TaMMiKuuN TaRiNaT


Täällä taas flunssan kourissa.... Tylsyys! :/

Muakin on alkanut synnytys jännittämään ja pelottamaankin vaikka yhdessä vaiheessa oli jo tosi luottavainen olo. Ensinnäkin mua jännittää se ens kuussa tehtävä synnytystapa-arvio, että mitä siellä sanotaan... Itse haluaisin että tehtäis magneettikuvaus, jotta  tietäisin varmasti ovatko paikat edes sopivaa kokoa alatiesynnytystä ajatellen, jos noin muuten lääkärin mielestä ei ole estettä normaalille synnytykselle. Mutta aina sitä kuvausta ei tehdä... Esikon synnytys oli sen verran raju, että tarvitsen kaiken varmistuksen jotta uskallan yrittää.... Ja sitten se sektiokin pelottaa tai oikeastaan siitä toipuminen, kun viimeksi se oli niin hankalaa ja kivuliasta.... Ja nyt on vielä esikoistakin ajateltava, että miten hoidat toista jos ei voi syliinkään nostaa kuuteen viikkoon tms....

On aika rankkaa kun nyt jännitän niin montaa asiaa yhtäaikaa, mutta toivon että siellä synnytystapa-arviossa saan mahdollisiman moneen askarruttavaan asiaan vastauksia ja että lääkäri ottaa tosissaan minun ajatukset ja pelot.

No tää viesti onkin näköjään täynnä valitusta ja napinaa, mutta koittakaa kestää. Toisena päivänä on sitten toivottasti parempi mieli. Vaihtelee päivittäin noi pelotkin: välillä ei pelota lainkaan. :)

Hyviä vointeja! emoticon
 
lilleroinen, oli hyvä että kävit neuvolassa! Ymmärrän toki nuo tunteet neuvola-tätejä kohtaan... Itse olen valittanut liitoskivuista, ja tokaisuksi sain että "ei ne vielä voi olla liitoskipuja". Pari viikkoa sen jälkeen selkä ihan toivoton, juuri varmaankin lantion löystymisen takia. Luulis että tulevat äidit eivät "turhaan" valita, vaan jos kertovat huolensa neuvolassa niin ne pitäisi ottaa tosissaan... grrrrr...suututtaa joskus heidän käyttäytymisensä.
Toivottavasti vointisi paranee pian!

Synnytyspelosta kun oli puhetta, niin ajattelin antaa pienen kirja-vinkin. Kävin nimittäin kirjastossa eilen  ja käteeni osui kirja Synnytys jonka on Katerina Janouch kirjoittanut. Aika mielenkiintoista luettavaa! mm helppoa luettavaa, joka sopii minulle sillä en nykyään millään pysty keskittymään mihinkään.

Mieheni on tänään töistä vapaana ja ajattelimmekin juhlistaa yhteistä päivää ravintolakäynnillä. Mitäköhän sitä saisi päälle??! Olen jo pari viikkoa ollut samoissa farkuissa tai leggingsessissä, joten kannattaisi varmaankin katella jotain muuta sopivaa komerosta. emoticon
 
Heippa !!

Yritän vielä kokeilla, kun olen kaksi kertaa jo kirjoittanut 2viikon sisään viestin, joka ei ole tullut taululle....Vähän meni into kirjoitella!

Mutta siis ihanaa uutta vuotta kaikille! Aivan, meistä tulee tänä vuonna äitejä ja muutenkin taitaa ollaa aikas mullistava vuosi edessäemoticon  Paljon onnen toivotuksia synttäri sankareille. Itsellä on toukokuussa kolmekymppiset ja edelleen mietin, että tuleeko ja huvittaakokaan niitä sitten juhlia..?

Täälä on alkanut myös liitoskivut. Oikeastaan kaikista pahinta on kääntyä sängyssä tai pukea päälle, mutta silti yritän hammasta purren liikkua, kun tuntuu, että liikunta kuitenkin helpottaa oloa. Liitoskivut tuntuu ehkä eniten nivusissa ja häpyluussa, ei niinkään vatsassa. Välillä on ollut sellasia menkkamaisia kipuja, mutta taitavat olla niitä harjotus suppareita..?

