Synnytyskertomukset
- Ketjun aloittaja Miss T
- Aloituspäivämäärä
Jännä lukea tälleen jälkikäteen, miten erilaisia synnytyksiä voikaan olla. Kirjotanpa lyhyesti omanikin, vaikka tästä nyt onkin jo lähemmäs 3 kk aikaa:
Ke-yöllä klo 1 herään siihen, että lapsivettä menee. Päivällä menemme sairaalaan käyrille ja testeihin. Koska streptokokkia ei ole, eikä kohdunsuu auki, päästään takaisin kotiin. Illalla mennään uudestaan sairaalaan, kun lapsiveden menosta on kohta 24 h. Eivät tee sisätutkimusta, koska supistuksia on vasta epäsäännöllisesti, noin 15 min välein (eivätkä ole kivuliaita). Sanovat, että käynnistetään synnytys aamulla, sillä illalla / yöllä ei ole tapana käynnistää. Mies lähtee kotiin, saan nukahtamislääkkeen ja menen nukkumaan. En kuitenkaan pysty kuin torkahdella, sillä havahdun vähän väliä supistuksiin. Klo 1 maissa menee uusi lapsivesierä ja pian sen jälkeen supistukset alkavat olla niin voimakkaita, että haluan jotain lääkitystä. Kätilö ehdottaa kipupiikkiä, mutta huomaa sitten, että olen jo 4 cm auki, joten menemmekin suoraan saliin klo 2. Soitan miehen paikalle ja supistukset alkavat olla lähes jatkuvia. Kärvistelyn jälkeen minulle suositellaan kipulääkettä spinaalitilaan, jonka lopulta otan ja se viekin kivut mennessään. Klo 4 maissa olen täysin auki ja on aika ponnistaa. Mulle ei kuitenkaan tule varsinaista "ponnistamistarvetta", josta olin lukenut ja jonka oletin tulevan. Yritän kuitenkin ponnistella aina supistusten aikana, mutta tuntuu, että mitään ei tapahdu. Ponnistusvaihe kestää lopulta 1h15min. Siinä meinasi usko kyllä loppua ja meinasin jo huutaa, että ottakaa se nyt jollain imukupilla sieltä pois. Mutta onneksi sain pojan kuitenkin lopulta pungattua ulos.
Lähinnä onkin jäänyt tuo ponnistusvaihe harmittamaan, kun oli niin haasteellinen ja ennen kaikkea siitä seuranneet vauriot (episiotomia ja iso 2. asteen repeämä), joiden paraneminen oli pitkällistä ja kivuliasta. Saa nähdä uskaltaako tähän lähteä vielä uudestaan, vaikka olihan lopputulos toki kaiken vaivan arvoinen. :)
Ke-yöllä klo 1 herään siihen, että lapsivettä menee. Päivällä menemme sairaalaan käyrille ja testeihin. Koska streptokokkia ei ole, eikä kohdunsuu auki, päästään takaisin kotiin. Illalla mennään uudestaan sairaalaan, kun lapsiveden menosta on kohta 24 h. Eivät tee sisätutkimusta, koska supistuksia on vasta epäsäännöllisesti, noin 15 min välein (eivätkä ole kivuliaita). Sanovat, että käynnistetään synnytys aamulla, sillä illalla / yöllä ei ole tapana käynnistää. Mies lähtee kotiin, saan nukahtamislääkkeen ja menen nukkumaan. En kuitenkaan pysty kuin torkahdella, sillä havahdun vähän väliä supistuksiin. Klo 1 maissa menee uusi lapsivesierä ja pian sen jälkeen supistukset alkavat olla niin voimakkaita, että haluan jotain lääkitystä. Kätilö ehdottaa kipupiikkiä, mutta huomaa sitten, että olen jo 4 cm auki, joten menemmekin suoraan saliin klo 2. Soitan miehen paikalle ja supistukset alkavat olla lähes jatkuvia. Kärvistelyn jälkeen minulle suositellaan kipulääkettä spinaalitilaan, jonka lopulta otan ja se viekin kivut mennessään. Klo 4 maissa olen täysin auki ja on aika ponnistaa. Mulle ei kuitenkaan tule varsinaista "ponnistamistarvetta", josta olin lukenut ja jonka oletin tulevan. Yritän kuitenkin ponnistella aina supistusten aikana, mutta tuntuu, että mitään ei tapahdu. Ponnistusvaihe kestää lopulta 1h15min. Siinä meinasi usko kyllä loppua ja meinasin jo huutaa, että ottakaa se nyt jollain imukupilla sieltä pois. Mutta onneksi sain pojan kuitenkin lopulta pungattua ulos.
