Synnytyskertomukset
- Ketjun aloittaja Miss T
- Aloituspäivämäärä
Mäki oon kuullu vaan huonoo kättäristä :S Kaveri oli 2 viikkoo siel ku hoitajat mokaili koko ajan :/
Mashnu, onko se huone oikeasti niin pieni, vai miksei mies saa olla siellä kanssasi?
Kuulostaa kyllä aikamoiselta kokemukselta. Itselläkin on kokemusta tuosta "perhe levällään" -olosta, lapsi oli vielä toisessa sairaalassa eli kaikki eri katon alla nukkumassa. Ei ollu kivaa ei. Onneksi tuo on vaan tilapäinen järjestely, kohta teillä on loppuelämänne aikaa asustaa perheenä. :)
Kuulostaa kyllä aikamoiselta kokemukselta. Itselläkin on kokemusta tuosta "perhe levällään" -olosta, lapsi oli vielä toisessa sairaalassa eli kaikki eri katon alla nukkumassa. Ei ollu kivaa ei. Onneksi tuo on vaan tilapäinen järjestely, kohta teillä on loppuelämänne aikaa asustaa perheenä. :)
Saa se täällä olla mutta ei täällä oikein mahdu olemaan ku on vaan pari neliöö tyhjää lattia pinta-alaa ja koska mun maha on niin kipee niin mä tarviin vauvan kanssa apua tosi paljon. Mielummin tuota kotona hoitas. Mies lähti käymään kotona, mulla on eka imetys takana. Maito nousi heti ja jätkä söi 45 minuuttia. Nyt se nukkuu mun kainalossa 
Pihlajanmarja
Puuhakas puhuja
Ihanaa Mashnu että imetys onnistui! Jotain hyviä uutisia olet ansainnut :)
Aamulla mitattiin crp ni se oli "enää" 235. Ja oon sen jälkeen saanu jo 2 satsia lisää myrkkyä. Uppis pääsis kotiin maanantaina näillä näkymin. Sokeritippa siltä on poijes, enää pari kertaa vrk saa antibioottia ja sitä vika satsi olis ma aamuna klo 10. Nyt Uppis meni yöks takas keskolaan. Huonekaverilla on vauva täällä yötä....
Hirveesti voimia sulle Mashnu!! 
Oot kyllä joutunu kokee nii paljo et riittää yhdelle henkilölle. Mukava kuulla et Uppis voi jo paremmin, toivon et sunko olo helpottuis pian ja pääsisit kunnolla tutustuu pienokaisen. Halauksia paljon 
Oot kyllä joutunu kokee nii paljo et riittää yhdelle henkilölle. Mukava kuulla et Uppis voi jo paremmin, toivon et sunko olo helpottuis pian ja pääsisit kunnolla tutustuu pienokaisen. Halauksia paljon Voi mashnu, kyllä on takunnu siellä! Tsemppiä! ♡ toivotaan että tulehusarvot tekis romahtamisen ja pääsisitte uppiksen kans molemmat pian kotiin :)
Pientä kertomusta tähän väliin. Vauva laskeutui vihdoin rv39+1 en tiedä auttoiko jumppapallolla pyörittely mutta sitä tein joka ilta noin viikon. Pe iltana sanottiin, jumppapallo ja sitten vielä kolmena iltana olin ollut ennen nukkumaan menoa piikkimattolla. Klo 00 heräsin supistuksiin jotka tuli 10-7min välein.poika köysi samaan aikaan viereen..otin kainaloon ja vielä tunnin olin sängyssä. Sitten suihkuun ja pikkuhiljaa supistusväli meni sinne 5min. Heräsin miehen laittamaan tens:n ja soitin äidin meille klo 4 aikaan. Puoli 5 maissa lähettiin ajelemaan..Matka kesti 45min. Autossa tens ja penkinlämmitin helpotti paljon. Viiden jälkeen käyrille ja auki 4cm. Päästiin saliin jossa homma eteni nopeasti. . En pysynyt enää kivun perässä ja pettymys oli aika paha kun jouduin epiduraaliin ottamaan mutta keräilyn itseni kivun alkaessa lieventää. Heti epin jälkeen tuli ponnistuksen tarve klo 8 jälkeen. Vedet oli edelleen menemättä. Edes sisätutkimuksella ne ei menneet. Ekalla ponnistuksella vedet sitten lensikin "seinään" eli oikein kaaressa sängyn päädyssä olevalle tarvikevaunulle ja sen yli 12min oli laitettu ponnistusaika ja 9/10 poika oli maailmassa 4010g, 53 cm, py36cm. Hiukan joutu tätä poikaa enemmän ponnistaa maan kun esikko syntyi melkein itsestään kun painoi 2880g ja 48cm. Poika oli iholla 12h synnytyksen jälkeen ja puettiin vasta yöksi. Heti salissa tuli tissille 1.5 tunniksi. Oma olo ollut tosi hyvä heti synnytyksen jälkeen..mitä nyt nälkä on valtava josko jo tänään kotiin.pikkumies syö 1-2h ja nukkuu 2-3h. . Yöllä jopa yhen pätkän 3.5h ♡
Eilen illalla oli tosi väsynyt olo, menin jo vähän ysin jälkeen sänkyyn. Puol kympiltä tuntui kuin housuihin olis tullut jotain. Ei niinkään valunut, jotenkin tosi outo tunne. Onneksi oli pikkuhousunsuoja paikallaan, jonka menin vessaan vaihtamaan. Oli täynnä pinkkiä nestettä. Sänkyyn ei onneksi tullut mitään, mutta seuraavan tunnin ajan sitä nestettä tuli pari yösiteellistä ja pikkuhousuja meni pesuun.