Meillä on taas maanantaina neuvola ja tuntuu taas kököltä mennä, kun viimeksi viikolla 30 neuvolantäti oli paniikissa kun Papu ei ollut vielä kääntynyt!!! Itse olin sitä mieltä ettei se niin vakavaa ole, vaikka ei vielä olekkaan kääntynyt...?? mikä tilanne muilla? Sitten naikkonen pelotteli, ettei missään nimessä saa olla selällään, kun sikiön hapensaanti heikkenee. Olen siis molemmista asioista kuullut, mutta jotenkin maalaisjärjellä ajatellut, että eiköhän se itselleekkin tule huono olo jos liian kauan on väärässä asennossa ja lapsi kääntyy kun sen aika on ja en sille mitään voi..emoticon

Synnytys on myös täälä alkanut pyörimään vähän mielessä, jotenkin jänskää se repeäminen kaikista eniten...kaverila meni niin monta viikkoa parantumiseen, että katselin kauhulla vierestä, mutta sitäkään ei voi oikein ennalta tietää..terveellisesti yrittänyt syödä, mutta jouluna lähti kyllä suklaat suuhun ilman miettimistä!!

Hyvää odotusta mammat!!! 
 
Minulla on kyllä ollut tähän asti melkoisen helppo raskaus ja nyt kun töistä jäin pois vuodenvaihteessa niin nautin kyllä kotona olemisesta täysin :) Hyvin harvoin on kipuja, mitään mielitekoja ei ole tullut, tunteet on pinnassa, mutta hyvin harvoin alan itkeä. Saa nähdä miten nämä viimeiset pari kuukautta sitten, että tuleeko kaikki oireet ja entistä pahempina.

Mutta tuosta synnytyksestä.. Käytiin 1.1 omatoimisesti tutustumassa vähän sairaalaan kun olimme viettämässä siellä päin uv:ta. Jännittää kyllä edelleen tosi paljon vaikka nyt tietää minne on menossa. Eniten ehkä se, että osaisi lähteä oikeaan aikaan kun sitä matkaa synnytyssairaalalle tulee n. 100km

 
Katruskainen Suosittelen hankkimaan sen tukivyön. Itselläkin oli sellasta kiristyksen tunnetta ja se helpotti tukivyön avulla. Käytin viikoista 21 tukivyötä aina kun kävin pitkiä matkoja. Mutta nyt otin sen jatkuvaan käyttöön (myös yöllä) kun alko lantiota särkemään ihan urakalla, kivut ja kiristyksen tuntu hävisi parissa päivässä. Eli omista kokemuksista voin sanoa että SUOSITTELEN tukivyötä.

Itsellä nyt viikot 31 ja vauva on edelleen poikittain, ja neuvolassa viimeksi sanottiin, että katsotaan olisiko sitten ensi kertaan mennessä kääntynyt, jos ei niin sit varmaan asiaa aletaan tarkkailemaan enemmän (luultavasti). Sanoi myös että nyt voi alkaa supistelemaan voimakkaasti, koska kohtu yrittää itse kääntää vauvaa, en ole kyllä mitään sellasta tuntenut.... saa nähdä...

 
Rastafa81; nyt sait kyllä täälä yhden äitikän kauhun valtaan .. :D 
SIIS MITÄ?! .kielsikö sun terkkari olemasta selällään?!. voii eiii. tämä on ainut asento missä ite tykkään nukkua. kyljellään on jotenki hankala olla .. kuullostaa omaanki korvaan oudolta, mutta jooo selällään on kaikista paras .. 
nyt jos se aiheuttaaki jtn haittaa?!. :O 

ja tosta kääntymisestä.. ite ainaki alkaisin huolestua jos ei johonki 36 viikkoon mennessä oo kääntyny.. mulle ainaki sanottiin, että vauvalla on vielä vaikka miten aikaa kääntyä. :D 

