No on se sullaki mandah ollu koitos 
hyvä että kaikki kuitenki hyvin :) onnea vielä!!
hyvä että kaikki kuitenki hyvin :) onnea vielä!!
Synnytyskertomukset
- Ketjun aloittaja Miss T
- Aloituspäivämäärä
Olipas taas kertomuksia kerrakseen. 
Dalila: Hurjalta kuulosti, mutta onneksi puudutteet toimivat, kuten pitikin. Mielessä kävi kyllä tekstiäsi lukiessa, että sata vuotta takaperin moisessa synnytyksessä olisi tainnut olla hengenlähtö vähntäänkin lähellä siellä saunan lauteilla.
Mandah: Olipa hyvä, että olit jo valmiiksi osastolla. Jos olisit ollut kotona, kun synnytys lopulta toden teolla käynnistyi, niin olisi tullut aika kiire ehtiä sairaalaan.
Dalila: Hurjalta kuulosti, mutta onneksi puudutteet toimivat, kuten pitikin. Mielessä kävi kyllä tekstiäsi lukiessa, että sata vuotta takaperin moisessa synnytyksessä olisi tainnut olla hengenlähtö vähntäänkin lähellä siellä saunan lauteilla.
Mandah: Olipa hyvä, että olit jo valmiiksi osastolla. Jos olisit ollut kotona, kun synnytys lopulta toden teolla käynnistyi, niin olisi tullut aika kiire ehtiä sairaalaan.
Huoh, voi Mashnu j Kyfi, kyl käy veetuttaa teidän puolesta, millaista kohtelua ja rankat synnytykset 
Eniten ärsyttää et noissa tilanteissa pelataan vauvan terveydellä ei stn.. Ja Mashnu ehdottomasti teet valituksen niiden toiminnasta, siis käsittämätöntä.
Onneksi täällä on myös paljon hyviä kokemuksia ollut :)
Eniten ärsyttää et noissa tilanteissa pelataan vauvan terveydellä ei stn.. Ja Mashnu ehdottomasti teet valituksen niiden toiminnasta, siis käsittämätöntä.Onneksi täällä on myös paljon hyviä kokemuksia ollut :)
Kyfi, mun esikoisella oli kans reikä sydämessä syntyessään. Lääkäri sano sillon ultratessa että ne on aika yleisiä mutta täysiaikaisia kun ei ultrata niin ei niitä edes huomata aina pelkällä kuuntelulla! Me käytiin muutaman kerran ultrassa ja reikä kasvo unpeen vuoteen mennessä. :) Eli ei todennäköisesti ole mitenkään paha tai vakava vaiva vaikka pahalta kuulostaakin. :)
Jos nyt minäkin kirjottaisin, viellä kun muistan melkein kaiken :)
Eli keskiviikkona mentiin äippäpolille missä oli sovittu käynnistys tarkistus. Siellä kattoivat et 2-3cm auki et pystyy kalvot puhkaseen. Sovittiin et meen osastolle ja saan käynnistykseen pillerin ja ootan saliin menoo.
No kävin eka labrassa ja kahvilla ja menin osastolle. Pettymys oli suuri kun olikin jo sillä välin kerinny vaihtuu se etten saakkaan pilleriä vaan ootellaan et sali vapautuu.
Sitä ootellessa kerkes tulla limatulppa kokonaan ja supistuksia oli vaikkei piirtyny kunnolla minnekkän. Sali ei vapautunu ja pettyneenä miehen lähetin illalla kotiin yöks. Sovittiin kuitenkin et heti aamulla saliin ja sit tapahtuu.
Torstai aamuna sain antibiootti tipan kun se streptokokki oli positiivinen ja saliin siirryin 8.30. Mies tuli paikalle just ennen kätilöä ja opiskelijaa jonka annoin tulla seuraamaan.
Kalvot puhkastiin 8.45 ja lapsivesi oli vihreää auki olin 4cm.
Noin 10 aikaan tuli anestasia lääkäri laittamaan epiduraali kanyylia paikoilleen. Ja voi herranjestas mitä tuskaa se olikin kun etsi sopivaa kohtaa että laittaa ensin iho puudutteen.
Ihmettelivät kun itkin ja huusin jo pelkästä nikamavälien kokeilusta. Mutta se sattui aivan helvetisti. Puudutteen sai laitettua ja alkoi laittamaan sitä letkua selkään, niin siinä vaiheessa kipu kynnys räjähti aivan täysin.
Letku meni väärään kohtaan ja sanoivat että uusiksi joudutaan laittamaan. Siinä vaiheessa aivan väsyneenä huudan ettei enää toista yritystä, et mä kuolen siihen kipuun jos uudestaan koen sen.
