Heips vaan kaikille!
Täällä uusi mamma ilmoittautuu mukaan. Pojat 6/07 ja &/10, km 2/12 9 rv:lla. Nyt 28.9 olisi ollut laskettu aika :/ Km:n jälkeen meni miehen kanssa vielä huonommin kuin ennen (sitä ennenkin oli ongelmia, riitaisaa), ja lopulta päätimme erota. Molemmat samaa mieltä, että ero ainoa oikea ratkaisu nyt. Olin todella onneton liitossani. Olin ihan valmistautunut olemaan yh:na vaikka kuinka pitkään, mutta sattumalta tapasinkin aivan ihanan uuden miehen, vaikka ketään en tosiaankaan ollut etsimässä. Hänkin oli eroamassa (tosin pidemmällä jo prosessissa) ja tosiaankin sattumalta treffattiin ja juttu luisti todella hyvin. Olemme puhuneet toistemme kanssa aivan kaikesta maan ja taivaan välillä ja hyvin syvällisistä asioista, avoimuutta jota en koskaan kokenut edellisessä liitossani. Meidän treffailu ei siis ole ollut vain alun hattaraa ja pilvilinnnoja, vaan molemmat ovat jo nähneet elämää, vaikka mies onkin 4 vuotta nuorempi (täyttää 27 tänä vuonna).
No, alusta lähtien vietettiin todella paljon aikaa yhdessä ja nykyinen mies on todella hyvä mun poikien kanssa, lapsirakas ja mikä parasta todella kiltti, mukava, ihana mies minulle. Nopeaa meidän eteneminen on ollut kun vasta pari kk ollaan tunnettu, mutta kuten sanoin, meillä oli heti alusta asti selvät sävelet ja tunne, että tämä on nyt jotain aivan erilaista ja oikeaa, vaikka molemmat olleet naimisissa aiemmin.
Toissapäivänä tein testin ja plussaahan se näytti. Oireita oli jo ollut jonkun aikaa: mahan nippailuja, alaselkäkipua, kauheata väsymystä ja kuvotusta myös alkanut tulemaan. Miehelle lapsi on ensimmäinen ja hän on aivan onnensa kukkuloilla. Moni tulee varmasti järkyttymään meidän etenemisestä, mutta tämä on meidän elämä ja kun kumpikin meistä halusi lapsia (minä lisää ja hän omia), niin miksi sitä aikailemaan, kun itsekin olen jo 31 v., jos vielä lisääkin vaikka tahtoisi. Entinen mieheni ei vielä tiedä edes uudesta miehestäni, mutta kerron sitten jossain vaiheessa kun on hyvä aika, periaatteessahan mikään pakko ei olisi kertoa, enkä todellakaan halua loukata häntä, mutta näin vain kävi, että täysin odottamatta onnettomasta suhteesta poispäästyäni tapasinkin ihanan ihmisen. Raskaudesta en halua oikein kenellekään kertoa ennen ultraa, edellisen km:n jälkeen. Kerrankin raskaus tuntuu niinkuin sen pitäisikin, onnellista aikaa miehen kanssa, yhteistä odotusta.
Aivan alussahan tässä vielä ollaan rv 4+1, mutta toivotaan, että kaikki menee hyvin. Pahoinvointi varmasti kasvaa vain, ensimmäisestä oksensin 8kk ja toisesta 3kk.
Tsemppiä kaikille toukokuun mammoille!