Täällä ollaan..:)

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja embu83
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Arwen en ole kuullukkaan, että kourulassa olis joku lastentarvikeliike vaikka täällä asutaan?[:D] pitääkin lähteä tutkimusretkelle..Oon kans haaveillu Crescentin vaunuista, mut ainakaan lastentarvikkeesta niitä ei saa..tai sitä merkkiä. Tenavapisteessä en oo ees käyny. Saako udella vaunujen hintaa? *tahtoo kans sellaset* [:)] Juu, synnytys lähestyy..hurjaa. Ihmeen vähän sitä vielä osaa jännittää, ikinä en oo ollu potilaana, töissä vaan..joten sekin jo osakseen jännittää. No onneks on ammatin takia jo paljon tietoa (paljon ja paljon) [:D] niin ei niin vieras oo tuo sairaala-maailma. Eniten mietityttää, että tajuaa lähtee sinne sairaalaan oikeeseen aikaan.. ettei tarttis missää autossa käyä ponnistelmaan..heh. [:D]

niina_1 onkohan sammonlahden ja kourulan neuvoloissa kenties sama lääkäri? Onko tietoa?

Kylläpä sitä on jaksanu myöhään valvoo, yleensä oon tähän aikaa vetäny unta jo monta tuntia. Tänään oli ihan kiva päivä, käytii miehen kanssa rossossa syömässä ja vähän pyörii kaupoilla..äsken katottiin leffa. Kyllähän nää viikonloputkin saa ihan mukavasti kulutettua kun on tekemistä.. kun tosiaan ennen ne tahto mennä paareillessa. Välillä vaan on niin pitkästyttävää kun ei jaksa mitään ja mieli tekis tehdä kaikkea.. Inhottaa kun tuolla ulkonakaan ei tarkene olla, vois nuo pakkaset prkl loppua jo!!!
 
Hyvää huomenta!

Meillä oli täällä mun kummipoika 3-v yökylässä ja oikein mukavasti meni. Osaan varmaan ton disneyn autot elokuvan kohta ulkoa.. [:D]

Riida: Mulle se äippäpakkauksen toppahaalari oli kans positiivinen yllätys, kun sitä oli hirveesti kaikilla keskustelupalstoilla haukuttu.

Inkku84: Joo ne ohuet kirjaset lapsen kehityksestä ja vauvan syntymästä oli tervetuliaislahja kun liittyi tänne vau:n nettisivuille, ja se vauvan oma kirja ja pikkuprinssi taas liittymislahja siihen vau:n kirjakerhoon. Mietin itsekin pitäisikö siihen liittyä, mutta tulin siihen tulokseen että saahan niitä kirjoja kirjakaupastakin, ja ovat sitten ainakin mieleisiä [:)]

Arwen: Se on kyllä totta että eihän tuollaisen paketin kanssa kaikkia voi miellyttää, mutta hienoa on se että mahdollisuus moiseen ylipäätään on! Tavara on laadukasta ja ilmaiseksi saa [:)]
Joo siis vaunutarjonta ja ylipäätään lastentarvikeliikkeet turhan vähissä täällä. Siksi me päädyttiin netistä tilaamaan vaunut.. Typerää kun se tenavapistekin siirtyi keskustasta pois, mekin autottomia ihmisiä niin millä hitolla sitä sinne mustolaan asti lähdet [>:] Kävin siellä joskus vuosia sitten jonkun koulutehtävän vuoksi haastattelemassa omistajaa, ei kyllä tehnyt vaikutusta ystävällisyydellään, jos vielä tämä sama rouva liikettä pyörittää.. Mä en ole koskaan edes ajatellut että sieltä potitosta saa vaunuja. Luulin että siellä on kaikkea pienempää oheistarviketta vauvan/lastenhoitoon.

Lumia83: Hmm.. tuosta lääkäri-asiasta en osaa kyllä sanoa. Onko teillä joku tietty pvä viikosta kourulassa milloin lääkäri on paikalla? Meillä se on aina vaan keskiviikkoisin, eli jos teillä joku muu pvä niin lienee mahdollista että sama lääkäri kiertää eri neuvoloita. Ja se potito sijaitsee siinä vanhan r-kioskin tiloissa [:)] Koskaan en ole käynyt mutta kuullut kyllä.

Ainiin joo anelse: Ei tonne alapäähän tosiaan taivu eikä varsinkaan näe tän pötsin takaa yhtään! Mieskin ilmeisesti asian huomannut kun hienovaraisesti tarjosi apuaan asian hoitamiseen [:D] Monet sanoneet että ovat antaneet miehen hoitaa homman kun ei itse enää pysty, ja innoissaan ovat kuulemma haasteeseen tarttuneet.. [;)]
Ja mulla on kyllä aina ollut äidin kanssa hyvät välit, mutta oon myös huomannu että nyt odotusaikana välit on  lähentyneet vielä entisestään.
 
Inkku84: Joo, mä tarkoitin oikeastaan molempia tervetuliaispaketteja. Höhlä, mä en ole saanu edes niitä Vauvan syntymä ja Lapsen kehitys-kirjoja. Eikös ne tosiaan pitäisi tulla automaattisesti, kun tänne vau.fi-sivustolle on aikoinaan kirjautunut... Vaukirjaankin olen liittynyt aikoja sitten, mutten ole saanut sitä vauvan omaa kirjaa, pikku prinssiä ym. Kaverini vain näytti sitä vauvan omaa kirjaa ja se oli tosi soma. Laitoin nyt asiakaspalveluun kyselyä ja lähetin uudestaan tietoni sinne. Sen vaukirjan kirjatilauksethan voi peruuttaa milloin haluaa, jos ei halua niitä kirjoja ostella.