No jätettiin sitten laittamatta ja jättivät mut rauhoittumaan ja lepäämään ennen syntocinon laittoa.
10.55 laitettiin oksitosiini tippa valumaan ja supistukset alkoivat 11.00 eivät mitenkään kipeinä, mutta lämpöpakkauksen sain kun tuntu et häpyluu halkee. Sisätutkimus tehtiin 11.30 jolloin auki 6cm ja oxinest kipupiikin huolin 11.35. Papereissa lukee et äiti ei halua puudutusta, mutta suostuu ottamaan kipupiikin
12.05 alkoi ponnistus vaihe ja kun pää oli puoliksi ulkona, niin ilmoitin et lopetan tähän et tässä on hyvä olla
Taisi kipupiikki alkaa justiinsa vaikuttaan :)
Onneks eivät kertoneet että joutuivat työntämään vähän taaksepäin vauvaa, ettei tule repeämiä.
Vauva syntyi 12.27 hirveällä vauhdilla. Päästä kerkesivät ottaa kiinni ja sitten pulahtikin koko loppu vauva sängylle.
Napanuori verestä kun ottivat näytteitä, niin istukka solahti ulos ilman että huomasivat
Ensimmäinen kysymys oli että kumpi tuli. Eli tyttö syntyi pisteillä 9/9.
Eli kokonaisuudessa synnytyksen kestoksi on merkitty 1.vaihe 1t5min 2.vaihe 22min ja 3.vaihe 5min.
Missään vaiheessa ei ollut kuin pari supistusta jotka oikeasti sattuivat
Kokonaisuudessa jäi erittäin hyvä mieli :)
Tulipas kertomus, toivottavasti jaksatte lukea.
Eli keskiviikkona mentiin äippäpolille missä oli sovittu käynnistys tarkistus. Siellä kattoivat et 2-3cm auki et pystyy kalvot puhkaseen. Sovittiin et meen osastolle ja saan käynnistykseen pillerin ja ootan saliin menoo.
No kävin eka labrassa ja kahvilla ja menin osastolle. Pettymys oli suuri kun olikin jo sillä välin kerinny vaihtuu se etten saakkaan pilleriä vaan ootellaan et sali vapautuu.
Sitä ootellessa kerkes tulla limatulppa kokonaan ja supistuksia oli vaikkei piirtyny kunnolla minnekkän. Sali ei vapautunu ja pettyneenä miehen lähetin illalla kotiin yöks. Sovittiin kuitenkin et heti aamulla saliin ja sit tapahtuu.
Torstai aamuna sain antibiootti tipan kun se streptokokki oli positiivinen ja saliin siirryin 8.30. Mies tuli paikalle just ennen kätilöä ja opiskelijaa jonka annoin tulla seuraamaan.
Kalvot puhkastiin 8.45 ja lapsivesi oli vihreää auki olin 4cm.
Noin 10 aikaan tuli anestasia lääkäri laittamaan epiduraali kanyylia paikoilleen. Ja voi herranjestas mitä tuskaa se olikin kun etsi sopivaa kohtaa että laittaa ensin iho puudutteen.
Ihmettelivät kun itkin ja huusin jo pelkästä nikamavälien kokeilusta. Mutta se sattui aivan helvetisti. Puudutteen sai laitettua ja alkoi laittamaan sitä letkua selkään, niin siinä vaiheessa kipu kynnys räjähti aivan täysin.
Letku meni väärään kohtaan ja sanoivat että uusiksi joudutaan laittamaan. Siinä vaiheessa aivan väsyneenä huudan ettei enää toista yritystä, et mä kuolen siihen kipuun jos uudestaan koen sen.
No jätettiin sitten laittamatta ja jättivät mut rauhoittumaan ja lepäämään ennen syntocinon laittoa.
10.55 laitettiin oksitosiini tippa valumaan ja supistukset alkoivat 11.00 eivät mitenkään kipeinä, mutta lämpöpakkauksen sain kun tuntu et häpyluu halkee. Sisätutkimus tehtiin 11.30 jolloin auki 6cm ja oxinest kipupiikin huolin 11.35. Papereissa lukee et äiti ei halua puudutusta, mutta suostuu ottamaan kipupiikin
12.05 alkoi ponnistus vaihe ja kun pää oli puoliksi ulkona, niin ilmoitin et lopetan tähän et tässä on hyvä olla
Taisi kipupiikki alkaa justiinsa vaikuttaan :)Onneks eivät kertoneet että joutuivat työntämään vähän taaksepäin vauvaa, ettei tule repeämiä.
