Raskaus ja Tunteet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mimii
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä kävin tänään pitkästä aikaa tuolla ihmisten ilmoilla niin, että ihan riisuin toppavaatteet. Kyllähän siellä silmät pullisteli ja ihmiset vaan osotteli mun mahaa täysin mykkinä. Teki mieli kysyä, et ai onko mun paidalle pudonnu jotain :p No kaikki ketkä puhekykynsä sai takasin olivat ihan täysillä mukana ja onnittelivat. Yks vanhempi nainen totes, että onhan tässä nyt toukokuuhun vielä aikaa, viitaten varmaan mun kokoon ja totes sitten perään, että meinasko teille ihan kiire tulla (kuopus täyttää syksyllä 3 vuotta). No ei meinannu, mut jos hän haluaa aatella, et "teen" lapsia vain siks että haluan "lusmuta" kotona ni aatelkoon sitten ihan rauhassa niin. Ite tiedän paremmin.
 
Katon erilaisia äitejä ja yks vastasyntynyt itki siinä. Oon nyt porannut 10min.. miten niin herkillä?
 
Minnuu eile rupes itkettämään ja pelottamaan, kun eile mies katto ja mie siin sivussa sen jutan superdieettiä jossa oli laihuttajan puoliso raskaana ja sit niil oli synnytykseen lähtö ja näytettiin myös seuraava aamu, kun koko synnytys oli takana ja lapsi maailmassa. Mies ihmetteli mitä itken ja kyseli.. Yritin vaa olla itkemättä enkä saanu sanaa suustani.. En oikei ees tienny mikä minuu siin edes pelotti.
 
Iski ihan outo olo äsken kun hobitti innostui potkuttelemaan. Että siellä se sätkyttää nyt, mun mahassa. Ja muutama vuos niin mä tenttaan siltä läksyjä ja taistelen sen kanssa kotiintuloajoista. Jonkun joka nyt sätkii mun mahassa. Friikkiä.
 
Mun mies tekee reissuhommia ja on nyt pitkästä aikaa ollut viikon pois. Luulin että hormonit ei vaikuta muhun mitenkään, mutta nyt muutamana päivänä on ihan pienistä asioita tullut kyyneleet silmiin. Äsken tuli rakkaalta viesti jossa se kertoi olevansa väsynyt ja kiukkuinen töistä joten ei halua nyt soittaa vaan toivotteli hyvää yötä rakkaalleen ja pyysi silittämään masuasukkia... muutahan ei sitten tarvinnutkaan. Nyt sitten on hetken itkenyt putkeen, välillä nauran itelleni, että oompa hassu kun tässä ei ole mitään itkemisen syytä! :)
 
En miekää herkästi kyllä herkistele. Väsymystä on aina pitäny olla jos oon ruvennu pillittää ja sillon mie en pysty pidättelee yhtää itkuu vaan itken muutaman tunnin putkeen.. Mut Oiiih-kohtauksia on ollu kyl useempi :)
 
Mä taas oon muutenkin sellanen vollottaja ja nyt niitä päiviä on ollut entistä enemmän, et tekis vaan mieli itkeä tihrustaa. Joskus lähden suihkuun ihan vaan siks, et saa masennella ja itkeä rauhassa...:smiley-ashamed008 Mut sit se taas helpottaa, kun itkee tirauttaa, et en pidä pahana sitä, kun se kerta auttaa.
 
jenni vartiaisen "Suru on kunniavieras" saa aina vuolaasti itkemään autossa, tulee aina radiosta just kun oon melkein töissä.. - kun kerrran ihmisen silmät on itkuja varten..:crybaby2, käsittämättömän hienosti sanottu!
 
Jep, mielialan vaihtelut ovat olleet järkyttäviä..
Esikoisen aikaan olin paljon tyynempi, mutta ok, silloin oli minä ja minun perse, ei edes miestä kenen kanssa olisi voinut riidellä ;D
Nyt kun on mies ja kaksi lasta, niin tunnetta tulee puoleen ja toiseen tuplana.. :S
 
Mä koen olevani melko tasanen. Normaalisti en oo mikään herkkis, enkä muiden edessä itke. Tästä syystä olen myös tosi surkea lohduttamaan ketään, koska en ite tykkää et kukaan tulee siihen jos meinaa itku tulla... Jesse Kaikurannan Vielä täällä -biisi on mun kompastuskivi :confused: Ja kyllä mä enemmän tässä tilassa liikutun noista pienistä käsistä kaulan ympärillä ja kuiskauksesta "Äiti, mä rakastan/lakattan sua" :rolleyes:
 
Tulee itelle ihan hölmö tunne, kun telkusta näkee synnytyksen tai vastasyntyneen vauvan niin itku tulee.. En ees tiedä mikä siinä niin itkettää, mutta itku tulee vaan..
 