Mä myös tykkäsin tosi paljon siitä äitiyspakkauksen makuupussista. Samoin ne haalarit oli tosi näppärät, ku kaksi vetoketjuakin. Väri olisi saanut ehkä olla vähän selkeämpisävyisempi eikä niin epämääräinen, mutta ehkä siinä on ajateltu kultaista keskitietä - sopii sekä tytölle että pojalle. Ne elefantti-housut oli hauskat ja paita myös:) Mä olen aina tykänny persikanväristä... Peiton pussilakanakin oli ihana! En keksi oikein mitään, mistä voisi "valittaa" äitiyspakkauksen suhteen. Ehkä ne liivinsuojat voisi olla kestosuojia, niin niitäkin voisi pestä ja käyttää uudelleen. Mua kyllä piristi toooosi paljon äitiyspakkauksen saaminen ja se oikeastaan laukaisi sellaisen järjestelyvietin, kun näki vähän käytännössä kaikenlaista vauvan pikkutavaraa[:)][:)][:)] Käyn joka päivä kattelemassa ja ihailemassa vauvan vaatteita vaatekaapissa ja eri hankintoja... tulee jotenkin niin hyvä mieli[:)] Alan olla aika höpsö[:D]

Mä olen ollu tosi laiska rasvaileen mahaa... välillä sitä kutittaa tosi pajon ja silloin laitan voidetta. En mä ole edes hankkinu mitään erityistä voidetta. Tavallista Dovea olen laitellut. Pitäiskö sen rasvan olla jotain tietynlaista? Huomaa kyllä, että iho alkaa venyä ja kiristyä koko ajan enemmän. Pitäisi varmaan rasvata joka päivä. Sitä Carriwellin tukivaatetta olen käyttänyt, mutta sekin välillä unohtuu. Toivottavasti tämä huoleton asenne ei kostaudu hirveän näköisillä raskausarvilla:/ Välillä jotenkin vain väsähtää, eikä jaksa oikein vakavasti suhtautua mihinkään ja on ihan laiskamato olo. Ajattelen niin kovasti sitä pikkuista, että unohdan itseni välillä täysin. Kaipa se on luonnollista.

illil: Tuollainen tukala olo kuulostaa niiiin tutulta. Ja välillä sellainen tulee aivan selittämättömästä syystä - ihan kuin olisi ruiskutettu suoneen jotain mielipahamyrkkyä. En olisi uskonu, että raskausaika on tällaista vuoristorataa. Välillä on tosi hyvä mieli ja välillä taas tuntuu, että sitä elää elämän ahdistavinta ja sekavinta aikaa. Ehkä odotusajasta annetaan liian ruusuinen kuva yleensä tai siis puhutaan vaan raskauspahoinvoinnista, mutta kukaan ei puhu siitä, että jo raskausaikana voi olla välillä tosi masentunut ja elämä tuntua täydeltä katastrofilta henkisestikin. Ehkä sitä ei olisi niin epärealistiset ja suuret odotukset, jos joku kertoisi kolikon kääntöpuolestakin rehellisesti. Sitten olisi tavallaan lupa olla alakuloinen ilman syyllisyydentunnetta, että on pakko hymyillä vaan kun on raskaana ja mukamas hehkeimmillään. Mun serkku joutui raskausaikana popsimaan masennuslääkkeitä koko ajan, koska se oli henkisesti niin pahassa jamassa. On tää raskausaika kyllä sellaista sillisalaattia, että kaikki ajatukset heittää miljoona kertaa päässä kuperkeikkaa eivätkä sittenkään löydä paikkaa. Onneksi joka päivä on vähän erilainen. Välillä aurinko paistaa komeasti ja sitten taas tulee ja satelee...

Tällaisia aatoksia tänään... Mukavaa sunnuntaipäivää huhtimammoille!
 
Lumia83: Joo, totta kai saa udella hintaa.. [:)] Saatiin 10% alennus tinkimällä, niin loppusummaksi tuli 629,10 euroa.. Kova hinta kyllä kun ajattelee, mutta jos vain luoja suo niin meillä ei lapset jää tähän yhteen, jolloin on ainakin sitten seuraavalle yhdistelmät valmiina. [:D] Oli muuten huuto.netissä nyt myynnissä yhdet Crescit, vähän aikaa sitten hinta oli 470 euroa ja heti ostettuna 550 euroa. Oli vain myyjä sen verran epäilyttävä tapaus (mie katon aina ne palautteet mitä kaupankäynneistä on annettu, ja miuhun vaikuttaa todella paljon jos on annettu negatiivista palautetta), niin en uskaltanut laittaa huutoa menemään.
Potitolla on muuten myös nettisivut, www.potito.fi, sieltä löytyy tietoa tuotteista ja liikkeen sijainnista, ihan siinä Valintatalon vieressä se kuitenkin on ettei voi eksyä. [;)]

niina_1: Ei siellä Potitossa ole kuin sitä Crescentiä myynnissä, nuo Classicin yhdistelmät ja sitten jotkut rattaat (olisiko ollut Diva..?), joten merkkejä ei paljoa siellä olekaan.. Meillä on sama juttu, autoa kun ei ole niin pitää aina tällaisia tapauksia varten pyytää erikseen kyytiä. Ja sit jos eilen ne Crescit eivät olisi olleet hyvät, niin vaihtoehtona olisi ollut lähteä Mustolaan asti joku toinen kerta tai sitten tilata netistä. Muutenkin kun vaunujen etsiminen on todella hankalaa, niin Lappeenranta ei ainakaan helpota sitä.. [:D]

Ihania kyllä nämä sunnuntaipäivät.. Kävin koiran kanssa ulkoilemassa kirpeässä ja raikkaassa ulkoilmassa, ja illalla pidän kunnon hemmotteluhetken piiitkästä aikaa. [:D] On sen verran iho ja hiukset kärsineet tästä pakkasesta, että pieni hemmottelu on paikallaan. Jospa sen alkavan viikonkin kestää sitten paremmin.
Pitää katsoa jaksaisiko sitä tänään myös ottaa masukuvan.. Voisi laittaa sitten tuonne kuvapinoon mukaan! [:)]
 
moikka mammat!
 Painiskeleeko joku muu jo nimen kanssa?
Täällä alkaa hermo kiristyy kun ei millään päästä sopuun nimestä[:@] Paniikki koht iskee kun nimi täytyy olla valmiina ennen lapsen syntymää koska täällä merkitään lapsen virallinen nimi syntymä todistukseen!!!!tyhmäääää!
 Kaikki tääl kyselee et mikäs pojan nimi on ja ovat ihan kauhuissaan kun vastaan et ei kuule hajuakaan viel.
 Olin jo ihan varma muutama viikko sitten että nyt on nimi ratkaistu(Onni) niin eikö sit selvinny että tuo nimi tarkoittaa täällä SE [&:]Miehen mielestä ei haittaa mutta en nyt haluaisi et että raukka heti joutuu kiusatuks nimensä vuoksi[:(]
 Hankalaa tää monikulttuurisuus.. monet suomalaiset nimet vaikeita tsekeille ja tsekki nimet suomalaisille,tai sit ne tarkottaa jotain tyhmää toisessa maassa tai kuulostavat liian venäläisiltä(mies ei hyväksy mitään venäläisen kuulosta kun on kasvanu kommunismin aikaan täällä ja kivaa ei oo ollu)

 Sori tää mun ärripurri kohtaus, johkii piti vaan purkaa..meen nyt syömään jätskii jos sil mieli paranis...
 
