Tammikuun höpinät

Näin ensimmäistä raskausaiheista unta, tai oikeastaan siinä raskaus oli jo ohi ja minulla oli vauva. Olin lastenvaunujen kanssa jossain hyvin ahtaassa rappukäytävässä ja tuskaisena päivittelin, että miten nää vaunut on näin isot. Pyysin ohikulkijoita auttamaan vaunujen kantamisessa ja aina porrastasanteilla törmäilin seiniin ja muihin ihmisiin, joilta pyytelin vuolaasti anteeksi. Heräsin ihan stressaantuneena kunnes muistin että onneksi hissitkin on keksitty. :Smiling Face With Open Mouth And Open Eyes:
 
Mä otin jo raskaustoppahousut käyttöön :rolling: tänään 3+6. Oikeesti otin siksi kun mun tavis housut on ahdistanut mua jo koko talven vaikka ne on M kokoa ja mä S ja mietin että olisin ottanu noi raskaushousut käyttöön muutenkin mutta säästelin niitä että kestäis sitte tositilanteen tullen. Mutta nyt ajattelin että kun tässä nyt oikeestikin ollaan raskaana niin vaihdetaan nyt niihin :Smiling Face With Open Mouth And Open Eyes: vähän huvittava olo silti ja täytyy kattoa etten lähde niillä mihinkään kylään vielä :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:
 
Mä otin jo raskaustoppahousut käyttöön :rolling: tänään 3+6. Oikeesti otin siksi kun mun tavis housut on ahdistanut mua jo koko talven vaikka ne on M kokoa ja mä S ja mietin että olisin ottanu noi raskaushousut käyttöön muutenkin mutta säästelin niitä että kestäis sitte tositilanteen tullen. Mutta nyt ajattelin että kun tässä nyt oikeestikin ollaan raskaana niin vaihdetaan nyt niihin :Smiling Face With Open Mouth And Open Eyes: vähän huvittava olo silti ja täytyy kattoa etten lähde niillä mihinkään kylään vielä :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:

:tears: Oon kade sun raskaustoppahousuista! Mun toppahousut ei oo menny koko talvena kiinni, en käsitä miten ne aina kutistuu kesän aikana:rolling:
 
Täälläkin raskaustoppahousut käytössä! En myöskään voi sanoa, että jo, kun edellisen raskauden jälkeen ei ole vain tullut ostettua sopivia, kun noilla on pärjännyt! Ja toiveissa toki, että vanhat olisi vielä joku vuosi sopivat :tears:
 
Minä täällä märisen kun luen teidän juttuja, vähän on tunteet pinnassa:tears: vieläkin pää ihan sekaisin eilisestä plussatestistä..
 
Mäkin liityn tänne juttelemaan! Viime viikonloppuna plussasin. Tää viikko on tuntunut ihan superpitkältä :tears: Varasin varhaisultran raskausviikolle 7+2 eli nyt vielä reilu 2.5 viikkoa siihen, tuntuu että aika kuluu tosi hitaasti. Me ei olla kerrottu vielä kellekään, aateltiin odotella sinne niskapoimu-ultraan asti, mä kun olen jo "vanha" ensiodottajaksi niin on kaikki riskitkin korkeammat. Oon siis 35-v.
Pahoinvointia ei onneks oo vielä, mutta palelua, huimausta ja tissikipua kyllä. Ja vatsa on iltaisin aika turvonnut.
Jännittää meneekö kaikki hyvin :Grinning Face With Smiling Eyes: Meillä yritystä takana lähes vuosi, ja vaikka se ei sinänsä vielä pitkä aika ole ja monilla on takana paljon pidempi matka raskaaksi, niin pelkään eniten, että tulee keskenmeno ja joutuu palata takaisin siihen pettymys ja menkat, odottelu, oviksen metsästys, piinapäivät, pettymys ja menkat-kierteeseen, jota tässä ollaan niin pitkään jo eletty :disappointed-face:
 
Väittäisin myös keskenmenoja kokeneena, että itsellekin pahinta on ollut niissä se paluu kuukausittain tuleviin menkka-pettymyksiin, ei niinkään kyseisen raskauden loppuminen... Nyt toki on eri tilanne, kun periaatteessa tämä kaksi olisi ollut myös oikeinkin hyvä lapsiluku, eli jos tämä raskaus ei pääty hyvin, ei varmaan enää kolmatta yritetä. Ehkä.
 
