Tammikuun höpinät

Sain esikoisen 32-vuotiaana ja jos tämä syyskuinen saadaan maailmaan niin ehdin keväällä täyttää 35 v. ennen sitä. Mulla biologinen kello taitaa olla rikki tai sitten se jätättää todella pahasti :tears:, mutta mitään varsinaista "vauvakuumetta" mulla ei ole koskaan ollut, vaikka raskaudet ovatkin olleet suunniteltuja ja toivottuja.
 
Ihanaa, että täällä on muitakin yli kolmekymppisiä :Smiling Face With Smiling Eyes:
Mä olen jo muutaman vuoden ajan vähän vauvakuumeillut, ja sitten tuossa vuosi sitten mieskin ilmoitti olevansa valmis vauvaan. Ei kyllä sitten tullut ihan niin helposti kuin kuviteltiin. Kahdeksan yrityskierron jälkeen kävin gynekologilla ja labroissa, joissa selvisi että ovistestien plussista huolimatta en ovuloinut lainkaan. Tämä 11. yrityskierron plussa tuli nyt sitten tokasta kierrosta, jossa letrotsolit apuna ovulaatioon.
 
Hämmentyneet heipat täältä vaan kaikille moi.

Tein tänään positiivisen raskaustestin, viikkoja on kuitenkin jo todennäköisesti 5+ jotain. Ei varsinaisesti yritetty raskautta (mutta ei ehkäistykään) enkä olisi todellakaan uskonut, että on tärpännyt. Kyseessä on meidän kolmas raskaus, kaksi ensimmäistä on saaneet alkunsa IVF:stä ja nyt elämäni ensimmäinen luomuplus. Ongelmana mulla on ollut todella pitkät kierrot ja ovuloimattomuus. Nyt sitten tuli harrastettua suojaamatonta seksiä noin viikko ennen oletettua ovista ja siitä tärppäsi.

Testasin vasta näin myöhään, koska mitään oireita ei ole (ei ollut ekassakaan raskaudessa, tokassa alkoi pahoinvointi jossain 6+ viikolla) ja tosiaan sellaiset 50-60 päiväiset kierrot on mulle valitettavan normaaleja. Nyt on "vasta" kp 43 enkä olisi tosiaan mitenkään päin uskonut olevani raskaani. Ainoa mikä sai sitä mahdollisuutta vähän epäilemään, oli kp 27 tullut vähäinen ruskea vuoto, josta aloin jälkeenpäin miettimään olisiko voinut olla kiinnittymisvuotoa.

Oon todella hämmentynyt ja muutenkin vähän kauhuissani. Meillä on tosiaan kaksi lasta, esikoinen 9/16 ja kakkonen 2/21. Ikäeroa kakkoseen on siis tulossa todella vähän. Meidän voimavarat muutenkin huolettaa, kun meillä ei ole tukiverkkoja ja esikoinen on erityislapsi. Mulla ei ole edes vakituista työpaikkaa, nyt on menossa määräaikainen sijaisuus kesäkuuhun asti. Nykyiseen taloon ei mahduta edes näiden kahden lapsen kanssa, saati kolmen.

Mutta silti. Luomuplus. Yrittämättä. Ja kolme lasta on aina ollut haaveena.

Soitan maanantaina neuvolaan ja yritän saada varhaisultran sillä perusteella, että kierto on epäsäännöllinen ja voisi varmistaa viikot.
 
Ai niin, se piti vielä sanoa että koska ei olla yritetty enkä tajunnut olevani raskaani, olen elänyt tosi huolettomasti. Syönyt kaikkea kiellettyä (hiton jouluruuat!), juonut pari kertaa saunasiiderin, otin kolmannen rokotteen just tällä viikolla... Pieni kauhu siitä, olenko aiheuttanut jotain vahinkoa :Face Without Mouth:
 
Varovasti liityn keskusteluun. En muutenkaan niin välitä julkiselle puolelle kirjoitella, niin olen käynyt keräilemässä leikkinurkassa viestejä jotta pääsisin salaiselle puolelle.

Taustaa sen verran, että ensimmäinen olisi tulossa. Taustalla tuulimuna, kemiallinen ja keskeytynyt keskenmeno viimeisen puolentoista vuoden sisään. Nyt vasta 4+3, joten rauhassa katsellaan, miten tämä etenee, vai eteneekö ollenkaan.
 
Varovasti liityn keskusteluun. En muutenkaan niin välitä julkiselle puolelle kirjoitella, niin olen käynyt keräilemässä leikkinurkassa viestejä jotta pääsisin salaiselle puolelle.

Taustaa sen verran, että ensimmäinen olisi tulossa. Taustalla tuulimuna, kemiallinen ja keskeytynyt keskenmeno viimeisen puolentoista vuoden sisään. Nyt vasta 4+3, joten rauhassa katsellaan, miten tämä etenee, vai eteneekö ollenkaan.

tsemppiä!

itsellä myös takana kemiallinen ja tuulimuna. Nyt ensimmäistä kertaa ”oikeasti” raskaana ja kyllähän noi aiemmat kokemukset pistää mietityttämään.
Mutta päivä ja viikko kerrallaan eteenpäin.
 
