Synnytyskertomukset
- Ketjun aloittaja Miss T
- Aloituspäivämäärä
Mä nään vieläki min silmissä miehen katseen salissa... Nii surullinen... Se reagoi aina tosi vahvasti jos esim mulla käy kipeää ja nyt näki että sillä oli paha olla ku mua sattu eikä voinu auttaa. Kysyki monta kertaa et mitä voi tehä helpottaakseen mun oloa. Oli kyllä paras tukihenkilö, en tiiä oisko kukaan muu esim sisko tai äiti voinu olla parempi.
tiada92
Sanavalmis juttuseppä
Voisin jatkoo korjottaa nyt mitä oon niist papereist lukenu ku ite ei oikee muista :D Ronsuhan olis tullu vauhdikkaammin,mut mun täynnä oleva rakko esti sitä,joten mut jouduttiin katetroimaan :D Sit niitä kuuluisia mitä on synnytys salissa sanottu Osaaks elvyttää,jos pyörryn?:D Mitä vittua sä siellä vaan seisot! Seisomisesta ku sulle maksetaan?! Sit se sano et hän puuttuu siien sit vasta ku päätä alkaa näkyy :D Sit meinasin nikahtaa sinne aina suppareiden välis miekkonen joutu herättelee mua et pysyin hereillä ja ku heräsin nii totesin mul on nälkä!:D ja kätilö nauro ja sanoi että oon kyllä harvinainen ensisynnyttäjä :D Kovasti toivotteli et nähtäis puolentoista vuoden päästä ja totesin,että jos joku on mun puolest raskaana nii mä voin synnyttää! Kaks tikkii tuli ja vointi ihan mahtava :) Miekkonen sano et ilme oli näkemisen arvonen ku tuli pihalle ku se helpotti niin paljon :)
sanna
Piirimestaruustason postaaja
Jospa mäkin lyhyesti jotain kirjottelen. Eli 2.2. kaksosten päivänä oli käynnistys ballonkilla. Ballonki irtosi illalla noin klo 23 ja menin nukkumaan kun ei enää tehty mitään yöllä. Seuraavana päivänä mentiin saliin klo 9 ja noin klo 11-12 saatiin lääkäri paikalle puhkaseen kalvot A:lta. Lapsivettä tuli reippaasti ja dain oksitosiinitipan. Supistuksia ei oikein kuulunut ja lopulta mulla meni klo 17-18 lähtien 144ml/h mikä on suuri määrä. Supistukset alko olla tässö vaiheessa jo aika kivuliaita ja sain ilokaasua noin klo 20-21 ku en enää voinut olla ilman. Lääkäri kävi 30min välein tsekkaamassa tilannetta ja lopulta n.klo 22 teki sektiopäätöksen. Siitä sitten saliin poikia irrottamaan. Sain puudutuksen rinnoista alaspäin ja he alkoivat hommiin. Jostain syystä puudute aiheutti kovaa vapinaa ja mun yläkroppa hakkas ajoittain aika kovaa koko leikkauksen. Pojat syntyi klo 23.17 ja 23.19. 9 pisteen pojat. Sen jälkeen lääkäri totesi että kohtu ei supistu ja että on tosi iso. Pojat vietiin isälleen ja mua alettiin operoida. Heräämöön pääsin klo 00.20.
Sairaalassa tulehdusarvot nousi tosi korkeiksi ja oltiin viikko poikien kanssa sairaalassa. Kotiin päästiin muutama päivä sitten.
Toipunut olen hienosti. Vaikka tulehdusarvot oli tosi koholla, ei mulla ollut kipeä olo missään vaiheessa. Pari päivää meni että pääsi itse ylös sängystä ja nyt on jo kaikki hyvin ja opetellaan arkea :)
Sairaalassa tulehdusarvot nousi tosi korkeiksi ja oltiin viikko poikien kanssa sairaalassa. Kotiin päästiin muutama päivä sitten.
Toipunut olen hienosti. Vaikka tulehdusarvot oli tosi koholla, ei mulla ollut kipeä olo missään vaiheessa. Pari päivää meni että pääsi itse ylös sängystä ja nyt on jo kaikki hyvin ja opetellaan arkea :)
Mama88
Vauhtiin päässyt keskustelija
Menin 26.1. äitiyspolille tarkastukseen ja koska vointini oli jo pitkään ollut kamala (päivittäisiä kipeitä supistuksia jo rv 23 lähtien, päänsärkyä, unettomuutta, turvotusta, alhainen hemoglobiini, sokerit heittelee jne.) keskustelimme lääkärin kanssa ja pyysin päästä käynnistykseen. Kun lupa myönnettiin, itkin helpotuksesta. Siirryin heti osastolle, jossa sain neljäsosan Cytotec-tablettia. Näitä tabletteja annettiin suun kautta ma ja ti, kunnes ti-ke välisenä yönä klo 02:45 meni vedet ja siitä alkoivat säännölliset supistukset. Soitin heti miehelle, että vie esikoisen hoitoon ja tulee paikalle. Kävin suihkussa ja nautin kerrankin supistuksista, kun tiesin, että nämä vihdoinkin tekevät kohdunsuulla jotain verrattuna niihin supistuksiin, joita olin kärsinyt jo puolesta välistä raskautta. Olin aivan täpinöissäni ja innoissani 
Kipu oli kuitenkin vasta samaa mihin olin jo tottunut ja esikoisen käynnistyksestä tiesin, että vauva syntyy vasta, kun haluan kuolla (käynnistetyn synnytyksen supistukset ovat loppuvaiheessa niin kamalan kivuliaita, että huh huh!). Aavistin, että tästä tulee vielä pitkä ja kivulias koitos.