Jeccu: Meillä myös kaksikulttuurinen perhe. Muutettiin Suomeen viime kesän alussa. Mulla oli jo alusta asti kauhee stressi vauvan nimen suhteen. Mies sano että ei kai sillä nyt niin kiire vielä ole, mutta kun oon halunnu laittaa kaiken muunkin valmiiksi ennen vauvan tuloa niin kyllähän se nimikin pitää olla [:D] Se muutama kuukausi menee niin siivillä että en kestä jos vauva pitäis jo nimetä/kastaa ja vieläkään nimestä ei ois varmaa oloa. No onneks me saatiin noin 2 kk sitten sairaalan lappu täytettäväks missä piti jo laittaa vauvan nimet. Niitä kyllä sitten voi vaihtaa mielensä mukaan, mutta sairaalassa ilmeisesti haluavat jonkun kutumanimen vauvalle taikka jos niin huonosti kävisi että pitäisi tehdä hätäkaste. No mutta kyllä mekin sitten saatiin ne nimet mietittyä sekä tytölle että pojalle, kun ihan 100% varmaa tietoa ei kuitenkaan vielä ole kumpi tulossa. Pidettiin tärkeänä että nimet ois sitte sellaset että ne ois helppoja täällä sekä mieheni kotimaassa, mutta haluttiin myös sellaiset nimet valita mitkä ei ois ihan yleisiä siellä tai täällä tai muuten niitä yleisimpiä kansainvälisiä nimiä.
 
Mä lueskelen välillä aikani kuluksi muiden vauvasivujen huhtikuisten keskusteluja, ja tänään huomasin tuolla kaksplussan sivuilla että siellä on huhtikuisissa jo ensimmäinen vauva syntynyt!! Kyllä pisti vähän miettimään että ei sitä tosiaan tiedä milloin täällä meilläkin jollain lähtö koittaa.. [8|]
 
Lääh ja puuh sentään. Täällä juuri takana tuskainen alapäänkarvojen ajelu sekä varpaankynsien leikkaus + lakkaus. Useimmiten vatsaa ei edes huomaa, mutta näissä tapauksissa meinas happi loppua. Kauhee ahdistus tuli kun yritti taipua pieneen kippuraan[:D][:D]Piti käydä vielä jälkikäteen mieheltä kysymässä, että jäikö alapäähän karvoja[:D]Joo kyllähän mä tota puskan kasvattamistakin harkitsin, mutta siinä menis tod.näkösesti viimesetkin seksimahdollisuudet sen myötä, joten ei uskalla ottaa riskiä[8|]Huomasin jossain myytävän semmosta veetin jotain ainettam, jolla pitäis saada alapään karvat irtoomaan ilman höylää, onko kellään kokemuksia?

Ärri purri päivä muutenkin ja koko ajan tulee miehelle päätä auottua, no huomenna päivä uus. Nyt vasta jotenkin kunnolla alkanut noi mielialat heitteleen.

illil: mä listailin jotain synnärin, neuvolan, työpaikan ym muita tärkeitä numeroita, että mieskin tietää jos sen vaik jostian syystä tarvii johonkin soittaa. Ja on siinä jääkaapin ovessa sit helposti esillä, kun mietitään, et koska lähdetään synnyttään. Vauvan tavaralistaa mä oon koonnut eri nettiosoitteista ja äitiyspakkauksen sisällöstä. Löytyy myös paljon hyvää keskustelua netistä, et mitä ihmiset on kokenut hyvänä ostoksena ja mikä on turhaa. No jokainenhan tykkää eri asioista, mut kuiteski. Kyllä sieltä ihan hyvät vinkit saa että pääsee alkuun.

Joo henkistä koettelemusta tää raskaus todella välillä on ja yllätyin oikeen, kuinka parisuhdekin joutuu koetukselle. Tää on semmosta ihme seikkailua ja söhellystä tunteiden viidakossa. Koskaan ei tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Mut varmasti jälkeen päin osaa katsoa raskuasaikaa ihan uusin silmin.

niina_1 Oon kovasti yrittänyt saada tota mun ukkelia ajeleen mun alapäätä, mutta taitaa mies vähän ujostella, kun kovin vastahakoiselta aina kuulostaa kun pyydän. Tokasin sille sitten vaan että on se nyt helvetti lähempäääkin tehnyt tuttavuutta mun alapään kanssa[:D][:D][:D]Kiva että sun mies saa ilon irti tapahtumasta, voikun täälläkin sais housuissa heilahtaan ehottelu[:D]

Marilyn84: Mustaki jotenkin tuntuu, että ehkä nyt vasta ihan viime aikoina on ihmiset alkaneet uskaltaa puhua myös raskauden aikaisista ´negatiivisista´tunteista ja ahdistuksesta enemmän. Se on niin yleinen käsitys, että odottava äiti huokuu onnellisuutta ja on yhtä hymyä vatsoineen. Eihän se sitä tarkoita, vaikka välillä seinät kaatuu päälle, etteikö haluaisi lasta tai odottaisi innolla sen tuloa. On vaan kauheen paljon helpompaa kun saa puhua kaikenlaisista tuntemuksista, ettei tarvitse esittää jotain supernaista tai superäitiä. Ja se on musta ihan soopaa, kun nykyään saa paljon lukea, että odotuksen aikainen masennus ym lisääntynyt. Sehän johtuu vaan siitä, että ihmiset on uskaltautuneet puhumaan asioistaan. Kyllä mä ainakin uskon, että kautta aikojen on ihmisillä ollut kaikenmoisia ongelmia, mutta niitä pidettiin tabuna ja ihmiset helposti leimattiin esim mielenterveysongelmien suhteen. Minä oon koko raskauden ajan joutunut käyttään lääkitystä paniikkihäiriöön, eikä se musta tee sen kummosempaa kuin muistakaan. Raskauden ilot ja surut tulee silti murheineen ja elämä on normaalia. Mut että ymmärrän enemmän ku hyvin sun serkun tilanteen[;)]

