Synnytys

Minun esikoisen synnytys oli myös pitkä ja tuskainen. Ponnistin 1h 45 min kunnes ottivat imukupilla. Poika painoi 4625g 55 cm pitkä. Itse olen ihan normikokoinen tyttönen että kyllä tuntu alapäässä et on tehnyt jotain isoa. Sen enempää pelkoja ei jäänyt. toinen poika syntyi huomattavasti helpommin painaen 3835 ponnistuski kesti vain 18 min. tietty jännittää et jos vauva kasvaa jättiläiseksi et saako sen ulos. mut onpa niillä toki keinot. sektioon en kyllä haluaisi mistään hinnasta
 
Mua ei kyllä oikeestaan jännitä eikä pelota synnytys, jotenkin tosi rauhallisin mielin sitä ajattelen. Jtn uniakin siitä oon nähnyt, mutta ei nekään pelottavia oo olleet. Voi olla, että lähempänä synnytystä alkaa enemmän mietityttämään, kovin paljon en aio sitä edeltä suunnitella. Tullut tässä vuosien varrella huomattua ettei meidän elämässä mikään mene niin kuin on suunniteltu ja kaikki käydään läpi pisimmän/vaikeimman kautta. Luottavaisin mielin lääkäreitä ja kätilöä kohtaan, uskon varmasti saavani juuri sitä hoitoa mitä vauvan kanssa tarvitaan. Ja josei muuten niin sitten tuttujen kautta, naistentautien ja synnärin ylilääkäri on perhetuttu, joka varmasti kuulee kun ollaan menossa synnyttämään :wink hän jos joku laittaa rattaat pyörimään jos ongelmia henkilökunnan kanssa tulee! Mutta niin kuin sanoin, luottavaisin mielin.
 
Mua pelottaa repeäminen ja että vauva on iso. Esikko oli pieni (2430g vaikka synty 39+5) ja siitä tuli vaan pari pientä nirhaumaa. Kätilö tosin käytti varmaan purkillisen ceridalia siinä ponnistuksen aikana :D Ja kipua pelkään aivan hulluna!
Esikoisen synnytystä käynnistettiin 5päivää, ja viimein ku vauhtiin päästiin niin oksitosiini alotettiin ysiltä aamulla, kalvot puhkastiin klo 12:55 ja epiduraalin sain vasta 19:05! Sitä ennen ei mitään mikä helpottais kipuja oikeesti. Keinutuolissa heiluin ku hullu, pompin jumppapallolla ja ilokaasua vedin kunnes totesin kätilölle että ei siitä oo mitään iloa. Siinä vaiheessa ku epi laitettiin oli jo niin kipiät supistukset että silmät pullistu päästä ku koitin pysyä paikallani, hyi. Seuraavalla kerralla ois kiva saaha jotaki joka oikeesti helepottaa ennen epiduraalia.
Mutta mietin sitä sitten myöhemmin, enhän oo ees vielä päässy kurkkaan että onko tuolla masussa mitään eloa.

Sent from my GT-S7560 using Vau Foorumi mobile app
 
ja jälleen auto correct tiesi paremmin mitä olin sanomassa.. rasvaamista siis meinasin :)
 
ceridal auttaa peräpukamiinki ja myös synnytyksen jälkeen, jos tulee epparivekkejä tms. parantaa alakerran ihon nopeammin :)
 
Mun yks kaveri on synnyttänyt kaks lasta joista eka oli n. 3kg ja toka yli5kg ja se sano et eka sattu kun :smiley-angry019 ja toka tuli tosi helposti vaikka oli niiiin iso. Oon muutenkin ymmärtänyt niin et kun lantio ja kaikki alapään kudokset on kerran päästänyt vauvan ulos niin se seuraava kerta menee yleensä helpommin. Toki muun laisia ongelmiahan aina voi olla, synnytyskerrtoihin katsomatta. Samalla laillahan kohtukin tokalla kertaa kasvaa nopeemmin kun se on jo kerran venynyt.
Näin siis oon ymmärtänyt.
 
