöä, niin mitäs niitä jemmaankaa tänne .. :)) 
 
Meillä kanssa anoppi oli esikon kohdalla neuvomassa ja kertomassa omia mielipiteitään ihan joka asiasta. Aluksi se tuntui pahalta kun joka kerta kun mentiin kylään, oli joku asia ihan huonosti vauvalla, siis hänen mielestään. Yritin olla niin diplomaattinen kuin osaan ja teimme kuitenkin asiat niin kuin meille sopii (eikä anopille), mutta sitten tuli stoppi, kun anopin mielestä meidän olisi pitänyt alkaa opettamaan tytsyä potalle puolivuotiaana...!! Silloin ärähdin ja kerroin, että miehen kanssa olimme asiasta eri mieltä ja hoitaisimme asian kun se meidän mielestä olisi ajankohtaista. Siihen loppui neuvomiset, kai sitten vähän suuttui kun ei tehdäkkään asioita hänen tavallaan.... Onneksi oma äitini osaa olla neuvomatta liikoja ja neuvoo sitten kun kysyn. :)

Mutta yksi muukin asia ärsyttää, kun niin tutut kuin ihan tuntemattomatkin kommentoivat kun esikoinen on vielä niin pieni ja kuitenkin toinen tulossa... Että olis jotenkin tosi huono ja mahdoton tilanne. Etten tule jaksamaan tai pärjäämään... Joo, tiedän että rankkaa tulee olemaan, mutta onko se kenenkään asia tulla kommentoimaan negatiivisesti kun vois vaikka kannustaakin tai olla sitten ihan hiljaa!!! Kyllä itseänikin jännittää kun kohta onkin kaksi pientä perheessä, mutta tiedän että tulen pärjäämään ja toinen lapsi on niin ihana ja positiivinen lisä omaan elämään.

Ja joo, sitten on kommentoitu myös tätä meidän koiraa, etten mitenkään pärjää kahden lapsen ja koiran kanssa kun mies menee sitten taas töihin!! On jopa ehdotettu että myytäis koira pois!!! Siis ihan älytöntä!!! Kyllä me koira varmaan hoitoon laitetaan jossakin vaiheessa pariksi  päiväksi, niin kuin esikon ollessa ihan pieni, mutta ei me missään nimessä luovuta tärkeästä perheenjäsenestä!!! Noi kommentit ihmetyttää senkin takia, kun tämän poikulin kanssa ei ole edes ollut mitään ongelmia vauvan kanssa...

No, koittaa unohtaa tommoiset kommentit. Ihan hyväähän suurin osa varmasti tarkoittaa, mutta kyllä vois pikkuista suodatinta käyttää ennen kuin kultaisia ohjeitaan ja mielipiteitään jakelee.

Tämmöstä tänään! :) Vauveli on varmaan laskeutunut, kun painetta tuntuu alempana ja nipistelee ja tuikkii tuonne alaosastolle! Synnytys lähenee, jee! :D

Mukavaa viikonloppua! emoticon
 
Moi kaikki! Olipa hirveästi tullut taas kirjoitusta!
Voi, tunnen suurta sympatiaa kaikkia teitä kohtaan, joita vaivaavat yli-innokkaat tulevat isovanhemmat... Muistan hyvin tuon kun ensimmäistä odotettiin. Nyt taas ei paljon kukaan enää kysele, miten olen esim voinut, kun on kolmas kierros menossa. Melkein jopa harmittaa... 

Täällä koettiin tänään pienoisia kauhunhetkiä, kun yöllä tuli jotain märkää housuun ja rupesin sitten tietysti miettimään, että mitäs jos se oli lapsivettä. Aamun hermoilin asian kanssa kunnes soitin äippäpolille, ja sieltä käskettiin tulla käymään. Siellä otettiin sitten vauvan sydänkäyrät, katsottiin vuodon ph-pitoisuus ja vielä tutkittiin ultralla vauvan vointi ja lapsiveden määrä. Ja kaikki oli hyvin! Eli ei se märkä sitten ainakaan lapsivettä ollut. Vauva oli edelleen poika ja painoarvioltaan tällä hetkellä 2030 g. Huhhuh, onneksi kaikki oli kunnossa. Ja hyvä että tuli lähdettyä, olisi vaan turhaan tullut murehdittua keskenään. Sitä on jotenkin tullut raskauden myötä vähän vainoharhaiseksikin...;-) Polillakaan ei yhtään tullut sellainen olo, että mitäs tänne tulit, vaan henkilökunta oli tosi ystävällistä ja sanoi, että ilman muuta pitää tulla näyttämään jos epäilee jotain olevan pielessä.
Muuten vointi onkin ollut vielä kohtalaisen hyvä. Yöt vain ovat menneet hiukan hankaliksi, lonkat kipeytyvät ja jaloista vetää välillä suonta. Samoin nivuskipuja on ollut jonkinverran ja kävely on välillä vähän vaivalloista, erityisesti jos on päivän aikana tullut istuttua liikaa paikoillaan esim tietokoneen ääressä. Muuten ei onneksi mitään isompaa vaivaa.
 
Nyt pitää lähteä laittamaan lapsille iltapalaa. Tsemppiä kaikille, ei ole enää paljon jäljellä!
 
pitää munkin sit kirjoittaa pitkästä aikaa tänne.. meidän mahaasukin älämölö alkaa ku herään ja loppuu sit ku nukahdan tai ei aina.. ukko sanoo välillä et mä nukun ja vaavi riehuu puolikin tuntia sen jälkeen ku mä oon nukahtanut. ihme yökyöpeliemoticon  30+6rkv: neuvolassa kävin viime keskiviikkona painoa tullut viime kerran jälkeen 821grammaa per viikko.. hui.. vetosin jouluun!emoticoneli jo 12kg yhteensä painoa tullut... Paljon vai vähän?? on toi suklaa aika pahe mulle..emoticon 
sit asiasta stressi.. kuulun näihin mammoihin jotka tykkää ressata turhista asioista.. pari kaveria on sanonut et polttaisit ennemmin röökii ku ressaisit.. ehkä en kuitenkaan.. mut onks jollain muulla kokemuksia samasta ongelmasta?? (Autonkyydissä on kauheaa olla näin liukkaalla vaikka mieheni on ammattikuski..)emoticon
No tuli jotain kerrottua..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top