Hei jeccu sinäkin siellä ärripurreilet[:D]anna tulla vaan tekeepi hyvää. Meillä etunimi on ollut aika lailla alusta saakka valmiina. Mies on aina halunnut lapselleen tuon nimen ja musta se on aivan ihana. Mä oon sit soveltanut siihen toiset nimet. Mut teillä on kyllä varmasti enemmän miettimistä, kun tosiaan on kaksi eri kieltä ja kulttuuria. Pystyttekö valitseen mitään neutraalia, mikä ei olis kumpaakaan kieltä esim joku kansainvälisen kuulonen...Sit ei tarttis valita. Tai ihanhan olis joku kahden kielen yhdistelmä nimi[:)]No eiköhän se ratkaisu tähänki asiaan aikanaan löydy[;)][;)]

Voi mä ostin tänään jo paketin pikku vaippoja[:)]vaikka niin vannoin että niitä ei vielä[:D][:D][:D]
 
Hei niina_1 mä kävin kans lukasemassa tuon pienen syntyneen huhtuisen tarinan, kaikki vaikuttaa onneksi olevan siellä suunnalla hyvin ja pieni kasvaa jo kovaa vauhtia. Viikoilla 30+4 oli vissiin syntynyt. Nyt kun ajattelee ennenaikasta synnytystä, niin tulee mieleen, et olis varmaan ihan sairaan rankaa just se kun kaikki ei mee niinku normaalisti ja sairaalassa käyminen monen kuukauden ajan on varmasti tosi rankkaa, toisaalta myös tottakai antavaa kaikin puolin. Mut sit jos aattelee, että se oma pieni syntyis näin ajoissa, niin varmasti siinä tilanteessa ajattelee tärkeimpänä että hän on selvinnyt hengissä ja jatkaisi vaan kasvuaan ilman suurempia ongelmia. Tosi vaikeita asioita kyllä ajatella. No elämä on arvaamatonta koska vaan joten nautitaa kaikista elämän tuomista ihmeistä päivä kerrallaan[:)]
 
Huomenta kaikille [:)]

niina_1 tietääkseni lääkäri on aina tiistaisin kourulassa..mut sellanen nuori tyttönen ilmeisesti virolainen lääkäri kun ohimennen näin.

Arwen jännä ettei oo tullu ees ajatelleeksi, että siellä ois lastentarvikeliike..harvemmin sitä kyllä siellä suunnalla käy, mitä nyt neuvolassa.. vaikka tässä suhkoht lähellä asutaakin. Täytyy käydä niitä vaunuja kattomassa, eiköhän meillekin sellasen tule.. tosin rahat pitäs ensiks jostain hankkia. Oon päättäny, että mitään "halppis" vaunuja meille ei tule (varmaan nekin ihan hyviä on..) joten haluun panostaa noihin vaunuihin.

Nimiasiasta meillä on pojalle nimi valmiina, tosin mies ei ole vielä ihan varma..mut eipä ole parempaakaan keksiny [:D] tytölle ois nimiä vaikka kuinka, mut ilmeisesti meille nyt poika on tulossa vaikka aika vaisusti kätilö sen sanoi.. Poika maha ainakin on joten luotan siihen [:)]

Oon kehitelly itelleni taas uuden huolen aiheen, tällä kertaa ei vauvan liikkeistä vaan tosta mahan kasvusta!! Tuntuu oikeesti ettei se ole joulun jälkeen kasvanu yhtään.. viime neuvolassa ei mitattu SF-mittaa ja painokaan ei ollu noussu. Oon ite mittaillu tota Sf:ää ja se on jotain 19 cm mitä se oli 18.12 neuvolassa mitattuna. Vatsanympärys on 95 cm mitä se on ollu jo monta viikkoa. Huolettaa nyt siis se, jos ei tuo pikkunen kasva normaalisti.. [:(]  Samat takitkin menee vielä kiinni mitä ennen raskautta.

Paljon teillä on vatsaympärys mitta?

Yö meni huonosti, en saanu kunnolla nukuttua.. asentoa piti koko ajan vaihtaa kun lonkkia särki ja ne puutu..selälleen en pysty nukkumaan enää kun tulee huono olo.. Ilmeisesti pitää ruveta istualteen nukkumaan [&:] Töihin menokin stressaa.. vielä ois saikkua muutama viikko, mut tuntuu siltä ettei töissä jaksais enää olla..varsinkin jos nää yötkin alkaa olemaan tälläsiä. Tuskin tuo selkä tästä paremmaksi muuttuu.. antais vaan saikkua äloman alkuun, inhottaa vaan mennä sinne valittamaan kun nää vaivat ei jää yhteen. Enkä tiiä ymmärtääkö tuo lääkärikään mitään, tuntu olevan vaikeeta antaa ees nuo pari viikkoa saikkua.. Itehän sitä parhaiten olonsa tietää!![:@] Tulee vaan jotenkin ikävä olo, kun jotkut hehkuttaa kun raskaudessa ei ole mitään vaivoja ollut ja töissä pystyi käymään loppuun asti.. Varmaan sitä itekkin pystyis, jos haluis töitten jälkeen maata raatona sohvalla kun on niin puhki..

Jepjep, jos nää valitukset nyt tältä erää riittäis.. tuntuu vaan aina olevan huolta ja stressiä jostakin [&:] Ihanaa kun täällä saa purkaa omia tuntojaan [:)] Nyt aamupalalle ja leffa pyörimään..
 
Meilläkin nimi tytölle valmiina..on se pojallekin vaikka tyttö tän pitäs olla..mut varoiksi. Tytöstä tulee Mea Elle Sofia..:)

Mulla vatsanympärys tänää rv 29+6 on 108 cm...tyttö kasvaa sielä hurjaa vauhtia..iik.

LUMIA83: Kuule, ens kerralla vaadi sitä mittausta. Onhan siitä joulusta jo sen verran aikaa että kyl masu nyt luulis vähän kasvaneen..toisaalta kaikilla niin erilainen kroppa että ei se maha välttämättä tuu ulospäin enää paljoo sulla..:)
 
Lumia83: Ehdotan myös että pyydät enskerralla että masu mitataan. Itse sitä kuitenkin on aika vaikea mitata just oikein ja luulen että ammattiliasillakin on ihan mittaajasta välillä kiinni mitä tuloksia tulee. Itse en ole kertaakaan vielä masun ympärystä mittaillut joten siihen en osaa sanoa mitään ja onhan ihan ihmisen ruumiinrakenteesta kiinni mitä se ympärys näyttää, joten sitä mun mielestä on turha muiden odottajien kanssa vertailla.  Joulun jälkee mulla talvitakki kiristi kyllä mahan kohdalta oikeen kunnolla ja nyt edelleen kuukauden jälkeen se menee päälle ja tuntuu ettei kiristä niin kauhiasti... joten voisin minäkin siitä hiukan huolestua. Paino on vaa'an mukaan jämähtänyt siihen + 7 kiloon, mutta kyllä masu oli viime neuvolakerralla kasvanu. Luulenpa siis että paino vaan kerääntyy tuohon eteen ja lähtenyt sitten jostain muualta (kyljistä ?) pois. Kyllä mulla ainakin tulee päivittäin mieleen että onkohan nyt kaikki kunnossa ja toivois vaan koko ajan et pääsis pian taas neuvolaan käymään. Kyllä ne sieltä sitten lähettävät lisätutkimuksiin jos masu ei kasva.
 