mutta nyt toi selällään oleminen jäi kaivertamaan. :ss 
 
Tervehdys vaan kaikille muillekin maalisvauvojen odottajille. Lukeudun itse näihin tuleviin mammoihin, jotka odottavat esikoistaan syntyväksi maaliskuussa. Yritän nyt aktivoitua vähän itsekin, joten tungen tänne juttuineni, vaikka tuntuukin, ettei kehtaisi edes sanoa, miten helposti oma odotus on vielä sujunut, kun monilla tuntuu olleen niin vaikeaa. Mutta olen kyllä tavattoman kiitollinen siitä, että kaikki on sujunut niin hyvin, sillä muuten tässä raskaudessa voisi olla aikamoinen kestäminen. Käyn nimittäin itse töissä toisella paikkakunnalla, työmatkaa kertyisi suuntaansa n. 2 tuntia, joten ei oikein onnistu edestakaisin ajaminen päivittäin, vaan asun viikot toisella paikkakunnalla ja avopuoliso toisella. Se on rankkaa jo muutenkin, saati sitten odotusaikana. Vielä jos olisi vaivoja ja odotusaika olisi rankkaa, niin ei tulisi kyllä mitään. Nytkin harmittaa, kun ei voi kaikkea jakaa puolisonsa kanssa, ei ole oikein sama asia jutella asioista tietokoneiden tai puhelimen välityksellä.

Täällä on tosiaan voitu vallan hyvin koko odotusaika. Inhottavin ja pisimpään jatkunut riesa ovat olleet suonenvedot, jotka ovat välillä olleet varsin kivuliaita. Magnesiumlisä on auttanut jonkin verran, mutta ei noista taida ihan heti eroon päästä. Maha alkaa toki vähän olla tiellä, mutta yllättävän vähän. Rautalisäkin tarvitsi aloittaa vasta kolme viikkoa sitten. Toivon vain, että tätä "helppoutta" jatkuisi sinne asti, kun työt jatkuvat.

Tsemppiä kaikille teille, joita erilaiset kivut ja vaivat kiusaavat. Kaikkihan siitä puhuvat, miten raskauden pitäisi olla niin ihanaa aikaa, mutta jos on kipuja, niin ei se kyllä sitä ole.

Lilleroinen: Luin jostain, että selällään nukkuminen tai oleminen on ok, jos se ei itsestä tunnu pahalta. En nyt vain millään muista, mistä tuon luin, mutta tosiaan sellaista siinä tekstissä sanottiin, että kyllä sen äiti itsekin tuntee, jos asento ei ole hyvä. Eli jos siitä olisi vauvalle haittaa, niin se tuntuisi äidistäkin ikävältä.
 
Viime yönä Vauveli taas pyöri ja möykkäsi mahassa ihan kuin olisi akrobaatti-esitystä kiihkeästi harjoitellut. Kauhistuinkin kun se oli jossain vaiheessa siirtynyt ihan vasemmalle puolelle mahaani, ikään kuin olisi kyljessä kiinni!! Oli TOSI hurjan näköstä ja tuntosta...meinasin herättää mieheni kauhistelemaan näkyä mutta en sitten kehannu kun niin hartaasti vieressä kuorsasi. Silittelin ja tönin vähän Vauvelia jotta tajuaisi siirtyä ja niinhän se sitten siirtyikin "normaali" tilaansa.

Onko teillä muuten kellään ikään kuin yksinäinen olo nyt raskauden edetessä?
Heräsin nimittäin aamulla itku kurkussa kun aloin ajattelemaan miten olen yhtäkkiä joutunut olemaan yksinään - ne harvat työkaverit jotka ovat minulle läheisimpiä eivät enää pidä yhteyttä (eri harrastukset ja mieltymykset kait tullut kun on itse muuttunut)... ja vanhoja lapsuudenystävättäriä ei enää ole sillä elämänmuutoksien ja muuttamisien takia yhteyttä ei olla pidetty moniin vuosiin.
Olen kait vaan liiankin tunteellinen nykyään ja herkistyn tällaisesta ihan turhaan - mutta yksinäiseksi olen silti tuntenut itseni....
Tällaiset höpinät tällä kertaa...
 
