Synnytyskertomukset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Miss T
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Aivan mahtavaa, että joku lääkäri on noin hyvin ottautunut sinun asiaan! Eihän se enää tapahtunutta muuta, mutta auttaa pääsemään asian yli. Voi kun pääsisitte jo kotiin, se on ihan paras paikka parantua.
 
Mahtavaa et joku ottaa jo tosissaan!! Ja hyvä et asia nyt käydään läpi, eihän tollanen homma vetele. Anna niiden kuulla kunniansa, on ne sen ansainnu :)
Vielä ku vaan pääsisitte kotiin, siellä se kaikista paras ympäristö on parantua ❤
 
Ihanaa mashnu et on joku lääkäri ottanu asiakseen tuon selvittämisen! ❤️

Muistan kun meillä esikoisen aikaan oli samanlaista säätämistä tuo toiminta, miehelle sanoin et nyt ne saavat kyllä vihasen synnyttäjän/äidin sinne jos ei mee hommat sillee niiku pitää..

toivottavasti pääsette tänään kotiin uppiksen kanssa <3
 
Joo, vaikka uus kilot synnärille -ketju!

Hienoo, Mashnu, että joku kiinnostu! Ei tunnu niin avuttomalta.
 
Me miehen kanssa päätettiin pitää herkkupäivä lauantaina ja ostettiin kaikkea mitä mieli teki. Kotona ei kummallakaan enää tehnyt mieli mitään ja alettiin molemmat voimaan pahoin. Siinä illalla laatoitettiin kilpaa ja molemmat todella heikossa kunnossa. Mulla alkoi supistella siinä myös enkä pystynyt lepäämään. Klo 3 sanoin miehelle, että nyt supistaa sen verran, että pitäis varmaan soittaa sairaalaan. Soitin sinne ja he pyysivät tulemaan kontrolliin. Yritin saada taksia, mutta kaikki autot kuskaamassa kännisiä baareista kotiin. No ei auttanut muuta kuin ottaa esikoinen (1 v) autoon ja mies lähti viemään.
Jouduin sairaalassa heti eristyksiin oksentamisen takia. Epäilivät myös raskausmyrkytystä, koska pissassa valkuaista. Tässä kohtaa olin 2-3 cm auki. Lääkäri sanoi, että soita mies tänne, kohta synnytetään. Mitään edistystä ei kohdunsuulla tapahtunut tuntiin, vauva ei ollut edes laskeutunut. Sanoin että sama kävi esikon kanssa ja vasta kun kalvot puhkastiin alkoi tapahtumaan. Kätilö kysyi sitten että puhkastaanko ja hoiti homman samantien. Siitä alkoi niin järkyttävät supistukset, että sanoin haluavani epidulaarin heti. Lääkäri tuli 20 min päästä ja laittoi puudutuksen. Sitten kun oli juuri laittamassa piikkiä, huusin että tää lapsi syntyy NYT! Kätilö kysyi paniikissa, halusinko ponnistaa ja teki sisätutkimuksen ja totesi että lapsi on tosiaan tulossa vauhdilla. Lääkäri ei sitten ehtinyt epiä laittamaan ja kätilö sanoi, että alapa ponnistamaan. Se kipu oli jotain niin järkyttävää, mutta muutamalla ponnistuksella poika oli ulkona ja ilman mitään kivunlievityksiä eikä edes repeämiä. Halusivat lähettää meidät kotiin suoraan synnytyssalista, mutta jäin yhdeksi yöksi vauvan kanssa sairaalaan.
 
Huh, johan oli rankka mutta nopea synnytys! Ilmeisesti mies ei ehtinyt paikalle? Selviskö oksentelun syy, olitteko syöneet jotain sopimatonta vai oliko vatsatautia? Ei kiva hoitaa vastasyntynyttä jos ite vatsataudissa...
 
Joo, ehti mies, asutaan niin lähellä sairaalaa. Nyt on vatsatautia liikkeellä täällä niin jostain oltiin ilmeisesti se sitten saatu, vähän huono ajoitus, molemmat ihan valkoisina synnytyssalissa ja energiat loppu. Onneksi nämä hormoonit pitää yllätävän pirteänä, mies on vieläkin ihan puolikuntoinen eikä hänen tarvinnut edes synnyttää :)
 
Nopeaa toimintaa tosiaan! Tosi huono ajoitus mahataudille, mutta hyvä sentään, että itse synnytys meni noin sutjakasti, niin ei ehtineet voimat loppua kesken, vaikka olitkin kipeä.
 
No nimenomaan! Mutta minua ainakin lohdutti tuo kun Semla kirjoitti, että hormooneista on apua vaikka onkin puolikuntoinen. Jotenkin niin oon kuvitellutkin.
 
Sairaalassa köllötellään pojan kanssa. On kyllä niin söpö, että ihme et oon malttanut tuijottelultani nukkua.

Maanantaina puhkaistiin kalvot 9.15, mutta supistukset eivät voimistuneet ennenkuin 12 aikaan laitettiin oksitoonitippa. Sitä siinä muutamaan otteeseen lisättiin ja synnytys käynnisty kunnolla 13.00. 2.5 tunnin ja 3 min. ponnistusvaiheen jälkeen poika pihalla ilman repeymiä. Ilokaasulla ja kohdunkaulanpuudutuksella mentiin. En ehtinyt muuta saamaan.

