ei mullekaan lopulta kammoa jäänyt, vaikka aluksi olinkin sitä mieltä, etten ikinä enää synnytä, ainakaan alakautta. nyt kun aika on kullannut muistot, olen valmis jopa toiseen käynnistykseen. mua itseäni vähän jännittää, et jos tää käynnistyykin itsekseen, että miten tunnistan, milloin pitää lähteä synnärille. mullahan ei siis ollut mitään tuntemuksia tytön kohdalla, ei supistellut ollenkaan ja yliaikaiskontrollissakin todettiin, että kohdunsuu oli epäkypsä. en siis ole kokenut luonnollista käynnistymistä, vaan käynnistys hoidettiin lääkkeellisesti ja kaikki mun synnytyksessä eteni avustetusti. en siis todellakaan tiedä, miltä sen pitäisi tuntua. ne supparit, mitä käynnistyksen ja kalvojen puhkaisun jälkeen oli oli tosi kivuliaita et kyllä varmaan sellasten kanssa alkaa olla aika valmista kauraa synnärille, jos siis ovat yhtään verrattavissa.