Raskaus ja Tunteet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mimii
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Aretha, sulla on asenne kohdillaan! Hyvä paketti teistä tulee. Jaksuja pistelyyn, tylsäähän sitä on itselle tehdä.
 
Aretha: ootko tehny ruokavaliomuutoksia muuten kuin herkut laittanu pannaan? Mä totesin ekan päivän mittailujen jälkeen, et hiilarit niin alas kuin kärsii. Jos söisin sen rd ruokavalio-ohjeen mukaisesti leipää ja muuta hiilaria, niin sokerit ei pysy sallituissa arvoissa. Eli mun on pitänyt vähentää leipää, pastaa, perunaa jne ja oon sit lisännyt kasviksia, pähkinöitä ym ym tilalle. Joskus tokan lapsen jälkeen karppasin laihdutusmielessä (ja siis laihduinkin silloin ihan kivasti) ja nyt on pitänyt tavallaan alkaa "karpata" uudelleen.

Mutta on tässä jotain hyvääkin. Kun oon nyt rukannut tuota ruokavaliotakin (huom. en oo poistanut kaikkea sokeria, vaan lasken hiilareita ja sallin itselleni joskus keksin kahvin kanssa) ja sokerit oon saanut pysymään kurissa, niin mun huonot olot on hellittäneet. Eli mun uudelleen alkanut pahoinvointihuonotus johtui tästä alkaneesta rd:stä.

Pidin omalla kohdalla ihan turhana tätä sokeriseurantaa ja harmittelin sitä, mutta nyt oonkin ihan tyytyväinen, koska niissä sokereissa oikeasti on ollut jotain pielessä ja olo oli siksi huono.

Mun siskolla on joka raskaudessa ollut rd ja hän on ruokavaliohoidolla pitänyt sen kurissa ja lapset on olleet pienempiä kuin mulla, jolla ei sitä rd:tä ole ollut aiemmissa raskauksissa. Lapsen puolesta en huolehdi tästä rd:stä, koska asia on nyt tiedossa ja pystyn itse tähän vaikuttamaan. Enemmän masentaa sit ne vasta-aineet, kun niille en mahda mitään ja vauva voi kärsiä siitä.
 
Mullakin varmaan huonot olot johtuu sokerien heittelystä kun niitä melkein joka päivä on (ekat 4 kk oksensin päivittäin, sit taukoa ja nyt taas hiukan huonoja oloja enempi). Ja nyt katson ruokavaliota sillä silmällä, että hiukan enemmän saisin proteiinia. Herkkuja en muutenkaan juuri syö, mut kaikkea hiilaria kylläkin kuten puuroa, leipää, maitoa(tylsää, et maidostakin lasketaan hiilarit) ym. Mulla on se hiilarivihko niin sen mukaan kun katson syömisiäni, on annokset hiukan eri näköisiä vaikka tietty jos vesijumpassa käy, niin onhan sitä syötävä, et jaksaa. Harmittaahan tuo diagnoosi, mut ilmeisemmin(sain puhelun johon en ehtiny paneutuu kiireessä..) meillä meni se Pohjolasta haettu vakuutus läpi kaikista mun pikku krempoista huolimatta :)
 
Hymykuoppa, välillä sitä joo valittaa itse pienistä..
Toisilla voi aina olla asiat niiiiin paljon huonommin.
Mutta eiköhän se ole ihmismäistä se välillä valittaminen, kunnes sitten avataan silmiä ja nähdään että omat asiat on hyvin :)
 
Niin no onhan se niinkin että oli oma ongelma mikä vaan niin aina joltain löytyy vakavampi ongelma. Ei pitäis tässäkään asiassa vertailla. Saahan sitä valittaa jos tuntuu siltä, mutta just nyt tuntuu vaan jotenkin ihan tyhmältä.
 
