suuri imetys ja korvike ketju :)

Hmph! No onpas sulle osunu ikävää sakkia kohdalles Janna :sad001 Kyllä mun mielestä ammattilaisten kuuluu huomioida tommonen pyyntö vakavammin etenkin kun olet monta kertaa asiasta puhunut. Jos vielä tulee eteen tilanne jossa pyydät tarkempaa tutkimusta tai sitä lähetettä etkä vieläkään saa apua asiaan niin muista tiedustella näiltä ammattilaisilta että onko sun tietoihin nyt varmasti kirjattu nämä sun pyynnöt että voitte palata asiaan sitten jälkeenpäin jos joku menee imetyksessä "pieleen".... Tulihan oikein kiukkuolo sun puolesta! :smiley-angry016
 
Kyllä ammattilaisen pitäis ymmärtää se, että jos siitä henkisesti on hyötyä, tulee lähete tehdä. Täysin käsittämätöntä ettet oo lähetettä saanu....

Kysymys tyhmältä: nyt rv 35 ja rinnoista tulee puristamalla ihan kivasti tavaraa. Voikohan tätä puristelua jatkaa, kun ei tunnu aiheuttavan (ainakaan kipeitä) supistuksia? Tuntuu vaan kauhian pinkeiltä nää rinnat välillä ja niissä on vihlovia kohtia.
 
Miulle neuvolas sanoi esikoisen aikaan et olikoha rv36 jälkeen saa vaikka pumpata pakkaseen jos alkaa tulemaan maitoa, en tarkkaa muista oliko joku suositus siihen millö viikolla saa aloittaa. Olin ite sillo ihan et aijaa sillon, mut eipä kyllä tainnu montaa pisaraa tulla itellä, kun kokeilin viikoilla viikoilla.. kuulemma jos vaikka ois iso vauva ja sokereiden kaa ongelmia vauvalla niin siitä pumpatusta maidosta on apua siihen.
 
Janna juttele sun miehelle se imetyspoliasia niin, että jos sä oot itku kurkussa, hän vois sitten sun puolesta vaatia sitä seuraavassa neuvolassa tms. Joskus toisen on helpompi tapella tommoset asiat läpi kuin itsen.
 
Mä en oikeesti itekään tiedä miten tää on niin arka asia mulle. En pystynyt edes puhumaan miehelle siitä nyt illalla ilman itkua. Onkohan mulle jotenkin alitajuntaan jäänyt traumoja siitä leikkauksesta (tai oikeammin leikkauksista - tuo rinta jouduttiin leikkaamaan kaiken kaikkiaan kolme kertaa ennen kuin parani!) vaikken sitä ole tiedostanut? Imetyksistä ei pitäis olla traumoja kun ne on esikoisen hankalan alun jälkeen sujuneet ongelmitta. Pelkästään tätä kirjoittaessakin tuli kyyneleet silmiin. En ymmärrä...
 
No höh. Sitä suuremmalla syyllä hyvä jos saisit juteltua sen. Jos se helpottais sitten oman päänkin sisällä. :Heartred
 
-Ja onhan oikeesti tommonen rintojen leikkaus varmastikin kuin pieni kastraatiopelko, pelko että menettää sen kokonaan.
 
Apua, mikä yö! Mies katto leffaa myöhään ja kun hän tuli sänkyyn kysy mikä mulla on ja sain sit sanottua lopulta etten tajua miks tää imetyspoli-juttu on niin arka asia mulle. Että mä en tajua onko mulle jäänyt jotain traumoja alitajuntaan leikkauksesta vai mistä oikeen on kyse. Mies sano heti että onhan se arka asia sulle, aina ollut. Ekana yönä kun tavattiin ("yhden illan juttu", minä kaatokännissä) mun oli vaikea näyttää itteäni alasti ja olin selitellyt miks rinta näyttää niin epämuodostuneelta. Mies oli eka mies jolle sen näytin ja mulla oli vielä pieni laastari pikkuruisen haavan päällä. Ja kuulemma sen jälkeenkin silloin tällöin tullut hyvin esille miten arka asia se on mulle. ENKÄ MÄ OLE TAJUNNUT MITÄÄN ITE!
Rinta leikattiin tosiaan kolme kertaa ja vaarana oli neljäs leikkaus ja silloin olis koko nänni poistettu ja siinä tapauksessa maidon nousu rintoihin olis estetty lääkkeellisesti. Mutta sitä leikkausta lykättiin kun kerroin kirurgille että haluan mahdollisesti vielä lisää lapsia ja sit se haava paranikin eikä leikkausta tarvittukaan.
Mä itkin pitkään miehen sylissä yöllä, oli kyllä outoa miten hän tuntee mut paremmin kuin minä itse. Mut se tuli selväks että mun pitää saada puhua asiasta, en vaan tiedä nyt onko oikea paikka imetysklinikka missä on imetyksen ja rinnan asiantuntijoita vai psykologi... Taidan soittaa neuvolaan tänään ja kertoa mitä viime yönä opin itsestäni ja pyytää apua.
Luoja että mä rakastan tuota miestä! Mitä mä tekisin ilman häntä?
 