Siirryimme saliin parin tunnin päästä, kun olin 4cm auki. Olin tästä eteenpäin todella huonovointinen ja oksensin monen monta kertaa. Pyysin peräruiskeen, koska en ollut käynyt isommalla hädällä vessassa pariin päivään ja toivoin, että sekin lisäisi supistuksien voimaa, mutta ei... Jämähdin siihen neljään senttiin moneksi tunniksi! Pyysin aamun valjetessa epiduraalin ja sain myös oksitosiinitipan ylläpitämään supistuksia. Lepäsin hetken, mutta suurimman osan ajasta pyrin olemaan pystyssä ja liikkumaan. Mieheni ja doulani olivat mukana synnytyksessä, tsemppasivat ja hieroivat selkääni jne.
Aamupäivällä alkoi lopulta kunnolla tapahtua. Huusin ja itkin jo kivusta, puristin miestäni käsistä ja yritin vain keskittyä hengittämään (tässä doula oli todella iso apu. Hän aina puuskutti kanssani ja muistutti käyttämään matalaa ääntä). Toinen annos epiduraalia ei tuntunut enää missään, koska supistukset olivat niin kovia. Avauduin muutamassa hetkessä 4cm ---> 10cm. Kätilö oli menossa käymään jossakin, kun tunsin kovaa painetta ja tarvetta alkaa ponnistamaan. Mieheni hälytti kätilön paikalle ja nopean tarkistuksen jälkeen kuulin, että vauvan pää näkyy jo. Olin niin puhki, että ponnistin kyljelläni sängyllä ja vauva oli ulkona viidessä minuutissa. Ei repeämiä, kiitos mahtavan kätilön, joka auttoi vauvan rauhallisesti ulos. Pystyin hallitsemaan ponnistamista, vaikka paineen tunne oli valtava.
Synnytykseni kesti 11h, ponnistaminen 5min. Olin sanoinkuvaamattoman voimaton synnytyksen jälkeen. Pystyin pitämään vauvaa rinnallani vain hetken, kun aloin taas oksentamaan. Oloni oli todella heikko ja olin erittäin huonovointinen. Sama juttu oli esikoisen kanssa, joka myös käynnistettiin. Molemmat synnytykseni ovat olleet pitkiä ja erittäin kivuliaita. Se on varmasti osasyy siihen, miksi olin niin huonovointinen. Rankka kokemus keholle!
Kaksi päivää lepäsin ja sitten oloni alkoi olla normaali. Jälkisupistukset vaivasivat ja tietysti vuosin paljon verta, mutta muuten olo oli mahtava ja olen todella ylpeä ja onnellinen vauvastani
Mielestäni synnytykseni oli hieno kokemus ja kaikki meni hyvin. Vauvalla oli syntyessään napanuora kaulan ympäri, mutta siitäkin selvittiin säikähdyksellä.
Kipu oli kuitenkin vasta samaa mihin olin jo tottunut ja esikoisen käynnistyksestä tiesin, että vauva syntyy vasta, kun haluan kuolla (käynnistetyn synnytyksen supistukset ovat loppuvaiheessa niin kamalan kivuliaita, että huh huh!). Aavistin, että tästä tulee vielä pitkä ja kivulias koitos.Siirryimme saliin parin tunnin päästä, kun olin 4cm auki. Olin tästä eteenpäin todella huonovointinen ja oksensin monen monta kertaa. Pyysin peräruiskeen, koska en ollut käynyt isommalla hädällä vessassa pariin päivään ja toivoin, että sekin lisäisi supistuksien voimaa, mutta ei... Jämähdin siihen neljään senttiin moneksi tunniksi! Pyysin aamun valjetessa epiduraalin ja sain myös oksitosiinitipan ylläpitämään supistuksia. Lepäsin hetken, mutta suurimman osan ajasta pyrin olemaan pystyssä ja liikkumaan. Mieheni ja doulani olivat mukana synnytyksessä, tsemppasivat ja hieroivat selkääni jne.