Tätä treenaamista raskaana oon paljon miettinyt. Mä rakastan jumppia ja treenaamista. Nyt toki meilläpäin on salit kiinnikin, mutta itellä aina herää positiivisen raskaustestin jälkeen sellainen olo, että en uskalla treenata tmv, että jos tulee keskenmeno niin en syytä itseäni. Vaikka tiedän, että ei normaali liikunta aiheuta keskenmenoja... eikö se ollut niin, että vatsojakin saa treenata normaalisti rv 12 asti?

Joo suoria saa tehdä periaatteessa ensimmäisen kolmanneksen ajan. :)
 
Tervetuloa uusille! Mä vedin viime raskauden miehen jollain ulkoiluhousuilla. Nyt ajattelin kokeilla, josko omat menis ponnariviritelmällä sitten kun ei mahdu muuten. Eipä niille välttämättä paljon ole tarvetta täällä ”Etelässä” mutta ollaan maaliskuussa menossa Lappiin mökkeilemään viikoksi (jos nyt edes pääsee mihinkään), niin siellä tuskin pärjää ilman toppiksia.
 
Mäkin liityn tänne juttelemaan! Viime viikonloppuna plussasin. Tää viikko on tuntunut ihan superpitkältä :tears: Varasin varhaisultran raskausviikolle 7+2 eli nyt vielä reilu 2.5 viikkoa siihen, tuntuu että aika kuluu tosi hitaasti. Me ei olla kerrottu vielä kellekään, aateltiin odotella sinne niskapoimu-ultraan asti, mä kun olen jo "vanha" ensiodottajaksi niin on kaikki riskitkin korkeammat. Oon siis 35-v.
Pahoinvointia ei onneks oo vielä, mutta palelua, huimausta ja tissikipua kyllä. Ja vatsa on iltaisin aika turvonnut.
Jännittää meneekö kaikki hyvin :Grinning Face With Smiling Eyes: Meillä yritystä takana lähes vuosi, ja vaikka se ei sinänsä vielä pitkä aika ole ja monilla on takana paljon pidempi matka raskaaksi, niin pelkään eniten, että tulee keskenmeno ja joutuu palata takaisin siihen pettymys ja menkat, odottelu, oviksen metsästys, piinapäivät, pettymys ja menkat-kierteeseen, jota tässä ollaan niin pitkään jo eletty :disappointed-face:

Ei tässä mitään vanhoja olla:tears: Itekki kerkeen täyttää 34 ennen laskettua aikaa ja on ihan ensimmäinen raskaus menossa. Vuosi kans yritettiin ja kerettiin meneen jo ensikäynnille puhuun lapsettomuushoidoista kunnalliselle. Odottelin kuukautisia et tiesin mennä verikokeisiin mittaan jotku arvot sitä varten, mutta niitäpä ei sit tullukkaan:Face With Stuck Out Tongue And Winking Eye: Samat pelot kyllä menossa, yrittäny niistä irti päästää ja vaan luottaa et kaikki menee hyvin:smiling-eyes:
 
Täälläki ”vanha” ensiodottaja. Ehdin täyttää 36 ennen syyskuuta.
Me luovuttiin ehkäisystä 8 vuotta sitten. Hoitoihin mentiin vasta 2019 ja nyt kolmas IVF-hoito toi plussan.
Kauhusta kankeana täällä ollaan. Vaikka päätinkin nyt lopettaa stressaamisen hetkeksi.
 
Me herättiin tänään esikoisen kanssa flunssassa. Tein kotitestin ja onneksi ei ollut koronaa. Yllättävän rankkaa olla taaperon kanssa kotona kipeänä.:side_tear:

Ja en mäkään nyt niin nuori. Täytän tässä keväällä 33vuotta. Eikö ensisynnyttäjien keski-ikä ole noussut jo 30v. Ihanku oisin lukenut jostain.
 