Siitä lähti ensin menkkajomotus, sitten pikkuhiljaa selvät supistukset. Istuskelin jumppapallolla ja söin kun vielä pystyin (edellisestä kokemuksesta viisastuneena). Esikoiselle kutsuttiin mummo hoitajaksi samantien varmuudeksi. Nappasin panadolia -> ei vaikutusta, kuumaan suihkuun -> ei apua. Supistuksia tässä vaiheessa neljän minuutin välein, 40s kerrallaan. Totesin, että nyt mennään, kellon ollessa puol kakstoista. Oltiin soitettu synnärille vetten mentyä, ja sitten uudestaan nyt lähtiessä.
Ajokeli oli aivan kauhea, tiet täynnä lunta. Onneksi päästiin turvallisesti synnärille vähän puolen yön jälkeen.
Hoitaja laittaa käyrille ja toteaa heillä olevan vähän kiireistä. Sanoo tulevansa puolen tunnin päästä takaisin. Eka supistus käyrillä ja tekee mieli ponnistaa -> soitetaan kätilö heti takaisin tekemään sisätutkimus. 9cm ollaan auki ja yhtäkkiä saankin vähän enemmän huomiota. Siirrytään saliin niin että itsellä on oma paita vielä päällä, aamutakki sen päällä (auki), ei minkäänlaisia housuja. Onneksi oli käytävä tyhjä... Salissa vaihdan vielä kaavun ja kätilö siinä alkaa kysellä millaisen synnytyksen olisin halunnut. Toteanvaan että nyt jotain kivunlievitystä tämne ja äkkiä, tiedän ettei epiä enää saa mutta mitä vaanmuuta!!!
Antavat ilokaasua, jonka kanssa jo ponnistelen, ja sitten käyilöopiskelija alkaa kerätä välineitä kohdunkaulan puudutteeseen. Mutta ei löydä niitä!! Etsii etsii ja meikällä alkaa pinna palaa. Vihdoin on tavarat kasassa ja saan puudutteen joka vie pahimmat kivut. Aletaan ponnistukset kylkiasennossa. Kätilö sanoo jossain kohtaa että kerran vielä niin pää on ulkona. Sattuu muuten aivan perhanasti. Totean, että tulee juuri puoli tuntia täyteen siitä kun käyrä aloitettiin. 00:52/00:53/00:54 lapsi on ulkona (en ole ihan varma mikä noista menee virallisiin papereihin). Sairaalaan meidät kirjattiin tulleiksi vasta lapsen jo synnyttyä niin on datat vähän sekaisin.. Istukka tulee pian perässä täydellisenä.
Ei repeämiä tai tikkejä, olo ihan mainio samantien. Kätilökin totesi, että vaikka sattui varmasti vietävästi, onlopputuloksen, vauvan ja synnytyksen keston kannalta kumminkin parempi synnyttää näin kuin epiduraalilla. Lapsonen jää heti rinnalle syömään, ja ilmeisesti kotiutuminen saattaisi koittaa jo seuraavana päivänä.
Mutta siis jos joku olisi mulle sanonut, että voin olla kotona yhden panadolin voimalla yhdeksään senttiin asti, en olisi uskonut millään. Mieskin sanoi sairaalalle tullessamme että myt se odottelu taas alkaa. Edellisessä synnytyksessä oltiin siis salissa 7h. Noh, eipä odoteltu tälöä kertaa. En vaan tajua mikseivät tehneet sisätutkimusta samantien..
Siitä lähti ensin menkkajomotus, sitten pikkuhiljaa selvät supistukset. Istuskelin jumppapallolla ja söin kun vielä pystyin (edellisestä kokemuksesta viisastuneena). Esikoiselle kutsuttiin mummo hoitajaksi samantien varmuudeksi. Nappasin panadolia -> ei vaikutusta, kuumaan suihkuun -> ei apua. Supistuksia tässä vaiheessa neljän minuutin välein, 40s kerrallaan. Totesin, että nyt mennään, kellon ollessa puol kakstoista. Oltiin soitettu synnärille vetten mentyä, ja sitten uudestaan nyt lähtiessä.