Aamupäivällä alkoi lopulta kunnolla tapahtua. Huusin ja itkin jo kivusta, puristin miestäni käsistä ja yritin vain keskittyä hengittämään (tässä doula oli todella iso apu. Hän aina puuskutti kanssani ja muistutti käyttämään matalaa ääntä). Toinen annos epiduraalia ei tuntunut enää missään, koska supistukset olivat niin kovia. Avauduin muutamassa hetkessä 4cm ---> 10cm. Kätilö oli menossa käymään jossakin, kun tunsin kovaa painetta ja tarvetta alkaa ponnistamaan. Mieheni hälytti kätilön paikalle ja nopean tarkistuksen jälkeen kuulin, että vauvan pää näkyy jo. Olin niin puhki, että ponnistin kyljelläni sängyllä ja vauva oli ulkona viidessä minuutissa. Ei repeämiä, kiitos mahtavan kätilön, joka auttoi vauvan rauhallisesti ulos. Pystyin hallitsemaan ponnistamista, vaikka paineen tunne oli valtava.
Synnytykseni kesti 11h, ponnistaminen 5min. Olin sanoinkuvaamattoman voimaton synnytyksen jälkeen. Pystyin pitämään vauvaa rinnallani vain hetken, kun aloin taas oksentamaan. Oloni oli todella heikko ja olin erittäin huonovointinen. Sama juttu oli esikoisen kanssa, joka myös käynnistettiin. Molemmat synnytykseni ovat olleet pitkiä ja erittäin kivuliaita. Se on varmasti osasyy siihen, miksi olin niin huonovointinen. Rankka kokemus keholle!
Kaksi päivää lepäsin ja sitten oloni alkoi olla normaali. Jälkisupistukset vaivasivat ja tietysti vuosin paljon verta, mutta muuten olo oli mahtava ja olen todella ylpeä ja onnellinen vauvastani
Mielestäni synnytykseni oli hieno kokemus ja kaikki meni hyvin. Vauvalla oli syntyessään napanuora kaulan ympäri, mutta siitäkin selvittiin säikähdyksellä.
masc
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Kirjustellaas nyt kun poikanen unii..
Eli sunnuntaina 15.2 oli 40+1.. Edellisenä iltana oli alkanu menkkajomotukset semmosina pieninä.. Yöllä siirryin sohvalle kun supisteli hyvin hentoisesti koko ajan ja esikoinen valtasi sängyn isin kanssa. Siinä sain unta, mut koko yön tunsin unen läpi supistuksia. Sit aamulla kun heräsin ja käänsin kylkeä tuntui selvä lirahdus.. Menin vessaan heti kattoo et mitäs tää nyt oli.. Semmosta paksua kirkasta sieltä löyty ja aattelin et ehkä limatulppaa kun pyyhkies tuli vähän verensekaista limaa myös. No sitä lirahteli muutamia kertoja ja alapää tuntui koko ajan ihmeen kostealta et valuu jotain. Käytiin kävelyllä ihanassa aurinko kelissä ja sit sen jälkeen nukuin, pientä nipistelyä ja semmosta mitä aikasemminki.
Sit aloin tekee ruokaa ja siinä alko tulee tosi kipeitä sukkapuikko kipuja.. Oltiin aikasemmin päivällä päätetty et soitan varalta synnärille kun sitä vuotoa oli tullu useamman kerran.. No näytille pyysivät, automatkalla supisteli pikkusen 3-4min välein.
Päästiin synnärille ja ne heti tyrkkäsi vaatteet käteen ja veivät saliin.. Vaihdoin vaatteet ja sit tekivät sen lapsivesi testin joka oli selvä positiivinen. No jäätiin siihen yöksi ja miulle laitettiin tippuu ab-tippa 4 tunnin välein se meni.. Olin tuolloin auki 1cm ja kaulaa 2cm..
Sillon yöllä supisteli jonkun verran aina aamuun, kunnes ne lakkasi kun lähdettiin kävelylle. Sit 12 aikaan lähti oksitosiini tippumaan.. Ja se tippui aina ilta 9 asti maksimilla kunnes meni yöksi paussille. Oli aika napakoita supistuksia sillon 3minuuttia kesti pahimmat. Supistukset lakkasi aika äkkiä sit tai hyvin lievää supistelua oli enää tässä vaiheessa.. Sain yöksi kipupiikin et saan unta. Tässä vaiheessa olin 4cm auki mut kaulaa edelleen ja vauva korkealla, kerkesi ne alkaa epäillä et ipana ois kääntyny pylly edelle mutta ei onneksi. tens-laite ja lämpöpussit oli käytössä koko maanantain ja sen seuraavan yön.