Lähinnä onkin jäänyt tuo ponnistusvaihe harmittamaan, kun oli niin haasteellinen ja ennen kaikkea siitä seuranneet vauriot (episiotomia ja iso 2. asteen repeämä), joiden paraneminen oli pitkällistä ja kivuliasta. Saa nähdä uskaltaako tähän lähteä vielä uudestaan, vaikka olihan lopputulos toki kaiken vaivan arvoinen. :)
Eriika
Asioista perillä oleva
Sucre, tutulta kuulostaa etenkin tuo loppu. Pitkä ponnistusvaihe meinasi viedä voimat, uskon ja kaiken muunkin. Meidän ukkeli ei nimittäin ollut edes laskeutunut, joten piti ensin kaks tuntia ponnistaa hiljalleen, että tulis hollille ja sit vielä tunti ulos.. Hohhoijakkaa, mut onneksi aika (ja pikkumies!!!) kultasi muistot jo seuraavana aamuna 
Mulla myös pojun pää huiteli korkealla koko ajan ja tunnin ajan ähkin ilman isoja ponnistuksia poikaa alemmas.. Se oli pahinta kun ponnistaa eikä se pakottava tarve lopu vaan pahenee ja kovenee, kunnes se pää sitten oli ulkona.. :) Tuntuu jotenkin hassulta ja oudolta miettiä näik jälkikäteen että oliko se muka oikeasti niin kamalaa :P
Pitäiskö omakin kertomus kirjottaa vaikka aikaa onkin jo vierähtänyt.
Laskettuna päivänä tunsin koko raskauden ekan supistuksen iltapäivällä, oli siis 22.2. Klo 23 otin 1000mg panadolin ja koitin alkaa nukkumaan. Eihän siitä mitään tullut ja eikun kellottelemaan supistuksia. 5-8min välein minuutin supistukset, 03.00 lähdettiin synnärille. Tullessa 2cm auki ja kireät reunat, suoraan saliin. 7 aikaan sain ilokaasua ja 9 aikaan oxynormia lihakseen jonka avulla nukuin salissa tunnin pätkiä klo 12 asti. Supistuksethan lopahti siihen, eikun osastolle. Klo 13 alkoivat uudestaan, heti kovina enkä kyennyt olemaan ollenkaan pakoillani. Kävin kuumassa suihkussa ja juoksin osastoa ympäri. Oli yhtä hel...iä olla käyrillä kun piti maata paikallaan. Sainkin lopulta luvan seistä käyrillä, mies piti antureita paikoillaan.. 23.2 klo 18 sain lihaksia rentouttavan piikin kun tuntien jälkeen olin edelleen 2cm auki ja kireät reunat.. Joskus klo 21 pääsin synnytyssaliin taas jotta pian saisin kunnon kivunlievitystä, edelleen 2cm ja kireät reunat. Klo 23 sain epiduraalin, jonka turvin nukuin jonkin aikaa. Joskus klo 01 laitettiin pelkkää puudutetta epiduraalitilaan. 05 aikaan laitettiin uusi satsi kipulääkettä ja puudutetta ja lisäksi laitettiin oksitosiini tippumaan. 8 aikaan laitettiin lisää puudutetta taas epiduraalitilaan ja puhkaistiin kalvot, olin 5cm auki. Vajaan tunnin päästä olin niin kipeä että kiljuin ja kramppasin sängyllä. Kätilön piti soittaa lääkärille ja pyytää lupa laittaa viimeinen kipulääke+puudute-satsi. Olinkin sitten täysin auki ja sain luvan alkaa ponnistaa kun ponnistuttaa. Tyttö syntyi 24.2 11.01 1h 23min ponnistusvaiheen jälkeen lopulta episiotomian ja imukuppiulosauton kera. Ei keksitty syytä miksi oli niin tiukassa, katetroitiinkin kahdesti eikä rakossa ollut mitään.. En tuon sunnuntain jälkeen ollut syönyt mitään enkä nukkunut niitä tunnin pätkiä enempää. Kun lapsi lopulta tuli ulos, olin kaksi päivää niin väsynyt etten uskaltanut pidellä vauvaa ollenkaan etten kaatuisi tai tiputtaisi sitä.
