ma olen kertonut miehelle, mun kaveri arvas se on laakari ja silla on mystisesti kuudes aisti ja okei sillakin riskilla etta leimaatte mut taysin sekopaaksi kerroin mun terapeutille (ma oon kaynyt vahan keventamassa viiden viime vuoden painolastia sen kanssa juttelemalla) ja mies hymyili ja onnitteli mutta se on ihan hukassa nyt itsensa kanssa, antaa sille aikaa ja tilaa hakea mita mielta se on, terapeutti oli yhta hymya korvasta korvaan.
Mun tati tietaa se on mulle ehka maailman laheisin ihminen ja paras kaveri, meilla on ikaeroa 3 vuotta ja ma oon sen 8 kk palleron kummitati.
Mun aiti on n viimeiset 10 vuotta toivonut olevansa mummi joten nyt on aika iso dilemma, milloin kertoa.
Tunnen rakkaan mamani niin hyvin etta se on ensisijassa surullinen mun puolesta jos taa menee kesken mutta se on myos surullinen kun ei siita tullutkaan mummia vielakaan.
Ma asun Tanskassa ja mun muu perhe Suomessa joten tata on todella helppo salata mun perheelta, meen elokuussa/ syyskuussa Suomeen ja mietin etta pitasiko antaa vaan huomata, silleen tyyliin ulllatuuuuuuuus ma oisin sillon n. 3-4 kk raskaana ja se saattaisi jo nakya aika hyvin.
Mun tati teilas tuon ja sanoi etta se suuttuisi ikihyvikseen. Mietin pitaisiko panna varhaisultran kuva postiin ja antaa sen paatella asia siita, vai odottaa tuo kriittisimmat 12 vkoa ja soittaa.
Miehen suvulle olen paattanyt etta kerron jos kysyvat kun nahdaan, ei olla kovin usein tekemisissa ne on vahan hankalaa sakkia, riitaisaa.
Miehen lapsille aikaisemmasta liitosta kerrotaan sitten myohemmin kun on sovittu miten kerrotaan ja milloin. Ma mietin jotain isosisko ja isoveli t paitoja tmv teinikraasaa.
Ei naa oo helppoja asioita miettia.
Ihana MadH kun ne noin hossotti, suloista.