Jassu2: Miulla nyt on yksinäinen olo välillä siitä syystä, että tosiaan toisella paikkakunnalla kun on viikot, niin siellä sitä on varsin yksin. Onneksi on noita lemmikkejä, joista osa kulkee aina mukanani. Ilman koiraa ja paria kissaa seurana en kyllä jaksaisi, kun työpäivän jälkeen olen aina yksin. Muuten olen siinä onnellisessa asemassa, että meillä on lukion aikana yhteen hitsautunut kaveriporukka edelleen kasassa. Meitä on 8 naikkosta, joista neljällä jo lapsia, joten saan hyvin tukea ja vinkkejä heiltä. Ainoa vaan, että kaikki muut asustelevat edelleen Joensuun seudulla ja mie nykyisin Jyväskylässä, joten aika harvoin nähdään. Mutta yhteyttä kuitenkin pidetään. Olemme asuneet Jyväskylässä vasta syksystä asti, kotiuduttu on kyllä muuten, mutta kun itse sitten aloitin työt toisella paikkakunnalla lokakuussa, niin en ole kyllä kehenkään täällä tutustunut. Joten sillä tavalla olen kyllä minäkin varsin yksinäinen välillä. Tuntuu joskus aika kurjalta, kun tietää, että kaikki sukulaiset ja kaverit on niin kaukana, mutta pitää vain uskoa, että kyllä se tästä jotenkin lähtee rullaamaan.

Ja vielä lilleroiselle, tänään neuvolassa terveydenhoitaja puhui tuosta selällään nukkumisesta. Sanoi juurikin, että joillakin voi kohtu painaa verisuonia niin, että se haittaa keuhkoverenkiertoa, eli ei suosittele selällään nukkumista. Itse nukun kyljelläni, niin ei ole sitä ongelmaa, mutta tämä neuvolatäti ei kyllä suoraan kieltänyt, etteikö saisi selällään nukkua, mutta oli sitä mieltä, ettei se ole paras asento.
 
nojooo, maalaisjärjellä ajatellen tuo selällään nukkuminen on varmaan siihen asti OK, kun itestä siltä tuntuu .. 
noh, eilen illalla sitte ähersin ja ähersin itelleni kyljelleen asentoa, ei hyvä. :D selällään meinas tulla huono olo, ensimmäistä kertaa. johtuiko kenties siitä, että takaraivossa jyskytti ajatus, että niin ei saa nukkua .. :DD noh, loppuviimein hyvä asento löyty sohvalta ja puoli-istuvana .. :D ehkä ens yöksi kyhään sen sänkyyn ettei tarvi sohvalla yksin olla .. :DD 

Kellitys; tervetuloa mukaan !! :) 
ja hei, et oo ainut kenellä on ollu helppo raskaus. välillä aivan "hävettää" ku oon selvinny ilman pahoinvointia sun muita ikäviä juttuja .. :D 

Jassu2; jeap. yhdyn sinuun .. vaikka omat ystävät ovat todella innoissaan tästä tulevasta vauvasta, ettei oo siitä kiinni että he olisivat jonnekkin kadonneet, niin aina välillä pistää itkuksi kun tuntuu kuitenkin, että on yksin .. parhaat tyttökaverini ovat molemmat sinkkuja ja suunnittelet juhlimista ja bileitä bileiden perään .. nojooo, olen hyvin onnellinen parisuhteestani ja tästä tulevasta pienokaisesta <3 mutta sille en voi mtn, että välillä harmittaa. 
aina sitten piristää pieni potku ja iso halaus.. :) 
 
Pitkästä aikaa tännekkin kirjoittelen, enempi olen tuolta taustalta seuraillut.

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille! H-hetki lähenee. Itselläki menee tänään rikki jo 30 rv. Hui, ihan säikähtää mihin se aika on kadonnut.
Hauska kun esikoista odotellessa muisti tarkalleen laskea viikot ja päivät, nyt voi ohi mennen hurahtaa parikin viikkoa eetei edes huomaa. Tulee hiukan olo etteikö tätä pikku kakkosta odottaisi ihan yhtä paljon kun esikoista. Mutta taitaa olla aika "normaalia", jos lapsia jo entuudestaan.