Kokonaisuudessaan synnytyksen kestoksi on merkattu 19h 12min. Loppu hyvin kaikki hyvin ja ihana vauva meille sieltä tuli mukaan.
Laskettuna päivänä tunsin koko raskauden ekan supistuksen iltapäivällä, oli siis 22.2. Klo 23 otin 1000mg panadolin ja koitin alkaa nukkumaan. Eihän siitä mitään tullut ja eikun kellottelemaan supistuksia. 5-8min välein minuutin supistukset, 03.00 lähdettiin synnärille. Tullessa 2cm auki ja kireät reunat, suoraan saliin. 7 aikaan sain ilokaasua ja 9 aikaan oxynormia lihakseen jonka avulla nukuin salissa tunnin pätkiä klo 12 asti. Supistuksethan lopahti siihen, eikun osastolle. Klo 13 alkoivat uudestaan, heti kovina enkä kyennyt olemaan ollenkaan pakoillani. Kävin kuumassa suihkussa ja juoksin osastoa ympäri. Oli yhtä hel...iä olla käyrillä kun piti maata paikallaan. Sainkin lopulta luvan seistä käyrillä, mies piti antureita paikoillaan.. 23.2 klo 18 sain lihaksia rentouttavan piikin kun tuntien jälkeen olin edelleen 2cm auki ja kireät reunat.. Joskus klo 21 pääsin synnytyssaliin taas jotta pian saisin kunnon kivunlievitystä, edelleen 2cm ja kireät reunat. Klo 23 sain epiduraalin, jonka turvin nukuin jonkin aikaa. Joskus klo 01 laitettiin pelkkää puudutetta epiduraalitilaan. 05 aikaan laitettiin uusi satsi kipulääkettä ja puudutetta ja lisäksi laitettiin oksitosiini tippumaan. 8 aikaan laitettiin lisää puudutetta taas epiduraalitilaan ja puhkaistiin kalvot, olin 5cm auki. Vajaan tunnin päästä olin niin kipeä että kiljuin ja kramppasin sängyllä. Kätilön piti soittaa lääkärille ja pyytää lupa laittaa viimeinen kipulääke+puudute-satsi. Olinkin sitten täysin auki ja sain luvan alkaa ponnistaa kun ponnistuttaa. Tyttö syntyi 24.2 11.01 1h 23min ponnistusvaiheen jälkeen lopulta episiotomian ja imukuppiulosauton kera. Ei keksitty syytä miksi oli niin tiukassa, katetroitiinkin kahdesti eikä rakossa ollut mitään.. En tuon sunnuntain jälkeen ollut syönyt mitään enkä nukkunut niitä tunnin pätkiä enempää. Kun lapsi lopulta tuli ulos, olin kaksi päivää niin väsynyt etten uskaltanut pidellä vauvaa ollenkaan etten kaatuisi tai tiputtaisi sitä.
Kokonaisuudessaan synnytyksen kestoksi on merkattu 19h 12min. Loppu hyvin kaikki hyvin ja ihana vauva meille sieltä tuli mukaan.
heidukka
Näppärä viestien naputtelija
Pitäisköhän munkin jaaritella tänne synnytyskertomus.. Isäntä toivoi että poika alkaisi tulemaan maailmaan su-ma välisenä aikana ettei hänen tarvisi mennä töihin 
ja kaveri kans sanoi että maanantaina ois hyvä syntyä kun hänelläkin on silloin syntymäpäivä..
