Lotte, luulen että pystyn hyvin samaistua sun tunteisiin ja ajatuksiin! Mulla mielialat vaihtelee jatkuvasti, milloin olen varma että masussa on matkustaja, ja milloin vaivun masennukseen ja itkuun että ei siellä kuitenkaan mitään ole. Tämä epävarmuus on kaikista inhottavinta
nyt mulla on alkanut esiintyä enemmän oireilua, joka sinänsä on tietenkin hyvä asia, mutta toisaalta taas ei voi olla ajattelematta että oireista huolimatta kyseessä voi olla tuulimuna. Iltapahoinvointi ja väsymys on tulleet kuvioihin. Lisäksi nuo kaksi poikaa, joita rakastan enemmän kuin mitään muuta, ei voisi tällä hetkellä vähempää kiinnostaa :(( kuulostaa varmaan ihan kauhealta tuo, hankalaa taas muotoilla fiksulta kuulostava lause.. tarkoitan siis, että kun tulen koulusta kotiin haluaisin vain käpertyä sänkyyn pieton alle katsomaan tv:tä ja nukahtaa, mutta valitettavasti se ei onnistu kun on nuo pojat. No, toivottavasti tämä vaihe ei kestä kauaa ja san pian voimat takas :) mies on nimittäin lähdössä Kroatiaan 16.-22.10 ja sen ajan pitäisi äidin jaksaa olla hyvä sekä pirteä äiti.. Hätätilanteessa, onneksi vanhemmat asuu melkein naapurissa :D
Itsehän kävin muuten mittaamassa tuos hcg:n viime perjantaina, ja se oli melkein 10 000. Olin toki iloinen tuosta, koska ainakin siellä hormoonia kehittyy, mutta sitten taas muistin sen kummittelevan tuulimunan, jossa voi myös hormoonin taso kasvaa ensin korkealle, kunnes alkaa pikkuhiljaa laskea. Pitäisi kai vaan yrittää pitää mieli positiivisena, mutta on se jotenkin hankalaa.. Sain tänään ajan torstaille ultraan, mutta uskon että siirrän sen ensi viikkoon niin on sitten ihan varmaa että pitäisi jo näkyä (ensi viikon keskiviikkona esim olisin vähintään viikolla 7+4). Ärsyttää sitten jos tälläkään viikolla ei näy mitään, ja sitten laitetaan taas uusi aika ensi viikolle.. joten vaihan tuon ajan, ja käyn hermoja lepuuttaakseni perjantaina taas mittaamassa tuon hcg:n ja tarkistamassa miten on hormoonit nousseet viikossa :D
Lisäksi (paljastan nyt kaikille) kamppailen tupakoinnin lopettamisen kanssa (ja joo, ei kiitos mitään vinkkejä tai syyllistämis viestejä, tiedän ihan kaiken mitä se aiheuttaa sun muuta ). Todella hyvin olen onnistunut vähentämään (15:sta tupakasta 3-5 kpleeseen/päivä) mutta pitäisi saada kokonaan lopetettua.. aiemmissa raskauksissa sain heti lopetettua, nyt on ollut niin niin hankalaa :/ ja vielä, kun ei edes 100% varmasti tiedä onko siellä ketään ketä suojella tupakalta, niin tuntuu että se motivaatio lopettamiseen ei ole sama kuin aiemmin.. huh. vaikka ainhan ase on hyvä lopettaa, oli raskaana tai ei, mutta silit... jossain hukassa se motivaatio nyt piileksii, ja toivon että se tulee esiin viimeistään jos käy niin onnellisesti että meillä onkin matkalainen :)
Niin ja ihan kamalasti onnea kaikille plussanneille, ja ihania vointeja <3 Varsinkin te jotka ensimmäistä odotatte, se on niin jännittävää aikaa :) vaikka ainahan se on jännittävää olla raskaana... on se vauvan kehitys viikko viikolta vaan niin uskomaton asia. Niin uskomaton, että vauvan kun on saanut punnattua ulos, tulee melko äkkiä ikävä sitä palloa jota olet kantanut ja niitä liikkeitä joita olet tuntenut <3