Vauva syntyi 12.27 hirveällä vauhdilla. Päästä kerkesivät ottaa kiinni ja sitten pulahtikin koko loppu vauva sängylle.
Napanuori verestä kun ottivat näytteitä, niin istukka solahti ulos ilman että huomasivat
Ensimmäinen kysymys oli että kumpi tuli. Eli tyttö syntyi pisteillä 9/9.
Eli kokonaisuudessa synnytyksen kestoksi on merkitty 1.vaihe 1t5min 2.vaihe 22min ja 3.vaihe 5min.
Missään vaiheessa ei ollut kuin pari supistusta jotka oikeasti sattuivat
Kokonaisuudessa jäi erittäin hyvä mieli :)
Tulipas kertomus, toivottavasti jaksatte lukea.
Ensimmäisessä sain epiduraalin mikä oli sillon taivas kyllä :) Noi kaks seuraavaa kun oli et sain kohdunkaulanpuudutteen ja spinaalin, mut ilmeisesti ne ei kerinny vaikuttaa ajoissa, nii sillä olisin halunnu nyt sen epin kun tiesin et sen olisin kerinny jopa saamaan :)
Mutsi mulle sano jälkeenpäin ettei mun selkäni tuu ikinä oleen kun terveen selkä, et välilevypullistuma saattanu tehä siitä vaan niin super herkän.
Mutta enpä tota olis osannu edes miettiä, eikä tullu kenellekkään mieleen tuollakaan.
Ja nyt ei edes harmita toi, et enemmän oon ehkä mielissäni kun ei onnistunu :)
Mutsi mulle sano jälkeenpäin ettei mun selkäni tuu ikinä oleen kun terveen selkä, et välilevypullistuma saattanu tehä siitä vaan niin super herkän.
Mutta enpä tota olis osannu edes miettiä, eikä tullu kenellekkään mieleen tuollakaan.
Ja nyt ei edes harmita toi, et enemmän oon ehkä mielissäni kun ei onnistunu :)
, mut jos siinä on jotain tollasta taustalla, niin asia on varmaan eri juu.
Joo ei ton mun kertomuksen perusteella sitä epiduraalia kannata pelätä Nepaliina :) Se oli tosiaan ekasta mulle taivas. Mutta nyt vaan oli tilanne mun kohalla mikä oli.
No naurohan se lääkärikin kun sitä soiteltiin paikalle et harvoin saa laittaa äidille joka ei oo valmiiks tuskissaan.
Vaikeinta varmaan oli se asennon pito, kun piti olla kerällä ja maha kinnas vastaan.
No naurohan se lääkärikin kun sitä soiteltiin paikalle et harvoin saa laittaa äidille joka ei oo valmiiks tuskissaan.
Vaikeinta varmaan oli se asennon pito, kun piti olla kerällä ja maha kinnas vastaan.
Pikkusisko
Satasella mukana keskusteluissa
Jospa mäkin sitten oman kokemukseni kirjottelisin auki :)
Heräsin 10.2. kolmen aikaan yöllä napakoihin supistuksiin. Kuulostelin niitä sängyssä tunnin verran, mutta makaaminen alkoi olla epämukavaa niin nousin ylös. Väli oli noin 8 min. Aamua kohti supistukset tihenivät ja päätettiin aamusella noin klo 7 käydä kääntymässä kättärillä.
Siellä supistukset alkoivatkin laantua ja kun vauvalla oli kaikki kivasti, niin kätilö veikkasi väärää hälytystä ja passitti kotiin suihkuun ja ottamaan panadolia, niin supistuksetkin kuulema siitä loppuisivat.
Supistukset alko uudestaan kun käveltiin takasin autolle kättäriltä iltapäivään mennessä olin puuskutellut naama punaisena kotona 5-10 min välein tulevien suppareiden kanssa ja paineltiin takasin sairaalaan. Olin jo päättänyt, että jos se synnytys ei nyt oo käynnissä, niin saa mies hoitaa homman loppuun ja mä heitän hanskat tiskiin.
Vastassa oli ihan mahtava kätilö, joka oli lukenut mun edellisestä synnytyksestä (joka oli pitkä ja vaikea) ja alotti sanomalla, että hän pitää huolen siitä, että mun ei tarvitse tällä kertaa kärsiä ja kitua. Oltiin sairaalassa 14:30 ja päästiin melkein suoraan saliin. Olin auki noin 4cm.