Noh eniveis, sunnuntai aamuna irtosi se paljon puhuttu limatulppa sitten ihan kunnolla. Nakkasin miehelle että jospa tänään tulisi lähtö synnärille. Päivä meni siinä ilman mitään kummempaa ja lähin koiran kanssa lenkille. Ennen kotia on tuollainen loivahko pitkä ylämäki ja siinä alkoi tuntumaan pientä nipistystä mahassa ja ensimmäistä kertaa tunsin selässäkin jomottelua. Pääsin kotia ja oli pakko levähtää sohvalla vähän aikaa. Ennen nukkumaanmenoa tuli todella huono olo, tuntui että oksennus tulis ja otin ämpärin sängyn viereen. Nukkumaan menin klo 22 jälkeen. Puolen yön aikaan tuntui haarovälit kostealta ja mietin että kusinko alleni vai hikoilenko näin paljon. Nousin sängystä ja lapsivedet valui vähän reisiä pitkin. Ah sitä pienimuotoista paniikin tunnetta :D menin vessaan tarkistaakseen vielä asian ja herätin ukon. Soitin synnärille ja piti lähtä ajelemaan (55km) hetimiten koska streptokokki. Herätin myös isäni koska hän oli onneksi meillä sillä hetkellä ja jäi koiran vahdiksi.
Matkalla ei tuntunut supistuksia. Ehkä muutama lievä. Synnärille pääsin ja olin vain vähän sormelle auki.. Ei muutako vähäksi aikaa synnytyssaliin nukkumaan (koska sielä oli myös sohva niin mieskin sai jäädä nukkumaan). Enhän mä saanu nukuttua kun jännitti ja alkoi jo vähän supistamaan tiheämmin.
Antibiootin jälkeen sain oksitoonia 9 aikaan. Ei supistukset muuttunut ja annosta nostettiin ja sen jälkeen alkoi tuntumaan sen verran että otin lämpötyynyn. Ah mikä ihana keksintö. Mutta tarviin särkylääkettä lisäksi. Alakerrassa ei tapahtunut paljoa muutoksia vähään aikaan. Klo 15 olin 4cm auki ja kätilöt alkoivat kysellä haluanko jotain kivunlievitystä koska supistukset vaan paheni. Sain epin puoli tuntia myöhemmin. Kalvot puhkaistiin klo 18. Edelleen vaan 4cm auki. Supistukset muuttuivat hirveiksi.. Kävelin ja seittemän aikaan aloin itkeä kivusta (harvoin itken kivusta ja mieskin tirautti muutaman kyyneleen kun ei voinut auttaa hirveänä) ja vaadin lisää epiduraalia. Tarkistivat tilanteen ja olin yhtäkkiä 7cm auki.
Sanoin ukolle että yheksään menneessä punnerran kyllä ulos tuon pienen. Noh poika syntyi maanantaina 23.2 klo 21.09.
Ponnistus vaihe kesti 29min ja synnytys 12h ja jotain minuutteja :) jäi positiivinen mieli koko touhusta! En saanut kuin kaksi tikkiä vain.
ja kaveri kans sanoi että maanantaina ois hyvä syntyä kun hänelläkin on silloin syntymäpäivä.. Noh eniveis, sunnuntai aamuna irtosi se paljon puhuttu limatulppa sitten ihan kunnolla. Nakkasin miehelle että jospa tänään tulisi lähtö synnärille. Päivä meni siinä ilman mitään kummempaa ja lähin koiran kanssa lenkille. Ennen kotia on tuollainen loivahko pitkä ylämäki ja siinä alkoi tuntumaan pientä nipistystä mahassa ja ensimmäistä kertaa tunsin selässäkin jomottelua. Pääsin kotia ja oli pakko levähtää sohvalla vähän aikaa. Ennen nukkumaanmenoa tuli todella huono olo, tuntui että oksennus tulis ja otin ämpärin sängyn viereen. Nukkumaan menin klo 22 jälkeen. Puolen yön aikaan tuntui haarovälit kostealta ja mietin että kusinko alleni vai hikoilenko näin paljon. Nousin sängystä ja lapsivedet valui vähän reisiä pitkin. Ah sitä pienimuotoista paniikin tunnetta :D menin vessaan tarkistaakseen vielä asian ja herätin ukon. Soitin synnärille ja piti lähtä ajelemaan (55km) hetimiten koska streptokokki. Herätin myös isäni koska hän oli onneksi meillä sillä hetkellä ja jäi koiran vahdiksi.
Matkalla ei tuntunut supistuksia. Ehkä muutama lievä. Synnärille pääsin ja olin vain vähän sormelle auki.. Ei muutako vähäksi aikaa synnytyssaliin nukkumaan (koska sielä oli myös sohva niin mieskin sai jäädä nukkumaan). Enhän mä saanu nukuttua kun jännitti ja alkoi jo vähän supistamaan tiheämmin.
