Synnytyskertomukset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Miss T
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Eilen siis oli äippäpolille aika klo 11 jossa käyrän ja ultrauksen jälkeen lääkäri lähetti saliin kalvojen puhkasuun. Olin siis 4cm auki ja kanava kadonnut. Synnärilä oli kuitenkin hässäkkä päällä ja vasta vaille kaks kätilö ikäänkuin otti meidät vastaan. Alotettiin tiputtamalla ab strebtoon (kunhan neljännellä kerralla saivat kanyylin käteen...) ja kun tippa oli tippunut niin klo 14 kätilö puhkas kalvot. Samalla laitettiin neitosen päähän anturi sydänääniä varten mutta mulle ei supistusanturia kun "ooteltii" mitä tapahtuu. Jäimme siis miehen kaa kahestaan huoneeseen. Eka tuli n. 14.10 hentonen supistus mutta ei paha ollenkaan. Ensimmäinen oikea suppari tuli 14.14. Sen jälkeen varmaan 2-3 supistusta kestin melko hyvin mutta sit olin itekkin hämillään kun ehkä viidennen supistuksen kohalla ponnistutti ja joutu pidätellä. Kivut oli kovat. Seuraavan supparin aikana sanoin miehelle että soita kätilö, tarviin kivunlievitystä! Kätilö tuli ja sanoin että ihan mitä vaan mutta pakko saada jotain! Kätilö sano et ilokaasu saadaan tästä nopeiten.. Vaan kesken lauseen sanoin et tää syntyy nyt! Kätilö sai multa housut pois jalasta ja pää oli puoliks ulkona ja saman tien neiti oli pihalla. Välissä vaan kätilö sano et sun on pakko kääntyä muuten vauva tippuu lattialle! Ja niin klo 14.44 syntyi neiti, melko vauhilla sanoisinko.
Noh, jottei tää ny ruusuilla tanssimiseksi ois menny niin istukkahan se ei sitten irronnu lihaspiikin, suonensisäsen, rektaali tabujen, oksitosiini tipan eikä edes salissa lääkärin repimisen jälkeenkään joten n. Tunti synnytyksestä olin menossa leikkaussaliin. Antovat kevyen nukutuksen ja ilmeisesti het sen jälkeen istukka synty ilman väkivaltaa. Tähän reissuun meni n. Puolituntia ja heränneenä palasin synnärille takasin. Verta menetin melko paljon 1,5l ja hemppari oli nyt aamulla otetussa kokeessa 89. Eivät kuitenkaan mielellään ala veritippaan joten seurataan. Onneks pää kestää olla pystyssä ja käydä suihkussakin vaikka höntti olohan tässä on.
Alakerta säily rytinässä vammoitta ja onkin niin ihanaa kun ei koske ollenkaan. Jälkisupparit on jäätäviä!! Kaiken kaikkiaan jäi hyvä maku, ja olen äärimmäisen onnellinen että synnytys käynnistettiin, meiltä kun on 75km sairaalaan.. Toivottavasti hb alkaa nousta ja ei estä kotiutumista.
 
Olipa kyllä todella nopea synnytys, Touhotin. Hyvä että jälkeisetkin lopulta tulivat ulos ilman väkivaltaa. Nyt sitten vain rautaa nassuun, että saat hempan nousemaan.
 
Tsemppiä Kyfi. Nyt lepäät ja keräät voimia että jaksat sitten hoitaa pikkuista kun olette molemmat paremmassa kunnossa. :) Mielenkiinnosta, saitko edes kuvaa vauvasta kun et päässyt häntä katsomaan ite? Mulla esikoinen kiidätettiin keskolaan synnytyssalista mutta siellä otettiin heti polaroid-kuva hänestä ja sain sen vielä synnytyssaliin. :)
 
Joo mua kans alkaa jännitää... Ihana lukea näitä, kaikki niin erilaisia synnytyksiä. :) ja voimia kyfille! :)
 
Miksköhän eivät ole rautaa sairaalassa antaneet? Tietääkö joku mite nopeesti elimmistö alkaa ite korjata tilannetta?
 
Tsemiä Kyfi sinulle! Vauvasta ja sinusta pidetään hyvä huoli ja toivottavasti pian pääsette tutustumaan toisiinne näin "ulkomaailmassa".
 
Kiitos kun jaoitte omat kokemuksenne! Alkaa tosiaan vähän jännittää. Näitä kun lukee, niin tosiaan tajuaa sen, kuinka vähän sitä synnytystä ja sen kulkua voi suunnitella etukäteen.
 