Salissa pääsin ammeeseen, mutta jostain syystä sydänäänianturi ei alkanut toimimaan kunnolla, niin jouduin nousemaan ylös, että vauvasta saatiin käyrää. Siitä siirryin keinutuoliin hönkimään ilokaasua. Noin viiden aikaan kätilö itse ehdotti, että jos laitettais se epiduraali. En ite olis tajunnut edes pyytää vielä siinä vaiheessa. Epi vei kyllä kaikki kivut pois ja hyvin nopeasti olinkin jo täysin auki.
Vauva oli vielä sen verran korkealla, että kätilö neuvoi miten pitää liikkua aina supistuksen tullessa, että saadaan kaveri laskemaan riittävän alas. Epin vaikutus oli lakkaamassa ja aloin tuntemaan supparit taas. Tuli aika ponnistaa ja kätilö kysyi uskallanko kokeilla ponnistaa ilman kivunlievitystä vai laittaako hän toisen annoksen epiä ja aletaan hommiin vasta kun se vaikuttaa. Päätettiin kokeilla ja siitä 9 min kuluttua 18:51 olikin tyttö maailmassa. Selvisin kahdella tikillä :) Synnytys oli todella vapauttava ja hyvä kokemus. Edellisen jäljilta jäänyt synnytyspelko unohtui sinne saliin, kiitos siitä ihan mielettömän ammattitaitoiselle kätilölle!!
Heräsin 10.2. kolmen aikaan yöllä napakoihin supistuksiin. Kuulostelin niitä sängyssä tunnin verran, mutta makaaminen alkoi olla epämukavaa niin nousin ylös. Väli oli noin 8 min. Aamua kohti supistukset tihenivät ja päätettiin aamusella noin klo 7 käydä kääntymässä kättärillä.
Siellä supistukset alkoivatkin laantua ja kun vauvalla oli kaikki kivasti, niin kätilö veikkasi väärää hälytystä ja passitti kotiin suihkuun ja ottamaan panadolia, niin supistuksetkin kuulema siitä loppuisivat.
Supistukset alko uudestaan kun käveltiin takasin autolle kättäriltä
iltapäivään mennessä olin puuskutellut naama punaisena kotona 5-10 min välein tulevien suppareiden kanssa ja paineltiin takasin sairaalaan. Olin jo päättänyt, että jos se synnytys ei nyt oo käynnissä, niin saa mies hoitaa homman loppuun ja mä heitän hanskat tiskiin.Vastassa oli ihan mahtava kätilö, joka oli lukenut mun edellisestä synnytyksestä (joka oli pitkä ja vaikea) ja alotti sanomalla, että hän pitää huolen siitä, että mun ei tarvitse tällä kertaa kärsiä ja kitua. Oltiin sairaalassa 14:30 ja päästiin melkein suoraan saliin. Olin auki noin 4cm.
Salissa pääsin ammeeseen, mutta jostain syystä sydänäänianturi ei alkanut toimimaan kunnolla, niin jouduin nousemaan ylös, että vauvasta saatiin käyrää. Siitä siirryin keinutuoliin hönkimään ilokaasua. Noin viiden aikaan kätilö itse ehdotti, että jos laitettais se epiduraali. En ite olis tajunnut edes pyytää vielä siinä vaiheessa. Epi vei kyllä kaikki kivut pois ja hyvin nopeasti olinkin jo täysin auki.
Vauva oli vielä sen verran korkealla, että kätilö neuvoi miten pitää liikkua aina supistuksen tullessa, että saadaan kaveri laskemaan riittävän alas. Epin vaikutus oli lakkaamassa ja aloin tuntemaan supparit taas. Tuli aika ponnistaa ja kätilö kysyi uskallanko kokeilla ponnistaa ilman kivunlievitystä vai laittaako hän toisen annoksen epiä ja aletaan hommiin vasta kun se vaikuttaa. Päätettiin kokeilla ja siitä 9 min kuluttua 18:51 olikin tyttö maailmassa. Selvisin kahdella tikillä :) Synnytys oli todella vapauttava ja hyvä kokemus. Edellisen jäljilta jäänyt synnytyspelko unohtui sinne saliin, kiitos siitä ihan mielettömän ammattitaitoiselle kätilölle!!
tiada92
Sanavalmis juttuseppä
Jospa mäki nyt sitte ku se vihdoin ja viimein palkinto saatiin:) Eli en päässy kotii enää vaan otettiin osastolle ja siitä se sitten lähti en kyenny nukkumaan ja säännöllisii supistuksia yks grammanen ja yks kipu piikki klo 19:00 ja muuten mentiin ilman mitään!:D saliin ku ruvettiin siirtämään oisin halunnu epin ja katottiin et oon täysin auki ei enää mitään Koko hommaan meni alle 4 tuntia ja aivan mahtava kätilö oli :)
Koko hommaan meni alle 4 tuntia ja aivan mahtava kätilö oli :)
Pihlajanmarja
Puuhakas puhuja
Olipa sullakin tiada lopulta vauhdikas synnytys! Mutta ronsu oli jo valmistellut homman niin hyvin etukäteen, ettei se oo mikään ihmekään. Ja ihanaa että oli hyvä kätilö!