Antibiootin jälkeen sain oksitoonia 9 aikaan. Ei supistukset muuttunut ja annosta nostettiin ja sen jälkeen alkoi tuntumaan sen verran että otin lämpötyynyn. Ah mikä ihana keksintö. Mutta tarviin särkylääkettä lisäksi. Alakerrassa ei tapahtunut paljoa muutoksia vähään aikaan. Klo 15 olin 4cm auki ja kätilöt alkoivat kysellä haluanko jotain kivunlievitystä koska supistukset vaan paheni. Sain epin puoli tuntia myöhemmin. Kalvot puhkaistiin klo 18. Edelleen vaan 4cm auki. Supistukset muuttuivat hirveiksi.. Kävelin ja seittemän aikaan aloin itkeä kivusta (harvoin itken kivusta ja mieskin tirautti muutaman kyyneleen kun ei voinut auttaa hirveänä) ja vaadin lisää epiduraalia. Tarkistivat tilanteen ja olin yhtäkkiä 7cm auki.
Sanoin ukolle että yheksään menneessä punnerran kyllä ulos tuon pienen. Noh poika syntyi maanantaina 23.2 klo 21.09.
Ponnistus vaihe kesti 29min ja synnytys 12h ja jotain minuutteja :) jäi positiivinen mieli koko touhusta! En saanut kuin kaksi tikkiä vain.
Enpäs muuten minäkään ole kertonut synnytystarinaani tänne. Jos nyt kerkeäisi kun poika nukkuu vaunuissa ulkona. :)
Eli 16.2 heräsin aamuyöllä menkkamaisiin kipuihin. Kävin vessassa, jossa paperiin tuli pyyhittäessä hieman vaaleanpunaista limaa. Menin takaisin sänkyyn ja makoilin miehen vieressä ja tutkiskelin olotilaani. Menkkakivut tulivat aaltomaisesti tasaisin väliajoin, joten rekisteröin ne ensimmäisiksi supistuksiksi. En ollut niitä vielä raskausaikana saanut. Miehen herätyskello herätti töihin, jolloin sanoin miehelle, että ehkä ei kannattaisi lähteä töihin. Mies on onneksi perheyrityksessä töissä, joten sai olla kotona. :) 10-11 maissa supistukset loppuivat ja soitin synnärille, että mitäs nyt. Sieltä sanoivat, että kuullostaa siltä, että synnytys on kyllä käynnistynyt, mutta saattaa kestää pitkäänkin ennen kuin tositoimiin päästään. Ohjeeksi sain odotella ja syödä särkylääkettä ja tulla näytille kun olo ei enää kotona tunnu mukavalta.
Iltapäivällä supistukset alkoi uudelleen ja veristä vuotoa alkoi tulemaan enemmän. Kävin suihkussa ja otin särkylääkkeen. Noin 7 maissa illalla sanoin miehelle, että lähdetään käymään näytillä, koska supistuksia tuli noin 8-5 minuutin välein ja rupesivat olemaan jo aika kivuliaita. Meiltä myös matkaa noin tunnin verran synnärille, joten halusin olla mieluummin siellä kuin kotona tai tien päällä. :) No 8 maissa olimme perillä ja pääsin käyrille. Käyriin piirtyi supistuksia noin 2 kpl 10 minuutin välein. Sisätutkimuksessa olin sormelle auki ja kohdunkaula oli lyhentynyt. Minä sain jäädä osastolle ja mies lähti kotiin lepäämään. Aamuyöllä sain lämpöpusseja ja kipupiikin pakaraan. Sisätutkimuksessa olin kahdelle sormelle auki ja kunnon limatulppamötkäle tuli samalla. 7 maissa otettiin käyrät uudestaan, jossa pojan sydänäänet romahti kunnolla. Sain käskyn mennä kontilleen sänkyyn ja minua lähdettiin vauhdilla kuskaamaan synnytyssaliin. Hoitajat laittoivat tippoja paikoilleen ja kovasti oli vipinää synnytyssalissa. Olin aivan varma, että nyt mennään hätäsektioon. Pojan sydänäänet kuitenkin palautui ja minä yritin vavisten saada omaa pulssiani tasaantumaan. Soitin tässä vaiheessa miehelle, että tulee paikalle.