Näitä kun lukee, niin alkaa pikku hiljaa oma käynnistys huomenna jännittää. Mutta ihanaa kun jaksatte omat kokemuksenne jakaa, sen vauva huuman keskellä ja tsempit Kyfille!
 
Kyfille tsempit, toivottavasti saat vauvan pian viereen ja toivut itse nopeasti.

Mä suosittelen pinattia tuohon hempan nostamiseen ;) mä tässä oon vihersmoothieta juonu (banania, päärynää, jotain mehua, jääpaloja muutama ja baby pinaattia) vähintään jokatoinen päivä ja hb 143 viime
Mittauksessa... Oli 132 noussu siis tuohon ja tulin siihen tulokseen et varmaan tuo pinaatti sen tehny. Esikoisenki aikaan ihan pinaattiletuilla nostin 117 -130 :D
Ja esikoisen synnytyksen jälkeen kun oli 99 nii pinaatilla nousi sillonkin nopsaa normi tasolle :) ei oikeen itelle ainakaa sovi ne rautalisät kun menee maha aina niin sekasin.

Mulla oli esikoisesta strepto ja nytki on niin ei muute sillon kukaa sanonu mitää et pitäis olla 2 päivää sen takia.. Olin alle vuorokauden ollu osastolla kun kotiuttivat ku esikoinen siirty kuopioon teholle ja ite perässä menin potilashotelliin miehen kanssa. Kuulin joskus kaverilta et sen takia ois jo pitäny olla siellä ja olin vaan et ei miulle siitä oltu mitää sanottu :D meillä ei sairaalassa saa ammeessa olla jos on strepto positiivinen miksiköhän sit jossai saa? :/
 
Masc, mullakin oli matala hb yhtäkkiä pompannut hyviin lukemiin (jotain 115->135) ja söin edeltävällä viikolla pinaattia varmaan joka ruuassa, kun siihen iski yhtäkkiä kauhea himo. Musta ihan mahtavaa, jos se oikeesti vaikuttaa noin tehokkaasti, koska mullekaan ei rautatabletit sovi.
 
Synnytyspäivänä näin lapsestani yhden kuvan jonka mieheni oli ottanut, hurmaavan suloinen vauva mutta huolestuin kun kuvassa pikkuinen oli happi- yms.letkuissa ja ensi pisteet olleet 2, 4 ja lopulta 7. Seuraavava aamuna lastenlääkäri tuli kertomaan että vauvan hengitysletkut on voitu poistaa usean tunnin pidon jälkeen ja vauvasta lähtevää sivuääntä tutkittu ja todettu pieni reikä sydämessä..itkuhan siinä huolesta pääsi, lääkäri sanoi että vauvan sydämen rakennevikaa kontrolloidaan seuraavan kerran 3 kk:n kuluttua. Jos sydämen reikä umpeutuu itsestään vuoden sisällä sydänleikkaukselta vältytään.Vuorokausi synnytyksestä kuluneena sain nähdä lapseni ensimmäistä kertaa ja olin onnesta pakahtua :) yhteispeli vauvan kanssa lähtenyt sujumaan hyvin, tänään leikkauslääkäri totesi kohdusta löytyneen häikkää alhaisten verihiutalearvojen lisäksi joten kohtuani jouduttu polttamaan nukutuksessa etten kuolisi verenhukkaan, toivottavasti teidän synnytyksenne sujuvat ongelmitta!
 