En nyt muista mitä jo aiemmin olen kirjoittanut, mutta yritän tiivistää Tirpan syntymän lyhyesti tähän. Eli torstaina tultiin synnärille korkean vedenmenon vuoksi. Sain sen yhden Cytotecin pehmentämään paikkoja perjantaiaamun käynnistystä varten ja iv.ab:n estämään infektiota sillä vesien menosta katsottiin olevan yli 24h. Minun oli tarkoitus jäädä tarkkailuosastolle yöksi, mies lähti kotiin. Ilta yhdeksän jälkeen alkoi kuitenkin supistella. Ensin hyvin hiljaa niin kuin kotonakin. Pyysin ja sain Panadolin josta ei ollut apua. Supistukset tiheni ja koveni hetkessä! Soitin kymmeneltä lisälääkettä ja siihen mennessä kun hoitaja ehti luokseni, olin auennut 4cm. En ole aikoihin itkenyt kivusta, mutta nyt itkin. Sovittiin että lähdetään saliin, ajattelin että saan siellä sitä kipulääkettä. Matka ei ollut pitkä, kävelin ja konttasin, kävin vessassakin välillä. Olo oli jo niin tukala että tajusin olla soittamatta miehelle, ei olisi kerennyt paikalle. Oltiin salissa klo 23:15, minun oli vaikea kiivetä sängylle. Kätilö katsoi kohdunsuun joka oli kokonaan auki. Sanoi että saan alkaa ponnistamaan... Meinasin oikeasti pyörtyä. Yhdellä panadolilla!!! Siihen tuli toinenkin kätilö paikalle ja näki tyttöjenkin naamasta, että eivät olleet ihan varautuneet tämmöseen. Tosi vakuuttavasti ne sai minut ryhtymään aktiiviseen ponnistukseen. Tosiaan saivat käyttää kaiken ammatillisuutensa ja luotettavuuden, että uskolsin ponnistaa ilman mitään lääkkeitä/puudutteita. Synnytys oli kivuliain kaikista, kipu kohdun suulla oli niin kova etten aina edes huomannut supistusta vaikka nekin oli äärettömän julmia. Ponnistusvaihe kesti 14min ja siitä 9 min päästä syntyi istukka. Kerettiin siis olla salissa 24min kunnes Tirppa syntyi. Ja painoahan tällä terkkarin mukaan "sirolla vauvalla" oli yli 3,8kg ja pituutta 50cm. Vauva oli tosi tarkkaavainen ja katseli ympärilleen. Kätilö sanoi, että johtuu siitä ettei vauva ole minkään kipulääkkeen tai puudutusaineen vaikutuksen alaisena. Kovin teatraalinenkin tämä vauva on. Sai kauhean suuttumuskohtauksen rokotuksen jälkeen salissa. Itki niin, että kyyneleet vain silmistä roiskui! Kätilöt oli kyllä huippuja. Kiva lukea synnytyskertomuksesta, että "äiti tekee hienoa työtä" ja "syntyi virkeä tyttö" :)
Minulle tuli vain nirhaumia tuosta synnytyksestä eikä jäänyt traumojakaan. Kovasti täällä henkilökunta on kysellyt siitä, eli jutteluapua on saatavilla. Se tunti kymmenestä yhteentoista tarkkailuosastolla oli pahin kun odotin sängyssä niitä lääkkeitä joita ei ikinä tullut. Aukesin siis tunnissa, mutta näinkin voi käydä. Ihanan itsepäinen vauva minua tapittaa katsoa tuolta muovisängystään.
Minulle tuli vain nirhaumia tuosta synnytyksestä eikä jäänyt traumojakaan. Kovasti täällä henkilökunta on kysellyt siitä, eli jutteluapua on saatavilla. Se tunti kymmenestä yhteentoista tarkkailuosastolla oli pahin kun odotin sängyssä niitä lääkkeitä joita ei ikinä tullut. Aukesin siis tunnissa, mutta näinkin voi käydä. Ihanan itsepäinen vauva minua tapittaa katsoa tuolta muovisängystään.