Pojan sydänäänien takia kalvot puhkaistiin, että pojalle saadaan pinni päähän. Tässä vaiheessa olin 5 senttiä auki eli nopeasti lähti avautumaan. Mies tuli paikalle ja synnytys lopahti. Minulle laitettiin syntocinontippa tippumaan ja sain kohdunkaulanpuudutteen, joka ei muuten auttanut yhtään. Supistuksia tuli koko aamupäivän, mutta olin avautunut vasta 6 senttiä. Puolelta päivin olin jo niin tuskainen ja väsynyt supistuksista, että sain epiduraalin. Se auttoi ja sain hieman levättyäkin vaikka supistuksia tuli jatkuvasti. 5 maissa syntotippa laitetaan nollille, että kohtukin saa hieman levätä. 6 maissa lääkäri tutki ja totesi, että kohdunsuu oli ennallaan ja poika oli avotarjonnassa mikä selitti hitaan avautumisen.
7 maissa aloitettiin syntotippa ja epiduraalitiputus uudestaan. 10 maissa illalla olin viimein 8 senttiä auki, joten jippii jotain edistystä. :) Puolenyön jälkeen 18.2 olin viimein 10 senttiä auki ja 1.45 sain aloittaa kunnon pusertamisen. Tunnin ponnistamisen jälkeen ei poika ollut edelleenkään ulkona vaan päälaki luiskahti aina takaisin. Lääkäri tuli paikalle jelppaamaan imukupilla. 2.57 poika viimein syntyi ja sain hänet heti rinnalle. Kauan en kerennyt häntä tuoksuttelemaan kun hänet nostettiin miehen syliin. Istukka syntyi normaalissa ajassa, mutta se ei ollut täydellinen. Kohtuun siis jäi vielä raskausmateriaalia, jonka takia kohtu ei päässyt supistumaan vaan vuosi reilusti. Isi jäi pojan kanssa synnytyssaliin, kun minua lähdettiin kiikuttamaan vauhdilla leikkaussaliin. Minut nukutettiin ja noin 5 maissa pääsin takaisin synnytyssaliin. Olin aika tillintallin ja heikkona kun verta menetin kaksi litraa. Leikkaussalissa sain kaksi pussia verta ja myöhemmin osastolla toiset kaksi. Ensimmäisellä vessareissulla pyörryin miehen ja hoitajan käsiin.
Ensimmäiset päivät meni pojan kanssa hieman tokkurassa. Emättimeen oli tullut myös pitkä repeämä, joten hieman tikkisiä paikkoja aristi. :) No aika kultaa muistot ja ihan milloin vaan tekisin toisenkin nyytin. :)
Eli 16.2 heräsin aamuyöllä menkkamaisiin kipuihin. Kävin vessassa, jossa paperiin tuli pyyhittäessä hieman vaaleanpunaista limaa. Menin takaisin sänkyyn ja makoilin miehen vieressä ja tutkiskelin olotilaani. Menkkakivut tulivat aaltomaisesti tasaisin väliajoin, joten rekisteröin ne ensimmäisiksi supistuksiksi. En ollut niitä vielä raskausaikana saanut. Miehen herätyskello herätti töihin, jolloin sanoin miehelle, että ehkä ei kannattaisi lähteä töihin. Mies on onneksi perheyrityksessä töissä, joten sai olla kotona. :) 10-11 maissa supistukset loppuivat ja soitin synnärille, että mitäs nyt. Sieltä sanoivat, että kuullostaa siltä, että synnytys on kyllä käynnistynyt, mutta saattaa kestää pitkäänkin ennen kuin tositoimiin päästään. Ohjeeksi sain odotella ja syödä särkylääkettä ja tulla näytille kun olo ei enää kotona tunnu mukavalta.