Jokaisella on omat ongelmansa,oli ne sitten pieniä tai suuria. Niistä ei pidä potea huonoa omaatuntoa koska ainahan jollakin on asiat huonommin. Joten oli ne ongelmat pieniä tai suuria niin niistä kyllä saa valittaa! :)
 
Lisättäkköön että jokkaisella on oikkeus ommiin tuntteissiin! ;)

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
Tottahan se aina pistää miettimään jos jollain menee vielä huonommin..mutta niinhän se tässä elämässä vaan menee. Aina löytyy joku jolla menee vielä huonommin. Mun miehen serkku vaimoineen sai pari vuotta sitten vammaisen lapsen, kärsi hapenpuutteesta synnytyksessä ja siitä vauriot tulivat eli ihan kauhee tilanne! Tänää kuulin että odottavat toista (ja kolmatta) eli kaksoset tulossa! Että olen onnellinen heidän puolesta! Elämä ottaa ja antaa...
 
Mua on alkanut pelottaa että miten tää loppuraskaus menee tai lähinnä pelko siitä että mahdanko saada raskausmyrkytyksen ja jos sitten sen takia joutuu synnyttämään paljon ennen aikojaan. Tai jos joutuisi myrkytyksen takia sairaalaan tarkkailuun. :sad001 Mulla on äidillä ollut jokaisessa kolmessa raskaudessa myrkytys ja kaikki on syntynyt ennen aikojaan ja olleet pienikokoisia. Vahva pelko että mullekin tulee! Ja jos nää mun sokerit alkaa tästä enemmän heitellä niin sekin kai altistaa myrkytykselle.
 
mun käynnistykset on olleet 38+6(vauva 3070g) ja 39+3(vauva3640g). Raskausmyrkytys on oireillut käynnistystä vaativasti vasta tuolloin. Seurannassa oon kyllä käynyt noissa raskauksissa välillä sairaalassa ja sit tehnyt sitä kotona. Nytkin seurailen kotona pissaa ja paineita, ja jos prot alkaa olla pissassa tiedän, et sairaalareissu on edessä, ellen onnistu vaatimaan, et voin tehdä sen pissakeräyksen kotonakin.

Se tietty riippuu raskausmyrkytyksen vakavuudesta. Mulla oli lievänä, vaikka eka raskaudessa alkoi vaikuttaa maksa-arvoihinkin.

Kolmannessa raskaudessa mulla ei ollut mitään vaivoja. Tässä raskaudessa taas kaikki mahdolliset ja olen varautunut jo nyt siihen että luultavasti joudutaan käynnistämään, enkä saa luomusynnytystä, mut pääasia on et vauva kasvais tarpeeksi isoksi ja syntyisi hyväkuntoisena.
 
Tän päivän A- studiossa kuvattiin lastensairaalan menoa. Kyyneet virtaa vuolaasti. Varsinkin kun näki keskoskaapissa näillä viikoilla syntyneitä vauveleita. 720grammaa! Saman kokoinen pötkylä ku mulla vielä masussa:( ei voi muuta kuin kiittää nykyteknologiaa!
 
Mä näin viime yönä unta, että synnytin. Tai siis en päässyt synnyttämiseen asti, vaan koko uni oli semmoista sairaalaan tuloon liittyvää hässäkkää. Se uni oli jotenkin todella ahdistava, koska ne kyseli multa siinä unessa semmoisia asioita, joista mä en tajunnut mitään! Mä en ymmärrä miten mun alitajunta edes tiesi kysyä sellaisia asioita. Nyt mä sitten olen ihan paniikissa. Ei ole reilua tämä!
 
Mä näin unta että rakastuin päätäpahkaa jonkun ahvenalaispoikamiehen kanssa:grin, antoi just sitä lämpöä mitä ollut vailla viime aikoina- mutta jo unessa podin huonoa omaatuntua, tajusin kyllä ettei voi jättää isoa perhettä ja hyvää miestä tämän hullaannuksen takia..mutta oli se aika ihana mies, huh, ihan selkäpiitä karmii vieläkin.
Pitää nyt vaan repiä arkiromantiikkaa tuosta oikeasta miehestä:love017
 
Eläväisiä unia täälläkin ollut, mut ei kauhean kivoja sellaisia. Viime yönä näin taas unta joissa mun piti pitää huolta kissanpennusta ja koirasta. Unessa unohdin ne ja heräsin siihen kun löysin ne henkihieverissä ties kuinka pitkän ajan päästä. Näitä unia mulla on ollut aina, mutta kai ne alitajuisia pelkoja tulevasta koittaa työstää.
 
Takaisin
Top