Synnytys

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Lilyee
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
RiinaEmilia, okei hyvä tietää :) mulla on seuraava ultra 2 viikon päästä, jännitävää nähä onko tilanne edellisestä muuttunut.

Toi perätilassa synnyttäminen alkaa olla jo oikeastaan harvinaista, varsinkin ensisynnyttäjälle. Mutta onneks ei ainakaan vielä tarvi moista tosissaan pohtia:) nyt viikkoja 29+3, jospa tässä vielä kerkee tilanne muuttumaan. Kerkesin jo perehtymään kaikkiin kotikonsteihinkin asentohoidolla, miten voi saada vauvan kääntymään :D mutta en mä nyt vielä niitä ala toteuttaa ;)
 
Mun neuvolatäti sanoi (kun kysyin, että minkä viikon jälkeen vauvalla ei ole enää tilaa kääntyä), että jotkut vauvat saattaa vielä synnytyssalissakin muuttaa asentoa! :eek:
 
Ne voi olla kädet mitkä sinne alas jyskyttää. Kyllä niistäkin lähtee yllättävän kovia iskuja.
 
Täällä on kääntyilty ja pariinkin otteeseen. Kaikista inhottavinta mitä tuo pikkuinen pystyy tekemään, on se kun potkii ilmeisesti kohdunkaulaa tms niin kovaa, että välillä tuntuu, että paikat repeää. Se on sellainen nopea kivulias jysäys ja se vissiin on sitten muksusta äärettömän kivaa hommaa, koska tekee sitä aika usein, silloin kun on siis jalat alaspäin. Pari viikkoa potkut tuli kylkiluihin ja muuallekin yläkroppaan, joten oletin koko sen ajan muksun olevan pää alaspäin. Sivuttain tykkää olla kanssa, varsinkin jos sohvalla makoilen sillee et maha roikkuu reunan yli, silloin tuntee jalan luut ihan selvästi kun pikkuinen potkii ja hinkkaa tosi kovaa mun kylkiä, varmaan sais napattua jalasta kiinni mutten uskalla :) Sit se tossa käänty taas jalat alaspäin noin viikko sitten ja alotti taas sen mukavan kohdunkaulan terrorisoinnin, mutta tänään taas jyskyttelee jo kylkiluita ihan tosissaan. Kyllä elämä on paaaljon helpompaa kun se ei oo jalat alaspäin.

Synnytys välillä pelottaa ihan kauheasti, ihan nanosekunnin meinaa iskeä paniikki.. Mutta suurimman osan ajasta uskon, että hyvin selvitään. Lähinnä pelkään, että joko minä tai vauva tai molemmat kuolee, kipu ei niinkään pelota koska se on ns hyvää kipua, kannustaa tuuttaamaan muksun ulos eikä se kipu viesti vaarasta sinänsä.. Haluan tosiaan kokeilla synnytystä ilman puudutteita ja lääkkeitä.. Tietenkään en siis aseta tästä mitään hirveää pakkotavoitetta, vaan haluan ensisijaisesti kestää kivun, mutta jos alkaa homma tuntumaan ihan sekopäisen kipeältä tai jotain muuta käy, niin sitten ottaa sen kivunlievityksen mitä saa. Odottavin mielin.. Ja mitä isommaksi maha kasvaa ja mitä vaikeammaksi oma elämä menee, sitä enemmän sitä synnytystä oikeasti odottaa ja vähemmän sitä pelkää..
 
En tiedä onko sillä merkitystä, että kuinka iso äiti on ja äidin vatsa siis, mutta mulla ainakin on niin että nyt kun poitsu kuulemma on pää alas päin niin jalat potkii kylkeen. Se on se vaavi sen verran iso jo siellä, että ei voi olla täysin poikittain tai pitkittäin vaan joutuu oleen mutkalla. Nyt esim. vauva on ollut jo jonkin aikaa niin, että sen pää on alaspäin, mutta ei vielä lantiossa. Selkä kiertyy mun (ylhäältäpäin katsottuna) vasemmalla puolella, peppu osottaa ylöspäin ja jalat siis potkii oikeeseen kylkeen. Ja siis luulin minäkin ennen eilistä neuvolaa, että se on pikittäin kun potkut tuntu ain kyljessä. Mutta tajusin kyllä sitten kun täti selitti miten siellä mahassa nyt ollan, että niin, eipä sinne enää miten päin tahansa mahdukkaan. Ja niin se esikoinenkin taisi olla, tosin eri päin.
 