Muokattu viimeksi:
Nyt on hetki rauhallista, niin kerkeän rustaamaan viikon takaisen synnytyskertomukseni. Eli hommahan alkoi viikko sitten keskiviikko aamuna klo 06:30 alkaneisiin supistuksiin. Supistukset tulivat kohtalaisina heti aamusta alkaen n.7-14min välein. Missään vaiheessa eivät loppuneet vaan olivat säännöllisiä. Iltapäivällä mentiin klo 17 aikaan ensimmäistä kertaa sairaalaan. Olin auki vain nuppineulan pään verran. Kuitenkin supistuksen säännöllisiä ja tulleet monta tuntia alle 10min välein. Lähdettiin kotiin vielä odotelemaan.
Söin kotona ja kävin uudelleen kuumassa suihkussa. Supistukset jatkuivat ja muuttuivat kivuliaammaksi koko ajan. Sanoin miehelle että nyt on pakko lähteä uudelleen, koska en enää kotikeinoin kestä kipuja. Kello oli n. 20 tällöin. Kätilö teki tutkimushuoneessa tarkastuksen. Edelleen vain sormelle auki. Kivut yltyivät älyttömiksi tutkimuksen jälkeen. Sain Oxynorm pistoksen reiteen ja minut siirrettiin klo 23 vuodeosastolle ja mies lähetettiin kotiin.
Sain kipupiikin ja lämpöpussin avulla nukuttua/oltua horroksessa n. klo 01 saakka, jolloin hoitajan tekemän tarkastuksen mukaan olin jo auki 2-3cm.
Kipupiikin vaikutus alkoi laantua ja kivut muuttua täysin sietämättömiksi. Minut siirettiin synnytyssaliin ja sanottiin että miehen voi soittaa takaisin paikalle ja että synnytys on alkanut. Ennenkuin mies kerkesi paikalle, oli supitus ns. kestona päällä, minä menossa kipushokkiin, tärisin ja vapisin jalat jäykkänä vuoteessa ja huusin ääneen. Onneksi kätilö sai anestesiapäivystäjän nopeasti paikalle, joka laittoi minulle Fentanyl-kipulääkkeen selkäydintilaan,asettaen samalla paikalle epiduraalikanyylin. Kalvojen puhkaisua koetettiin-mutta todettiin että ne olivat jo puhki ja lapsivesi mennyt jo aikaisemmin. Missä vaiheessa- se on edelleen mysteeri.
Kolmen supistuksen myötä kipulääke alkoi vaikuttaa ja pääsin täydellisen kivuttomaan tilaan(luojan kiitos lääketieteen!!!!)
Mies tuli paikalle ja tehtiin tarkistus-mitään etenemistä ei ole tapahtunut. Kätilö totesi minun kohdunsuun olevan niin takana ja lapsen pään painavan sitä niin, että kohdun suu ei pääse kunnolla aukeamaan.
Odoteltiin siinä yö ja aina kun kipulääkkeen vaikutus alkoi loppumaan, järkyttävät kivut palasivat. En voi edes pahimmalle vihamiehelleni toivoa niitä kipuja. Melkein shokki, puren patjaa, huudan ääneen, tärisen ja kramppaan. Ne puudutsten laakkamis ja taas lääkkeen alkamisen siirtymävälit olivat kaikista pahimmat kivut koko synnytyksessä. Mitään edistystä ei tapahtunut. Mies kanssa valvoneena alkoi olemaan jo väsymyksestä sekaisin ja passitin hänet aamu 06 kotiin nukkumaan ja käyttämään koiran. Oisko mies kerennyt nukkumaan kotona n. 3h. Itsekin sain nukuttua sen kolme tuntia epiduraalin jälkeen.
Sain siis yhteensä 1x kipupiikin (Oxanest), yhden kipulääkeet epiduraalitilaan (fentanyl) ja kolme epiduraalipuudutetta(fentanyl+puudute)kaiken kaikkiaan. Aamuvuoroon tuli sitten se kätilö, joka hoiti synnytyksen loppuun saakka. Kun heräsin siitä 3h unesta klo 10 aikaan, kätilö teki tutkimuksen ja totesi että nyt pitäisi jotain edistystä saada aikaan, koska kivut olivat säännölliset, mutta supistukset eivät piirtyneet käyrille kunnolla. Hän sanoi että yhteen (eli siihen kolmanteen epiduraaliin) oli vielä mahdollisuudet, mutta että kokeiltaisiin välissä kävelyä/keinutuolia. Kun 2. puudetteen vaikutus lakkasi, kokeiltiin noita keinoja, mutta kipuni olivat aivan järkyttävät- hän huomasi sen myös, niin sain sen kolmannen epiduraalin melko nopeasti. Oksitosiini tippa tippui klo 06 alkaen epiduraalin rinnalla(kuulema pakollista).
Mies hälytettiin uudelleen paikalle klo 10 ja naureskeltiin ja höpistiin siinä kivuttomassa vaiheessa kun kolmas puudute vaikutti. Kätilö teki tutkimuksen noin. klo 13 aikaan ja totesi yllättyneenä, että olin jo 9cm auki. Tästä homma eteni nopeasti ja pian alkoi ponnistuttamaan. Ponnistusvaihe sattui myös, mutta eri tavalla. Lähinnä tunne että peräsuoli repeää paineen vaikutuksesta. Puuduttivat välilihan valmiiksi ja olisivat laittaneet sen hermopuudutteen, mutta kätilö ja minä oltiin yhtä mieltä ettei enää kerkeä laittamaan, koska lapsi syntyy nyt. Ponnistusvaihee kesti yhteensä 20min. Ei repeämiä, eikä tikkejä. 9 pisteen poika, jota jäätiin sitten isän kanssa ihmettelemään.
 
