Suvi-Tuuli, samoilla linjoilla muiden kanssa, mies ei kuulu tähän päätökseen mielestäni, koska ei ole edes parisuhteessa kanssasi. Yleisesti ottaen olen myös sitä mieltä, että jos katsoo olevansa kypsä harrastamaan seksiä, on oltava myös kypsä kantamaan sen seuraukset. Jos ei halua lapsia, pidättäytyköön seksistä tai huolehtikoon kunnolla ehkäisystä. Vahinkoja sattuu tietysti, mutta sellaista elämä on. Lapset ovat kuitenkin lahja. Eniten vaakakupissa nyt kuitenkin painaa, miltä SUSTA tuntuu. Oletko oikeasti valmis saamaan lapsen yksin (haali ympärillesi hyvä ja tukeva turvaverkko jo odotuksen ajaksi ja siitä eteenpäin)? Onko olosuhteet sopivan suotuisat, oletko tarpeeksi tasapainoinen kasvattamaan lapsen (yksin), jne.? Näitä on aina hyvä miettiä, oli tilanne ideaali tai ei. Kehtaan olla näin röyhkeä, koska itsekin olen joutunut rämpimään aikamoisen suon läpi päästäkseni tilanteeseen, jossa voi edes harkita lapsia. Jos siis yhtään kiinnostaa sen lapsen tulevaisuus. Sanon myös suoraan sen, että tämä voi olla viimeinen tilaisuutesi saada lapsi. Mieti tarkkaan. Juttele toki muiden kanssa, mutta pidä huoli, että teet tämän päätöksen itse. Se olet sinä, joka joudut minkä tahansa päätöksen kanssa elämään, kuten jo kerroitkin aiemmasta abortista. Ne, jotka ovat saattaneet sinua siihen suuntaan neuvoa, eivät kärsi siitä menetyksen tunteesta, mitä sinä mahdollisesti kannat mukanasi. Vielä voimia suureen menetykseesi, itsekin olen äitini menettänyt syövälle, tosin olin silloin vasta 9-vuotias. En koskaan pääse siitä yli, mutta olen oppinut elämään sen kanssa joten kuten. Todella paljon rohkeutta ja voimaa sinulle nyt tämän kaiken keskellä. Toivottavasti pääset itseäsi miellyttävään ratkaisuun. Jos päätät pitää lapsen, tämä foorumi on ilman muuta yksi tukipilareistasi!