Nukuin ihan hyvin lopulta ja sit tiistaina 17.2 alkoi 7 tippuu taas oksitosiini. Se alko aika äkkiä pelittää ja supistukset muuttu aika kipeeksi.. Jonnekki 6-7cm menin tensillä/ lämpöpusseilla ja ilokaasulla (
) mut sit alko olee nii kipee et otin kohdunkaula puudutuksen.. Ja sit ehkä pari tuntia niin toisen.. Se ei kuitenkaa auttanu kauheen pitkään ja alloin olee ihan sairaan kipee, kiljuin ja itkin.. Sit laitettiin se epiduraali mitä piti välttää.. Se kipu oli vaan jotain niin hirveetä et ei vaan kyenny.. No sen ku sain olinki melkein täysin auki, pieni reuna oli vielä.. Et ihme kun olin siinä odotellessa niin kipee.. Aukesin 3 senttii varmaan tunnissa.. Epi oli kuitenki oikee päätös.. Koska sit pystyin hallitsemaan taas itseni ja ponnistaminen alkoi.. 47min. Myöhemmin poika sit oli maailmassa.. Meinas oikeesti usko loppuu siinä ponnistaessa mut jotenki sain itteni pidettyy kasassa, miehelle kyl suurin kiitos.. Tsemppasi niin hienosti! kirjottelen lisää varmaa vielä myöhemmin :)
Eli sunnuntaina 15.2 oli 40+1.. Edellisenä iltana oli alkanu menkkajomotukset semmosina pieninä.. Yöllä siirryin sohvalle kun supisteli hyvin hentoisesti koko ajan ja esikoinen valtasi sängyn isin kanssa. Siinä sain unta, mut koko yön tunsin unen läpi supistuksia. Sit aamulla kun heräsin ja käänsin kylkeä tuntui selvä lirahdus.. Menin vessaan heti kattoo et mitäs tää nyt oli.. Semmosta paksua kirkasta sieltä löyty ja aattelin et ehkä limatulppaa kun pyyhkies tuli vähän verensekaista limaa myös. No sitä lirahteli muutamia kertoja ja alapää tuntui koko ajan ihmeen kostealta et valuu jotain. Käytiin kävelyllä ihanassa aurinko kelissä ja sit sen jälkeen nukuin, pientä nipistelyä ja semmosta mitä aikasemminki.
Sit aloin tekee ruokaa ja siinä alko tulee tosi kipeitä sukkapuikko kipuja.. Oltiin aikasemmin päivällä päätetty et soitan varalta synnärille kun sitä vuotoa oli tullu useamman kerran.. No näytille pyysivät, automatkalla supisteli pikkusen 3-4min välein.
Päästiin synnärille ja ne heti tyrkkäsi vaatteet käteen ja veivät saliin.. Vaihdoin vaatteet ja sit tekivät sen lapsivesi testin joka oli selvä positiivinen. No jäätiin siihen yöksi ja miulle laitettiin tippuu ab-tippa 4 tunnin välein se meni.. Olin tuolloin auki 1cm ja kaulaa 2cm..
Sillon yöllä supisteli jonkun verran aina aamuun, kunnes ne lakkasi kun lähdettiin kävelylle. Sit 12 aikaan lähti oksitosiini tippumaan.. Ja se tippui aina ilta 9 asti maksimilla kunnes meni yöksi paussille. Oli aika napakoita supistuksia sillon 3minuuttia kesti pahimmat. Supistukset lakkasi aika äkkiä sit tai hyvin lievää supistelua oli enää tässä vaiheessa.. Sain yöksi kipupiikin et saan unta. Tässä vaiheessa olin 4cm auki mut kaulaa edelleen ja vauva korkealla, kerkesi ne alkaa epäillä et ipana ois kääntyny pylly edelle mutta ei onneksi. tens-laite ja lämpöpussit oli käytössä koko maanantain ja sen seuraavan yön.
Nukuin ihan hyvin lopulta ja sit tiistaina 17.2 alkoi 7 tippuu taas oksitosiini. Se alko aika äkkiä pelittää ja supistukset muuttu aika kipeeksi.. Jonnekki 6-7cm menin tensillä/ lämpöpusseilla ja ilokaasulla (
) mut sit alko olee nii kipee et otin kohdunkaula puudutuksen.. Ja sit ehkä pari tuntia niin toisen.. Se ei kuitenkaa auttanu kauheen pitkään ja alloin olee ihan sairaan kipee, kiljuin ja itkin.. Sit laitettiin se epiduraali mitä piti välttää.. Se kipu oli vaan jotain niin hirveetä et ei vaan kyenny.. No sen ku sain olinki melkein täysin auki, pieni reuna oli vielä.. Et ihme kun olin siinä odotellessa niin kipee.. Aukesin 3 senttii varmaan tunnissa.. Epi oli kuitenki oikee päätös.. Koska sit pystyin hallitsemaan taas itseni ja ponnistaminen alkoi.. 47min. Myöhemmin poika sit oli maailmassa.. Meinas oikeesti usko loppuu siinä ponnistaessa mut jotenki sain itteni pidettyy kasassa, miehelle kyl suurin kiitos.. Tsemppasi niin hienosti! kirjottelen lisää varmaa vielä myöhemmin :)Pikkusisko
Satasella mukana keskusteluissa
Sulla on ollut masc melkoinen koitos! Oksitosiinisupparit on järkyttävintä mitä tiedän. Onnea vielä pienestä :)
Mä oon miettinyt noita ponnistusaikoja. Itellä 25min tuntui ikuisuudelta enkä tiedä kuinka kauan pidempään olis voimat kestänyt. 47min tuntuu todella rankalta. Hatun noston arvosta.
masc
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Ainii vauva oli sit lopussa kerenny kakata lapsiveteen joten kivat kakkaliejut vaan loiskahti ku vauva pulahti ulos ja sitä oli sit joka paikassa..:-D muuten tais mennä aika hyvin ilman ylimääräsiä eritteitä..