Mä en osaa edes vaatia asioita ja vähän sillä mennään että kipu kuuluu asiaan. Tekisin sen varmaan luomuna jos pyydetään, hölmö minä.
Kyllä Isabell ja cupcake tarinat tuo muistin takaisin. Mulla ei vaan onneksi kammo jäänyt niistä asioista mutta ymmärrän että se on rankka kokemus monille ja kun tapahtuu voi mitä vaan, se on aika pelottava ajatella. Sen takia ehkä olenkin ajattelematta asiaa vaan luotan siihen että kaikki menee niin kuin pitääkin. Ja palkintona nyytti sylissä :Heartred

Tsemppiä kaikille joilla tuo synnytyspelko on, toivottavasti saatte apuja käsitella asiaa.

Sydänäänet täälläkin hävisivät, mutta jo osastolla ja rullatuolissa minut kiidätettiin paniikissa synnärille. Se oli pelottavin hetki, mutta synnärillä äänet löyty ja sain jäädä sinne vaikka olin vasta 1cm auki.
Sanotaan että käynnistys pahentaa kipuja, tiedän vaan että konttasin ensimmäisestä supistuksesta jo lattialla kun prkleestä sattu. En voinut omatoimisesti edes vaihtaa asentoa synnytyksen aikana kun kivut oli järkyttävät alavatsassa (epäonnistuneet ballonki-yritykset olivat tehneet myös verisiä haavoja edellisenä päivänä kohdunkaulaan mikä ei auttanut asiaan), olin se jonka huuto kuulu läpi käytävien jokaisen supistuksen aikana mutta alussa vain ilokaasulla mentiin. En tienyt että osaan noin huutaa kivuista :-) 6h ilokaasuttelun jälkeen olin sen 4cm auki ja ehdotettiin epiduraalia, mutta se toi vain kahden tunnin helpotuksen, koska jouduin sen jälkeen synnyttää vielä kolme tuntia ilman lisää-puudutuksia. En tiedä miksi en saanut lisää - ja kerran pyysin, mutta en vaatinut - ja kolme tuntia olin sen 9cm auki ja ponnistusolo koko sen 3h aikana. Nauratti kun sanoivat sen kestoksi 33 minsaa, että mitä mä sitä ennen muka tein? Työnsin vauvan alemmas, joo ... Eli pahimmat tunnit ja koko ponnistusajan menin ilokaasulla, en tiedä auttoikohan se edes siinä vaiheessa mutta vedin sitä jo kun vanha mestari.
Motiaavatiota sain jatkaa ponnistamista vaikka oli jo täysin puhki, kun klo 16:50 kätilo sano, että viideksi tätä vauvaa ei saada maailmaan mutta 10 yli tämä on ohi. Yllättävän energiaresurssi vapautui, tää voi oikeesti loppua, ja 17:12 tyttö oli sylissä. Aika hyvän ennusteen teki :)
 
Mua pelotti ihan hirveesti esikoisen synnytys. Siihen verrattuna mitä kuvittelin sen olevan, niin paljon helpompi ja jöi oikeastaan aika positiivinen fiilis. Syntyi 41+4 ja synnytys kesti 14h, eli aikas normaali ensisynnyttäjälle ilmeisesti.
Se epiduraali oli aivan täydellistä, kivut lähti täysin hetkeksi (ehkä tunniksi-kahdeksi).

Ei sitä kipua kyllä innolla odota, mut ainakin on jotain hajua mitä tuleman pitää. Ja tällä kertaa osaa heti alussa jo pyytää hyvät kipulääkkeet yms apuun. Jälkisupistukset jännittää, koska ne on kuulemma uudelleen synnyttäjillä pahempia?
 
Mulle on jäänyt synnytyksestä pelko. Synnytin esikoisen viikolla 42, sain epiduraalin 3 kertaa, ilokaasu oksetti niin paljon etten voinut sitä käyttää. Ponnistusvaihe oli yli tunnin mutta jostain syystä lopussa ei millään meinannut ulos tulla, sitten tuli jo hätä vauvan voinnista ja lopulta imukuppilla ulos saatiin. Repeemät olivat pahimmasta päästä, 3.asteen eli pitkä vekki, puolet sulkijalihaksestakin repesi ja erittäin pitkä toipumisaika. :sad001 Vauva oli 3810g ja 53cm eli ei ollut kovin jättikään. Luultavimmin pääsen pelkopolille asiasta juttelemaan. Tällä hetkellä olen sektion kannalla.
 