Töissä on tullut nyt käytyä kovasti ja on se kyllä paljon mukavampaa kuin tuo opiskelu. Mietinkin että jos vain jaksan niin käyn töissä äippälomaan saakka ja suoritan koulusta vain kursseja jotka olen jo aloittanut.
Moni on joutunut/saanut aikaistamaan äitiyslomaa. Itsekin mietin että olikohan ihan järkevää tuo 30pv ennen laskettua, mutta onpahan tekemistä kun viime äippälomalla meinasi tulla tylsyys. Jokos äippälomalaiset on kokenut tätä tylsyyttä ja tekemisen puutetta?

Onko muilla vielä ollot valkovuotoa runsaastikkin?
Minulla on koko raskausajan ollut vuoto aika runsasta ja mietin tässä että mistä sitä ikinä tietää mikä vuoto kuuluu asiaan ja mikä ei.
Kärsin ehkä senkin takia runsaammasta vuodosta kuin tavallisesti, sillä alkuraskauden aikana todettiin emätintulehdus ja vaikka sainkin lääkemääräyksen en voinut käyttää kyseistä lääkettä sillä se oli loppunut joka apteekista.
Lääkäri pyysi ottamaan uudestaan yhteyttä mikäli oireet pahenevat..no hauska sinäänsä kun mitään muita oireita ei ollut.

Selkä hiukan täälläkin rassaa. Alaselkä on tosi kovilla. Lääkärille asiasta mainitsin niin hän ei kyllä ehdottanut tuki vyötä mutta mietin että kuinka tuo tukivyö tukee juuri alaselkää?
Itsehän en pysty selälleen nukkumaan sillä alaselkä lyö heti jumiin ja on niin kipeä ettei omin voimi ylös pääse.

Jos nyt oikein hyvä lykky käy, pääsemmä ennen laskettua aikaa muuttamaan uuteen asuntoon. Jippii!
Muutto sattuisi vaan pahimmoilleen maaliskuun alulle, jokohan sitä on posahtanut, toivottavasti ei niin saisi kodin siihen järjestykseen mihin itse sen haluaa.

Täällähän voi jo alkaa pikku hiljaa odotteleen ensimmäisiä vauva uutisia, sillä muita foorumeja aikani kuluksi selailin ja siellä oli jo maaliskuiset synnyttäneet emoticon hui kauhistus, hyvä kun vielä tottunut ajatukseen vauvasta.

Tulipas paljon omaa asiaa, vaikka piti vain käydä piipahtamassa ja moikkaamassa. emoticon
 
Shani: Ens viikon perjantaina seuraava neuvola mulla, oon nyt koittanut tarkkailla oloani erityistä tarkemmin, ja jos menee huonompaan, niin soittelen sitten uudestaan neuvolaan... Mutta ainakin viime päivät ollut aika vakaa olo, vaikka välillä onkin pientä päänsärkyä... Mutta vauva on ainakin ollut tosi aktiivinen, niin ei sillä varmaan mitään hätää ole.. :)

Jassu2: Yksinäistä on kyllä välillä täälläkin, tosin nyt joululoman aikaan ei niinkään kun avokki on myös kotosalla... Mutta ens viikosta alkaen varmaan taas enemmän yksinäistä, kun oon itse työtön ja mieheltä loppuu loma. Päivät saan sitten olla ihan yksinäni kotona, kavereitakaan ei juuri ole tällä paikkakunnalla..


Näin viime yönä ensimmäisen synnytys unen, oli kyllä kaikin puolin outoa. Ilman kaikkia yksityiskohtia meni näin: lapsi vain pulpahti ulos todella helposti sairaalassa ja sitten sain sen syliinikin, mutta vauvan suusta tulikin esiin käärme ja lääkäri otti vauvan multa pois ja sitten heräsinkin... emoticon (ja unessa oli muuten helmikuun alku...)
 
Miullakaan ei ole ollut yhtään turvotusta, mutta sitä ei ole kyllä neuvolassakaan kukaan ihmetellyt. Mutta riippuu nähtävästi hyvin paljon terveydenhoitajastakin, kuka mitenkin asioihin ja erityisesti odottaviin äiteihin suhtautuu. Miulla kyllä näkyisi turvotus vielä todella helposti, jos sitä olisi, mutta eipä ole ollut. Toisaalta itsekin juon kyllä varsin paljon päivän mittaan, kun jano on, ja liikun kuitenkin koiran kanssa, joten varmaan nuo auttavat asiaa.