Tässäpä tämä synnytyskertomus viimein. :D
4.1. Oli tosi kovia säännöllisiä supistuksia ja niiden kanssa useita tunteja kärvisteltyä päätin lähteä taasen. Silloin olin n.2cm auki ja kanavaa oli jonkin verran jäljellä. Osastolla vietin yön mutta supistukset sai 8 tunnissa edistystä sen puoli senttiä aikaan.
5.1. Supistukset lopahti eikä synnytystä voitu vielä vauhdittaa kun viikot oli vasta tasan 36. Joten pääsin lähtemään takas kotiin.
6.-7.1. Supisteli vähän vaihtelevasti
8.1. Supistuksia alkoi tulla iltapäivästä taas tihenevään tahtiin ja kun olin kotona sen 8h kärvistellyt (1-7min oli välit) niin päätin taas lähteä. Tällä kertaa olin 4cm auki mutta vieläkin se kanavan pätkä siellä oli. Vietin salissa yön ja vahvemmilla lääkkeillä sain pari tuntia nukuttua. 9.1. Aamusta supistukset harveni taas eikä kohdunsuulla ollu tapahtunu yön aikana yhtään mitään joten siirsivät mut osaston puolelle seurailemaan tilannetta. Iltapäivästä iltaa kohden taas supistukset voimistui ja aamua kohden rauhoittui.
10.1. Aamulla supistukset lakkasi kokonaan mutta sain luvan jäädä osastolle lepäämään (meillä kun kotona ennestään oli 1v9kk ja 2v10kk ikäiset lapset eikä lepäämisestä olis tullu mitään). Aamupäivän nukuin ja herättyä päätin että yritän rentoutua sen päivän että jaksan sitten synnyttääkin kun sen aika tulee.
Päiväkahvilla käytyä päätin että meen huoneeseen ja otan taas unet kun se yö jäi taas niin lyhyeksi ja vaikka aamulla nukuinkin niin väsytti turkasesti. Ajattelin käydä ensin vessassa ja kun vessaan pääsin niin sillon meni vedet. Eli n. Klo 14.
Sittenpä piti alkaa odotella supistuksia mutta niitäpä ei nyt sitten kuulunutkaan yhtään ainutta! Illalla sain 21 aikaan unilääkkeet (että saisin yön nukuttua kun ei niitä supistuksia kuulunut) ja ajattelin että aamulla alkaa sitten portaiden juoksu.
11.1. 03.00 herään ihmeelliseen oloon ja mietin että mikäs nyt tuli. Hetken pähkäiltyäni tajusin että nyt supistaa ja tosi kipeästi. Hoitaja vei heti tutkariin käyrille ja supistuksia tuli 3min välein. Olin tässä vaiheessa 5-6cm auki ja paksu reuna oli jäljellä.
03.55 Pääsin siirtymään saliin. Saan alottaa ilokaasun hengittelyn.
04.15 alkaa ponnistuttaa. Auki 6cm ja vieläkin kireä reuna.
04.20 saan jonkin piikin jonka pitäis saada se reuna myötäövämmäks.
04.35 alkaa ponnistuttaa tosi kovasti.
04.45 vauvan sydänäänet alkaa laskea aina supistusten aikana, mut ohjattiin kontilleen ja kutsuttiin lääkäri paikalle. Tässä vaiheessa kätilö käsin oli käsin venytelly kohdunsuuta avautumaan.
04.48 lääkäri tulee ja alkaa tukea sitä kohdunsuuta myös käsin että aukeaisi kunnolla ja saataisiin vauva pian ulos ettei mene liian huonoon kuntoon. Varovasti piti yrittää ponnistaa samalla.
04.54 kohdunsuu täysin auki ja sain alkaa ponnistaa kunnolla.
05.05 lääkäri väläyttää että jossei pian saada vauvaa ulos niin sitten otettava imukuppi käyttöön. Tästä sain lisäpontta ponnistamiseen ja 05.11 poika syntyi. Napanuora oli kaulan ympäri ja siitä johtui tää sykkeiden lasku.

Synnytys kesti siis supistusten alusta 2h18min
I vaihe 1:55
II vaihe 00:16
III vaihe 00:07
Isä ei paikalle ehtinyt koska lapsenvahti ei kerennyt tulla paikalle enkä kivunlievitystäkään ehtinyt saada. Kivuliasta se oli mutta ihana aarre silti saatiin turvallisesti maailmaan. <3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top