Iltapäivällä supistukset alkoi uudelleen ja veristä vuotoa alkoi tulemaan enemmän. Kävin suihkussa ja otin särkylääkkeen. Noin 7 maissa illalla sanoin miehelle, että lähdetään käymään näytillä, koska supistuksia tuli noin 8-5 minuutin välein ja rupesivat olemaan jo aika kivuliaita. Meiltä myös matkaa noin tunnin verran synnärille, joten halusin olla mieluummin siellä kuin kotona tai tien päällä. :) No 8 maissa olimme perillä ja pääsin käyrille. Käyriin piirtyi supistuksia noin 2 kpl 10 minuutin välein. Sisätutkimuksessa olin sormelle auki ja kohdunkaula oli lyhentynyt. Minä sain jäädä osastolle ja mies lähti kotiin lepäämään. Aamuyöllä sain lämpöpusseja ja kipupiikin pakaraan. Sisätutkimuksessa olin kahdelle sormelle auki ja kunnon limatulppamötkäle tuli samalla. 7 maissa otettiin käyrät uudestaan, jossa pojan sydänäänet romahti kunnolla. Sain käskyn mennä kontilleen sänkyyn ja minua lähdettiin vauhdilla kuskaamaan synnytyssaliin. Hoitajat laittoivat tippoja paikoilleen ja kovasti oli vipinää synnytyssalissa. Olin aivan varma, että nyt mennään hätäsektioon. Pojan sydänäänet kuitenkin palautui ja minä yritin vavisten saada omaa pulssiani tasaantumaan. Soitin tässä vaiheessa miehelle, että tulee paikalle.
Pojan sydänäänien takia kalvot puhkaistiin, että pojalle saadaan pinni päähän. Tässä vaiheessa olin 5 senttiä auki eli nopeasti lähti avautumaan. Mies tuli paikalle ja synnytys lopahti. Minulle laitettiin syntocinontippa tippumaan ja sain kohdunkaulanpuudutteen, joka ei muuten auttanut yhtään. Supistuksia tuli koko aamupäivän, mutta olin avautunut vasta 6 senttiä. Puolelta päivin olin jo niin tuskainen ja väsynyt supistuksista, että sain epiduraalin. Se auttoi ja sain hieman levättyäkin vaikka supistuksia tuli jatkuvasti. 5 maissa syntotippa laitetaan nollille, että kohtukin saa hieman levätä. 6 maissa lääkäri tutki ja totesi, että kohdunsuu oli ennallaan ja poika oli avotarjonnassa mikä selitti hitaan avautumisen.
7 maissa aloitettiin syntotippa ja epiduraalitiputus uudestaan. 10 maissa illalla olin viimein 8 senttiä auki, joten jippii jotain edistystä. :) Puolenyön jälkeen 18.2 olin viimein 10 senttiä auki ja 1.45 sain aloittaa kunnon pusertamisen. Tunnin ponnistamisen jälkeen ei poika ollut edelleenkään ulkona vaan päälaki luiskahti aina takaisin. Lääkäri tuli paikalle jelppaamaan imukupilla. 2.57 poika viimein syntyi ja sain hänet heti rinnalle. Kauan en kerennyt häntä tuoksuttelemaan kun hänet nostettiin miehen syliin. Istukka syntyi normaalissa ajassa, mutta se ei ollut täydellinen. Kohtuun siis jäi vielä raskausmateriaalia, jonka takia kohtu ei päässyt supistumaan vaan vuosi reilusti. Isi jäi pojan kanssa synnytyssaliin, kun minua lähdettiin kiikuttamaan vauhdilla leikkaussaliin. Minut nukutettiin ja noin 5 maissa pääsin takaisin synnytyssaliin. Olin aika tillintallin ja heikkona kun verta menetin kaksi litraa. Leikkaussalissa sain kaksi pussia verta ja myöhemmin osastolla toiset kaksi. Ensimmäisellä vessareissulla pyörryin miehen ja hoitajan käsiin.
Ensimmäiset päivät meni pojan kanssa hieman tokkurassa. Emättimeen oli tullut myös pitkä repeämä, joten hieman tikkisiä paikkoja aristi. :) No aika kultaa muistot ja ihan milloin vaan tekisin toisenkin nyytin. :)
Muokattu viimeksi:
Itseä säikäytti ainoastaan nuo pojan sydänäänten heikkeneminen. Kaikki muut ronkkimiset, imukupit, kivut yms. eivät pelottaneet eikä kummittele mielessä. :) Mies taas ehkä hieman järkyttyi kun tosiaan muksu lykättiin vain vauhdilla syliin ja minua lähdettiin vauhdilla viemään pois. Hänelle ei oikein keretty kertomaan mitään, mutta näki että verta tulee reilusti ja minä kuulemma ihan harmaanvalkoinen. Oli kuulemma pitkä odotus siellä synnytyssalissa pojan kanssa.