Kyllä täälläkin meinaa välillä hirvittää ja pelottaa tuo synnytys.. Mutta mun täti sanoi aika hyvin: "Jos se synnytys kävisi oikeasti niin kipeää, niin tuskin kukaan olisi lähtenyt siihen toista kertaa" ja tuolla lauseella oonkin itseäni tsempannu :grin yritän ajatella, että se kipu on sen arvoista ajatellen minkä palkinnon siitä saa loppuelämäkseen :Heartred
 
Mua ei pelota niinkään se synnytyskipu (kertarysäyksellä hoituu! :grin), vaan se, missä kunnossa paikat on synnytyksen jälkeen. Toipumiseen voi mennä kuitenkin se joku 5 vk jälkivuotoineen jne. Okei, siinä on tietysti se vauva viemässä huomiota omasta olotilasta, mutta odotan jo kauhulla, miten jaksan esim hösöttävää anoppiani kun on paikat kipeenä. Tosin eipä se meille asumaan tuu, joten ehkä sen pari vierailukertaa kestää. Ainakin näin yritän psyykata itseäni...
 
Hei :)
Olen synnyttänyt kaksi lasta normaalisti, ensimmäisen synnytyksen kesto 12 h, toisen 6 h. Ensimmäisessä sain epiduraalin, joka oli taivas, sekä ilokaasua. Toisen kanssa taidettiin mennä vain ilokaasulla. En ole kokenut koskaan pelkoa synnyttämistä kohtaan, meidät on luotu kuitenkin lapsia tekemään :)
Ja jos jokin ei mene hyvin, on sitä varten työnsä osaavaa sairaalahenkilökuntaa ympärillä.
Kävin tutustumassa sairaalaan tällä viikolla (EKKS) sillä tilat ovat remontoitu ja oli mukava käydä katsomassa mitä uutta on tarjolla. Siellä niitä ihania pieniä ihmisiä kärräiltiin ympäriinsä :Heartred Ei enää kauaa, kun joku meistäkin on onnellinen äiti :) Viikot tasan 31+0 ja työvuoroja 13 kpl ennen äitiysloman alkua :love7
Uskomatonta, loppusuora menossa :love2 Nautitaan tästä!
 
Muokattu viimeksi:
Vaikka oma synnytys oli pitkä kuin nälkävuosi ja siitä seurasi vauvavuoteeni painajaisia, odotan taas uutta synnytystä innolla ja toiveikkaana. Josko minäkin pääsisin tällä kertaa kokemaan luonnollisesti alkavan synnytyksen ja saisin pienen murun alatiesynnytyksen kautta maailmaan. :flower
 
minua ainakin helpotti synnytysvalmennus. Siis käytiin ihan synnytyssairaalassa ja yksi osaston kätilöistä kertoi kaikkea mahdollista alkaen parkkipaikoista (huonosti tarjolla) ja päättyen skumppapulloihin (oman saa viedä synnytykseen mukaan). Ja lisäksi kierrettiin osastot läpi.

Joku tuolla aikaisemmin pohti asentoja, niin ainakin meille luvattiin että kokeilla saa useampia ja kätilöt sitten mukautuvat siihen mitä synnyttäjä päättää, yksi ammekin tarjolla (avautumisvaiheeseen, ei vesisynnytyksiä) ja halutessaan kätilöäkin voi pyytää vaihdettavaksi, tosin vuorossa aina kaksi, ettei siinä kauheasti ole vaihtoehtoja.

Kipu jännittää, en pidä kivusta ja kärsin satunnaisesti migreenistä, joten epiduraali voi olla riski. Kiva sitten oksentaa kaksi päivää migreenissä kun on just saanut vauvan... :confused: Mutta olihan noita lääkkeitä ja muita kivunlievityksiä aika kattavasti tarjolla, vaikka onkin pieni sairaala.
 
Täällä takana yksi käynnistetty ja kiireelliseen sektioon päättynyt synnytys. Poika oli alle kolmekiloinen mut pirteä ja sisukas kuin mikä.Olen kai harvinaisen huonomuistinen, mut en osaa uutta synnytystä pelätä, vaikka aikaa edellisestä (jonkun mielestä jopa traumatisoivasta) synnytyksestä on vain 2,5 vuotta. Taustana käynnistykselle lievähkö raskausmyrkytys.

Tätä toista neuvolantäti ja äippäpolin työntekijät tsemppaa yrittämään alateitse, mut itse menen asenteella että katsotaan miten menee. Tavoitteena vain terve lapsi ja ehjähkö äiti.
 
Mä olin jo henkisesti varautunut yrittämään perätilavauvaa alakautta. Muutaman tuskaisen päivän jälkeen tyyppi oli kuitenkin viime viikolla kääntynyt pää alaspäin oltuaan koko raskausajan toisinpäin. Toivotaan vaan, että pysyy nyt "oikeinpäin". Mut olisin kyllä ollut valmis yrittämään vaikka esikoinen onkin kyseessä.
 