Nimiasiaa: Kaikille muillekin nimeä pohtiville tiedoksi että väestörekisterin sivuilta löytyy nimipalvelu josta voi käydä kurkkaamassa esim. kuinka yleinen mikäkin nimi on ja kuinka paljon sen nimisiä on kastettu viime vuosikymmeninä. Lisäksi siellä on suosituimpien nimien top10 usealta vuodelta.  http://verkkopalvelut.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1
 
Ihan kiva että täällä on avoimesti sakki puhunut mielialasta näin raskauden aikana ja muutenkin. On se parempi vaan että nykyään kaikki mielenterveysongelmat sun muut eivät ole niin tabuja. Itselläni sikäli hassu tilanne että mun mieliala on ollut paljon normaalimpi nyt raskausaikana kuin mitä se ylensä on. Aikaisemmin on ollut selvästi enemmän nousu-ja laskukausia ja muutenkin oon miettinyt elämää ja tulevaisuutta ennen raskautta paljon enemmän. Nyt tuntuu että kaikki loksahtaa paikoilleen ja pystyn nauttimaan vain hetkessä elämisestä. Tuntuu että vihdoinkin on kunnon syy jaksaa painaa töissä ja paljon ihania asioita mitä tulevaisuudelta odottaa. Aikaisemmin kun vain pohti että mihin sitä nyt ollaan menossa ja tuleekohan sitä omaa perhettä perustettua koskaan jne. No mutta voin hyvin kuvitella että stressiä ja pelkoa raskaus aikana voi olla...eihän kaikki aina mene niin kuin on suunnitellut ja varsinkin esikoista odottaessa ei ole vielä mitään tietoa kuinka rankkaa se vanhempana olo sitten kumminkin voi olla. Toki nyt sitten huolettaa että mihin päin se mieliala heilahtaa kun raskaus loppuu ja toisenlainen hormooniryöppy alkaa.
 
Tuntuu että energiaakin on riittänyt. Just viikonloppu meni kotia järjestellessä...tuli siivottua sekä keittiön kaapit ja vaatekomerot. Pikkuhiljaa alkaa olla joka tavaralle oma järkevä paikka talossa. On sitten paljon helpompi pitää kämppää siistinä kun vauva tulee. Johtui varmaan tuosta siivousvimmasta että eilen illalla oli sitten kyllä aika nuutunut olo ja nyt aamulla teki tosi tiukkaa vääntäytyä töihin. Luulen että ne harjoitussupistukset ovat vihdoin alkaneet. Ei satu mutta yhtäkkiä masu saattaa olla ihan kivi kova ja tuntuu että se painaa kauhiasti. Sitten hetken päästä on taas ihan normaali olo. 
 
Hui, oli kans pakko käydä kattelemassa tuolla kaksplussan sivuilla... jotenkin niin epätodellista, että kohta niitä huhtivauvoja alkaa syntyä enemmänkin. Paniikki! [&:] ja toisaalta taas en malta odottaa... synnytys kyllä jännittää koko ajan enemmän ja enemmän. Mulla ei ole mitään hajua, mitä toivomuksia/"suunnitelmia" mulla on synnyttämisen suhteen. Niin ristiriitaista tietoa tulvii joka suunnalta. Osalla synnytys on menny ihan pipariksi epiduraalin takia, kun se on pysäyttänyt koko synnytyksen ja on jouduttu käynnistämään keinotekoisesti uudestaan synnytys ja siitä seurannu kaiken maailman kauhuskenaarioita. Se oikea ajoitus vissiin on tosi tärkeä epiduraalin kohdalla. Jotkut taas ylistää epiduraalia maasta taivaaseen. Mitä tai ketä pitäisi oikein uskoa? Pärjäisköhän sitä ilman mitään ja antais kaiken mennä vaan luontoäidin mukaan. Ehkä se olisi nopeammin ohi niin, kun kärsisi sissinä kaikki supistukset ja kivut. Voikohan sen jumalattoman kivun takia mennä tajuttomaksi ja synnytys tyssää siihen..? Tekisi mieli yrittää ilman mitää puudutuksia, kun oma äitikin on suht ongelmitta pelkän ilokaasun avulla neljä lasta synnyttänyt. Ahdistaa... mihin sitä itsensä oikein on tullut pistettyä. Ei pitäisi stressata turhaan etukäteen, mutta...[:o][&o][&:] Muakin pelottaa se vielä lisäksi, että jos sitä jotenkin masentuu synnytyksen jälkeen eikä jaksa huolehtia mistään. Jos ei osaakaan nauttia vauvasta ja kaikki tuntuu vain painajaiselta. Mulla on tänään näköjään pupu pöksyissä aika pahasti:/