Olen kyllä ollut omaan terveydenhoitajaan todella tyytyväinen. Varsinkin, kun saanut lukea, millaista kohtelua jotkut ovat neuvolassa saaneet. Meidän neuvolatäti on oikein ystävällinen ja mukava, hössöttää ehkä hitusen, mutta sitäkin sen verran vähän, että se tuntuu vaan mukavalta huolenpidolta eikä ala ärsyttää.

Nyt kun osaisi nauttia vielä tästä ihanasta lauantaista avokin ja elukoiden seurassa. Vähän vaan alkaa ahdistaa huominen, kun pitää taas lähteä viideksi päiväksi toiselle paikkakunnalle. Olisi niin kiva saada olla vaan täällä, kun tuo meidän kissanpentukin täyttää sunnuntaina kuusi viikkoa ja on alkanut olla oikein riehakas pikkukaveri. Noh, kyllähän se täällä mammansa hoivissa hyvin pärjää, mutta kun itselle tulee ikävä. Onneksi sai eilen hakea Postista pari pakettia, joissa on mm. hahtuvalankaa, niin voi sitten aikansa ratoksi vaikka neuloa villavaippahousuja pienokaiselle. ;)
 
Hei Maalismammat,

Mukava lukea kuulumisia ja että vointien vaihtelevuudesta huolimatta mieli on suurinpiirtein virkeä. Yksinäisyydestä; varmaan omia hetkiä kaipaa sitten maaliskuun jälkeen koska seuraavat 10 vuotta onkin sitten aika kiinni :) Ei se varmasti kivalta tunnu ja itselläkin on ollut jossain vaiheessa sellaisia tuntemuksia mutta onneksi ystävät ovat kuitenkin puhelinsoiton tai parin tunnin ajomatkan päässä jos tulee tiukka paikka ...

Täällä vauva on varmaan jo alkanut laskeutumaan alaspäin koska ainakin rauha on koittanut ylävartaloon ja kiristys hieman helpottanut (lue: ei enää potkuja kylkiluihin / mahalaukkuun ... aiheuttaen närästystä). Taas kohta se varmaan kasvaa niin että rauha on ohitse :) Neuvolaan on vielä reilu viikko että kai ne katselee vähän sitä miten vauveli siellä on. Missä tuollainen synnytystapa-arvio oikein tehdään? Onko se siinä viimeisessä lääkärissä vai neuvolassa?

Tay1984: Mä sain siskolta nyt sellasen tukivyön lainaan mutta mietin okohan samantyylinen kun sun ? Se on sellanen joka tulee tohon lanteelle ja mahan alle ei siis mitenkään mahan päälle. Kun sen laitan kireimmilleen niin se tuntuu istuvalta muttei mitenkään purista mahaa / lantiota ylöspäin tai muuten. Kuuluukohan sen ollakkin tollanen ? Sen merkki on "Rechband dosi sacro" kuulemma ostettu jostain erikoisliikkeestä ja ollut kallis. Mutta sehän ei tarkota että ois hyvä :)

Ihanaa viikonloppua!
 
Katruskainen ostin ton oman Kampin Bebes liikkeestä ja se oli kuulemma suosituin. Yritin kattoo niiden nettisivuilta, mut siellä ei ollut enää kuvaa siitä (on varmaan loppu). Tossa mun vyössäkin se tukiosa menee tosta vatsan alta toisesta kyljestä toiseen ja selän takaa kiertää sit sellanen joustava vyö. Vatsan päällä siinä on vain sellanen ohut trikoo, josta ei oo mitään tukea, se on vaan suojana. Mut se auttaa nostamalla vatsaa ylös päin, niin hävii se kiristyksen tunne :)
 
Mie sain kaverilta lainaan rintarepun, juurikin BabyBjörn-merkkisen. He olivat ostaneet toisen tytön synnyttyä varsin pian tuon rintarepun, kun vauva oli ollut niin sylivauva, että kaverilla ei olisi muuten millään riittänyt kädet esikoisen hoitoon ja muihin kotitöihin, mies kun kuitenkin kävi töissä. Eli heillä oli ainakin ollut todella hyödyllinen toisen lapsen kanssa, mutta mistäs sitä etukäteen voi tietää. Meillä on tosi hyvä, kun kaveri ei nyt tuota tarvitse, niin saatiin tosiaan lainaan se. Ei tarvitse sitten ainakaan esikoiselle ostaa tuota, kun ei edes tiedä, viihtyykö se sitten siinä.
 