Mä olen myös pelkopolille menossa, neuvolassa siitä jo puhuttiin. Muölla oli paljon hyvää synnytyksessä: 37+0 aamulla meni vedet, ilta kuudelta alkoi supistukset ja puolilta öin olin täysin auki eli nopea avautuminen ensisynnyttäjäksi. MUTTA kivut joita ei saatu aisoihin ja ponnistusvaihe joka kesti klo 00-3.14 jolloin vauva syntyi...ei vaan tullu ulos, mutta viimeisillä voimilla se saatiin revittyä...kyse oli pitkälti siitä, että Kysissä ei mielellään tehä enää epparia, jota ilman mulla ei vaan vauva tullu ulos ja lisäksi napanuora kinnasi vastaan, oli tavallista lyhyempi.
 
Mä haluisin niin synnyttää ammeeseen :Heartred hitto kun nois mun synnäri vaihtoehdois ei saa ;<

Sent from my GT-N7100 using Vau Foorumi mobile app
 
mun sisko kehui ammetta ja kehotti pyytää sitä. mä en viimeksi voinut vaikutta synnytykseen, kukaan ei kysynyt, oisko mulla ollut toiveita. en tiedä vaikuttiko se, että menin käynnistyksen kautta vai oisko mun pitänyt itse osata sanoa toiveeni.
 
Mä en osaa ajatella vielä noin pitkälle, esikoista kun odotan 'vanhoilla päivillä', kunhan tässä tottuis ja uskois vähitellen, että pikkuinen on sieltä tulossa. Kaipa sitä synnytystäkin sitten alkaa miettimään, kun vatsa kasvaa.
 
Mä en uskoltais synnyttää ammeessa, sen vuoksi, koska silloin vauvan vointia ei mun tietääkseni voida seurata laitteilla samalla tavalla kun normaalisynnytyksessä, korjatkaa jos olen väärässä? Myöskään ensisynnyttäjille ei suositella siks koska vaikea seurata välilihan tilannetta ammeessa. Silloin pitää myös olla valmis aikalailla luomu synnytykseen, mitään puudutteita ei voi ottaa. Meidän keskussairaalassa ei ole edes ammemahdollisuutta synnytykseen, avautumisvaiheeseen saa käyttää, jos sattuu olemaan vapaana.. voi kuulemma vaan hidastaa avautumisvaihetta, niin en halunnut edes koittaa siksi sitä viimeksi :)
 
Kuin moni teistä/meistä on ensikertalaisia? Mulla nimittäin jännittää ihan saatanasti kun ekaa tässä odottelen ja kuullu synnytyksistä vaan kahukertomuksia :O Hui! Että minä en tiedä yhtään mitä odottaa...
 
Itseäni kanssa jonkun verran pelottaa synnytys.. Kuitenkin ekaa kertaa saa senkin kokea ja ultrassa mulle sanottiin, että lähetettä sinne synnytystapa-arvioon, koska olen niin pienikokoinen.. Pelottaa siis ehkä eniten se, että vauvan koko ja minun mittani arvioidaan väärin eikä se mahdukaan ulos kun on synnyttämässä! onko kellään kokemuksia tästä synnytystapa- arviosta?
 
Mile123, mulla yksityisellä synnytyslääkäri katto ja mittas jo 13+4 viikon käynnillä lantion tilavuuden, mikä tuntu vähän ikävältä, mutta sano että hyvin on tilaa synnyttää. Se sano, että sillo ku on se viimeinen neuvolalääkäri tarkistus, niin vauva on jo niin iso, että lantion tilavuutta on hankalempi arvioida, että näin pienillä viikoilla se onnistuu helpommin. Mutta tietty sitten myöhemmin varmaan pitää kattoa sitä vauvan kokoa suhteessa mun lantioon..

Mulla on sektio pelko! En nimittäin ymmärrä pelätä normaalia synnytystä (ensimmäistä odotan), koska se on se luonnollisin tapa. Mutta sektiossa viilletään maha auki ja kohtu myös! Ja aina kohtuun jälki jää..mahdollista seuravaa raskautta ajatellen. Ja muutenkin kaikki riskit paljon suurempia sektiossa... Mulla oli 13+4 viikolla vielä etninen istukka, joka tarkottaa siis sitä että sektioon mennään, jos se ei siitä lähe nousemaan. Mutta odotellaan nyt vielä, jos istukka siirtyisi kohdun kasvaessa ylemmäs, pois vauvan syntymäreitin tieltä :)

Onko muita sektio pelkoisia? Vai oonko jostain toiselta planeetalta, pelkoni kanssa :rolleyes:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top