illil: mä kans uskon, että naiset on kärsiny kautta aikojen samalla tavalla masennuksesta ja muista henkisistä ongelmista raskausaikana. Nykyään vaan yhteiskunta on suvaitsevampi ja avoimempi kaikkien ongelmien suhteen eikä saa enää hullun leimaa otsaan tieteellisen diagnoosin sijasta, vaikka kaikki tuntuu päässä kaaottiselta. Mun serkku (joka käytti masennuslääkkeitä raskausajan) sai täysin terveen tyttölapsen jatkuvan lääkkeiden käytöstä huolimatta. Aika tujutkin ne annokset oli, kun se oli jatkuvasti kuin humalassa eikä siihen saanut oikein mitään kontaktia. Muistaakseni osa niistä masennuslääkkeistä kuului kaikkea muuta kuin suositeltavien lääkkeiden joukkoon, mutta minkäs sille voi kun elämästä ei muuten vain yksinkertaisesti tule yhtään mitään. Sillä meni masennus välillä niin pahaksi, että pelkäsi satuttavansa vauvaansa jotenkin. Raskauden aikana mahan kasvu tyssäsi kokonaan ja vauvan liikkeetkään eivät enää tuntuneet, mutta kaikesta huolimatta vauva syntyi terveenä ja ajallaan. Jos joutuu/on joutunut käyttämään masennuslääkkeitä raskausaikana, on turha potea huonoa omaatuntoa. Se vain pahentaa asiaa ja onneksi vauvat on melkoisia sissejä masussa ja lähinnä tietyt lääkeaineet (vaikkapa talidomidi) voivat aiheuttaa niitä pahimpia vaurioita sikiöille. Peruslääkkeiden kanssa ollaan muutenkin ylivarovaisia raskausaikana (toisaalta tietenkin hyvä), mutta jos odottava äiti ei selviä mitenkään ilman niitä, niin eihän siinä vaihtoehtoja jää. Tosi hienoa, että olet nyt pärjännyt ilman niitä lääkkeitä. Ja jos synnytyksen jälkeen iskisi vaikka tosi paha masennus (voi koskea ketä vain), sitähän voi antaa korviketta ja antaa olla imetyksen ja saada apua lääkkeistä ilman huonoa omaatuntoa. Ja onhan se isäkin ja omat vanhemmat, sisarukset ym. varmasti tukena tarpeen tullen. Kyllä ne alamäetkin varmasti selvittää, kun ei liikoja odota ja vaadi etukäteen itseltään vaan tekee asiat simppelisti ja antaa muiden auttaa.

Onneksi nimiasiasta ei täällä tarvitse enää vääntää kättä. Mies on muutenkin sen verran rauhallista tyyppiä, että rakentava keskustelu onneksi onnistuu. Lapselle tulee mun sukunimi (mies olisi halunnut omansa antaa, mutta sain sen pään käännettyä:) ja kaikki etunimetkin (sekä pojalle että tytölle) olen keksinyt ja ne onneksi sopii miehelle, paitsi pojan nimi vähän ehkä kaihertaa miestä. Se on mun mielestä taas ihan täydellinen nimi, enkä siitä aio luopua! Eri asia on tietysti se, että lapsen synnyttyä voi molemmilla mieli muuttua, kun näkee vauvelin. No toivottavasti se ei ole ainakaan Adolfin näköinen, heh heh.

Lumia83: Ei sitä mahanympärysmittaa kannata vertailla muiden kanssa hirveästi. Tulee vain turhaan ahistunut olo. Mullakin se pyörii jossain 100 jommalla kummalla puolella. Ja sehän riippuu vähän miten tarkasti ja mistä kohtaa sen mittaa ja onko mittanauha ihan suorassa jne. Tälläkin palstalla on nähnyt niin paljon erilaisia masuja ja muotoja, ettei ne yksinkertaisesti ole vertailukelpoisia. Pyydä tosiaan mittaamaan se SF-mitta seuraavalla kerralla ja kerro, että susta tuntuu ettei se kasva tarpeeksi. Tuntuuko vauvan liikkeet kuitenkin masussa? Kävin kattomassa ton sun masukuvanki ja mun mielestä todella kiitettävän kokoinen masu ja olet vielä noin hoikkaki.

Nyt taidan lähteä kasvattamaan omaa takapuolta mahan sijasta tekemällä suklaakakun[:D]

Mukavaa viikkoa ja tsemppiä kaikille mammoille!
 
Inkku84: Minäkin juuri totesin siskolleni, että hassua kun tämä raskaus on sopinut minulle tosi hyvin siinä mielessä että oon ollu paljon seesteisempi kuin aiemmin. Ei oo tuon miehenkään kans tarvinut tapella niin paljon kuin aikaisemmmin. Ennen oli kaikenlaista masentuneisuutta, mielialanvaihteiluita ja mietti tosiaan paljon mitä tästä elämästä tulee. Nyt on jotenkin vaan niin paljon sisältöä elämässä, että kai se tekee niin "onnelliseksi". Ja ajatukset pyörii tässä omassa pikku maailmassa[:D]. Ihan kuin sitä ois muuttunut melkein eri ihmiseksi, jos niin vois sanoa. Sehän tässä jännittää, miten sitten kun vauva on syntynyt...onko nämä hermot vielä yhtä hyvät ja toivottavasti ei tuu mitään synnytyksen jälkeistä masennusta.

Me ei vielä olla sovittu nimeä vauvalle, mulla tosin on mielessä yks nimi, en vaan oo vielä paljastanut sitä miehelle. Pitää kattoo sitten sopiiko se vauvalle ja kelpaako iskällekin. Tuohon neuvolasta saatuun kaavakkeeseen (sairaalaa varten) pitää vissiin jotkut nimet laittaa... Mulla vatsanympärys on n.88 cm. Kylläpä alkaa jo synnytyshommat jännittämään, kun enää niin vähän aikaa. Hyvää akanutta viikkoa kaikille mammoille![;)] Minä täällä laiskottelen ja katson Coco Chanel leffaa.
 
Täällä sitä ollaan taas vaihteeks vähän flunssasena,nuha meinaa vaivata ei onneks mikään muu,mut on siinäkin ihan tarpeeksi kestämistä kun ei oikein mitään voi käyttää [:'(]
Kävin minäkn sitten kurkaamassa tuolla kaksplussan palstalla.Jotenkin iski pieni paniikki,että pitääkö tässä pistää vauhtia valmisteluihin,kun oon muutenkin ottanut aika rennosti tässä valmisteluiden suhteen.No,turha se nyt on tässä ruveta panikoimaan,vaikka eihän sitä koskaan tiedä.Sain tänään kelan päätöksetkin,tuli heti 4 eri kirjettä kelalta.No,2 niistä koski kyllä tuota kodinhoitotukea mitä saan pojasta.Minähän otin sitten äityisavustuksen rahana ja tällä viikolla ne pitäs tulla sitten tilille.Oonkin tilannut ulkomailta vauvelille vähän vaatteita,joten ei ne kelan rahat kauan kerkee tilillä olla [;)]

illil Kyselit noita sukunimiasioita niin mulla on aina itellä ollut sellanen mielipide että lapselle kuuluu isän sukunimi,jossei se nyt ole aivan kamala [;)] Tietenkin jos äidillä on "hienompi" tai harvinaisempi sukunimi niin mikäs siinä ettei lapsi voi äidin sukunimeä ottaa.Meidän perheessä meillä kaikilla on sama sukunimi.Silloin ennen kuin meidän poika syntyi päätettiin että mennään naimisiin ja mulle oli tärkeää että meillä kaikilla olisi sama sukunimi.Jotenkin se vaan yhdistää perhettä,kun kaikilla on sama sukunimi.En mä nyt sitä meinaa että naimisiin pitäs mennä,mutta nämä vaan on näitä juttuja miten mä olen halunnut ja tietenkin miehenikin.Kait mä oon vähän vanhanaikainen aina välillä.

