Tammikuun höpinät

Ihan hullun piinaavia nämä päivät kun vaan odottaa ja toivoo että raskaus jatkuu. En muista että oliko näin kova menettämisen pelko aikaisemmista. Tilasin tiistaina raskauskeijusta viikkonäytöllisen digin ja ajattelin että kyllä se viimeistään perjantaina tipahtaa postilaatikkoon, mutta ei! Meidän apteekissa ei ollut sellaisia ja tässä kylä pahasessa en muutenkaan halua astella lähikauppaan ostamaan raskaustestejä.
 
Lellu87 sanoi:
Ihan hullun piinaavia nämä päivät kun vaan odottaa ja toivoo että raskaus jatkuu. En muista että oliko näin kova menettämisen pelko aikaisemmista. Tilasin tiistaina raskauskeijusta viikkonäytöllisen digin ja ajattelin että kyllä se viimeistään perjantaina tipahtaa postilaatikkoon, mutta ei! Meidän apteekissa ei ollut sellaisia ja tässä kylä pahasessa en muutenkaan halua astella lähikauppaan ostamaan raskaustestejä.
Click to expand...
Niin on! En oikein osaa edes iloita. Olo on ainoastaan, no, odottava.
 
Mulla oli ekassa raskaudessa ihan sama, että alkuun en osannut nauttia ollenkaan, kun pelkäsin vaan, että meneekö kaikki hyvin. Tässä toisella kierroksella on jotenkin vähän nyt rauhallisempi mieli (vaikka olenkin tehnyt monta testiä viivojen vahvistumisen seuraamiseksi ja jännittää hirveästi varhaisultra).
 
Fantsu sanoi:
Mulla oli ekassa raskaudessa ihan sama, että alkuun en osannut nauttia ollenkaan, kun pelkäsin vaan, että meneekö kaikki hyvin. Tässä toisella kierroksella on jotenkin vähän nyt rauhallisempi mieli (vaikka olenkin tehnyt monta testiä viivojen vahvistumisen seuraamiseksi ja jännittää hirveästi varhaisultra).
Click to expand...

Ihan sama tilanne ja samat fiilikset täällä! :Hugging Face:
 
Ootteko kertoneet raskaudesta vielä monelle? Me ei vielä olla kenellekään. Saattaa tulla monelle aikanaan yllätyksenä kun mies on kovaan ääneen vannonut että meille kaksi lasta riittää. Vaikka todellisuudessa meillä mies oli kuitenkin se joka ehdotti kolmannen lapsen yritystä. Oon monelta kuullut ettei kolmannesta lapsesta enään onnitella. Voin hyvin kuvitella että mun äiti esimerkiksi töksäyttää " että mitenkäs näin pääsi käymään" :tears: Anoppi on varmasti aidosti onnellinen ja iloinen vauva uutisesta. Täytyy varautua kaikenlaisiin vastaanottoon.
Mun on varmana vaikea pitää tätä ihanaa asiaa vain meidän tiedossa. Esikoisesta kerrottiin vasta nt-ultran jälkeen. Toisesta paljastuttiin heti plussattuani.
 
En ole kertonut kellekään. Edellisestä raskaudestakaan en kertonut, keskenmenosta sitten yhdelle ystävälle. En tiedä jos kukaan enää odottaa edes vauvauutisia meiltä, kun ollaan neljättä vuotta yhdessä ja mä täytän kohta 40v ja mies on vielä vanhempi :Face Without Mouth:

Ekasta ja tokasta kerrottiin aikoinaan ex-puolison kanssa parille kaverille plussauksen jälkeen ja vanhemmille vasta ar-ultran jälkeen, työpaikalle nt-ultran jälkeen ja ns. julkisesti sitten vasta rakenneultran jälkeen.

Ensimmäinen täys työviikko edessä hetkeen ja jo nämä ekat tunnit on tuskaa, kun tekee pahaa :disappointed-face: onneksi oon etänä ja farkutkin vaihtui verkkareihin tän jäätävän turvotuksen takia. Oon ollut kuin (pahanhajuinen) kaasupallo nyt pari vuorokautta :Smiling Face With Halo: :Smiling Face With Open Mouth And Open Eyes:
 
Olen kertonut vasta siskolle ja yhdelle läheiselle ystävälle, jotka ovat tässä jännäilleet mukana vähän koko ”projektin” ajan. Esikoisesta kerrottiin isovanhemmille aika nopsaan ja varhaisultran jälkeen myös vähän laajemmin lähipiirille. Nt-ultran jälkeen kerroin töissä ja rakenneultran jälkeen myös somessa.