Vauvalla synnytyksen jälkeen happisaturaatio alhaalla, mutta parani heti, kun lääkäri tuli paikalle. Mun maidolla sokerit pysyny zen-vauvalla hyvänä. On niin rauhallinen tapaus. Siksi nimi.

Joo. Ja illalla kävin vaaalla. 12kg tuli raskauden aikana, josta eilen häippäs 5kg. Jälkisupistukset jäätäviä.

Sent from my GT-S5360 using Vau Foorumi mobile app
 
Sairaalassa vielä pojan kanssa ollaan. Toivotaan et tänään päästävät pois. B-streptokokin takia pitää olla 2 vrk:tta infektio seurannassa, joten nyt riippuu lääkäristä kuinka pilkulleen haluaa et tuo toteutuu.

No mutta asiaan. Eli illalla 31. päivä klo 19-> alkpi supistella swlkeesti kipeemmin
Pari tuntia kuullostelin jq sit päätettiin et mies käy heittää esikoisen anoppilaan. Yöllä sain torkahdettu tunnin
Klo 2 heräsin ja sen jälkeen nukkumisesta ei toivoakaan. Oksensin myös kertaalleen kotona ja yökin useemman supistuksen aikana. Kuuden aikaan päätin et haluun lähtee sairaalaan. Supistuksia oli kotona 3-8 min välein. Tullessa olin 3cm auki.

Salissa laitettiin ab-tippa ja sain vähän syötävää. Sit pääsin ammeeseen ja se oli kuin taivas :-) siellä sain rentouduttua tosi hyvin ja aina välillä ottivat ammeessa käyrää. Muuten sain olla ihan rauhassa.

4h jälkeen toinen ab ja sit halus kätilö tarlastaa missä mennään. Kaikilla tais olla ajatus et homma ei ehkä etene kun supisti vaan 8 min välein ja supistukset meni kevyel hengittelyl. :-) mieskin luuli ettei homma etene kun olin niin rauhallinen.

Yllätys oli melkoinen kun olinkin 8cm auki :-D menin takas ammeeseen, mut melkonpian supistukset muuttu tosi paljon kipeemmiks ja sillon halusin pois ja ilokaasua apuun.

Siirryttiin saliin. Pallolla istuskelin ja ilokaasua otin supistuksiin. Ja nää vikat sentit olikin sit TODELLA kipeitä.
Lapsivedet meni kun teki sisätutkimuksen, oli 10cm auki.
Noh loppu olikin vähän raskaampi. Mulla ei tullu kauheen voimakasta ponnistuksen tarvetta. Ja jostain syystä poika oli tosi tiukassa. Olin eka jakkaralla, mut sit kätilö suositteli kokeilee hetken ponnistaa kyljellään. Se toimikin paremmin. Mut vauvan sydänäänet laahas supistusten aikana. Oli siis pienessä ahdingossa.

Noh sit kyl jo käskettiin ponnistaa vaikkei enää supistais ja et vauva pitää saada ulos. Sakset oli jo valmiina, mut onneks vikal mahiksella sain pojan punnerrettua pihalle. Selvisin siis ilman episiotomiaa , eikä tullu repeemiäkään :-) poikakin sai 9 pistettä eli ei ollu vielä suurempaa hätää. Ponnistus vaihe kesti lopulta 20 min.

Mulla oli tosi ihana ja kokenu kätilö eikä hänkään osannu oikeen sanoa miks poika niin tiukassa oli. Mut itelle jäi ihan hyvä fiilis synnytyksestä.
 
Lapsivedet tulivat kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, sairaalassa ottivat tultuamme suoraan osastolle kotiin käännyttämisen sijaan. 30h supisteluja ja kärvistelyä itkusena kivuissa (joutuivat taluttamaan kun liikkuminen ei onnistunut) jona aikana oli ehtinyt avautua vasta 3cm. Lopulta tekivät sektiopäätöksen ja valmistelivat siihen, lapsen isäkin sai sairaalaverneet leikkaussalia varten mutta käännyttivät hänet lopulta kun totesivat verihiukkasten mataluuden takia nukutuksen tarpeen mistä harmistuneena kun oltiin ajateltu että lapsen isä olisi vierellä ja leikkaisi napanuoran. Lopulta heräämössä olin tokkurainen ja kovissa kivuissa ja tuntui siltä että olisi jäänyt junan alle, siirrettäessä lapsivuodeosastolle sain kuulla että vauva on happi- yms.letkuissa eri paikassa mutta en saanut mahdollisuutta päästä pikkusoturin luokse kun vauvaa ei voitu tuoda luokseni ja itse en saanut vielä yrittää liikkua huoneesta kun istuminenkin mahdotonta. Kyllähän siinä itku pääsi kun haluaa lapsen vierelle ja huoli onko kaikki hyvin (ensimmäisessä arviossa 2 pistettä ja minuuttia myöhemmin 7 pistettä). Tänään yrittivät nostaa minua sängystä ylös taluttaakseen mutta ei onnistunut ja yritetään tunnin kuluttua uudestaan useamman kätilön voimin, lupailivat onneksi että vauva pääsisi luokseni tänään vaikka en itse pääsisi seisomaan, maltan tuskin odottaa!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top