Edit.. Pääsin aika pienillä vaurioilla, jokunen pieni nirhauma vaan 3 tikkiä jossai tuolla on, mutta ei juuri vaivaa..
Olin ihan elämäni kunnossa heti, jaksoin kävellä ja seisoa ym. Esikoisen aikaan pääsin sängyssä osastolle kun olin niin heikossa hapessa et en jaksanu seistä. Et sinällään vaikka synnytys oli henkisesti aika rankka niin fyysisesti voin loistavasti :)
Edit.. Pääsin aika pienillä vaurioilla, jokunen pieni nirhauma vaan 3 tikkiä jossai tuolla on, mutta ei juuri vaivaa..
Olin ihan elämäni kunnossa heti, jaksoin kävellä ja seisoa ym. Esikoisen aikaan pääsin sängyssä osastolle kun olin niin heikossa hapessa et en jaksanu seistä. Et sinällään vaikka synnytys oli henkisesti aika rankka niin fyysisesti voin loistavasti :)
Kaisamaria
Oman äänensä löytänyt
Lyhyesti: pe 13.2 klo 19 saliin kun olin auki 4-5cm ja oksitosiini tippa vauhdittamaan. 20.30 edelleen 5cm auki ja mitään ei tapahtunut ja vuoroon tuli edelliseltä yöltä ihana tuttu kätilö. Tämä rouva katsoi sitä tippamonitoria ja totesi että laitetaas vähän vauhtia tähän touhuun. Oli siis 20ml/h ja nosti 45ml/h. :D Johan alkoi tapahtua. Vajaa vartti meni ja huusin pää punasena ilokaasun kanssa ja 21.00 olinkin reilun 7cm auki. 21.15 sain epiduraalin ja siitä alkoikin oikea riemu! ♡ Kaikki maailman kivut ja tuntemukset hävisi lähes samantien. Ponnistamaan aloin puolen yön aikaan ja poika syntyi klo 00.49. :) Taistelu vammoja ei tullut kuin yhden pienen nirhauman verran mihin laitettiin pari sääli tikkiä. :D Minkään näköistä kipua tunsin seuraavan kerran aamulla kun heräsin koska selkä oli niin jumissa. :D Synnytys oli aivan upea ja mahtava kokemus! Kätilökin nauroi kun hädin tuskin poika oli pihalla ja mä kyselin jo millon saan nousta kun kyllästyttää maata vaan. :D Avautumisvaihe 5h, ponnistus 49min ja jälkeiset 11min. Eli tasan 6h koko helahoito. Ja taustana vielä että olin keskiviikosta asti sairaalassa kipeiden supistusten takia ja mitään ei meinannut alkaa tapahtua ennen tuota perjantain iltapäivää milloin vihdoin myöntyivät "testaamaan" käynnistelyä oksitosiinilla.
Kaisamaria
Oman äänensä löytänyt
No ei se ollutkaan kovin lyhyesti. :D
17.2 oli tosiaan 40+0 ja puhuinkin jo kovasti että ei synny yms, limatulppaa oli tullu jo reilun viikon, no yöllä sitten alko tulla kipeitä supistuksia säännöllisen epäsäännölisesti, ja yö meni aika paljon valvoessa, aamulla supistukset jatku ja tuli jonkun aikaa säännöllisesti alle 10min välein.
Jossain vaiheessa supistukset hiukan rauhoittui mutta olivat tosi kipeitä.. Mentiin esikoisen ja miehen kanssa kaikki joskus 16 aikaan päikkäreille, joista mä en nukkunut yhtään vaan kärsin kipeistä supistuksista..
Nousin sitten ylös ja kävin viemässä naapuriin mun äidille esikoisen hoitolaukun yms tavaroita.
Limaa tuli koko ajan tosi paljon ja oli veristä..
No supistukset jatku vaan ja oli ihan hirveän kipeitä koko ajan ja olisko tullu jo 5min välein, syötiin ja syötettii esikoinen ja vietiin sitten mummulaan ja lähdettiin ite ajamaan kohti synnäriä sitten.
Oltiin joskus 20-21 aikaan synnärillä ja siitä sitten ekana mentii käyrille , supistukset heitteli siinä 5-10min välillä ja oli ihan järkyttävän kipeitä.. Olin ihan punainen ja hikinen ku sattu nii paljon :D no sitten kätilö teki sisätutkimuksen.. Olin vaan 2cm auki ja reunaa paksulti jäljellä.. Sain sitten ite valita lähetäänkö kotia vai jäädäänkö sinne perhehuoneeseen, halusin sitten jäädä koska kivut oli sitä luokkaa ettei kotona olo olis onnistunut.