Hei

Jospä tänne pitäisi vaihteeksi itsekin jotain kirjoitettua, eikä vaan taustalla lueskella..emoticon

Ihan vaan sellaisen huomion (.) ilmoille heitän, että nyt alkaa tuntumaan, että on raskaana. Kaikenlaiset kolotukset ja vihlonnat on tulleet jokapäiväiseksi iloksi. Tuo keskiraskauden aika oli niin helppoa, kun kyljenkääntökin yöllä onnistui kuin leikki vaan. Ainakin minulle on syntynyt uusi läheinen ystävyys Rennie Spearmintin kanssa ja tunnin parin unettomuusjaksot joka toinen yö ovat tulleet osaksi nukkumiskuvioita.

Mutta taasen ihan huippua on huomata, miten mahassa reagoidaan nykyisin esim. puheeseen ja valoon ja laulamiseen. emoticon

Ja töitäkin olisi jäljellä vain 19 päivää. Wohoo!

Täällä on ollut noita selkäkommentteja, ja miten se onkaan niin hankala olla urakoimatta, vaikka sen vähän niin kuin jo tietäisi, ettei illalla siitä hyvä heilu.. Kai sitä uskoo, että kyllä sitä jaksaa.

Tammikuun jatkoja maalismammoille!
 
hyvää alkavaa viikkoa mammoille !! :) 

joka päivä ennemmän ja enemmän tuosta kantamuksesta alkaa olla haittaa !! :D nyt on ikävänä uutena ilmiönä hyvin pistävä kipu jommallla kummalla kankulla/häntäluussa/nivusissa. kipu tuntuu tuola jossain syvällä ja hermomaista .. 
kyljen kääntö sängyssäkin on operaatio. huhhuh.. :DD 

onko kenelläkään muulla kipua tuossa rinnan alla ?! . :O 
itellä tuntuu niinku täydellä mahalla lähtis juoksemaan, niin semmonen pistävä kipu tuossa oikean rinnan alla. jotenki yhdistäisin sen kivun suuruuden päivän aikana syötyyn ruokamäärään .. oikealla kyljellä en nuku ollenkaan, koska rinnan alle alkaa sattumaan.. :/ 

masu senku kasvaa vaan. :) vkonloppuna joku taas ihmetteli, että miten mulla voi olla vielä reilut 2kk aikaa ja onko täälä tosiaan vaan yks ?! . :OO raivostuttavaa, jooo on yks, ja jooo, tosiaan vielä on kaks kuukautta jäljellä !! :D 

sormukset taitaa olla viimesiä kertoja sormessa. alkaa hieman turvottaa. :D mukava apu on ollu noista tukisukista. illalla jalat on huomattavasti mukavemmat .. :)) 
noniiiih, tulipa siinä valitusta kerrrakseen. :D 

keskiviikkona meillä alkaa synnytysvalmennus . odotetaan tulevan iskän kans sitä innolla .. :)) 

ainiin, serkkuni oli nähny unta vkonloppuna, että olin esitelly suvulle pientä poikavauvaa jolla oli siniset, enemmänki harmahtavat silmät. aika jännä ku just lauantaina tulevan iskän kans keskuteltiin, että minkähän väriset silmät tälle tulee. odotan ruskeita niiinku itelläniki on !! :D 
nojooo, vielä ku joku näkis unta synnytystavasta, painosta ja pituudesta niin kaikki olis ennakkoon nähty !! :D niinku oman äitini ennustajalla käynti, että vauva syntyy huhtikuussa. 
pitääkö siitäki vielä kitistä, että typerä ku meni sanomaan tommosta meille.. olis pitäny ennustajan höpötykset ominaan .. :/ 

riittäiskö valitukset ja kitinät ?! .. :DD 
 
lilleroinen: Kitise sie vaan, ni mie voin tulla hyvällä omallatunnolla hehkuttamaan hyvää vointia. ;D