Viime yönä opin paljon itsestäni. Ennen rintaleikkauksia toimin uimakouluopettajana vapaa-ajalla ja olin kyllästynyt siihen ja leikkaus oli hyvä syy lopettaa se työ. Näin mä ainakin luulin... Vasta viime yönä tajusin että leikkaus tais olla se syy miksi en enää halunnut jatkaa sitä työtä. En halunnut näyttäytyä alasti, etenkään pienten uteliaiden lasten edessä!
Mitäköhän muuta olen selitellyt itselleni johtuvan jostain ihan muusta vaikka syy onkin ollut leikkauksen traumassa?
 
Mammaloma on hyvää aikaa tehdä pientä itsetutkiskelua :) Mä aloin kans puolestaan sain eilen illalla jonkun hormonihepulisekoilukohtauksen ekaa kertaa koko raskauden aikana, et oon ihan kauhee tankki ja ruma enkä osaa kyllä varmaan vauvaakaan hoitaa ja mitä kaikkea vielä! En oo kyllä oikeasti tuota mieltä, taisi vaan mennä överiksi kun oli niin huonosti nukkunu. Mies onneksi lohdutti ja puhu järkeä :Heartred. Nyt sainkin nukuttua 22-7:40 vain kahdella vessareissulla! Aivan huippua :)
 
Janna tosi hyvä, että sait päätä auki tosta sun ongelmasta. Ja ihana mies :Heartred

Kuulostaa Eriika siltä, että sunkin hepulis tuli tarpeeseen :)

Kyllä on ihminen ihmeellinen kapine.
 
Oon kyllä ollutkin niin ihmeen seesteinen, että hyvä että ehtii vielä vähän hermoilemaankin :)
 
Sain soitettua neuvolaan ja purettua fiiliksiä. Ens viikon pe mulla on seuraava neuvola ja silloin saan lähetteen imetyspolille ja tarvittaessa myös psykologille. Saan ite päättää haluanko psykologille jo ennen synnytystä vai synnytyksen jälkeen. Etenkin jos imetyksessä tulee ongelmia (siis ilman imetyskumia vauva ei ainakaan saa tuosta rinnasta minkäänlaista otetta, jos silläkään) niin sit voi tulla itsesyytöksiä yms mistä olis hyvä päästä puhumaan. Helpotti jo kun sain terkkarin tajuamaan miten isosta asiasta mulle on kyse. Oon kyllä ottanut asian puheeksi 2-3 kertaa hänen kanssaan mutta se on aina sivutettu sillä että loppuraskaudesta on sit yks neuvolakerta kun keskustellaan enemmän imetyksestä, että puhutaan sitten. Nyt voin yrittää antaa asian olla vähän aikaa kun tiedän että tulen saamaan apua. :)
 
Hei:) Täällä moni mietti että voiko maitoa lypsää ja pakastaa ennen synnytystä. Niin minä kävin KYSillä ultrassa ja varattiin sektio. Kätilö kertoi että heillä on sellainen uusi käytäntö että maitoa pitää yrittää lypsää ennen leikkausta, heillä oli siellä oikein sellainen tekotissi millä harjoiteliin sitä lypsämistekniikkaa. Ja jos saan tulemaan maitoa jo kotonakin ennen sairaalaan tuloa ja pakattua sen vaikka ruiskuun, sen parempi:) kun vauva ei pääse heräämöön rinnalle niin isä voi sitten antaa sille ruiskulla sitä maitoa vauvalle. Vaikka tulisi vain 3 tippaa sekin olisi äärettömän tärkeää, sen bakteerikannan takia :)
 
Hei Suolakurkku,tyhmä kysymys:

Millähän sitä maitoo sais houkuteltua enne sektiota tulemaan?

Olis kyllä kiva sitä saada vähän matkaan.
 
Metalshade, joko käsin lypsämällä tai pumpulla. Pikkasen antaa ärsytystä useamman kerran päivässä niin pitäis pikkuhiljaa alkaa tulla. Alkoholiton olut kuulemma vois auttaa kans.
 
voi yök..oon allerginen bisselle,jo pelkkä haju saa mut laattaan... täytyy koittaa kaikkia tee jutskia yms :)
 
Onko rintapumppu jotenkin "pakollinen" hankkia? Tai siis meinaan että kaikki tuntuu puhuvan rintapumpusta ja miten sillä tulee pumpattua ennen jälkeen ja ties milloin maitoa.. Meinaan kun mulla ei ole pumppua, ja mietin pitäiskö sellainen ostaa ja tuleeko oikeasti tarpeeseen?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top