Eiks se juu ole nousemaan päin. Itellä ei oo aikasemmin toi biologinen kello vielä tikittänyt. Vasta reilu vuosi sitten tuli olo, että nyt on nähny ja tehny niin paljon et vois vaan istua Leos Leikkimaassa. No oikeesti en istuis koska tykkään mennä noissa leikkipaikoissa mukana:tears: Siitä sit alko keskustelu miehen kans et mitäs tehdään.
 
Mä kanssa täytän kesällä 35 ja olin 33 kun esikoinen syntyi. Ei ollut itselläkään biologinen kello aiemmin tikittänyt, vaikka ollaan oltu miehen kanssa yhdessä ikuisuus ja aina tiedetty, että haluttais lapsia. Mutta kyllä se
vauvakuume sitten iski ja tosi lujaa. Ja näköjään sama kävi uudestaankin, vaikka esikoinen ei ole ollut ihan helpoimmasta päästä. Jos tämä pieni meille suodaan, niin hyvin vahvasti uskon, että meidän perhe on sitten täydellinen:red-heart:

Mä kanssa mietin sillon 2019, että nyt olisin valmis keskittymään vauvaan ja saa matkustelut yms. riittää. No kiitos koronan tosin ei olisi muutenkaan tarvinnut paljon matkustella. Leosissa tai Hoplopissakaan ei ole montaa kertaa tarvinnut käydä :rolling:
 
Minulla ikää lähes 40, kun vauva syntyy. Esikoisen sain muutama päivä 35v synttäreiden jälkeen. :smiling-eyes: Monesti olen miettinyt, miten kaikki olisi ollut erilaista nuorempana, mutta elämä vei näin ja hyvä niin!
 
Täällä ollaan kanssa kolmevitosena ensimmäisen kanssa. Vähän tuossa yrityksen aikana ehdin miettimään että olenko myöhässä vauvatoiveen kanssa, mutta aika yleistä tämä taitaa nykyään olla. Omassa kaveripiirissä on ainakin niin ja hyvin harvan tunnen saaneen parikymppisenä lapsia. Tämä on meille oikein hyvä aika ja elämäntilanne. Just miehen kanssa juteltiin että periaatteessa meidän ikäisellä voisi olla jo aikuisia lapsia tai jopa lapsenlapsia, mutta ihan supervieraalta se ajatus kyllä tuntuu.
 
Mä näin jo ennen plussaa unta, että synnytin tummahiuksinen tytön ja synnytys oli helppo. :Smiling Face With Open Mouth And Open Eyes:

Minä vauvakuumeilin heti parikymppisenä ja 23-vuotiaana aloin odottaa esikoista. Nyt ehdin täyttää 41 v. ennen syyskuuta. Tuntuu, että tästä vauva-ajasta tulee aika erilainen. Ehkä osaan itse olla rennompi ja on kolme teiniä meidän apukäsinä ihmettelemässä. :Heavy Black Heart:
 
Tuntuu muuten hassulta kun la on nyt loppukuusta kun viimeksi oli alkukuun puolella ja olin ensimmäisiä kirjoittelemassa lasketun ajan ryhmään. Nyt täällä oli jo hirveesti juttua ja tuntuu että oon koko ajan "jäljessä" kun toiset on käyneet jo ultrassa ym :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:
 
Mä olen myös kokenut niin, että tämä oli meille oikea aika hankkia lapset ja aika vähän on omassakaan lähipiirissä niitä, jotka olisi saaneet lapset jo parikymppisenä, että kivasti on nyt muita samassa pikkulapsivaiheessa.:smiling-eyes:
 
Mulla on kans jo melkein teini-iässä esikoinen. Hänestä on kyllä kova apu ollu vauvan kanssa. Saa nähä kuin innostuu nyt vielä uudesta vauvasta :smiling-eyes:
 
Takaisin
Top