No ei nyt vaineskaan. Vaikka vointi on kyllä edelleen verrattain hyvä. Pystyn nukkumaan kuten ennenkin, mitä nyt kerran yössä on noustava käymään vessassa ja vetästävä samalla rautatabletti naamaan, mutta pystyn esim. vielä kääntämään kylkeä niin, että käännyn ensin mahalleni ja siitä toiselle kyljelle. Eli ei tarvitse selin kääntyä. Ja miulla taas on tullut enemmän päinvastaista kommenttia mahan koosta. Jotkut ihmetelleet, että oikeestiko maaliskuussa jo laskettu aika. Mutta niinhän se on, että kukin vauvamassu on omanlaisensa ja vertailuja aika turha tehdä. Riippuuhan se niin siitäkin, millaisessa äidissä se maha on kiinni. ;) Neuvolatäti arveli miun kohalla, että kun on koko pituuteen nähden sen verran pitkä selkä, niin ei silloin tuo maha näytä niin isolta eikä sf-mittakaan ole niin iso. Toisaalta maha on myös kohtalaisen alhaalla. Miulla on rintojen alla kämmenenleveyden verran vielä melkein "tasamaastoa", ennen kuin vauvamaha vasta kunnolla alkaa.

Mutta on täälläkin pieniä vaivoja. Viikonlopun aikaan oli jo ainakin sellaista jatkuvaa pakotusta/jomotusta nivusissa kävellessä. Tuota pakotusta ei niinkään huomaa kotosalla ollessa, mutta kun käy koiran kanssa lenkillä, niin siellä kyllä. Ihan sama, lyllertääkö hitaasti vai käveleekö reippaasti, niin pakottaa silti. Ei onneksi ole kovin paha, joten ei haittaa liikkumista. Hitusen ehkä ärsyttää vaan välillä. Ja nyt kun ei ole maha vielä tottunut tuohon toiseen rautavalmisteeseen, niin se tekee vähän ällöttävän olon aina siksi aikaa, kunnes saa taas syödä. Ruokailun jälkeen onneksi menee ohi. Mutta eiköhän tuohon totu aika nopeasti, kun siihen toiseenkin tottui.

Muuten täällä on nyt selvitty viikon ensimmäisestä työpäivästä. Onneksi tunneissa mitattuna varsin lyhyitä nuo työpäivät, mutta kämpillä tulee tietty vielä tehtyä lisää töitä, kun suunnittelee tunteja ja tekee tehtäviä yms. Mutta tästä kai nää rutiinit lähtee taas käyntiin ja menee viikko yllättävän nopeasti. Perjantaita odotellessa... :)

Muuten, paljonkos teillä on tullut painoa nyt raskauden aikana? Itsellä lähtöpaino oli 53 kiloa ja viimeksi neuvolassa (viime pe) 58,1. Ei ole juuri muualle tullut kiloja tai edes grammojakaan kuin massuun.
 
Shani: Neuvolassa terveydenhoitaja neuvoi ottamaan tuon Obsidanin yöllä, jos muutenkin herää. En ole sitten tainnut edes lukea käyttöohjeita, kun olen tuota neuvoa noudattanut, tai ainakaan en enää muista, mitä ohjeissa on sanottu. Mutta nyt otan tuon lisäksi nestemäistä rautavalmistetta Iron Vital F:ää, se on siis rauta-vitamiinivalmiste. Pakkauksessa lukee, että otetaan noin tunti ennen ruokailua tuo litku. Mutta siinä onkin sitten mukana noita vitamiineja, jotka edesauttavat raudan imeytymistä.

Mie kävin tänään koiran kanssa reippaalla tunnin lenkillä. Paremmin tuon jaksoi, kuin olin epäillyt, jomotus nyt ei kadonnut mihinkään, mutta ei mennyt pahemmaksikaan. Eikä ole onneksi nytkään olo mitenkään epämukava. Pitää vaan toivoa, ettei tuo vaiva tuosta pahene, kun töissäkin saa yllättävän paljon kävellä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top