Tuon kohdunulkoisen jälkeen päätettiin, ettei nyt ainakaan ennen varhaisultraa kerrota edes isovanhemmille. Kohdunulkoisesta olen kyllä kertonut lähimmille ystäville ja isovanhemmatkin tietävät, mutta nyt jotenkin haluan odotella sen varhaisultran, kun toinen pettymys perään olisi varmasti aika iso pala käsiteltäväksi. (Ja iso halaus kaikille niille, joilla näitä menetyksiä on yksi tai useampi takana:red-heart:).
 
Viime kerralla kerrottiin läheisille heti plussauksen jälkeen, mutta nyt odotetaan ainakin varhaisultraan asti. Vaikea kyllä olla kertomatta jo.:tears:
 
Mä oon kertonut parille ystävälle. Jos tulee yhtä pahat pahoinvoinnit kuin viimeksi niin jään töissä kyllä kiinni Myös jos tulee ihan kamalat olot niin täytyy ehkä isovanhemmille kertoa niin saa esikoiselle hoitoapua
 
Mietin tässä just että luojalle kiitos etätöistä. Tänään soittelin neuvolaan ja odottelin koko päivän takaisinsoittoa, jota ei tullut. Jospa sitten huomenna. Kotona helppo hoitaa tollaset puhelut, jos ei osu etäpalaveria just samaan aikaan. Mutta töissä olisi vähän hankalampi, kun ei viitsisi vielä muiden kuullen jutella menkkojen poisjäännistä tai positiivisesta raskaustestistä.:Hear No Evil Monkey:
 
Mäkin voisin uskaltautua tänne mukaan :Smiling Face With Heart Shaped Eyes: sunnuntaina sain plussan ja tänään digi näytti raskaana 1-2 :White Smiling Face: meillä oli alkionsiirto viime viikon keskiviikkona eli aika varhaisia päiviä vielä. Kotona on 2v esikoinen. Melkein enemmän jännittää tää toisen lapsen saaminen kuin esikoisen että miten kaikki sitten sujuu kahden lapsen kanssa :Grimacing Face: :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:
 
Beebi sanoi:
Mäkin voisin uskaltautua tänne mukaan :Smiling Face With Heart Shaped Eyes: sunnuntaina sain plussan ja tänään digi näytti raskaana 1-2 :White Smiling Face: meillä oli alkionsiirto viime viikon keskiviikkona eli aika varhaisia päiviä vielä. Kotona on 2v esikoinen. Melkein enemmän jännittää tää toisen lapsen saaminen kuin esikoisen että miten kaikki sitten sujuu kahden lapsen kanssa :Grimacing Face: :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:
Click to expand...

Onnea :smiling face with heart-eyes: haha muistan tunteen kun odotti kuopusta ni kyllä hirvitti se arki etukäteen :tears:
 
Beebi sanoi:
Mäkin voisin uskaltautua tänne mukaan :Smiling Face With Heart Shaped Eyes: sunnuntaina sain plussan ja tänään digi näytti raskaana 1-2 :White Smiling Face: meillä oli alkionsiirto viime viikon keskiviikkona eli aika varhaisia päiviä vielä. Kotona on 2v esikoinen. Melkein enemmän jännittää tää toisen lapsen saaminen kuin esikoisen että miten kaikki sitten sujuu kahden lapsen kanssa :Grimacing Face: :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:
Click to expand...

Mulla kanssa välillä ollut samoja fiiliksiä, että mitäköhän arjesta tulee kahden kanssa :rolling: Meillä esikoinen 1v8kk ja nyt taas ollut ihme levotonta menoa öisin, kun taitaa viimeiset hampaat tehdä tuloaan.

Toisaalta olen miettinyt, että vauva-aika on toivottavasti tietyltä osin helpompaa, kun ei kaikki ole enää niin uutta ja pelottavaa (vaikka samalla toki ihanaa).
 
Mä oon kans jo miettinyt millaista arki tulis olemaan kahden lapsen kanssa. Luulen että helpottaa sitten kun kuopuskin täyttää yhden vuoden.. lapsille tulee n. 1v ja 10kk ikäero
 
Mä näin toista odottaessa paljon painajaisia siitä ettei kädet riitä. Tyyliin sellaisia joissa esikoinen hukkui sillä aikaan kun pienempi ryömi autotielle.
Nyt oon ihan sellaisilla fiiliksillä että siinähän se kolmas menee missä kaksikin. Todellisuus iskee varmaan lujaa vasten kasvoja :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat: Nuorempien ikäero tulee kuitenkin olemaan vain 1,5 vuotta.
 
Mulla on ekan ja tokan ikäero vähän reilu 2 vuotta. Vähän sumussa meni se eka vuosi, vaikka molemmat ovat aina olleet suht "helppoja".

Jos tämä pieni saadaan pitää, niin ikäeroa tulee esikoiseen 11 vuotta ja kuopukseen 9 vuotta. Vähän eri meininki varmasti ja apukäsiä riittäisi :smiling face with heart-eyes:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top