Synnytystapa-arvio mietityttää.. Paljon siitä olen kuullut huonoja kokemuksia, mutta toisaalta haluaisin tietää tarkalleen onko vauva missä tarjonnassa ja mahtuuko tosiaan tulemaan, kun ei ole oikein mitään lantiota edes! :D Mutta uskon, että meillä sen tekee meidän neuvolalääkäri, joka jo valmiiksi ärsyttää.. Jotenkin en luota siihen meidän palkkalääkäriin, joka tekee kaiken suhasemalla muutennii ja itselle jaa tyhjä olo, kun ei kommunikoida tänne päin mitään.....

Sent from my Nexus 4 using Vau Foorumi mobile app
 
mulla arvioitiin tytön kohdalla synnytystapa-arviossa, että pieni ja siro vauva on tulossa, painoarvioksi sanoi 3700g. lopputulos oli, että tuli yli nelikiloinen iso vauva. tosin olihan siinä yli kuukausi väliä, siis synnytystapa-arvion ja yliaikaiskontrollin välissä. arvioivat kyllä, että hyvin mahtuu alateitse tulemaan ja että mulla on synnyttäjän lantio. en kyl ymmärrä, miten päin, kun omasta mielestä mulla on tosi kapea lantio (no levisihän se, kun tytön synnytin, mutta silti). mulla tyttö oli mennyt raivotarjontaan jo paljon aikaisemmin eikä asentoaan muuttanut.

tää vauva oli viime neuvolassa pää alaspäin, muttei ollut kiinnittynyt vielä, joten jää nähtäväksi, miten päin hän aikoo olla. oon huomannut, että vauva tykkää muutella asentoaan, kun seison tai kävelen, ilmeisesti silloin on eniten tilaa siihen :) jos vauva on perätilassa, mua kyllä pelottaisi lähteä synnyttämään alateitse. en tiedä, olisinko valmis siihen ja pystyisinkö luottamaan edes lääkäreiden arvioon siitä, että synnytys voisi toteutua turvallisesti.
 
Mä en sinänsä osaa pelätä itse perätilasynnytystä ITTENI puolesta, mutta vauvan puolesta pelkään. Koen, että perätilasynnytys on vauvan kannalta riskeerampaa kuin sektio. Helpommin tulee hapenpuutetta ja se voi johtaa vaikka minkälaisiin vammoihin ym. Lisäksi just toi painoarvio on tosi epävarmaa, kun vauva on jo iso, usein heittää aikalailla, kun ne mitat on vaikeampi ottaa, kun on jo täysiaikainen vauva kyseessä.. Että jos väärän painoarvion takia perätila vauva jäiski jumiin kanavaan ja sillä laskis sydänäänet tai muuta vastaavaa.

Pohdin lähinnä olisko se itsekästä koittaa synnyttää perätilavauvan alateitse, mikä on vauvan parasta.. Mutta tätä nyt kerkeää vielä pohtimaan. Mulla on vaan vakaa tuntemus, että tää ei tuu kääntymään raivotarjontaan. Ja ulkokäännöksistäkin vain puolet onnistuu.
 
Äitini kertoili tuossa, että siskoni oli arvioitu kilon verran huti.. Siskopa sitten ei mahtunutkaan tulemaan ja hapenpuute kun iski vauvelille, niin sitten lähdettiin sektioimaan.. :S
Suapi nähdä mitä tuleva tuo tullessaan, perhevalmennuskin jää käymättä ruuhkien takia...... No jospa se siitä, luonto hoitakoon hommat..
 
August14 sanoi:
Synnytystapa-arvio mietityttää.. Paljon siitä olen kuullut huonoja kokemuksia, mutta toisaalta haluaisin tietää tarkalleen onko vauva missä tarjonnassa ja mahtuuko tosiaan tulemaan, kun ei ole oikein mitään lantiota edes! :D Mutta uskon, että meillä sen tekee meidän neuvolalääkäri, joka jo valmiiksi ärsyttää.. Jotenkin en luota siihen meidän palkkalääkäriin, joka tekee kaiken suhasemalla muutennii ja itselle jaa tyhjä olo, kun ei kommunikoida tänne päin mitään.....
Click to expand...

Eikös toi arvio pitäs olla kätilön homma, kun se niissä synytyksissä on paikalla.
Mulla ainakin sen tekee kätilö. Mulla jäi ekalla kertaa synnytystapa-arvio väliin koska tyttö synty edellisenä päivänä (35+3) siitä kun se olis pitänyt olla. Nyt on varattu arvio kuukauden päähän eli viikolle 33+, josko se riittäis tällä kertaa. Mulla ei kylläkään arvioida sitä, että tuleeko vauva sektiolla vai alateitse, vaan enneminkin mietitään asentoja missä pystyn synnyttään. Niitä ei varmastikaan oo helppo keksiä, kun muistelen miten meni viime kerralla.
 
Ainakin meillä synnytystapa-arvion ensisynnyttäjille tekee gyne, ei tavallinen lääkäri. Aika varataan varmaankin jo huomenna, kun yllätys yllätys, myös gynet on heinäkuussa pääasiassa lomalla ja voi olla haaste saada se aika :mad:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top