Mä en ole vauvakuumeillut ikinä eikä mulla varmaan vieläkään biologinen kello tikitä sen kummemmin.. Koiranpentu ja varsa/hevoskuumeillut sen sijaan on ollut vuosia kovinkin ajankohtaisia:tears: Nyt vaan päätettiin, et jätetään ehkäisy pois.. Ikää meillä molemmilla pian 33 vuotta. Koen, että tämä on ihan hyvä aika meille ainakin koittaa perheen lisääntymistä ihan ihmistyypilläkin kuin karvaisilla lapsilla :smiling-eyes: Ja tässähän sitä nyt sitten odotellaan ja kovin innoissaan ollaan molemmat!
 
Näitä muiden juttuja lukiessa aloin miettiä, että ehkä se vauvakuume ei ole oikea termi omallakaan kohdalla. Jotenkin ajattelin suoraviivaisesti, että halu saada oma lapsi = vauvakuume.:rolling: Mutta selvästi ne taitaakin olla vähän eri asiat enemmistön mielestä. Jos vauvakuume on jotain sellaista, että tyylin vauvan nähdessä menee pää ihan pyörälle tai toivoisi, että se olisi oma tms. niin eipä ole sellasta näkynyt täälläkään vielä tähän päivään mennessä, vaikka kilsoja onkin jo takana jonkin verran. Mutta kovasti toivottuja ovat esikoinen ja tämä syyskuinen molemmat:Two-hearts:
 
Joo, mitään hillitöntä kuumeilua ei ollut koskaan täälläkään. Se oli yksi syy miksi mietinkin aika pitkään että haluanko oikeasti lapsia, kun en ole koskaan ollut superkiinnostunut muiden lapsista tai mitenkään hullaantunut vauvantuoksusta. Mutta sitten kun rupesi yrittämään niin kyllä se innostus aiheesta heräsi. :smiling-eyes:
 
Mulla oli kyllä ennen lapsia ihan järkyttävä vauvakuume. Olen aina halunnut lapsia ja ison perheen ja haaveilin jo tyyliin lukioiässä että kumpa nyt olisi nopeasti aikuinen ja voisi alkaa niitä pykäämään :tears: Asiaa ei yhtään helpottanut se, että omat sisarukset ja myöhemmin puolison sisarukset ovat myös saaneet paljon lapsia, ja siten on koko ajan ollut ison lapsilauman ympäröimänä.

Kuumeilu meni sitten lopullisesti ihan mahdottomaksi, kun kävikin ilmi ettei lisääntyminen ole meidän kohdalla mikään yksinkertainen juttu ja tie vei lapsettomuushoitoihin. Se oli pahimmillaan just tuota mitä Fantsu sanoi, itku tuli silmään jo jossain kaupassa kun näki tuntemattoman lapsen.

Sen jälkeen kun onnistuttiin esikoinen saamaan, ei ole kuitenkaan enää ollut samanlaista kuumetta. Lapsitoive on toki ollut, mutta se ei ole mennyt tuollaiseksi kaikenkattavaksi, elämäniloa syöväksi pakkomielteeksi. Ja nytkään ei tosiaan edes varsinaisesti yritetty, ei vain ehkäisty kun ajateltiin ettei tärppää kuitenkaan, ja sit jos sattuisikin sellainen ihme käymään niin ei olisi katastrofi. Nyt olen ehkä vielä vähän sillä kannalla, että saattaa tää sittenkin olla katastrofi, mutta ehkä sitten kun mieli tottuu enemmän ajatukseen niin osaa paremmin iloitakin :No Evil Monkey:
 
Ehkä minäkin uskaltaudun siirtyä tuolta kuumeilijoista tänne raskaanaolevien puolelle. Esikoinen syntynyt 11/20 ja haluttiin saada lapset suht pienellä ikäerolla. Yritys alkoi syksyn alusta ja matkaan mahtui yksi kemiallinen raskaus. Olo on erittäin onnellinen, rauhallinen ja luottavainen tätä uutta raskautta kohtaan. :smiling-eyes:

Minä voin kyllä myöntää, että vauva-vuotena minulle iski ihan hirveä vauvakuume. Ostelin vaatteitakin enne kuin olin edes uudelleen raskaana. :Smiling Face With Open Mouth And Open Eyes:
 
Tässä kans odottelen et koska uskaltais alkaa ompelemaan jotain kivoja vaatteita vauvalle. Olis niin paljon kaikkia ihania kankaita ku haluis ostaa:smiling face with heart-eyes:
 
Kiva että on muitakin käsityöihmisiä! Mä olen ommellut ja neulonut ihan hirveästi kahdelle aikaisemmalle lapselle. Esikoinen kulki yli neljävuotiaaksi käytännössä pelkästään itsetehdyissä vaatteissa, kakkoselle en ole ihan niin paljon saanut tehtyä, kun aikaa on vähemmän. Katsotaan ehdinkö tekemään tälle kolmannelle yhtään mitään :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat: Raukka saa kulkea pelkästään sisarusten vanhoissa vaatteissa. Mä olen itse kolmas lapsi, ja ai luoja vihasin sitä, että jouduin käyttämään siskojen vanhoja vaatteita :Speak No Evil Monkey: Pitää ainakin kotiintulovaatteet yrittää saada tehtyä, plus vauvaviltti.
 