Perhehuoneesee sitte päästii ja sain kolmea eri kipulääkettä suun kautta ja tarkotus oli yrittää nukkua .. No ei onnistunu ja kuumaa suihkuaki yritin,
Sitte pyysin kätilöä käymäs ja taas käyrille.. Supistukset taas heitteli , teki sisätutkimuksen mitää ei ollu tapahtunu..
Sain sitten lonkkaan kipupiikin josta ei myöskää ollu apua..
Yö tuli aika pitkälti valvottua kipujen kanssa, no siinä torstaina sain lisää kipulääkkeitä ja yritettii käydä kävelees yms, supistukset oli kipeitä mutta epäsäännöllisiä eivätkä saanu mitää aikaan.. No perjantai aamuna supistukset muuttu vieläki kipeämmäksi ja oli iha hirveetä.. Taas kipupiikkiä, <- ei apua,lämpöpusseja , <- ei apua.. Sitten tuli lääkäri tekemään sisätutkimuksen ja voi pojat kun teki kovakourasesti ja vielä aukoi päätä että pitäisi pystyä pysymään paikoillaan... No ainut mitä oli tapahtunu olin 3cm auki.... Ja pääsin koittamaan kylpyä josta ei ollut myös yhtään apua.. ( ai niin olin oksentanut viime iltana ja tuona aamuna) no sitten kylvyn jälkeen pääsin viimeinkin saliin jossa sain koittaa ilokaasua kello oli n. 10 , keinutuolissa keinuttelin ja ilokaasua samalla otin tosiaan, pahoinvointi oli tosi kovaa joten siirryin sitten sänkyyn jossa helpotti .
No seuraava sisätutkimus tehtiin ja olin auki 4-5cm .. Kivut alko oleen jo tosi järkyttävät ja luulin oikeesti kuolevani niihin..
Sitten sovittiin että kunhan supistukset muuttuu säännöllisiksi saan epiduraalin, supistuksia tuli vaan 1/10min.. Ilokaasua vetelin ja se ei auttanu sitten enään lähes yhtään.. Kävin vessassa ja sitten nojailin sänkyyn ja hengittelin siinä ilokaasua pian menin takas sänkyyn ja alettiin valmisteleen puudutusta varten, kohdunsuu edelleen ennallaan .. Kivut siinä lääkäriä odotellessa iski nii kauheiksi että vedin itteni kunnolla sekaisin ilokaasulla jos olisi auttanut , mutta eipä auttanut itkin siinä ja olin ihan hirveissä tuskissani.. Klo 14.50 lopulta sain epiduraalin joka sitten onneksi vei supistuksilta kivun.. Vieläkin vetelin samalla ilokaasua ja taisin olla aika sekaisin siinä kohdassa :D.. Kohta alko tulemaan paineen tunnetta ja kutsuttii kätilö paikalle kello oli n.15.50 ja olin 8cm auki..ja oli mulla hilpeä kohta tuossa kun alkoi sisätutkimusta tekeen ja multa pääsi pari pierua niin siellä hekottelin nille
No sitten piti kuitenkin ootella sinne 10cm ja sanoin miehelle että käy vaikka äkkiä kahville ei se ny nii nopiaa tuu :D ja no sitte kello oli tasan 16.00 kun kutsuin kätilön jo takas ja sanoin että nyt alkaa ottaan toden teolla kipiää.. Tarkistus ja kas kokonaan auki !
Kysyi että odotetaanko miestä vai haluanko alkaa ponnistaa , tokaisin vissiin vaan jotain ja paskat ku sattuu nii paljon jo :D juuri kun aloin ponnistaa mies tuli ovesta sisään ja sen ilme oli iha kauhistunut :D no ite ponnistus kesti 12min ja otti sitte hemmetin kipeetä.. Kätilö kirjottanutkin että mahtavasti ponnistaa . Täyden kympin tyttö syntyi siis klo 16.12 synnytyksen kesto oli 7tuntia ja 18min toki tuli mentyä pitkän kaavan mukaan tuo alku .. Ja voin kertoa että kivut oli sen verta kovemmat kuin esikoisesta että mun lapsiluku on nyt täynnä :D yhtään tikkiä tai mitään ei tullut :)
Toivottavasti ei tullut kauhian sekavaa tekstiä :D
Jossain vaiheessa supistukset hiukan rauhoittui mutta olivat tosi kipeitä.. Mentiin esikoisen ja miehen kanssa kaikki joskus 16 aikaan päikkäreille, joista mä en nukkunut yhtään vaan kärsin kipeistä supistuksista..
Nousin sitten ylös ja kävin viemässä naapuriin mun äidille esikoisen hoitolaukun yms tavaroita.
Limaa tuli koko ajan tosi paljon ja oli veristä..
No supistukset jatku vaan ja oli ihan hirveän kipeitä koko ajan ja olisko tullu jo 5min välein, syötiin ja syötettii esikoinen ja vietiin sitten mummulaan ja lähdettiin ite ajamaan kohti synnäriä sitten.