Lumia83 Mun vatsanympärys on nyt 108cm.Se on vaan enempi tullut poika masuksi,kaikki lyö tohon keskelle niin kun olis rantapallo lyöty siihen kiinni [:D] Ihmettelen kyllä suuresti jos sieltä poikaa ei tule kun on niin samanlainen masu kun esikoisenkin kanssa.Ja tosiaan älä vertaa sun mahaa muihin odottajiin.Niitä vauvamahoja on niin monenlaisia että turha sitä on verrata.Toisilla on niin pienet mahat että oikein hämmästyy kuinka pitkällä ne sanoo olevansa ja toiset taas on niin kuin "valaita" et tuntuu et tuleeko sieltä yks vai kuinka monta.Niin ja kun ne mahat kasvaa niin eritahtisesti.Joskus ne on ollut kauan samankokoisia ja sit yhtäkkiä kasvaa kunnolla.Että näin ainakin minä olen tuttavapiiristä huomannut odottajista.

Ei muuta kuin hyvää alkanutta viikkoa kaikille!Voikaa hyvin![:)]
 
Ei ollut tarkoituskaan verrata vatsaympärystä muiden ympäryksiin [:D] Halusin vaan tietää, miten muilla on. Eihän niitä voi verratakaan kun se on ihan ruumiinmuodosta kiinni. Kiva on kuulla muiden mittoja, itselläni se tosiaan on jämähtänyt. Jospa se siitä sitten yhtääkkiä taas hurahtaa.. Liikkeitä tunnen päivittäin, mutta en kovin paljoa. Rauhallinen kääpiö [8|]

Mipsu samaa ajatusta täälläkin, mieliala on oikeestaan ollu koko raskauden hirmu tyyni. Ennen mietin koko ajan mitä elämältäni haluan ja mielialat heitteli laidasta laitaan. Nyt tulee päivittäin sellaisia "onnellisuus puuskia" ja kaikki tuntuu hyvältä. Miehen kanssa menee myös paljon tasaisemmin [:)] Pelkään myös, kun vauva on syntynyt niin miten sitä jaksaa.. alkaako ahdistamaan se arki siinä. Toisaalta, ei voisi paremmin pieni syntyä kun kevät on jo pitkällä ja kesä tulossa.. Voi olla paljon ulkona ja ehkä sitä mielialakin on toisenlainen kun on valoisaa vaikka olisikin vauvan kanssa aivan uupunut.. Luin eilen tammikuisten arkea ja tosiaan kohta sitä ollaan itsekkin samaa arkea pyörittämässä vähillä unilla ja suurilla huolilla imetyksestä ja vauvan vatsavaivoista.. [;)]
 
Heippa!

Arwen ja Lumia: Me ostimme myös Crescent Classic musta-punaiset vaunut. Turusta löytyi joulun jälkeen tarjouksesta yhestä lastentarvikeliikkeestä ne hintaan 499e. Siihen ei saanut toki mitään kaupanpäällisiä, paitsi pitkän tinkimisen jälkeen saatiin Brion sadesuoja kaupan päälle. Juuri tuossa niitä koottiin ja olihan se välillä ärsyttävää kun mukana ei ollut suomeksi eikä englanniksi minkäänlaisia ohjeita, mutta selvittiin kuitenkin! Ja onhan ne hienot! Tekis mieli mennä jo ulos kokeileen niitä..
Täytyypä mennä lukeen kanssa tuo kaksplus forumin juttu. Sairaala-sarjassa oli myös viime viikolla 30viikolla syntyneet kaksostytöt  joiden hoitoa seurattiin.Oli jännä nähdä että omakin vauva masussa on suunnilleen juuri sen kokoinen (olen nyt 30 viikolla). Mun mielestä ne jopa näytti jo aika isoilta, ei osaa kuvitella et masuun mahtuisi muka tuonkokoinen vauva..
 
illil hieno juttu, että oot selvinnyt eteenpäin elämässä ja vieläpä ilman lääkkeitä. Mulla on jotenkin nyt pää niin tyhjä, että mulla olis sulle hirveesti kaikkee sanottavaa, mutta mun sanainen arkku ei osaa muodostaa nyt sanoja. Harvinaista kylläkin...Jotenkin mä oon jo pitkään tuntenut sun kaa semmosta jotain telepatiaa mitä lie...Sulla ollut paljon elämässä samanlaista kun itellä. Sillon kun mä kuulin, että oon raskaana, niin lääkäri suositteli lopettaan mun sillosen lääkityksen seinään ja siitähän seuras katatrofi, ahdistus ym kun muutenkin oli helvetin vaikea toi alkuraskaus. Paniikkia alko puskemaan. No onneks sain taisteltua noi viekkarit ja sit löydettiin mulle sopiva lääke pienellä annostuksella, jota paljon tutkittu, eikä oo havaittu mitään ongelmia. On ainakin ollut mulle hyvä juttu, tai eihän nyt aina ees tiedä mikä mistäkin johtuu mut kummiskin. Pian on kuitenkin lopetuksen aika ennen synnytystä ja ihan positiivisin mielin ajattelen. Tosi kurja juttu toi sikainfluenssa juttu, tää on just tätä että ensin tyyliin käsketään ottaan ja sitten kuitenkaan ei tiedetä mistään mitään ja epäillään. Mä oon monesti miettinyt sitä, että ollaaks me jotka sen on ottanut, nyt joku koeryhmä, että millasena meidän lapset syntyy. Kamalaa. Mä en oo ees sillee ajatellu, että siitä mitään tulis. Toi on kyl jännä, että täällä moni pohtii nimen omaan sitä synnytyksen jälkeistä aikaa, ehkä se tuntuu hieman pelottavaltakin, koska ei tiedä mitä tuleman pitää. Mä oon jostain saanut semmosen ihme positiivisen ajattelun nyt päälle, että päivä kerrallaan, elämä järjestyy. Minä teen parhaani ja se riittäköön. Kyllähän noita normaaleja masennuksia, alakuloja ym tulee ja menee, ei anneta niille periksi[;)]Ja illil tuolla menolla sähän olet aiemmin kalju kun minä[:D][:D]