Ehkä minäkin uskaltaudun siirtyä tuolta kuumeilijoista tänne raskaanaolevien puolelle. Esikoinen syntynyt 11/20 ja haluttiin saada lapset suht pienellä ikäerolla. Yritys alkoi syksyn alusta ja matkaan mahtui yksi kemiallinen raskaus. Olo on erittäin onnellinen, rauhallinen ja luottavainen tätä uutta raskautta kohtaan. :smiling-eyes:

Minä voin kyllä myöntää, että vauva-vuotena minulle iski ihan hirveä vauvakuume. Ostelin vaatteitakin enne kuin olin edes uudelleen raskaana. :Smiling Face With Open Mouth And Open Eyes:


Meillä tulee myös sama ikäero :smiling face with heart-eyes: täällä en ehkäisyä aloittanutkaan ja nyt vasta raskautuminen onnistui. Aivan valtava vauvakuume oli koko ajan esikoisen kanssa :red-heart: jotenkin tuli ihan jäätävä ahaa elämys oman lapsen myötä. Voin sanoa rakastuneeni äitiyteen.:Two-hearts:
 
Heippa kaikille!
Ajattelin varovaisesti liittyä mukaan:) Viime viikolla tuli plussa testiin, hyvin alussa täällä ollaan 4+2. La olisi n. 24.9.
Kaipaan mahdollisuutta jakaa tuntemuksia. Meillä on kotona esikoinen ja viime tammikuussa syntynyt enkeli vauva sydämessämme. Ennen tätä plussaa koin varhaisen km viime syksynä. Katselen siis tässä miten vahvasti tämä on mukana.
 
Muokattu viimeksi:
Kyselenpä täältä vaikka jo googlaillutkin olen mutta mulla on edessä viisaudenhampaanpoisto, olen ymmärtänyt ettei raskaus sinällään estä toimenpiteen tekoa kun röntgenkuvatkin on jo aiemmin otettu.

onko jollain kokemusta tai tarkempaa tietoa asiasta?
Kaikki tällainen ylimääräinen vähän mietityttää.
 
Kyselenpä täältä vaikka jo googlaillutkin olen mutta mulla on edessä viisaudenhampaanpoisto, olen ymmärtänyt ettei raskaus sinällään estä toimenpiteen tekoa kun röntgenkuvatkin on jo aiemmin otettu.

onko jollain kokemusta tai tarkempaa tietoa asiasta?
Kaikki tällainen ylimääräinen vähän mietityttää.
No se varmaan tulee huomioida, et todennäköisesti et voi käyttää ibuprofeenia jälkikipuihin, vaan pitää selvitä parasetamolilla. Ainakin mulla oli toisessa viisurinpoistossa tämmöset ohjeet, vaikka olin vasta lapsettomuushoidoissa silloin (alkionsiirto oli tulossa). Tuo kannattaa varmistaa ainakin. Niistä paikallispuudutteista en osaa sanoa.
 
Meillä tulee myös sama ikäero :smiling face with heart-eyes: täällä en ehkäisyä aloittanutkaan ja nyt vasta raskautuminen onnistui. Aivan valtava vauvakuume oli koko ajan esikoisen kanssa :red-heart: jotenkin tuli ihan jäätävä ahaa elämys oman lapsen myötä. Voin sanoa rakastuneeni äitiyteen.:Two-hearts:

Minulle kävi aivan samoin! Nyt jo haaveilen neljästä lapsesta. :tears:
 
Mä luulen, että meillä on kyllä varmaan perhe täydellinen, jos tämä toinen pieni saadaan syliin asti :loudlycrying::Two-hearts:

Olen aina oikeastaan haaveillut kahdesta lapsesta (ja mies samoin). Toki esikoisen saatua oli pitkään sellainen olo, ettei ollut missään nimessä valmis uuteen kierrokseen. Mulla varmaan kroppakin ymmärsi varotoimena käynnistää menkat vasta vuoden jälkeen.:Grimacing Face: Nyt on kyllä sellainen fiilis, että olisi niin valmis toiseen lapseen ja että tuo reilu 2v olisi meille oikein sopiva ikäero.
 
Jestas kun aika menee hi-taas-ti. Plussaamisesta on vasta puolitoista viikkoa ja olen jo ihan tympääntynyt tähän odottamiseen. :Smiling Face With Open Mouth And Open Eyes: En malttaisi odottaa neuvolaa ja varhaisultraa, muille ihmisille kertomista, mahan kasvua, liikkeiden tuntemista... Ihan hirveän malttamaton olo eikä sitä tämä korona-aika helpota, kun kaikki harrastukset ja menot on taas peruttu. Töitä teen kotoa etänä ja ei vois vähempää kiinnostaa nekään, kun mieli on koko ajan muualla. Toivottavasti tämä jossain välissä helpottaa, muuten tulee piiiitkät 9 kuukautta...
 
Takaisin
Top