Oltiin joskus 20-21 aikaan synnärillä ja siitä sitten ekana mentii käyrille , supistukset heitteli siinä 5-10min välillä ja oli ihan järkyttävän kipeitä.. Olin ihan punainen ja hikinen ku sattu nii paljon :D no sitten kätilö teki sisätutkimuksen.. Olin vaan 2cm auki ja reunaa paksulti jäljellä.. Sain sitten ite valita lähetäänkö kotia vai jäädäänkö sinne perhehuoneeseen, halusin sitten jäädä koska kivut oli sitä luokkaa ettei kotona olo olis onnistunut.
Perhehuoneesee sitte päästii ja sain kolmea eri kipulääkettä suun kautta ja tarkotus oli yrittää nukkua .. No ei onnistunu ja kuumaa suihkuaki yritin,
Sitte pyysin kätilöä käymäs ja taas käyrille.. Supistukset taas heitteli , teki sisätutkimuksen mitää ei ollu tapahtunu..
Sain sitten lonkkaan kipupiikin josta ei myöskää ollu apua..
Yö tuli aika pitkälti valvottua kipujen kanssa, no siinä torstaina sain lisää kipulääkkeitä ja yritettii käydä kävelees yms, supistukset oli kipeitä mutta epäsäännöllisiä eivätkä saanu mitää aikaan.. No perjantai aamuna supistukset muuttu vieläki kipeämmäksi ja oli iha hirveetä.. Taas kipupiikkiä, <- ei apua,lämpöpusseja , <- ei apua.. Sitten tuli lääkäri tekemään sisätutkimuksen ja voi pojat kun teki kovakourasesti ja vielä aukoi päätä että pitäisi pystyä pysymään paikoillaan... No ainut mitä oli tapahtunu olin 3cm auki.... Ja pääsin koittamaan kylpyä josta ei ollut myös yhtään apua.. ( ai niin olin oksentanut viime iltana ja tuona aamuna) no sitten kylvyn jälkeen pääsin viimeinkin saliin jossa sain koittaa ilokaasua kello oli n. 10 , keinutuolissa keinuttelin ja ilokaasua samalla otin tosiaan, pahoinvointi oli tosi kovaa joten siirryin sitten sänkyyn jossa helpotti .
No seuraava sisätutkimus tehtiin ja olin auki 4-5cm .. Kivut alko oleen jo tosi järkyttävät ja luulin oikeesti kuolevani niihin..
Sitten sovittiin että kunhan supistukset muuttuu säännöllisiksi saan epiduraalin, supistuksia tuli vaan 1/10min.. Ilokaasua vetelin ja se ei auttanu sitten enään lähes yhtään.. Kävin vessassa ja sitten nojailin sänkyyn ja hengittelin siinä ilokaasua pian menin takas sänkyyn ja alettiin valmisteleen puudutusta varten, kohdunsuu edelleen ennallaan .. Kivut siinä lääkäriä odotellessa iski nii kauheiksi että vedin itteni kunnolla sekaisin ilokaasulla jos olisi auttanut , mutta eipä auttanut itkin siinä ja olin ihan hirveissä tuskissani.. Klo 14.50 lopulta sain epiduraalin joka sitten onneksi vei supistuksilta kivun.. Vieläkin vetelin samalla ilokaasua ja taisin olla aika sekaisin siinä kohdassa :D.. Kohta alko tulemaan paineen tunnetta ja kutsuttii kätilö paikalle kello oli n.15.50 ja olin 8cm auki..ja oli mulla hilpeä kohta tuossa kun alkoi sisätutkimusta tekeen ja multa pääsi pari pierua niin siellä hekottelin nille
No sitten piti kuitenkin ootella sinne 10cm ja sanoin miehelle että käy vaikka äkkiä kahville ei se ny nii nopiaa tuu :D ja no sitte kello oli tasan 16.00 kun kutsuin kätilön jo takas ja sanoin että nyt alkaa ottaan toden teolla kipiää.. Tarkistus ja kas kokonaan auki !