Ajokeli oli aivan kauhea, tiet täynnä lunta. Onneksi päästiin turvallisesti synnärille vähän puolen yön jälkeen.
Hoitaja laittaa käyrille ja toteaa heillä olevan vähän kiireistä. Sanoo tulevansa puolen tunnin päästä takaisin. Eka supistus käyrillä ja tekee mieli ponnistaa -> soitetaan kätilö heti takaisin tekemään sisätutkimus. 9cm ollaan auki ja yhtäkkiä saankin vähän enemmän huomiota. Siirrytään saliin niin että itsellä on oma paita vielä päällä, aamutakki sen päällä (auki), ei minkäänlaisia housuja. Onneksi oli käytävä tyhjä... Salissa vaihdan vielä kaavun ja kätilö siinä alkaa kysellä millaisen synnytyksen olisin halunnut. Toteanvaan että nyt jotain kivunlievitystä tämne ja äkkiä, tiedän ettei epiä enää saa mutta mitä vaanmuuta!!!
Antavat ilokaasua, jonka kanssa jo ponnistelen, ja sitten käyilöopiskelija alkaa kerätä välineitä kohdunkaulan puudutteeseen. Mutta ei löydä niitä!! Etsii etsii ja meikällä alkaa pinna palaa. Vihdoin on tavarat kasassa ja saan puudutteen joka vie pahimmat kivut. Aletaan ponnistukset kylkiasennossa. Kätilö sanoo jossain kohtaa että kerran vielä niin pää on ulkona. Sattuu muuten aivan perhanasti. Totean, että tulee juuri puoli tuntia täyteen siitä kun käyrä aloitettiin. 00:52/00:53/00:54 lapsi on ulkona (en ole ihan varma mikä noista menee virallisiin papereihin). Sairaalaan meidät kirjattiin tulleiksi vasta lapsen jo synnyttyä niin on datat vähän sekaisin.. Istukka tulee pian perässä täydellisenä.
Ei repeämiä tai tikkejä, olo ihan mainio samantien. Kätilökin totesi, että vaikka sattui varmasti vietävästi, onlopputuloksen, vauvan ja synnytyksen keston kannalta kumminkin parempi synnyttää näin kuin epiduraalilla. Lapsonen jää heti rinnalle syömään, ja ilmeisesti kotiutuminen saattaisi koittaa jo seuraavana päivänä.
Mutta siis jos joku olisi mulle sanonut, että voin olla kotona yhden panadolin voimalla yhdeksään senttiin asti, en olisi uskonut millään. Mieskin sanoi sairaalalle tullessamme että myt se odottelu taas alkaa. Edellisessä synnytyksessä oltiin siis salissa 7h. Noh, eipä odoteltu tälöä kertaa. En vaan tajua mikseivät tehneet sisätutkimusta samantien..
On ollu pienokaisella kiire :) onnea vielä paljon ❤
Vielä oltiin yksi yö sairaalassa. Tänään kaiken järjen mukaan mun arvojen pitäis olla laskenu niin paljon että mutki kotiutetaan. Klo 8 otetaan vielä verikoe ja laitetaan satsi antibioottia suoneen. Eilen pääsin keskustelemaan lääkärin kanssa joka kiinnostui mun tapauksesta ja järjesti mulle yksityishuoneen. Hän sanoi samantien lukevansa mun paperit ja ottavansa selvitykseen äitipolin toiminnan. Hän kertoi mulle että silloin vesien menon myötä mulle on antibiootista huolimatta lähtenyt kehittymään kohtutulehdus ja tulehdusarvot oli lähteny heti nousuun. Hän järjestää meille kuulemisen polin väen kanssa ja selvitetään miksi sektiota ei heti tehty kun synnytys ei kerran käynnistynyt vaan vetkuteltiin 35 tuntia. Siinä vaiheessa tulehdus on ollut jo niin ärhäkkänä että sektiohaavaa aukaistessa tulehdus on levinnyt myös lapseen. Mä aion nostaa sille polin porukalle sellasen metelin siellä tapaamisessa...!!! Mä en halua että tämmöistä tapahtuu enää koskaan kenellekään!! Kiitos kaikille forumin mammoille tsempeistä ja sympatioista. Toivottavasti teidän synnytykset menee vähän mallikkaammin ja on näköjään nyt vauvautuneilla parempia kokemuksia ollutkin. Onneksi olkoon kaikille joilla on jo nyytti syntynyt! :)