Lumia83 elä huolehdi masun kasvusta, tai no täälläkin paras puhuja[:D] Niinku sieltä kuvista näet, niin meikäläisellä taitaa olla porukan pienin massu, mutta hyvin siellä silti kasvetaan. Sf mitta on mulla otettu vaan kerran. Säkin näytät pitkältä, niin se vauva vaan hukkuu sinne sisälle. Ja kyllähän sulla jo aikas kumpua kuitenkin on. Mulla on ollut kasvu kans hyvin pientä jo viikoista 20 alkaen. Meidän terkkarilla oli melkein saman kokonen masu kun mulla ja se on viikolla 17. Ja sinne ylöspäinhän se kohtu kasvaa, et ei välttis ympärysmitassa vielä näykään. Välillä musta tuntuu, että haluisin semmosen järkky pallomasun, must se on osa tätä raskauden identiteettiä, mutta ajattelen myös niin, että vielä kerkiää kasvamaan ja kiitän vielä tätä pientä masuani loppuvaiheessa[:D]

Toi on muuten hassua, että muakin aina jotenkin hävettää mennä lekurille tai neuvolaan valittaan jostain, kun jotenkin sitä aattelee, että mä oon varmaan ainoa. No kyllä siellä taitaa muutkin mammat olla linjat kuumana eikä sitä kai koskaan voi olla liiankaan varovainen näissä asioissa.

Inkku84 ja Mipsu musta on ihanaa kun kerrotte myös teidän potitiivisista ja ihanista olotiloista mitä raskaus on tuonut. Kaikki kokee niin erilailla. Mut toi on kyllä totta, että noi hormonit tekee kyllä ajoittain olon tosi onnelliseksi, ulkona haistelee raitista ilmaa ja ihailee kauniita puita ym hassuja asioita. Huomaa ehkä semmosia asioita mitä ei oo ennen huomannut. Kyllä raskaus kuitenkin tuo sellaisen tietynlaisen seesteyden ja tasapainoisen olon sisimpään.

Kissuliinille voimia ja paranemisia!
 
Lumia83: Miulla oli alusta asti mielipiteenä se, että vaunut ostetaan uutena, muut saa sitten olla vaikka käytettyä. Se ajatus syntyi lähinnä siitä, että lisää lapsia haluan tämän jälkeenkin, jolloin samoja yhdistelmiä voi käyttää uudestaan toista kertaa. Jos nyt oltaisiin ostettu käytettynä, niin sellaiset eivät välttämättä olisi menneet enää sitten seuraavalla kerralla, johon väkisinkin tulee menemään ainakin 3 vuotta (Hemmoa hoidan ainakin vuoden kotona, ja sen jälkeen on pakko hoitaa viimeiset kaksi vuotta opiskeluista loppuun, ennen ei seuraavaa nyyttiä tule [:D])

sn84: Pitää sitten itsekin lähteä testailemaan vaunuja kun ne tulevat.. Tuskin maltan odottaa! [;)] Testaaminen kyllä liittyy siihen, että sitten on koira totutettava vaunuihin hyvissä ajoin, mutta kiva se on muutenkin kokeilla miltä vaunulenkki tuntuu. ?

Nimiasiaa: Miuta ärsyttää aivan suunnattoman paljon se stressi ja arvosteleminen, joka tietyissä tilanteissa liittyy nimien valitsemiseen! Täälläkin on arvosteltu "erikoisia" nimiä, ja joillakin keskustelupalstoilla ihmiset aivan tosissaan kysyvät muilta mikä sopisi sen-ja-sen nimen kanssa, ja mikä vaihtoehdoista olisi paras.. Siis haloo, makuja on niin monia, että tuskin kannattaa sitä Pandoran lipasta käydä avaamaan! Mie voin sanoa ihan suoraan, että meille on tytölle suunniteltu erikoinen nimi, josta keskimmäinen alkaa C:llä, siitäkin huolimatta että sukunimi on sitten supi-suomalainen. Juu, paras oli se väite, että sillä perusteella meidän lapsesta tulisi sitten lastensuojelun vakiasiakas, sitä odotellessa.. [:D][:D]
Mutta pointti oli siis se, että miusta se on rikkautta kun on erillaisia nimiä, suurin osa yhtä lailla kauniita. Siinä vaiheessa kun aletaan mennä jo tuollaiselle henkilökohtaisuuksien asteelle, niin pitäisi aikuisten ihmisten miettiä onko se kamalan kypsää toimintaa. [&:]

Voi pikkuista, olisi kyllä hurja ajatella että lähiviikkoina Hemmokin jo ulkoistautuisi.. [:(] Onneksi nykyaikana lääketiede on jo niin kehittynyttä, että tulevaisuuden vauriotkin pystytään melko tehokkaasti minimoimaan. Se taistelu keskosilla kun ei kuitenkaan lopu siihen hengissä säilymiseen, vuosienkin päästä voi ilmetä yllättäviä vaurioita. Kaverilla syntyi viime vuoden loppupuolella lapsi raskausviikolla 31+3, ja siinä on kyllä sellainen taistelijaluonne se pikkuinen, että ilo on ollut seurata vauvan kasvamista ja pääsemistä ns. turvallisille vesille.. [:)]
 
Kauheasti tullu taas tekstiä [:)] Keskustelu vaan vilkastuu mitä pidemmälle kevät etenee. Kävin tuolla vakoilemassa noita syyskuisia ja jotenkii kaiholla muisteli omaa raskauden alkua ja kaikkia niitä pelkoja mitä siihen liittyi [:D] No eipä ne pelot oikeastaan ole hävinny, lähinnä vaan muuttanu muotoaan [:)].

Marilyn joo niin oon satakunnasta itseasiassa Harjavallasta. Meillä on kaksi synnytykseen liittyvää "tapahtumaa", eli sillon pari viikkoa sitte oli se missä kerrotiin synnytyksestä ja kivunlievityksestä ja huomenna on hengitys ja rentoutuminen synnytyksessä. Viime viikolla oli vauva hoito ja imetys-juttu.

Mä sain viikonloppuna hommattua meijän poitsulle sängyn, enää puuttuu vaan 999 999 tavaraa [:D]

Vaunut pitäis jostaa kehittää, mutta kaipa tässä on vielä aikaa kierrellä ja ihmetellä. Äitiyspakkaus tuli viime viikolla, kauhean isoilta näytti nuo vaatteet, vaan eipä ne taida kauaa isoja sitte kuiteskaa olla [;)]

Vielä olis 28 päivää töitä jäljellä [:'(]
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top