Kysyi että odotetaanko miestä vai haluanko alkaa ponnistaa , tokaisin vissiin vaan jotain ja paskat ku sattuu nii paljon jo :D juuri kun aloin ponnistaa mies tuli ovesta sisään ja sen ilme oli iha kauhistunut :D no ite ponnistus kesti 12min ja otti sitte hemmetin kipeetä.. Kätilö kirjottanutkin että mahtavasti ponnistaa . Täyden kympin tyttö syntyi siis klo 16.12 synnytyksen kesto oli 7tuntia ja 18min toki tuli mentyä pitkän kaavan mukaan tuo alku .. Ja voin kertoa että kivut oli sen verta kovemmat kuin esikoisesta että mun lapsiluku on nyt täynnä :D yhtään tikkiä tai mitään ei tullut :)
Toivottavasti ei tullut kauhian sekavaa tekstiä :D
Pitää kirjotella kun vielä tuoreessa muistissa :) Elikkäs 19.2 ilman mitään ennakko varoitusta tuli eka supistus kolmen aikaan iltapäivällä ja toinen 20 min. myöhemmin sitte meni maha ihan sekasin eikä mitään tapahtunu seuraavaan tuntiin. Sitten rupes tulemaan todella kipeitä supistuksia mutta tosi epäsäännöllisesti. Mies tuli töistä ja halus soittaa synnärille varuilta koska näytin niin kipeeltä ja minä vaan että ei ne ota vastaan kun on näin epäsäännölliset. Lähempänä puol kaheksaa mies sitte soitti ja kätilö sano että tulkaa käymään näytillä jos on kipee. Autossa supistukset rupes tulemaan yhden äkin 5 minuutin välein ja 15 kilometriä ennen saikkua rupes työnnättämään. Joten ajettiin sitte hätävilkut päällä 160 kymppiä motarilla. Saikulla tulivat pyörätuolilla vastaan ja suoraan saliin. 8 cm olin auki,supistuksissa ei ollu taukoa enää ollenkaan. Ponnistutti ihan kamalasti enkä saanu työntää. 10 minuuttia myöhemmin olin täysin auki. Onneks mies muistutti synnytysjakkarasta mutta eipä helpottanu. Vauva oli tulossa niin hirvellä vauhdilla että kätilö anto täyden ponnistuskiellon muuten oisin revenny todella pahasti. Eli läähättämällä piti yrittää olla ponnistamatta ja kohtu teki kaiken työn. Ponnistusvaihe kesti 1 minuutin. Kaikkiaan synnytys kesti n. tunnin. Oli aika mieleen painuva syntymäpäivä :)
Tänään oli se keskustelu äitipolilla. Myönsivät että virhe on tapahtunut ja ylilääkäri on puhuttanut kaikki ne lääkärit ja kätilöt jotka mua hoiti. Sektio olis pitänyt tehdä jo tiistaina eikä vasta keskiviikkona aamuna kun vesien menosta oli mennyt liki 36 tuntia... Ja sain kuulla vasta tänään että vauva on ollut avotarjonnassa koko "synnytyksen" ajan. Sain virallisen anteeksipyynnön nyt viimein ja fiilis on parempi vihdoinkin. Toivottavasti oppivat jotain...
Nassukka87
Jostain jotain jo tietävä
Mashnu sulla on 5 vuotta aika tapahtuneesta täyttää ilmoitus hoitovirheestä,potilasasiamieheltä saa sen lomakkeen, eikä paljoa sulta vaadi enää sen täyttämisen jälkeen. siis jo haluat =) Mutta kannattas toisaalta ettei enää jatkossa tuollaisia virheitä pääsis tapahtumaan. En nyt muista missäpäin synnytit mutta täällä oulussa niitä "vahinkoja" on tullut viimeisen vuoden aikana ihan urakalla.
Jantsuh
Jostain jotain jo tietävä
Meillä poika syntyi 11.2. Klo.1.00 heräsin kipeisiin supistuksiin, enään ei saanut nukutuksi.kömmin suihkuun, mutta ei sielä pystynyt olemaan, kun teki kipeetä. Yritin nukkua, mutta kävelin ympäriinsä koko yön välillä istuen, välillä makoillen. Klo. 6 soitin kättärille. supistuksia tuli vielä liian harvakseen, sanoivat että odotan vesien menoa. Klo. 8 oli niin kipeitä supistuksia, että ei pystynyt enään liikkumaan. Sitten tuli lähtö kättärille. Taksia en saanut kiinni, joten mies tuli töistä kuorma- autolla hakemaan ihme ja kumma pääsin hyvin auton kyytiin. Klo. 9.30 saavuimme sairaalaan. Kättärillä mentiin synnytys huoneeseen. Mies meni hoitamaan työt loppuun. Sain heti ilokaasua kipuihin. Ei Se mitään auttanut tuli vain huono olo. Sain sitten epiduraalin. Siellä makoilin ja söin vähän välipalaa, mutta ei mikään pysynyt sisällä, vaikka nälkä olikin. Noin Klo. 14.30 juuri kun suunniteltiin toista annosta epiduraalia, tuli kova ponnistamisen tarve yllättäen. Huoneessa ei ollut kätilöitä, kun olivat raportilla. Yritin painaa kutsu nappia, mutta en pystynyt liikkumaan eikä ylettänyt. Hetken päästä kätilöt tuli ja olinkin jo ponnistamassa, sitten alkoi kova työ. Ilman puudutusta siis mentiin, epiduraalissa ei enään ollut vaikutusta ja ilokaasu ei vaikuttanut. Klo. 15.30 poika syntyi maailmaan ja isäkin saapui juuri silloin. Istukka sitten hajosi mun sisälle ja sitä kaavittiinn seuraavaksi. Istukka kun saatiin ulos, vietiin,minut leikkaus saliin nukutettavaksi ja tikattavaksi. Siellä olin seuraavat 2h ja 2h heräämössä. Lopulta pääsin klo. 20 poitsun ja miehen luo. Vaurioina tuli välilihan leikkaus ja 2 asteen repeämä.