Iskipä sitten pitkästä aikaa oikein kunnon itkukohtauskin vaikka mulla on raskaustuntemukset olleet jo pitkään lähes pelkkää uptempoa ja korkeintaan hetkittäisiä hämmennyksen hetkiä.

Olin jo laittanut valot pois ja pään tyynyyn kun muistin jostain pienen punaisen kissanpennun kesältä, jolloin olin jo muuttamassa opiskelujen perässä pois. Pentu oli yhden meiltä karanneen ja villiintyneen mutta talon läheisyydessä edelleen viihtyneen nartun poikanen, joka oli jäänyt jumiin saunan vintille. Ikää niin vähän ettei olisi omillaan pärjännyt, ehkä reilu kuukausi. Isäni sen löysi ja toi sisälle, minä sitten hommasin tuttipullon ja kissanpennuille sopivaa vastiketta ja pidin pentua kuumavesipulloilla lämpimänä. Viikon tai pari pentu voi hyvin mutta sitten lakkasi tekemästä tarpeitaan ja syömästä ja sen maha turposi. Vein pennun kunnaneläinlääkärille, joka käski antaa sille jotain oljyä suolitukokseen. Pentu meni vain huonommaksi ja parin päivän päästä vein sen toiselle eläinlääkärille. Pentu kuvattiin ja lääkäri totesi sen vatsassa olevan jonkun tosi pahan kehityshäiriön eikä pennulla ole mitään mahdollisuuksia selvitä. Pentu sai nukutuspiikin ja haudattiin vanhempien takapihalle.

Vaikka olen nähnyt monenlaisia elänkohtaloita (miksei -ihmiskin) niin tän pienen, ihanan ja viattoman otuksen viimeisten päivien tuskat, joita vielä väärien ohjeiden takia pitkitin ja pahensin, sai mut niin kauhean surulliseksi ettei itkulle tahtonut tulla loppua. Miehellekään oikein osannut selittää miksi tällainen 15 vuoden takainen saa mut yhtäkkiä parkumaan.

Kai tässä pelkojaan tulevasta sitten käy läpi samalla. Mitä jos tekee jotain todella väärin, unohtaa tai ei osaa? Tai ei jaksa?
 
Mitkä hormonit? kauhee itkukohtaus ku joku lumilautailija kaatu telkkarissa. eikä sille edes käynyt pahasti.
 
Pää sekoo. Olin itse vklpna helsingissä ystävien kanssa. Mies oli täällä sit rellestänyt ja ollut jossain kappakkatappelussa. Täällä se istui kotona silmäkulma mustana. Ei todellakaan ole hänen tapaistaan. Sit tuli riitaa tietysti myös kaikesta vanhasta, olen itkenyt silmät turvoksiin, kun en yksinkertaisesti jaksa mitään tällästä. Aivan rikki ja väsynyt. Nytko se alkaa elää nuoruutta kun h-hetki lähestyy?
 
mimmma mulla oli vähän sama tilanne kun tulin sunnuntaina parin päivän reissusta. iski kauhee ahdistus ja olin vaan tosi pettyny. heti sattuu ja tapahtuu kun oma silmä välttää :(

kai ne miehet sit rauhottuu ja ottaa vastuuta itestään ja vauvasta kun on pakko?
 
Joo toivotaan, että alkaa reissut jäämää viimeisiksi. Jotenkin tässä tilassa ottaa kaikki vaan niin kaksinkertaisen raskaasti. Ku itse joutuu ns."kärsii" (sulla hymykuoppa varsinkin ollu kaikennäköistä vaivaa :/) ja kiitos tulevan lapsen isältä on tämä! ! "Vielä mennään, kun voidaan" -asenne alkaa pikkuhiljaa tympii. Enhän mäkää voi tehdä niin? Kuka sen unohti?

Kaverilla vaan kävi niin, että menot jatkui lapsen synnyttyä,jotenkin mies oli havahtunu odotusaikana ettei nuoruus voi olla tässä. Meillä jos käy näin, mä otan ja lähden. Oon sellasta kattellu edellisessä suhteessa niin tarpeeks, ettei enää kiinnosta senkää vertaa.

Mutta on tänää hierottu jalkoja ja pyydetty anteeks sen verran, että josko mieskin heräs tähän maailmaa ja alkais keskittyy meidän tulevaan poikaa♡
 
Hyvä että sun mies tajus vähän ees hyvitellä ja pyytää anteeks :) Toivotaan että hölmöily jäi tähän yhteen kertaan. Nyt on tosiaan niin herkkänä koko ajan että pienetkin vastoinkäymiset tuntuu isoilta ja raskailta.
 
Aretha, varmasti kaikki menee hyvin! Ja onneksi olet seurannassa, tiedän muitakin äitejä, joilla ollut rd ja lapsi on silti ollut 3300-3600! Hah, ja mulla ei ollut edes sokereissakaan vikaa ja tuli 4185.
Ja kun olet seuraillut sokereita, niin tuskin vauvankaan sokereissa on vikaa! Tsemppiä!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top